Auli Viitala on taas yksi "köyhyysadiantuntija" joka oikeasti ei tiedä mitään oikeasta köyhyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kehittää köyhäksi joku ylempää tippunut joka on niinkin hirmuisen köyhä, on varaa pitää tukkakin kuosissa edelleen.

Onpa hurjan köyhä! LOL

Että ihan tukkakin kuosissa. Ulkonäkö muuten kuuluukin niihin asioihin joissa me vähävaraiset emme voi tehdä ikinä oikein.

Toisaalta köyhän pitäisi näyttää köyhältä. Ei voi olla oikea köyhä jos ei aina, ihan aina, laita joka pennosta pelkkään hengissäpysymiseen. Ryysyisenä räkä poskella ovat ennen vanhaankin köyhät kulkeneet. Eikä voi olla oikea köyhä jos omistaa jonkun kalliimman merkkivaatteen, siitäkin huolimatta, että kritisoijalla ei ole mitään käsitystä siitä, onko kallis vaate hankittu ennen köyhyyteen putoamista, saatu läheiseltä tai kenties ostettu halvalla kirpputorilta. Ja on jo itsessään epäilyttävää jos köyhä näyttää jopa tyylikkäältä.

Toisaalta "köyhältä näyttävä" köyhä todistaa ulkonäöllään juuri sen mitä parempi väki on köyhistä aina sanonutkin. Että sellaisihan ne ovat, sivistymättömiä ja vähän yksinkertaisia kun eivät osaa edes ulkonäöstään huolehtia, mitäpä muuta niiltä voisi odottaakaan. Huono elämänhallinta näkyy ulkonäössäkin, ja kaljaan on takuulla rahaa mutta ei siistiin ulkonäköön. Töitäkin saisi ihan eri tavalla jos siistiytyisi.

Niinpä. Tuli mieleen kun juuri ostin lapselle uuden koulurepun Tokmannilta. Ostettiin Adidaksen reppu, koska se oli tarjouksessa ja siten halvimpien joukossa. En tiedä, lasketaanko Adidas merkkituotteeksi, mutta ainakin itse olen niitä ostanut aika edullisesti juuri halpakaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viitala on hyväosaisesta kodista, jossa ei ole tarvinnut miettiä mitä ostetaan. Viitala on siitä edennyt parisuhteeseen, jossa puoliso on ylläpitänyt vastaavaa elintasoa. Viitala on siitä sitten alkanut sekoilemaan ilmeisesti seksuaali-identiteettiperustaisia juttuja ja tullut jätetyksi ja on nyt mielenterveyseläkkeellä. Nyt sitten ihmettelee kun ei voikaan syödä mitä haluaa eikä kukaan maksa tyttöjen iltaa hänelle kaupungilla, vaan joutuu rahapulassa jäämään kotiin. Useimmat meistä kokevat sen köyhyyden viimeistään opiskeluaikana, Viitalalle se iski vasta pitkälle keski-iässä ja kokee siksi tarpeelliseski tuoda ääntä esille köyhänä, vaikka hänen kertomansa asiat ovat suurimmalle osalle itsestään selviä. Maailma ei pyöri köyhän mt eläkeläisen ympärillä.

Tässä on taas jäänyt sisälukutaidon opettelu vaiheeseen. Viitala tiedostaa kyllä erilaisen tilanteensa. Ruikuttamisen sijaan hänen tarkoituksenaan on käyttää kirjoitustaitoaan kertoakseen keskiluokkaisille hyvin toimeentuleville, millaisia ongelmia hyvin pienituloisella on. Harva pienituloinen pääsee kirjoittamaan laajalevikkisiin uutisiin. Viitala toimii ikäänkuin pienituloisen äänitorvena.

Tuskin hänen mt-ongelmansa tai seksuaalinen suuntautumisensa on ”elämäntyylivalinta”, vaikka se ehkä sinusta siltä vaikuttaakin.

Valitsisitko itse?

Mutta kun Viitalalla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Kenellekään muulle ei tule yllätyksenä, että tyttöjen illat maksavat kuin Viitalalle, joka vasta päälle nelikymppisenä on kokenut köyhyyttä.

