Lue keskustelun säännöt.
Haluatteko ylipainoiset keskustella asiallisesti ylipainostanne?
10.08.2014 |
Tässä ketjussa. Siis tehtäisiin asiallisen keskustelun ketju.
Kommentit (81)
Ai niin, ärsyttääkö teitä että ylipainosta tehdään show'ta siis tyyliin "suurin pudottaja, Jutan super dieetit"? Ihan kuin ongelma noin vain ratkeaisi sormia napsauttamalla. En ole kyllä noita pitkään aikaan seurannut. Mutta ainakin aiemmin tuntui olevan ratkaisuna se että kilot vaan mahdollisimman nopeasti alas HIRVEÄLLÄ liikuntamäärällä.
Ristiriitaiseksi tämän kaiken tekee se että samaan aikaan tulee hirveästi ruuanlaitto-ohjelmia. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:52"]
Huomaan ainakin, että suuret määrät älyllistä työtä lisäävät riskiä "mässäillä", onko kellään niin?
ap
[/quote]
Päinvastoin - mitä haasteellisempaa työtä sen vähemmän ehtii/malttaa syödä! Tylsänä päivänä vain odottaa ruokatuntia mutta kun on tosi hankalia ja kiireellisiä tehtäviä havahdun vasta iltapäivällä kun maha huutaa nälkää, silti syön vain sen mitä tarvitsen enkä ahmi ylettömästi
t normipainoinen
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 18:29"]
Minulle on eron jälkeen kertynyt liikakiloja. Jotenkin ei vaan löydä mitään muuta keinoa rentoutua illalla kun saa vihdoin lapset nukkumaan. Kun on painanut sata lasissa aamuviidestä saakka ja vihdoin iltakymmeneltä saa istahtaa alas ja on hiljaista. Virkkaamisesta ei vaan tule samanlainen olo kuin suklaasta vaikka kuinka haluaisin :/
Olen kyllä koko ajan tiedostanut että painoa kertyy. Ei vaan ole löytynyt voimaa tarttua ongelmaan. Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan eikä oikein ehdi alta pois. Tekee tosi tiukkaa selviytyä arjesta ylipäätään, saatika jostain isommasta projektista. Toki ymmärrän, että onnistuessani saisin iloa elämään ja lisää jaksamista. Pitäisi vaan onnistua ensin...
155 cm/ 65 kg
[/quote]
Niin, ja tarkemmin ajatellen vielä lisään, että ei se herkuttelukaan niin hauskaa oikeasti ole. Se nyt vaan on ainoa asia, jonka avulla voin edes hetken uskotella itselleni että nautin edes jostakin. Että minulla on mukavaa, oma hetki. Usein olen iltaisin tosi surullinen ja väsynyt, ja joudun ihan skarppaamaan että jaksaisin "nauttia" omasta ajasta. Koska mikä sitten on vaihtoehto? Niin, ei mikään. Mennä yksin sänkyyn pyörimään. Istua yksin ja tuijottaa telkkarista jotain turhaa. Viikata pyykkiä, pyyhkiä mustia sormenjälkiä ovenpielistä. Tuijottaa kelloa ja laskea paljonko on aikaa kun taas pitää nousta ja aloittaa raataminen.
Ihan oikeasti, jos joku osaa tien ulos tästä kierteestä, niin kertokaa.
62
[/quote]
Mindfulness voi auttaa ainakin keskittymään siihen syömisestä saamaasi nautintoon. Voit ehkä syödä vähemmän ja nauttia siitä enemmän.
Minä olen viime ajat roikkunut lievän ylipainon rajoilla. Nyt olen 169/72.
"n ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua."
-itselleni tavallaan vaivihkaa. minulla on aina ollut häiriintynyt kehonkuva, olen aina pitänyt itseäni läskinä vaikka olen ollut myös tosi hoikkakin. peilissä olen aina nähnyt läskin. Siksi en peilistä huomaa mitään. Huomaan siinä että housut ei mahdu ja rintsikat kiristää, liikkuminen on vaikeutunut, esim. lattialta nouseminen on vaikeampaa, ja jumpissa kaikkiin asentoihin ei pääse ilman että läskit kuristaa,
Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Olen tavallani luovuttanut aina, sillä olen tosiaan pitänyt itseäni jos lapsena toivottomana läskinä vaikka olin urheilullinen ja hoikka. Liikuntaa rakastan, en harrasta sitä hoikkuuden vuoksi. Ajattelin aina että olen läski vaikka liikkuisin 5 tuntia päivässä enkä söisi mitään.
Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin?
-olen ollut sairaslomalla masennuksen vuoksi, olen tiedostanut lihomisen, mutta vasta nyt parantuminen on siinä vaiheessa että jaksaisi tehdä jotain ennen kuin lihon lisää
Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä? koko suku on ylipainoinen, ruokavalio on ollut perinteinen suomalainen vanhanaikainen ruoka. Ei mitään eineksiä, vaan lihaa ja ehkä pullaa. Itselläni on erikoisruokavalio eli hyvin erityyppinen kuin sukulaisillani.
Itselläni paino on tullut sairaslomalla, elämä vaan ei ole niin aktiivista. On aikaa herkutella kun ei oikeastaan muutakaan ole. Liikuntaa ei pystynyt normaaliin malliin harrastamaan pariin vuoteen. Nyt alan palailla normaaleihin liikuntoihin. Tosiaan rakastan liikuntaa ja tanssia. Mietin jopa että en halua minnekään 8 tunnin töihin sillä ehtisikö silloin harrastaa liikuntaa? Haluan harrastaa päivässä vähintään 4 tuntia liikuntaa. Tai sitten pitäisi kouluttautua liikunta-alalle?
Painoa tuli myös masennuslääkkeestä, se aiheutta järjetöntä syömähimoa, lihoin ainakin 5 kiloa. Lopetin lääkkeen. Toinen lääke kaatoi sänkyyn ja teki huonokuntoiseksi. Minulla oli myös paha unettomuus, silloin ei oikeasti pysty harrastamaan liikuntaa. Unettomuuteen söin 3 viikkoa ketipinoria, jolla sain univelat pois. Sitten jätin lääkkeen pois ja vähitellen pystyin harrastamaan liikuntaa. Liikunta on minulle paras lääke, se tuo unta ja parantaa mielialaa. Siksi minun pitää olla liikunnassa säntillinen, tehdä sitä joka päivä. Kaikki ei ymmärrä sitä, ja eivät ymmärrä miksi en voi bilettää neljään asti aamulla jne.
Vastaan siksi että tänään alkoi dieetti. Aion pitää vähäenergisiä päiviä ateriankorvikkeilla. Olen tilannut niitä ulkomailta, ne ei ole lisäainemössöä niin kuin marketissa myytävät, vaan nämä on ihan oikeista aineista ja superfoodeista tehtyjä. Iherbistä löytyy.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]
En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?
Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä.
[/quote] Kertyy se pikkuhiljaa. Äitini on ylipainoinen, isäni taas laiha. Painoin vielä nelikymppisenä 59kg (pituus 170cm) ja nyt on ylipaino tullut pikkuhiljaa niin, että en ensin huomannutkaan ja kilot on todella vaikea saada pois. Nykyään painan 68kg. Ja myönnän, että ällöttää olla läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana (muka ) yhdessä viestissäsi valitettavasti pilaa asiallisuutesi ap.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 13:29"]
Sana (muka ) yhdessä viestissäsi valitettavasti pilaa asiallisuutesi ap.
[/quote] No joo, tarkoitin viestillä "sekä ettää". Muistelen lukeneeni ihan faktatietoa, että ihmiset kaunistelee syömisiään esim. tutkimuksissa. Onhan tietojen kaunistelu muillakin aloilla tunnettu ilmiö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 13:29"]
Sana (muka ) yhdessä viestissäsi valitettavasti pilaa asiallisuutesi ap.
