"Unelmamiehen" koti, apua!!!

Tapasitko exäni? :D

No mä en ihan vielä heittäisi toivoani :) Itselläni kokemusta vähän vastaavasta. Mies osti vanhempiensa talon, johon hamstraajavanhemmat jättivät sitä sun tätä, eikä mies saanut aikaiseksi heittää tavaraa menemään, asunto oli ihan kaaoksessa. Siivottiin, hävitettiin tavaraa, tapetoitiin ja maalattiin yhdessä, ja talo pysyi sen jälkeen kunnossa. Muutin miehen luo, saatiin lapsia. Jos olen omissa menoissani, kotiin tullessa odottaa usein ruoka uunissa ja asunto on siivottu huolella :)

Musta tuntuu, että kun lähtökohta asumiselle oli sellainen, että liikaa tavaraa joka ei ole edes omaa, sitä oli vaikea heti lähteä purkamaan(eikä ehkä siinä elämäntilanteessa ollut prioriteettilistalla ykkösenä), ja sitä mukaa kun kaaos kasvoi, kynnys urakan aloittamiseen kasvoi. Mies kuitenkin tykkää että on siistiä, ja osaa siivota. Sillon kun laitettiin paikkoja kuntoon, mies usein sanoi, että voi että miten ihanaa kun koti alkaa näyttää niin viihtyisältä ja että oli jo aikakin tehdä jotain. Sanoi että erityisesti se tavaran hävittäminen (mikä oli alussa tärkein homma) oli sellainen, mikä itselle oli vaikeaa, ja oli hyvä että autoin siinä.

Jätä se sika! Joka tää kesto vinkki tuli jo? :D

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 10:53"]Veljeni juuri tuollainen sottapytty. Hänellä on todella vaikea luonne: narsistinen persoonallisuushäiriö. Hänellä on lisäksi vaikeita toiminnanohjauksen ongelmia eli ei saa aikaiseksi mitään järkevää. Hänellä saattaa mennä viikko siihen, että hän siirtelee millimetrin tarkkuudella vaatteita kaappiinsa, mutta kun pitäisi imuroida, niin siitä ei tule mitään. Hän on pakkoneuroottinen ja tavaroiden pitää olla tietyssä järjestyksessä kaapissa, mutta kaappien ulkopuolella ei ole mitään rotia, kun se on sula mahdottomuus saada kaikki täydelliseen järjestykseen sillä millimetrimitalla. Senpä vuoksi hän ei edes yritä. Hän ei myöskään pysty luopumaan yhdestäkään tavarasta. Jos on saanut jostakin jotakin romua, se jää asuntoon, vaikka olisi rikki. Koskaan ei ole  käynyt kaatopaikalla viemässä romujaan sinne. Hirveän ristiriitainen persoona, kun toisaalta on ylisiisti ja ylihygieeninen (pelkää bakteereita eikä voi koskea esim. julkisten tilojen vessojen ovienkahvoihin, mutta toisaalta oma koti on kuin kaatopaikka.

Tuli mieleen, että aika paljon yhtäläisyyksiä ap:n miehen kanssa. Kannattaa todella katsolla tilannetta varauksella.

[/quote]

Miten niin paljon yhtäläisyyksiä ap:n mieheen ?? Ei ap kertonut miehen olevan ylisiisti tai ylihygieeninen, vaan muuten ihan normaali jolla on sotkuinen koti. Ei puhuttu myöskään mitään pakkoneuroottisuudesta eikä kaappien järjestyksestä..

ap on siis täydellinen , ja miehet on kaikki paskoja. ok. hyvä niin. jää meille homoille enemmän.

ap on kontrollifriikki, joka ei miestä ansaitse.

Ap ei ole kontrollifriikki eikä siivousintoilija. Ei munkaan koti oo aina tiptop, mutta kuitenkin aina vähintään kohtuusiisti. Pitää miettiä nyt otanko asian miehen kanssa puheeksi missä vaiheessa, mutta ennen pitkää se on tehtävä :)

Ap

Kyllähän siivoton koti saattaa kertoa jostain elämänhallinnan ongelmista. Sinuna ottaisin asian nätisti puheeksi. Kysyt miten talo on mennyt siihen kuntoon, esim. oliko remontin tarpeessa jo kun osti sen vai eikö jaksakaan pitää huolta siitä.