Mutta tässähän tullaan asioiden ytimeen. Miksi tyttöjen ilta maksaa? Itse tapasin eilen pitkästä aikaa ystävää. Juotiin teetä, syötiin itse tekemiä ruokia ja itse leivottuja jälkiruokia. Ihan kotona istuttiin vaihtamassa kuulumisia. Tyttöjen ilta voisi olla sellainenkin, että se ei aina vaadi niin suurta rahallista panostamista. Ongelmahan on se, jos kaikki yhteinen tekeminen mietitään aina sillä oletuksella, että kaikilla on varaa laittaa satanen yhteen illanviettoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viitala on hyväosaisesta kodista, jossa ei ole tarvinnut miettiä mitä ostetaan. Viitala on siitä edennyt parisuhteeseen, jossa puoliso on ylläpitänyt vastaavaa elintasoa. Viitala on siitä sitten alkanut sekoilemaan ilmeisesti seksuaali-identiteettiperustaisia juttuja ja tullut jätetyksi ja on nyt mielenterveyseläkkeellä. Nyt sitten ihmettelee kun ei voikaan syödä mitä haluaa eikä kukaan maksa tyttöjen iltaa hänelle kaupungilla, vaan joutuu rahapulassa jäämään kotiin. Useimmat meistä kokevat sen köyhyyden viimeistään opiskeluaikana, Viitalalle se iski vasta pitkälle keski-iässä ja kokee siksi tarpeelliseski tuoda ääntä esille köyhänä, vaikka hänen kertomansa asiat ovat suurimmalle osalle itsestään selviä. Maailma ei pyöri köyhän mt eläkeläisen ympärillä.

Tässä on taas jäänyt sisälukutaidon opettelu vaiheeseen. Viitala tiedostaa kyllä erilaisen tilanteensa. Ruikuttamisen sijaan hänen tarkoituksenaan on käyttää kirjoitustaitoaan kertoakseen keskiluokkaisille hyvin toimeentuleville, millaisia ongelmia hyvin pienituloisella on. Harva pienituloinen pääsee kirjoittamaan laajalevikkisiin uutisiin. Viitala toimii ikäänkuin pienituloisen äänitorvena.

Tuskin hänen mt-ongelmansa tai seksuaalinen suuntautumisensa on ”elämäntyylivalinta”, vaikka se ehkä sinusta siltä vaikuttaakin.

Valitsisitko itse?

Mutta kun Viitalalla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Kenellekään muulle ei tule yllätyksenä, että tyttöjen illat maksavat kuin Viitalalle, joka vasta päälle nelikymppisenä on kokenut köyhyyttä.

Mutta tässähän tullaan asioiden ytimeen. Miksi tyttöjen ilta maksaa? Itse tapasin eilen pitkästä aikaa ystävää. Juotiin teetä, syötiin itse tekemiä ruokia ja itse leivottuja jälkiruokia. Ihan kotona istuttiin vaihtamassa kuulumisia. Tyttöjen ilta voisi olla sellainenkin, että se ei aina vaadi niin suurta rahallista panostamista. Ongelmahan on se, jos kaikki yhteinen tekeminen mietitään aina sillä oletuksella, että kaikilla on varaa laittaa satanen yhteen illanviettoon.

Kyllä ns. tyttöjen iltakin voi maksaa, ja paljonkin jos ensin ajetaan taxilla shoppaileen, ja sen jälkeen juodaan konjaccia sekä poltellaan sikaria, ja syöpötellään luxusherccuja ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivat joskus haastatella esim minua. Olen 36v enkä ole ikinä ollut laivalla, junassa enkä lentänyt. En ole käynyt edes Oulussa enkä Virossa. Hiukan tälleen oikeasti köyhänä kummaksuttaa että joku ulisee jostain junalipuista. Olis kiva kun saisi edes ruokaan rahat riittämään ja pakollisiin lääkkeisiin.

Viitala ei kommentoi pelkästään omia kokemuksiaan, vaan kaikkien köyhien. Hänhän pyrkii antamaan äänen kaikille köyhille, toimittajataustalla se on paljon vaikuttavampaa kuin sellaisen kommentoimana, joka ei osaa jäsentää ajatuksia ja asioita luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.

Miksi haluatte tahallanne väärinymmärtää?

