Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää kestä noita uutisia sodan keskellä olevista lapsista - mitä teen?!
08.08.2014 |
En voi enää katsoa uutisia, sillä ulvon täyttä kurkkua nähtyäni palestiinalais-, irakilais- tai afrikkalaislapsia noissa sotauutisjutuissa. :( Ahdistaa jatkuvasti, kun katson omaa lastani ja ajattelen niitä lapsia, joilla ei asiat ole yhtä hyvin, kuin omallani. Jatkuvaa pelkoa, nälkää ja likaa.
Mitä voin tehdä? En tässä elämäntilanteessani voi lähteä avustusyöhön maailmallekaan. Rahaa annan keräyksiin säännöllisesti jopa niin paljon, että ruokarahoista on pitänyt nipistää loppukuusta. Miten ihmeessä tämän kestää? Lopetanko uutisten seuraamisen ja unohdan koko homman? Hakeudunko terapiaan? Mitä ihmettä voin tehdä? :(
Kommentit (10)
En kestä minäkään. En voi myöskään konkreettisesti auttaa tai asialle mitään joten työnnän pään pensaaseen enkä lue niitä uutisia. Tekee liian pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu terapiaan ja nopeati. Sun tärkein tehtävä on olla hyvä äiti omalle lapsellesi etkä oman kirjoituksesi perusteella pysty siihen. Kehtaatkin antaa pois lapsellesi tarkoitettua ruokarahaa.
Mielenkiintoista. Kun velana katson noita lapsia tunnen kyllä hetken sääliä mutta unohdan sen väh. 10 min sisällä. Juu olen ehkäpä kylmä mutta parempaa on sekin kuin murehtiminen. Et voi pelastaa niitä lapsia. Mutta voit antaa omallesi hyvän elämän.
En minäkään!!! Ei se auttaa vaikka joku neuvoo olla katsomatta,hirmuteot tapahtuu siitä huolimatta katsooko vai ei!!! Kyllä sydäntä särkevä ja sielu raastava julmuutta ja raakkuus hallitsee tätä maailmaa. Ihmiset menneet sekaisin,olen samaa mieltä.
Olen itse uskovainen ja tiedän että jossain vaiheessa se pitäis loppua. Me ihmiset me ollaan pahoja.
Rukoillaan kaikkien heidän puolesta kenen vallassa sen lopettaminen.
Joillekiin vanhemmille ei silti lapsia enää palaa koskaan vain muistoksi jää pehmolelu,vaatteet ja hautakivi. On hirveetä.
Olen venäläinen ja monien suomalaisten mielista meilää kasvaa sarvet ja kaikki me ollaan sota ja verihimoisia valloittajat. EMME SILTI SIITÄ OLE OLEMME ÄITEJÄ ISIÄ JOIDENKIN LAPSIA JA ENNEN KAIKKIA ME OIKEASTI HALUTAAN RAUHAA. USKO TAI ÄLÄ. PUTIN MYÖS HALUAA RAUHAA SILLAKIIN ON LAPSIA.
EHDOTAN RUKOILLA OIKEAN RAUHAN PUOLESTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti(?) ole uskonnollinen, ateisti päin vastoin, joten rukoilu ei nyt minua auta. Velalle tiedoksi, että itselläkin lapsettomana oli helpompaa suhatutua näihin, mutta nyt kun uutisissa näytetään oman lapsen ikäisiä itkeviä lapsia, ei voi olla välittämättä...
Ap.
Ja siis neloselle tiedoksi: ei täällä nälkää nähdä. Lapsi pärjää kyllä ilman Angry Birds -jugurttia muutaman päivän...
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa uutiset. Nyt tuntuu olevan erityisen paljon vaan huonoja uutisia. En enää katso. Se mistä ei tiedä ei satuta. Ehkä itsekästä, mutta olen vaan niin herkkä. Ehkä se kun on omia pieniä lapsia niin koskettaa maailman pahuus liikaa. Parempi että keskityn näihin omiin pieniin.
Mäkin tänään yllätin itseni itkemästä noille kuolleiden irakilaislasten kuville, vaikka muuten olen suhteellisen kova enkä mitenkään itkuherkkä.
Kai se sitten vaan kuuluu elämään. Eihän sitä kukaan voi tietää milloin itse tai oma lapsi joutuu täältä lähtemään. Ei hyvinvointivaltiossa eikä sodan keskellä. Pakko vaan elää oma elämä niin ettei jää kaduttamaan hukatut hetket (lapsen kanssa).
Alue: Aihe vapaa
En minäkään kestä. En katso enää uutisia.