Tiedän kokemuksesta, että jos muuttaa kaameeseen läävään, ja jos ei jostain syystä saakaan alulle remonttia tms, voi homma karata käsistä ja siisteyden ylläpito ei enää kiinnosta. Sit jos siellä on jonkun exän tavaroita niin motivaatio voi olla aika heikko. Varsinkin jos tyyliin käy vaan kotona nukkumassa.

Ap, miten asia on edennyt? :-)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 12:52"]Inspiroiduitko aloittamastani ketjusta? :D 

Hurjaa kyllä että kehtasi sinut viedä kotiinsa, minä en kehtaisi omaan läävääni tuoda ketään enkä varsinkaan miesystävää jos sellainen olisi. Mutta oikeasti, ei miehellä välttämättä ole muita ongelmia ja saattaapi hyvinkin olla että yhdessä jonkun kanssa asuessaan elää varsin siististi, kuten minäkin.

T. se jonka kotona on todella sotkuista ja likaista

[/quote]

En suoranaisesti inspiroitunut ketjustasi, joskin huomasin sen kun perustin omani :D Nauratti kyllä hieman.

Ja vaikea lopettaa eksästä jauhaminen, kun sen aina joku vetää takaisin keskusteluun. Ja kiireessä tuo lähtikin uuden työn perässä kun sai sen nopeammin kuin uskoi. Asuivat eronneena saman katon alla jonkin aikaa.

Ymmärtävätkö hamstraajat ongelmaansa, onko kellään tietoa? Onko esim muuttotilanteessa hamstraajalle helpotus kun voi jättää kaiken romun toisen vastuulle? Vai veisikö hamstraaja vaikka autotolkulla rojua mukanaan? Alkoi ihan kiinnostamaan tämä puoli asiasta :D

Ap

[/quote]

Televisiossa tulee jatkuvasti uusintojen uusintoja sarjasta "Himohamstraajat", katso, jos vatsasi kestää. Tapaukset ovat äärimmäisiä ja ameriikasta, mutta olen itse nähnyt hyvin samantapaisen kolmen hengen asunnon Suomessakin, roinaa ja roipetta oli kuitenkin vain metrin valleina. Hamstraajat usein aloittavat siivousurakan jopa innoissaan, mutta vauhti hyytyy ja ongelmat alkavat. Usein näkyy olevan kaukanakin taustalla jonkun läheisen kuolema ja/tai avioero. Ja ammattiapua tarvitaan, vaikkei se sitten useimmiten auta pitemmän päälle.

Voi siinä lievässäkin hamstrauksessa tai tavaroiden poisheittämättömyydessä jotakin mielenterveydellistä ongelmaa olla. Tai sitten syynä on ihan vanhanaikainen laiskuus.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 16:02"]Ap, miten asia on edennyt? :-)

[/quote]

Ei vielä mitenkään, sillä ollaan oltu omilla menoilla tänään. Ilmoittelen miten tuo suhtautuu kun otan asian puheeksi, mikäli kiinnostaa :)

Ap

Joo, silmät pyöreinä minäkin olen ketjua lukenut; mitä, lähes kaikki imhimillisiä vastauksia?! :-D Aika ukomatonta...

Tsemppiä ap:lle minunkin puolestani, vaikka en osaa mitään sanoakaan, piti vaan tulla ohis heittämään...

Nyt on asia puitu miehen kanssa. Erolle ei ollut mitään spesiaalia yksittäistä syytä vaan se oli ajan kanssa tehty yhteinen päätös.

Taloa on kuulemma jokseenkin remontoitu, aloitettu julkisivusta (joka onkin hyvän näköinen ja sai mut uskomaan ettei sisältäkään olisi ihmeempi), mutta sitten tuli laaja vesivahinko, jonka korjaaminen vei aikaa ja motivaatiota.

Eron jälkeen eksä ei vienyt tavaroistaan kuin vaatteensa ja astiansa, sillä sängyn, sohvan ym halusi ostaa uudet. Vaatekaapin ja sohvapöydän kuulemma otti mukaansa. Sanoi, että eksä otti sukulaisilta ym. aina huonekalut ja kaikkea "sälää" vastaan mielin määrin. Ja koti lähti vesivahingon myötä lopullisesti hanskasta, koska paikat olivat rempallaan sen vuoksi pitkän aikaa.