Hän ei ole keskiluokkainen -enää. Sekin käy ilmi artikkelista.

Mutta hänellä on vertailukohtana entinen elämänsä nykyiseen,minimituloiseen elämään.

Tämä on aivan totta. Yleensä köyhyydestä puhuvat julkisuudessa ihmiset, joilla ei ole mitään henkilökohtaista kosketuspintaa köyhyyteen. Viitalalla kuitenkin on. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevilla ei ole voimavaroja lähteä ajamaan pienituloisten asiaa. Eikä heillä yleensä ole myöskään sellaisia verkostoja joiden kautta he voisivat asiaansa ajaa vaikka tarmoa olisikin. Toimittajat ovat toki joskus haastatelleet köyhiä, mutta on poikkeuksellista, että köyhällä on mahdollisuus sanoa sanomansa omilla ehdoillaan. Ylelle kolumnia kirjoittava pienituloinen on aivan eri tavalla subjekti kuin toisen haastattelema pienituloinen.

Olen ainakin itse tässä pitkäaikaisessa ja realistisesti ajatellen pysyväksi jäävässä taloudellisessa ahdingossa kiitollinen Viitalalle. Vaikka minäkin kykenen ilmaisemaan itseäni suhteellisen analyyttisesti, puuttuu minulta paitsi kanava jolla saisin ääneni kuuluviin, myös uskottavuus. En ole koulutettu, en ole koskaan ollut sellaisessa asemassa, että minua kuunneltaisiin. Ja olen oppimisvaikeuksista kärsivänä aspergerina liian paljon "toinen" että koulutusta ja hyväpalkkaiseen ammattiin työllistymistä itsestäänselvyytenä pitävä voisi minuun mitenkään samaistua. Auli Viitala on ollut hyväosainen ja siksi kykenee aivan eri tavalla herättämään hyväosaisen pohtimaan köyhyyttä, koska hyväosaisuudesta köyhyyteen pudonnut saa hyväosaisen ajattelemaan, että sitähän voisi itsekin olla tuossa.

Ja vaikka olen muiden elämää tarkkailevana ulkopuolisena, keskustelupalstoilla sekä muiden kirjoituksia lukevana että itse kirjoittavana, niin kiitosta kuin kuraa kirjoituksistani päälleni saaneena oppinut teroittamaan sanan säiläni enkä ihan heti jää sanattomaksi loanheiton kohteena, olen kuitenkin tietoinen siitä, että haarniskani kestävyys perustuu suureksi osaksi anonymiteettiin. Ihmiset, jotka eivät tiedä minusta lopultakaan mitään, eivät voi minua oikeasti loukatakaan. Mutta omalla nimelläni ja kasvoillani olisin haavoittuva. Minun on myönnettävä, että en uskaltaisi, vaikka saisin tilaisuuden, kertoa tämäntyyppisistä asioista julkisuudessa. Auli Viitalalle hatunnosto siitä, että hän uskaltaa.

Hienoa, että jaksat ja uskallat anonyyminä kirjoitella. Kommenttisi on yksi tämän ketjun helmistä sekä kirjalliselta asultaan, että sisältönsä puolesta. Kaikkea hyvää sulle Anonyymi! 🌻

Lainaus artikkelista:

Välillä Viitala pohtii, onko hänellä oikeutta puhua köyhyydestä ja syrjäytymisestä. "En ole mikään malliköyhä, mutta sitten ajattelen, että ei täällä liikaa syrjäytyneen suulla puhuta. On hyvä, että edes joku tekee sen."

---

Koulutettuja ja entinen keskiluokkainen osaa huomioida eroja uuden ja vanhan elämän välillä. Hän todennäköisesti osaa myös kertoa ja kirjoittaa kokemuksistaan niin, että me koulutetut ja keskiluokkaiset ymmärrämme paremmin köyhyyden kokemusta. 