[/quote] No joo, tarkoitin viestillä "sekä ettää". Muistelen lukeneeni ihan faktatietoa, että ihmiset kaunistelee syömisiään esim. tutkimuksissa. Onhan tietojen kaunistelu muillakin aloilla tunnettu ilmiö.
ap
[/quote]
esim. tässä: http://www.pronutritionist.net/ruuankayton-aliraportointi-ravitsemustutkimuksissa/
Muutama ote sivulta, jos et jaksa käydä lukemassa:
- Useissa tutkimuksissa on havaittu, että koehenkilöt aliraportoivat ruuan käytöään. Aliraportoinnin sanotaan tyypillisesti vastaavan n. 10-40 % energian saannista (Garriguet et al. 2008, Singh et al. 2009), yleensä liikapainoisten on havaittu aliraportoivan voimaakkammin kuin normaalipainoisten (Samaras et al. 1999).
-
Vuoden 2002 Finravinnosta aliraportoinnin kohdalla todetaan mm.
”Aiempien tutkimusten mukaan aliraportointi on tyypillistä naisilla, ylipainoisilla, yli 45-vuotiailla ja korkeasti koulutetuilla”.
Aliraportointi on kasvava huolen aihe ruoankäyttöhaastatteluissa ja -kyselyissä. Kun ihmisten terveystietoisuus kasvaa, monet tuntevat syyllisyyttä ruokatottumuksistaan ja kaunistelevat niitä tutkimuksissa tietoisesti ja tiedostamattaan. Esimerkiksi ylipainoiset ja naiset saattavat aliraportoida syömisiään muita enemmän (19, 20). Finravinto-tutkimusta koskeneessa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin (19), että aliraportointi on melko tasaista eri tyyppisten ruoka-aineiden välillä, jolloin energiaravintoaineiden osuudet pysyvät oikeina. … Kaikkiaan energian aliraportointia tapahtuu 2–85 % ja yliraportointia 1–39 % välillä riippuen väestöstä (20).”
ap.
Toisaalta vähän turha kysymyskin, kun noista jutuistahan sen näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:52"]
Huomaan ainakin, että suuret määrät älyllistä työtä lisäävät riskiä "mässäillä", onko kellään niin?
ap
[/quote]
Päinvastoin - mitä haasteellisempaa työtä sen vähemmän ehtii/malttaa syödä! Tylsänä päivänä vain odottaa ruokatuntia mutta kun on tosi hankalia ja kiireellisiä tehtäviä havahdun vasta iltapäivällä kun maha huutaa nälkää, silti syön vain sen mitä tarvitsen enkä ahmi ylettömästi
t normipainoinen
[/quote]
Normipainoisen kanssa eri linjoilla tästä asiasta. Ensiksikin aivotyö on istumatyötä, mikä todellakin passivoi ja rapauttaa elimistön ja aineenvaihdunnan. Sen lisäksi, jos aivotyö on stressaavaa, kehoon kertyy kortisolia, joka ei pääse purkautumaan mitään kautta, koska istut siinä tuolillasi ahdistuneena sen sijaan että kehollasi olisi tunne siitä, että toimit. Kortisoli taas altistaa keskivartalolihavuudelle ja saa muutenkin halajamaan helposti energiaksi muutettavia sokeri- ja rasvapitoisia ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopii. Olen läski, koska olen laiska ja nautinnonhaluinen. Mistä haluat puhua?
Haluaisitko itse avautua pakkomielteestäsi asiallisesti; sen historiasta ja vaikutuksesta elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toki voin hetken keskustella jos tahdot. Mistä tahtoisit puhua?
En halua. Haluan että haukut ja irvit minua. Silloin tiedän, että jollain on vielä huonompi itsetunto kuin minulla.
Ennenkuin tämä menee ihan asiattomaksi tämä ketju, niin haluan sanoa että minä en ole se "läskifoobikko" tai mikä lie. Siis se pakkomielteinen, joka avaa läskiketjuja. Olen tosi harvoin täällä palstalla joten en edes muista sen tyypin lempinimeä.
Mutta hei, te teette osan ketjusta.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:05"]
Sopii. Olen läski, koska olen laiska ja nautinnonhaluinen. Mistä haluat puhua?
[/quote]
Hävettääkö sinua oma lihavuutesi? Tämä on nyt vain sinulle tarkoitettu kysymys, koska en huomannut muita asiallisia kommentteja.
ap
En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?
Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä.
Huomaan ainakin, että suuret määrät älyllistä työtä lisäävät riskiä "mässäillä", onko kellään niin?
ap