Eron jälkeen siivous ei kiinnostanut, kunhan sai vesivahingon jäljet korjattua. Tiedosti onneksi talon kauhean kunnon ja sanoi, että on ollut vain ja ainoastaan helpottunut siitä, että on saanut olla paljon luonani. Sanoi, että koti oli sotkuinen jo silloin, kun molemmat siinä asuivat (ennen vesivahinkoa), mutta ei niin pahasti.

Mies otti esiin myös ajatuksen talon myymisestä, sillä sanoi että siinä on liikaa työmaata hänelle ja että se tulee hirveän kalliiksi. Sanoin, että voin auttaa häntä laittamaan paikkoja kuntoon jos HÄNELLÄ on motivaatiota siihen. Mies katto mua silleen apean riemastuneesti ja kysyi, että "ai oikeesti?"

Mies sanoi olevansa eksään yhteydessä ja pyytävänsä tätä käymään ja katsomaan mitä tavaroistaan tarvitsee tai haluaa säästää. Puhuimme, että sen jälkeen autan miestä katsomaan mitä huonekaluja hän tarvitsee ja mitä ei. Ajetaan niitä sitten kaatikselle tai myydään jos ovat hyväkuntoisia :)

Ja sovittiin, että kaikki komerot ym. joita ei ole aikoihin avattu, kipataan suoraan roskikseen ellei niissä ole jotain erityistä. Sanoi tilaavansa sen jätelavan.

Ei mies intoa alkanut puhkumaan silleen teatraalisesti vaan sanoi, että "kaikkeen säkin lähet mukaan". :) Hiljaa hyvä tulee ja mulle toi ei maksa kun aikaa.

Kysykää jos multa jäi mainitsematta jostain mitä toivoitte kuulevanne. Ehkä asia tosiaan järjestyy.

Ap

kiva ap että ilmoitit miten tarina jatkui. jos joskus muistat niin tule kertomaan sitten kun talo on siivottu ;) onnea urakkaan ja mukavaa syksyä

Huomasin jotain samaa sinun miehessäsi ja itsessäni. Olen saamaton ja laiska enkä jaksaisi siivota.. se on vastenmielistä. Olen kuitenkin mm sympaattinen, rakastan täydellä sydämellä ja huolehdin läheisistäni, eikä minulla ole mitään "pimeää puolta". pelkästään siivous on ongelma. Yleensä saan siivottua kunnolla kun joku tulee käymään. Onneksi minulla on astianpesukone jota kuitenkin käytän melkee joka päivä.  Sitä ennen likaiset astiat lojuivat jopa niin kauan että ne alkoivat haisemaan ja hometta alkoi elämään astioiden pinnassa ja tiskasin sitä mukaan kun niitä tarvistin. Tiedostan ongelman ja välillä hätkähdyn, kun kuulen että on normaalia siivota ainakin joka toinen päivä jotakin, viikkosiivoukset ym. Olen riemussani jos olen saanut tehtyä suursiivouksen.

Pyykit pesen pyykkituvassa kahden viikon välein, joskus viikonkin jos puhtaat vaatteet loppuu tai jonkin meno että tarvii just ne vaatteet päälle jotka on likaisia. Vaatekaapin vaatteet viikkaan varmaan kerran puolessa vuodessa, koska sieltä ei löydy mitään, niin on pakko. Kun pesen pyykkiä, puhtaat vaatteet eivät ikinä löydä tietänsä vaatekaappiin vaan pysyvät siellä ikean kassissa jolla haen vaatteet kuivausrummusta.. niin kauan pysyvät että käytän ne taas ja ne siirtyvät toiseen kassiin missä on likaiset pyykit.

Toisten luona käydessä, siivoan aina omat jälkeni ja joskus muidenkin, auttaen siivouksessa, mielelläni.

Minä sanoisin että miehesi pitää kulissia siivouksessa, niinkuin minäkin. Mulla ei käy melkein koskaan ketään, käyn itse aina muiden luona. Ja joskus kun joku tulee yllättäen, sanon että "en ole ehtinyt siivota" vaikka olisinkin ja monta kertaa.

Suhteessa joskus ollessani, saman katon alla, siivouksesta tuli ongelma tai jaetut omat tehtavät tehtiin pakolla. Joskus innostuin puolisoni siivoillessa itsekin siivoamaan oikein kunnolla, mutta se oli harvinaista. Minä en ikinä muutu siivouksen suhteen, mutta alussa haluan miellyttää ja tehdä vaikutuksen.. kuka nyt ihastuisi sottapyttyyn? Silti yhdessä pitää siivota, kun yhdessä asutaan, se on selvä!

