Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaassa sinkussa on aina jotain vikaa.
10.08.2014 |
Ihmettelen todella paljon, miksi kukaan tuon ikäinen olisi sinkku. On arveluttavaa, jos edelliset suhteet ovat päättyneet eroon.
Kommentit (42)
Ap:lla on kaksikymppisen teiniaikuisen aivot ja maailmankatsomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 18:55"]Erosin, koska mieheni oli todella negatiivinen sohvaperuna eikä halunnut seksiä koskaan. Alkuun vähän, sitten eri syistä ei enää lainkaan. Negatiivinen ihminen kaikenkaikkiaan vaikutti kaikkeen negatiivisesti.
Olen sinkku taas, koska haluaisin elämältä muuta.
[/quote]
Ihan kuin mun exä.
Ai esim se, että 30 vuotiaan sinkun puoliso kuoli auto-onnettomuudessa?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:01"]
Minä 32 v. Kaikki tapailemani miehet ovat tuottaneet ison pettymyksen.Kenenkään kanssa en ole voinut harkita yhdessä asumista. En ole siis ikinä asunut miehen kanssa.
[/quote]
itse 33v ja samaa voi sanoa suhteissa olleista naisista valitettavasti.
nyt semmonen nykyaikanen paneskeluhomma.
se riittäkööt toistaseksi.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:08"]No ei siinä sinkkuudessa mitään vikaa ole, mutta se on OUTOA jos ei ole koskaan seurustellut tuohon ikään mennessä. Kertoo kyllä ihmisestä jotain...
[/quote]
Niin kuin mitä? Minä olin sinkku vielä 35-vuotiaana. Enkä edes kunnolla seurustellut siihen mennessä. Muuten kyllä työssäkäyvä ja täysipäinen. Nykyään 2 lasta ja aviomies. Ja kun lukee tätäkin palstaa niin lähes täydellisen miehen silti löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:15"]
Oon nyt 27v enkä pidä kovinkaan epätodennäköisenä ettenkö olisi 3 vuoden päästä samassa tilanteessa. Takana on yksi vuoden pituinen seurustelusuhde (17 vuotiaana) ja muutama kuukauden-puolen vuoden pituinen tapailusysteemi jota ei koskaan seurusteluksi ole virallistettu. Olen ollut jättäjä ja tullut jätetyksi. En silti usko koskaan olleeni rakastunut.
Pidän itseäni suht normaalina. Kavereita ja ystäviä riittää ja yhteydenpito on molemminpuoleista, välit perheeseen ja sukulaisiin kunnossa. Olen (akateeminen (onkotällänytmitäänväliä?? olen tosin huomannut että miehet usein karsastavat tätä)korkeakoulutettu, minulla on koulutusta vastaava työ ja omistusasunto. En koe olevani hankala luonne, mutta en toisaalta ole mikään kaikkeen suostuva kynnysmattokaan. En ole mikään missi, mutta olen ihan perusnätti, urheilullinen, pitkä ja pitkähiuksinen. Pukeudun suht naisellisesti. Viihdyn hyvin elämässäni enkä tarvitse ketään vain sen takia että olisi joku.
Pistäähän tämä nyt silti miettimään, että jotain vikaa tässä on kai oltava? Minulla ei ole miehelle ihan oikeasti mitään muita kriteerejä, kuin että olisin hänen kanssaan onnellisempi kuin olen nyt yksin. Ok, todennäköisesti en olisi sitä juopon tai elämäntapatyöttömän kanssa, mutta voisin hyvinkin kuvitella seurustelevani vaikka duunarin kanssa.
En ole etsimällä etsinyt parisuhdetta nettitreffeiltä tms. Olen kai aina jotenkin ajatellut, että löytyy sitten kun löytyy. Nyt alkaa ehkä näyttää siltä ettei löydy?
En ihan oikeasti tiedä?
[/quote]
Olet pitkähiuksinen? Tsiisus.
[/quote]
No myönnetään ettei ehkä se relevantein tieto. Kiva tietty jos se ilahdutti sua noin paljon ;)
18
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:24"]
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Otin eron kummallakin kerralla. eka mies osoittautui henkisesti häirintyyneeksi, mutta kieltäytyi hoidosta. Toinen mies oli sopinut että olemme tasa-arvoisia, mutta eipä se sitten herralle käynytkään, vaan minun olisi pitänyt olla kotiorja.
Tämän jälkeen päätin, etten mene naimisiin enkä ala suhteeseen, ennen kuin löydän rehellisen ja kypsän miehen, joka arvostaa minua naisena ja ihmisenä, ja jonka kanssa olemme älyllisesti ja henkisesti samalla tasolla.
Kappas vaan, olen edelleen sinkku...
