Voisitko muuttaa 22-vuotiaasta lapsestasi 700 km päähän?

Meillä vaimon vanhemmat (etenkin appi) varhaiseläkeläisinä puuhasivat kovasti ulkomaille muuttoa. Oleskelivatkin aina talvisin useita kuukausia Espanjassa. Kerran yhdeltä näiltä reissuilta vanhempien palattua, vaimo sai rivien välistä kuulla, että yhteydenpito olisi hyvä pitää minimissä (varmaan häiritsi jotenkin sitä ulkomailla olemisen tunnelmaa)

Oli kuitenkin melkoinen shokki, kun sitten me olimme muuttamassa ulkomaille. Pari vuotta oli vähän skismaa väleissä, mutta nyt jo aika asialliset.

Ymmärrän kyllä, että välimatka tuo tiettyä ikävää, mutta ihmettelen vain, miten se on vain toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon, että vauvapalstalaiset heittäisivät (ihan minkä ikäiset tahansa) lapsensa ja muut läheisensä vaikka leijonan kitaan, jos sillä saisivat itselleen jotain etua.

Tämä palsta edustaa vain tiettyä kansanryhmää, etkä sinä välttämättä kuulu siihen ryhmään.

Kyllä se lapsen elämä jossain kohtaan pitäisi antaa tämän omaan haltuun, eikä käyttää sitä lastaan oman egonsa jatkeena ja päteä sillä, että minä uhrasin itseni sen lapsen eteen. Aloituksen tilannetta  voidaan jo kutsua äitiyden perversioksi, jossa tyydyttetään sitä omaa läheisyyden kaipuuta ja poistetaan sitä omaa yksinäisyyttä.

Noin kirjoittaa ihminen, jolla ei ole oikeita läheisiä.

Ei sellaista voi ymmärtää mitä ei ole itse kokenut.

Joillain täällä on hyvä ja läheinen suhde aikuisten lastensa kanssa ja sinun pitää vain elää tämän tosiasian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon, että vauvapalstalaiset heittäisivät (ihan minkä ikäiset tahansa) lapsensa ja muut läheisensä vaikka leijonan kitaan, jos sillä saisivat itselleen jotain etua.

Tämä palsta edustaa vain tiettyä kansanryhmää, etkä sinä välttämättä kuulu siihen ryhmään.

Kyllä se lapsen elämä jossain kohtaan pitäisi antaa tämän omaan haltuun, eikä käyttää sitä lastaan oman egonsa jatkeena ja päteä sillä, että minä uhrasin itseni sen lapsen eteen. Aloituksen tilannetta  voidaan jo kutsua äitiyden perversioksi, jossa tyydyttetään sitä omaa läheisyyden kaipuuta ja poistetaan sitä omaa yksinäisyyttä.

Noin kirjoittaa ihminen, jolla ei ole oikeita läheisiä.

Ei sellaista voi ymmärtää mitä ei ole itse kokenut.

Joillain täällä on hyvä ja läheinen suhde aikuisten lastensa kanssa ja sinun pitää vain elää tämän tosiasian kanssa.

Voi rakas lapsi kun läheisyydessä ei ole kyse välimatkasta tai siitä kuinka usein sitä lastaan tapaa. Tärkeintä on se tietoisuus sitä, että toinen on olemassa ja psyykkestä läheisyydestä. 

Meillä on hyvät välit lasten kanssa mutta niin vain on ollut päästettävä heidät omiin elämiinsä opiskelemaan kauas ja vaihtoon ulkomaille.

Ikävä on ja huolikin mutta hyvin ovat pärjänneet.

Olen itse asunut 19-vuotiaasta asti 900km päästä vanhemmistani. Kyläillään toisillamme monta kertaa vuodessa ja soitellaan paljon. Ensi vuonna muutan itse 900km päähän omista pojistani, tosin vielä emme edes tiedä mihin päätyvät opiskelemaan, ulkomaillekin on ollut haluja. Suomen sisällä lentää tunnissa paikasta toiseen ja muillakin vempeleillä pääsee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon, että vauvapalstalaiset heittäisivät (ihan minkä ikäiset tahansa) lapsensa ja muut läheisensä vaikka leijonan kitaan, jos sillä saisivat itselleen jotain etua.