Minulla on ollut monta vuotta, ainakin nyt 10 vuotta ne samat 6-7 laatikkoa tavaraa ja papereita jotka pitäis katsoo läpi, heittää menemään tai jakaa kansioihin mutta ei saa vain yksikertaisesti aikaiseksi. Ne tulevat kämpästä kämppään muuton mukana, tietty pahvilatikot on välillä vaihtunu ja tavaraa vähän jääny matkasta pois. Niissä on tärkeitä työsopimuksia, koulutodistuksia, vanhoja kirjeitä ja laskuja. Tavaroita, joista on jääny muistoja exästä, mutta ei tarkoituksella. Ne vaan jäi sinne, en edes enää muistanut niiden olevan siellä. Oli monta vuotta mukana kunnes kerran etsin jälleen niistä laatikoista jotain ja törmäsin näihin, hävitin, ettei silloinen puoliso löytäisi niitä.

Mun keittiön kaappi on semmonen mikä on kuiva-aineita, mainoksia ja ilmaisjakelua sekä laskuja (vanhoja ja uusia) täynnä. Sekin pitäisi saada järjestykseen mutta ei vaan saa.. ilmaisjakelukiellon olen jo postilaatikkoon pistänyt.

En ole mielestäni tyypillinen hamstraaja, en ostele turhaan ikinä tavaroita, huonekaluja tai mitään, ne tulevat vain jostain vuosien mittaan, enkä oikein osaa heittää poiskaan, koska niillä on tunnearvoa tai ehkä joskus vielä tarvitsen vaikka en ole käyttänytkään suurinta osaa nyt ainakaan neljään vuoteen. Silti kämppäni on aika tyhjä, laatikot ovat kellarissa ja vaatehuoneessa poissa silmistä. Olen saanut lahjaksi tai ostanut tarpeeseen esim sängyn naapurilta 20€:lla. Rahani kuluvat peruskulutusjuttuihin, kuten hygieniatarvikkeisiin, ruokaan tai jonkin käytännölliseen kuten kenkiin koska edelliset on menny rikki.

Korostan, että nautin suuresti olla siistissä kodissa ja mielummin olisinkin, mutta ei vaan saa aikaseksi siivota tai sit se menee niin että aina sitä mukaan kun on pakko jokin yksi teko kerrallaan, saatan siivota keittiön ja muu kämppä on pölyssä ja hiekassa.

Voisin kuvitella olevani Ap:n miehen tilanteessa.. exän kanssa hommattu kämppä joka ratkeaa liitoksistaan, tarvisi remonttia, exän huonekalut (ottaisin tässä vaiheessa ne omaksi jos mieleiset) nurkissa, kauhee sotku eikä tiedä mistä aloittaa. Ahdistus. Haluan kuitenkin puolison jolle esitän siistiä ja ahkeraa ihmistä. Laiska ja saamaton se miehesi ainakin on ja kodista on tullut nukkumapaikka eikä sotkua tahdo edes nähdä.. kauhee kynnys aloittaa..

Kiitos jos jaksoit lukea koko tekstin ja neuvoisin että jos oikeasti välität tästä ihmisestä ja haluat hänet elämääsi elämään rinnallasi, ensin puhut tästä aiheesta hänen kanssaan, mitä tässä on takana ja sitten auta häntä kaaoksen keskellä. Alkakaa yhdessä siivoaa ja kun pahin on ohi, kämppä on suht siisti, se on helpompi pitää siistinä. Uskon että on kaksi vaihtoehtoa.. että miehesi on vain laiska ja saamaton tai sit sillä on masennus tms diagnoosi, mutta muista, ettei kaikki diagnoosit ole vakavia, niitä ääripäitä, vaan ne kuuluvat persoonaan, eikä ne välttämättä edes näy päällepäin tai ole negatiivisia lainakaan.

Kaikkea hyvää sulle/teille.. Toivottavasti ongelma ratkeaa.

Alan tän keskustelun myötä uskomaan av:laisten inhimillisyyteen :) Ihania, ajatuksen kanssa kirjotettuja ja pohdiskelevia viestejä. Kiitti teille kaikille! Mies tulee huomenna luokseni ja kiitos teiän mun on helpompi puhua sille asiasta kun oon teiän avulla saanu sen käsiteltyä päässäni. Kiitos kiitos kiitos! ♡

Ap