Millaisia teidän lapsistanne kasvoi, kun isä oli narsistinen?

No ei ainakaan narsistinen ole. Eikä ole tavannut isäänsä kuin vasta 15-vuotiaana.

Just tuollainen käytös vanhemmalta voi johtaa lapsen mielenterveys ongelmiin.

Meillä äiti oli narsku ja sisaruksista tuli kaikista muista samanlaisia psyko/narskuja, its e olen se vih attu ja halveksittu, mt-ongelmaiseksi kiusattu/järjestetty syntipukki, tuli alisuoriutuja-epäonnistuja kaikessa. Köyhä, sairas, työtön/työkyvytön, totaaliyksinäinen. Jos saa edes kerran elämässään riittävästi tukea joltakulta ja voi luottaa johonkin, edes yhteen ihmiseen, voi varmasti päätyä paljon parempaan tilanteeseen ja ihan normielämään. Äidin narsismi kai muutenkin yleensä vielä tuhoisampaa käsittääkseni.

Jää nähtäväksi. Minun kanssani ainakin ovat vielä kivoja ja avoimia, tosin esikoisella jota narsisti-isä kohteli ankarammin, on lyhyt pinna ja huono itsetunto.

Onneksi lapseni ovat sosiaalisesti lahjakkaita ja heillä on laaja kaveripiiri, sillä vertaisten hyväksyntä paikkaa kodin traumoja. Minä myös olen yrittänyt parhaani mutta olen joutunut myös tekemään paljon töitä ja olemaan poissa.

Voi tulla henkisesti sairas. Narsisti syöttää ristiin asioita sanoja ja tekoja ja pää voi mennä sekaisin. Uskoo omaan totuuteensa. Narsisti saattaa myös mustamaalata toista vanhempaa. Ja puhua pahaa lapselle toisesta ja uhriutua.

Viidellä viidestä eriasteisia mtongelmia.

.

Meillä mä itse sairastuin narsistista, oon vakavasti mt ongelmainen! Meillä kaksi teini ikäistä lasta. Nuorempi ainakin kärsinyt isästään. Myös vanhempi saanut osansa huudoista ja kontrollin tarpeesta. Ollaan vielä yhdessä. Lähipiiriini puhuu minut aina ympäri ja jatkamaan miehen kanssa. Ei kannata kuulemma erota koska ero on pahempi ja narsku ei päästä irti.

Isän narsismi on varsinkin tyttärelle tuhoisaa. Ystävästäni tuli jo nuorena alkoholisti, lukiossa kuvaan tulivat mukaan huumeet. Harrasti irtosuhteita aikuisten miesten kanssa jo ennen suojaikärajaa. Sairastui bulimiaan mutta äiti ei suostunut viemään hoitoon. Hän oli ja on yhä epävakaa ja räjähdysherkkä, katkaisi välit minuun ihan pikkuasiasta.

Perheessä kulissit kiiltelivät: oli hieno talo, katumaasturit, uima-allas ym. Mutta seinien sisällä meno oli ollut hirveää. Isä kohdisti vihansa perheen ainoaan tyttäreen, pojat saivat olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä itse sairastuin narsistista, oon vakavasti mt ongelmainen! Meillä kaksi teini ikäistä lasta. Nuorempi ainakin kärsinyt isästään. Myös vanhempi saanut osansa huudoista ja kontrollin tarpeesta. Ollaan vielä yhdessä. Lähipiiriini puhuu minut aina ympäri ja jatkamaan miehen kanssa. Ei kannata kuulemma erota koska ero on pahempi ja narsku ei päästä irti.

Minulla kävin näin. Avioliiton aikana olin puskurina isän ja lasten välissä. Eron jälkeen lapset olivat omillaan.

Ihanko itse teit diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko itse teit diagnoosin?

Kuka tässä ketjussa on diagnooseja tehnyt?

Koko ajan puhutaan narsististisista ihmisistä, ei narsisteista. Emsimmäisellä ei ole diagnoosia, jälkimmäisellä on.

Minä olen narsistisen isäpuolen vallan alla kasvanut. Henkinen ja fyysinen väkivalta kohdistettiin vain minuun, sisko oli se tyypillinen kultalapsi joka sai kaiken. Äitini ei tehnyt tälle perhehelvetille mitään ja on edelleen tämän sankarinsa kanssa naimisissa.

Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koen häpeää itsestäni jatkuvasti ja minulla on huono itsetunto. Yksinäisyyden kokemus on myös ollut koko aikuiselämän mukana. Näiden lisäksi minulle luultavasti on myös kehittynyt epävakaa persoonallisuus. Olen yrittänyt olla työelämässä, mutta haastavaa se on ja tällä hetkellä olen työtön. Ammatti kyllä työllistäisi.

Valitettasti valitsin myös itse narsistisen miehen kumppaniksi (nämä tapahtumat kun usein toistavat itseään) ja yksi lapsikin siitä liitosta syntyi. Myöhemmin erosin ja nyt saan itse pelätä mitä traumoja hän tulee aiheuttamaan tytölleni.

Up