Tämä palsta edustaa vain tiettyä kansanryhmää, etkä sinä välttämättä kuulu siihen ryhmään.

Kyllä se lapsen elämä jossain kohtaan pitäisi antaa tämän omaan haltuun, eikä käyttää sitä lastaan oman egonsa jatkeena ja päteä sillä, että minä uhrasin itseni sen lapsen eteen. Aloituksen tilannetta  voidaan jo kutsua äitiyden perversioksi, jossa tyydyttetään sitä omaa läheisyyden kaipuuta ja poistetaan sitä omaa yksinäisyyttä.

Noin kirjoittaa ihminen, jolla ei ole oikeita läheisiä.

Ei sellaista voi ymmärtää mitä ei ole itse kokenut.

Joillain täällä on hyvä ja läheinen suhde aikuisten lastensa kanssa ja sinun pitää vain elää tämän tosiasian kanssa.

Kun sitä lastaan rakastaa paljon hänelle suodaan myös vapaus. Jos siihen lapseen jää roikkuumaan oman luopumisen tuskan varjolla se ei ole lainkaan aitoa välittämistä. Tällöin toisen olemassaolo sidotaan omaan omistushaluun. Rakkaudella ja omistuksenhalulla taasen ei ole mitään tekemistä keskenänsä.

Olen asunut vuosikausia toisella mantereella,muuttaessani lapseni olivat 21 ja 23. Hyvin näyttävät pärjäävän eikä läheisyys ole kiinni välimatkasta.

Menoksi vaan.

Lapsesi on jo aikuinen, ja sinun kuuluu elää omaa elämääsi. On vain rasite, jos äiti ripustautuu lapseensa ja uhraa oman uransa tämän takia.

Tytär ei tarvitse sinua ja muuta. Tyttäresi voi muuttaa ihan minne vaan eikä se läheisyys tarkoita kylki kyljessä asumista

Nyt vaan elät omaa elämää. Eläkeellä voi muuttaa sitten lähemmäs ehkä

Me ollaan ajateltu muuttaa eläkkeellä ulkomaille, minä ja mies. Lapset saavat asua, missä itse haluavat. Nähdään silloin kun sopii. Ei siitä kannata tehdä ongelmaa. Aikuiset lapset pärjäävät kyllä ilman äitiä ja isää ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon, että vauvapalstalaiset heittäisivät (ihan minkä ikäiset tahansa) lapsensa ja muut läheisensä vaikka leijonan kitaan, jos sillä saisivat itselleen jotain etua.

Tämä palsta edustaa vain tiettyä kansanryhmää, etkä sinä välttämättä kuulu siihen ryhmään.

Kyllä se lapsen elämä jossain kohtaan pitäisi antaa tämän omaan haltuun, eikä käyttää sitä lastaan oman egonsa jatkeena ja päteä sillä, että minä uhrasin itseni sen lapsen eteen. Aloituksen tilannetta  voidaan jo kutsua äitiyden perversioksi, jossa tyydyttetään sitä omaa läheisyyden kaipuuta ja poistetaan sitä omaa yksinäisyyttä.

Noin kirjoittaa ihminen, jolla ei ole oikeita läheisiä.

Ei sellaista voi ymmärtää mitä ei ole itse kokenut.

Joillain täällä on hyvä ja läheinen suhde aikuisten lastensa kanssa ja sinun pitää vain elää tämän tosiasian kanssa.

Jollakin tämä hyvä ja läheinen suhde näyttäytyy ulkopuoliselle teennäisenä. Yritetään näyttää ulkopuolisille, että meidän perhe on ihan huippuperhe. Kaikki kalenteri pakkokiva päivät vietetään yhtenä suurena perheen ja kaikki menee takki tyhjänä kotiin siitä tekohymystä, ettei koskaan enää ja taas kaikki toistuu seuraavana jouluna.

t. tälläisestä perheestä eroon päässyt entinen miniä