[/quote]
Niin, ei yhtään liian kiire naimisiin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 39 ja sinkku. Mulle kävi niin, että tapasin elämäni miehen parikymppisenä, rakastuin ja koin hänet sielunkumppanikseni tavalla, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Valitettavasti mies kuoli auto-onnettomuudessa, kun olimme seurustelleet pari vuotta ja suunnittelemassa yhteen muuttoa ja lapsen yrittämisen ajankohtaa. Tuo rakkaus oli jotenkin niin syvä, että en ole ollut kiinnostunut yhdestäkään miehestä sen jälkeen, enkä usko että tulen koskaan seurustelemaan. Minä rakastan vain häntä, ja olimme yhdessä kunnes kuolema erotti, vaikkei naimisissa oltukaan.
Mutta kai tämäkin outoa on, kai sitä pitäisi jotenkin kauheasti kärsiä yksin ja yrittää vaan löytää uusi mies vaikka tunteet entiseen ei ole kuolleet vaikka mies onkin. Mutta minä olen ihan tyytyväinen ja onnellinen yksin, en koe mitään tarvetta ottaa jotain miestä jota en rakasta.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:08"]No ei siinä sinkkuudessa mitään vikaa ole, mutta se on OUTOA jos ei ole koskaan seurustellut tuohon ikään mennessä. Kertoo kyllä ihmisestä jotain...
[/quote]Minä en jaksa ymmärtää tätä parisuhteessa elävien ihmisten tarvetta mustamaalata ihmisiä, jotka sitä parisuhdetta eivät ole löytäneet. Kai nämä ihmiset määrittelevät itsensä sen kautta että olevat jollekin joskus kelvanneet ja saavat tyydytystä siitä kun voivat kuvitteellisesta norsunluutornistaan huudella ja jakaa tuomioita, samalla kun huokaisevat helpotuksesta etteivät päätyneet samaan tilanteeseen. Opetelkaa löytämään ilonaiheita muualta kuin muiden epäonnesta. T. 30 vuotias ikisinkku, jolla vielä toivo elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 30, enkä koskaan seurustellut. En ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan ja ongelmia on jokaisella ennemmin tai myöhemmin. Vaikka olisinkin suhteessa, en katsoisi sen olevan elämäni suuri meriitti jolla retostelisin ja joka nostaisi minut sinkkuja korkea-arvoisemmaksi. Elämässäni on ihania ystäviä ja perhe, työ ja opinnot, koti, harrastuksia ja olen kuntoutunut vakavasta fyysisestä sairaudesta. Olisin jo heittänyt pyyhkeen kehään silloin vuodeosastolla maatessani, jos elämäni ei olisi elämän arvoista sinkkuna.
Yks asia mitä ihmettelen on että mikä sellainen vika sitten voisi olla?
Tiedän seurustelevia ihmisiä jotka ovat rumia/lihavia/hankalia/itsekkäitä/epäluotettavia/juoppoja..jotkut varmaan noita kaikkia samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla suositellaan eroa aina heti kun joku valittaa miehestään, mutta syyllistetään yli 30v. sinkkuja?
Olin kolmessakin pitkässä parisuhteessa ennen kun menin naimisiin 33-vuotiaana, eka oli masentunut alkoholisti johon mikään hoito ei tehonnut, toka oli työnarkomaani jota ei koskaan näkynyt kotona ja kolmas ei halunnut lapsia. Olisiko pitänut valita joku heistä että en vaan jäisi 30v. sinkuksi?
Nykyisellä miehellä ei ole addiktioita ja kaksi lastakin on. Onneksi odotin enkä valinnut ketä vain.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:08"]
No ei siinä sinkkuudessa mitään vikaa ole, mutta se on OUTOA jos ei ole koskaan seurustellut tuohon ikään mennessä. Kertoo kyllä ihmisestä jotain...
[/quote]
Ei sen tarvitse kertoa muuta kuin sen, että ihminen on ruma. Voi muuten olla ihan normaali mukava ihminen, mutta saadakseen parisuhteen, pitää olla edes normaali. Jos ei ole, joutuu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:15"]
Oon nyt 27v enkä pidä kovinkaan epätodennäköisenä ettenkö olisi 3 vuoden päästä samassa tilanteessa. Takana on yksi vuoden pituinen seurustelusuhde (17 vuotiaana) ja muutama kuukauden-puolen vuoden pituinen tapailusysteemi jota ei koskaan seurusteluksi ole virallistettu. Olen ollut jättäjä ja tullut jätetyksi. En silti usko koskaan olleeni rakastunut.
Pidän itseäni suht normaalina. Kavereita ja ystäviä riittää ja yhteydenpito on molemminpuoleista, välit perheeseen ja sukulaisiin kunnossa. Olen (akateeminen (onkotällänytmitäänväliä?? olen tosin huomannut että miehet usein karsastavat tätä)korkeakoulutettu, minulla on koulutusta vastaava työ ja omistusasunto. En koe olevani hankala luonne, mutta en toisaalta ole mikään kaikkeen suostuva kynnysmattokaan. En ole mikään missi, mutta olen ihan perusnätti, urheilullinen, pitkä ja pitkähiuksinen. Pukeudun suht naisellisesti. Viihdyn hyvin elämässäni enkä tarvitse ketään vain sen takia että olisi joku.
