Olen 20-vuotias ja olen ollut jo 5 vuotta kesätöissä ero paikoissa, ja olen huomannut kuinka sekaisin moni aikuinen ihminen on
Täysin kykenemättömiä näkemään omia virheitä ja itsekritiikki näyttää puuttuvan monelta. Ei tajuta tai haluta edes käyttäytyä asiallisesti tai neutraalisti. Miten jaksan seuraavat 50 vuotta?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa kun pääsee oikeisiin töihin. Aloitin itsekin pohjalta, nyt olen kolmekymppisenä oikeasti vaativassa työssä, missä ei kukaan leiki vaan tekevänsä työtä. Ainakaan samalla tasolla kuin minä ja korkeammalla olevat koska ihmisillä on oikeasti tärkeä asema ja kova palkka. Eli pidä vaan pää kovana ja kestä, opiskele kunnon tutkinto tueksi niin pääset parempiin hommiin parempien ihmisten kanssa. :)
Jaa, mulla tilanne paheni, kun pääsin oman alan töihin, tai siis se järkytys oli isompi. En odottanut opiskeluaikaisista matalapalkkatöissä keneltäkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa kun pääsee oikeisiin töihin. Aloitin itsekin pohjalta, nyt olen kolmekymppisenä oikeasti vaativassa työssä, missä ei kukaan leiki vaan tekevänsä työtä. Ainakaan samalla tasolla kuin minä ja korkeammalla olevat koska ihmisillä on oikeasti tärkeä asema ja kova palkka. Eli pidä vaan pää kovana ja kestä, opiskele kunnon tutkinto tueksi niin pääset parempiin hommiin parempien ihmisten kanssa. :)
Millä alalla olet? Ei onnistunut.
Ainakin listayhtiöiden johtoryhmissä ja big four -taloissa on fiksumpaa väkeä kuin opiskeluiden jälkeisissä ekoissa työpaikoissa (perheyhtiöt, julkishallinto). Tämä vain oma mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on. Nuorena sitä ajatteli että aikuiset ovat fiksuja. Mitä vanhemmaksi tulee niin sen paremmin ymmärtää ettei sitä niin paljon muutu iän myötä.
Ja kun vielä vähän kasvaa, niin tajuaa olevansa ihan yhtä aasi, kuin kaikki muutkin.
Joo, sisällytin tuohon myös itseni. Eli huomaa ettei itsekään niin erityisesti muutu sisältä. Tai muuttuu ja muuttuu, muttei mitenkään viisaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa kun pääsee oikeisiin töihin. Aloitin itsekin pohjalta, nyt olen kolmekymppisenä oikeasti vaativassa työssä, missä ei kukaan leiki vaan tekevänsä työtä. Ainakaan samalla tasolla kuin minä ja korkeammalla olevat koska ihmisillä on oikeasti tärkeä asema ja kova palkka. Eli pidä vaan pää kovana ja kestä, opiskele kunnon tutkinto tueksi niin pääset parempiin hommiin parempien ihmisten kanssa. :)
Millä alalla olet? Ei onnistunut.
Ainakin listayhtiöiden johtoryhmissä ja big four -taloissa on fiksumpaa väkeä kuin opiskeluiden jälkeisissä ekoissa työpaikoissa (perheyhtiöt, julkishallinto). Tämä vain oma mielipide.
Tuo ei ole enää sinällään työntekoa. Vai kuinka monta heistä ottaisit mukaan lapiohommiin tai hesburgeria pyörittämään? Toki on helppo olla "fiksu" kun ei ole enää mitään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on. Nuorena sitä ajatteli että aikuiset ovat fiksuja. Mitä vanhemmaksi tulee niin sen paremmin ymmärtää ettei sitä niin paljon muutu iän myötä.
Ja kun vielä vähän kasvaa, niin tajuaa olevansa ihan yhtä aasi, kuin kaikki muutkin.
Kaikki ihmiset eivät mitenkään ole keskenään yhtä aaseja. Osalla puuttuu oikeasti itsekritiikki ja kohtuullisuudentaju.
M56
Tietysti on aaseja ja enemmän aaseja. Mutta kyllä sitä huomaa ettei se ikä tuo sellaista "kylänvanhimman viisautta" sinällään.
N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa kun pääsee oikeisiin töihin. Aloitin itsekin pohjalta, nyt olen kolmekymppisenä oikeasti vaativassa työssä, missä ei kukaan leiki vaan tekevänsä työtä. Ainakaan samalla tasolla kuin minä ja korkeammalla olevat koska ihmisillä on oikeasti tärkeä asema ja kova palkka. Eli pidä vaan pää kovana ja kestä, opiskele kunnon tutkinto tueksi niin pääset parempiin hommiin parempien ihmisten kanssa. :)
Jaa, mulla tilanne paheni, kun pääsin oman alan töihin, tai siis se järkytys oli isompi. En odottanut opiskeluaikaisista matalapalkkatöissä keneltäkään mitään.
Sama kokemus, järkytys vaan pahenee kun on oikeasti vaativista töistä kyse. Edellisen kirjoittajan täytyy olla se, joka ei itse tajua.
Sataa kohti on yksi kiva.
Kuinka hienoa sitten on, kun joku tajuaa.