Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla tällainen kun nyt olen >:(
26.08.2006 |
Miehen isä tuli toissailtana tänne ilman ennakkovaroitusta tekemään remonttia. (Klo 21.30 illalla... :/) Ihan kiva tietenkin kun auttaa, mutta tyyli on tosi rasittava. Ei kysy meidän mielipidettä asioista, kuten materiaaleista tai väreistä tms. vaan kysymättä vaan tekee. Astuu koko ajan mun varpaille, mitätöi mun mielipiteet, keksii aina saarnaamisen aihetta lapsiin liittyvissä asioissa jne. Eilen oli työpäivä ja vähän arvelutti kun jouduin jättämään kotini appiukon armoille kahdeksaksi tunniksi. :/ No kun tulin takaisin huomasin että hän oli vähän " siivonnut" niin että jouduin tekemään pari tuntia töitä jotta saisin korjattua tämän " siivoamisen" jäljet. (Silloin " suodattimeni" petti ja annoin kyllä appiukon huomata tämän... :/ )Hän oli myös käyttänyt naapurini mulle antamaa kukkatelinettä maalausalustana ilman että oli suojannut sitä - no nyt se on sitten ihan maalissa tietenkin. GRRR! Nielin ja suodatin siis appiukon sanomisia puolitoista vuorokautta ja hän lähti tänään iltapäivällä. Vähän sen jälkeen mieheni lähti viettämään jotain peli-iltaa työkavereiden kanssa ja mä jäin yksin lasten kanssa tänne remontin keskelle. Kiehun tukahdutettua kiukkua ja mua harmittaa ihan hirveästi kun olen sitten kiukkuinen lapsilleni, kun todella kiehuu yli appiukon jäljiltä. :/ :/ :(
Toivottavasti kiehuminen loppuu nyt kun sain tämän tänne vuodatettua, kiitos.
Terveisin paska kiittämätön miniä! Prkl!
Kommentit (4)
Tehän siellä asutte ja jos suuttuu niin so what? Teette tarpeellisen rempan ihan ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
appiukko on tehnyt koko ikänsä remontteja ja me taas ollaan ihan keltanokkia tässä hommassa. Kyse on siis varastosta, miehellä ei ole aikaa opetella niitä kun syksyn tulo ihan oikeasti painaa päälle (tavarat sateen armoilla pihalla ja osa sisällä, sisätilatkin on kyllä remontissa mutta niistä ollaan saatu pidettyä appiukon sormet irti.) Jos olisi aikaa ja taitoa niin tosiaankin tehtäisi itse. Tosin varasto jäi nyt loppuosaltaan meille, mies oli aamupäivän siellä " oppipoikana" . Pääsen huomenna naulaamaan tuulensuojalevyjä ja paneeleja kattoon miehen kanssa. Olisin tosi kiitollinen avusta mutta tuo appiukon jyräävä kyynärpäätaktiikkatyyli on niin raivostuttava että väkisinkin on melkein mahdotonta olla avusta kiitollinen. Ja tästä kiittämättömyydestä mulla on kyllä huono omatunto. (Varaston toisesta päästä tulee puoliksi oleskelu-/askartelutila ja siksi olisi ollut ihan kiva jos multakin olisi kysytty, mutta kyllä siitä ihan hyvä tulee, ärsyttää vain kun haluaisin itse olla vaikuttamassa mitä MEIDÄN kotiin tulee.)
Ja sitten tuo lasten asioihin puuttuminen. GRR! Pojan dysfasia johtuu siitä että en ole lukenut lapselle tarpeeksi pienenä ja allergia siitä kun en ole ulkoillut lasten kanssa tarpeeksi - ei ole tottunut siitepölyihin. Aamulla poikani oli vahingossa laittanut liikaa sokeria viiliin niin eiköhän siitä seurannut hirveä saarna lasten sokerin käytöstä.
Mulla on aika hyvä suodatin noita appiukon juttuja kohtaan mutta kaikkeen se ei pysty ja varsinkin lapsiin liittyvistä asioista tulee aika herkästi vedettyä herneitä nenään. Jatkuva appiukon juttujen suodattaminen on aika kuluttavaa, vaikka just tämän takia ei kamalan paljon olla tekemisissä.
Tulipas tuuletettua...
ap
kiehunnan purettua ja lapset nukkumaan, yhden lasillisen viiniä ja musiikin soimaan niin nyt sitten alkoi itkettää. BYÄÄ! Onpas yksinäinen olo, seurana vain av ja Nightwish.
Onneksi en enää lapsille rähjännyt kun nuo aikaisemmat vuodatukset olin kirjoittanut, av siis taas ajoi asiansa. :) :' )
Mä haluaisin vain viettää ihan tavallista rauhallista elämää ilman tällaisia kiehuntoja yms.
ap
appiukko siis ei tunnu ikinä sisäistävän sitä tosiasiaa että TÄMÄ ON MUN KOTINI!!! (Aikaa tämän asian sisäistämiseen on ollut 12 vuotta...)
ap