Pistäähän tämä nyt silti miettimään, että jotain vikaa tässä on kai oltava? Minulla ei ole miehelle ihan oikeasti mitään muita kriteerejä, kuin että olisin hänen kanssaan onnellisempi kuin olen nyt yksin. Ok, todennäköisesti en olisi sitä juopon tai elämäntapatyöttömän kanssa, mutta voisin hyvinkin kuvitella seurustelevani vaikka duunarin kanssa.
En ole etsimällä etsinyt parisuhdetta nettitreffeiltä tms. Olen kai aina jotenkin ajatellut, että löytyy sitten kun löytyy. Nyt alkaa ehkä näyttää siltä ettei löydy?
En ihan oikeasti tiedä?
[/quote]
Olet pitkähiuksinen? Tsiisus.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:08"]
No ei siinä sinkkuudessa mitään vikaa ole, mutta se on OUTOA jos ei ole koskaan seurustellut tuohon ikään mennessä. Kertoo kyllä ihmisestä jotain...
[/quote]
En tiedä outoudesta, mutta epätavallistahan se on. Sanon näin itse 40+ -ikäisenä, joka ei ole koskaan seurustellut. Totta on, että suurimmalla osalla on jonkinlainen suhde tähän ikään mennessä. Ei minulle tuota tuskaa sanoa ääneen, että poikkean keskiarvosta.
Sen sijaan en pidä mielekkäänä luokitella ihmisiä oudoiksi. Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka haluaisivat seurustella, mutta eivät ketään löydä.
[/quote]
En mä sitä pahalla tarkoittanut. Jotenkin tuntuu hassulta, ettei ole parisuhteesta kokemusta tai asunut kenenkään kanssa yhdessä (etenkään 40+ ikäisenä, itse olen 39v). Tottakai se herättäisi kysymyksiä miksi...?
Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa. Ootko 11-vuotias vai joku stepford wife?
"34v, nainen, sinkku. Eka mies oli aina työtön, sinnittelin 10 vuotta, mikään ei muuttunut. Ei maksanut mitään itse. Kun kehtasin asiasta mainita häippäsi. Toinen suhde kesti 1,5 vuotta. Mies ilmoitti facebookissa olevansa sinkku ja kaikesta pienestä halusi aina erota. Kai mun vika on kun en moista halua katsoa! T. Mielummin sinkku kuin huonossa suhteessa."
Eka häippäsi, toinen ilmoitti olevansa sinkku. Koet että sinä et halunnut moista katsoa??? Suthan jätettiin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:08"]
No ei siinä sinkkuudessa mitään vikaa ole, mutta se on OUTOA jos ei ole koskaan seurustellut tuohon ikään mennessä. Kertoo kyllä ihmisestä jotain...
[/quote]
En tiedä outoudesta, mutta epätavallistahan se on. Sanon näin itse 40+ -ikäisenä, joka ei ole koskaan seurustellut. Totta on, että suurimmalla osalla on jonkinlainen suhde tähän ikään mennessä. Ei minulle tuota tuskaa sanoa ääneen, että poikkean keskiarvosta.
Sen sijaan en pidä mielekkäänä luokitella ihmisiä oudoiksi. Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka haluaisivat seurustella, mutta eivät ketään löydä.
[/quote]
En mä sitä pahalla tarkoittanut. Jotenkin tuntuu hassulta, ettei ole parisuhteesta kokemusta tai asunut kenenkään kanssa yhdessä (etenkään 40+ ikäisenä, itse olen 39v). Tottakai se herättäisi kysymyksiä miksi...?
[/quote]
Minulta ei ole koskaan kukaan kysynyt miksi, syy kun näkyy naamasta. Kaikki myös ihan automaattisesti aina olettaa, että olen sinkku.
No, ehkä siyä nuorena tekee helposti virhevalintoja kumppanin suhteen. Tapasin mieheni kun hän oli 31v, itse olin 26v, hän oli ollut jonkun aikaa sinkkuna pitkän suhteen jälkeen ja mä olin vasta eronnut 3v. suhteesta. En vieläkään tiedä mitä piileviä vikoja hänessä olisi ja ollaan oltu jo 8v yhdessä! Toki jotain pientä ärsytyksenaihetta löytyy puolin ja toisin, mutta melko täydellienen mies minulle löytyi, ja vielä suomi24.sta.
Oudompaa on 30v parisuhteessa ja perheellisenä elävä tyyppi, joka bilettää ja riekkuu kaikki viikonloput ja vapaaillat KUIN olisi sinkku. Viisaampaa pysyä sinkkuna, jos sitä elämäntyyliä haluaa viettää.