Viitala vaikuttaa myös riittävän fiksulta ymmärtämään, että hänen kokemuksensa ei ole jokaisen köyhän ja syrjäytyneen kokemus, mutta on valmis antamaan äänensä ja kasvonsa varjoon jäävälle ongelmalle. Minusta se on kunnioitettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viitala on hyväosaisesta kodista, jossa ei ole tarvinnut miettiä mitä ostetaan. Viitala on siitä edennyt parisuhteeseen, jossa puoliso on ylläpitänyt vastaavaa elintasoa. Viitala on siitä sitten alkanut sekoilemaan ilmeisesti seksuaali-identiteettiperustaisia juttuja ja tullut jätetyksi ja on nyt mielenterveyseläkkeellä. Nyt sitten ihmettelee kun ei voikaan syödä mitä haluaa eikä kukaan maksa tyttöjen iltaa hänelle kaupungilla, vaan joutuu rahapulassa jäämään kotiin. Useimmat meistä kokevat sen köyhyyden viimeistään opiskeluaikana, Viitalalle se iski vasta pitkälle keski-iässä ja kokee siksi tarpeelliseski tuoda ääntä esille köyhänä, vaikka hänen kertomansa asiat ovat suurimmalle osalle itsestään selviä. Maailma ei pyöri köyhän mt eläkeläisen ympärillä.

Tässä on taas jäänyt sisälukutaidon opettelu vaiheeseen. Viitala tiedostaa kyllä erilaisen tilanteensa. Ruikuttamisen sijaan hänen tarkoituksenaan on käyttää kirjoitustaitoaan kertoakseen keskiluokkaisille hyvin toimeentuleville, millaisia ongelmia hyvin pienituloisella on. Harva pienituloinen pääsee kirjoittamaan laajalevikkisiin uutisiin. Viitala toimii ikäänkuin pienituloisen äänitorvena.

Tuskin hänen mt-ongelmansa tai seksuaalinen suuntautumisensa on ”elämäntyylivalinta”, vaikka se ehkä sinusta siltä vaikuttaakin.

Valitsisitko itse?

Mutta kun Viitalalla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Kenellekään muulle ei tule yllätyksenä, että tyttöjen illat maksavat kuin Viitalalle, joka vasta päälle nelikymppisenä on kokenut köyhyyttä.

Mutta tässähän tullaan asioiden ytimeen. Miksi tyttöjen ilta maksaa? Itse tapasin eilen pitkästä aikaa ystävää. Juotiin teetä, syötiin itse tekemiä ruokia ja itse leivottuja jälkiruokia. Ihan kotona istuttiin vaihtamassa kuulumisia. Tyttöjen ilta voisi olla sellainenkin, että se ei aina vaadi niin suurta rahallista panostamista. Ongelmahan on se, jos kaikki yhteinen tekeminen mietitään aina sillä oletuksella, että kaikilla on varaa laittaa satanen yhteen illanviettoon.

Ennemmin istun ravintolassa niiden ystävieni kanssa kuin juon teetä jonkun kämpillä. Jäisi väliin moinen ilta.

En lukenut koko keskustelua, joten pahoittelut jos tästä on jo ollut puhetta.

Minusta keskituloisten vieraantumisen todella köyhien todellisuudesta huomaa juuri tässä, että neuvotaan sitä köyhää ostamaan yli 600 euron matkakortti, koska se tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi kuin jatkuva kertalippujen osto.

Paradoksihan tässä on se, että pitää olla ensin rahaa voidakseen hyödyntää tällaisia alennuksia ja etuja ja köyhällä sitä rahaa ei ole. Joku ehdotti säästämään rahaa vuosiilippuun samalla kuin matkustaa kertalipulla. Sama kuin se keskituloinen pariskunta, joka on nimenomaan tulojensa takia saanut asuntolainan, neuvoo vuokralla asuvaa köyhää ostamaan oman asunnon, kun ei ole mitään järkeä köyhän maksaa korkeaa vuokraa. Edullisempi asuminenkin on vain niiden ulottuvilla, joilla siihen on varaa. Sama vaikkapa s-bonusten kanssa. Mitä enemmän on käyttää rahaa, sitä enemmän siitä hyötyy. Kaikki keskittämisedut on keskituloisten herkkua.

Ihan kuin ne köyhät tyhmyyttään haluaisivat maksaa kaikesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se vuosilippu maksaa kertaostoksena? Mietin vaan, että onko se köyhille tai pienituloisille kertaostoksena oikeasti mahdollinen?

on, kun osaa budjetoida, laskea ja olla pitkäjänteinen.

Mitäs jos pesukone hajoaa? Tai joku muu kodinkone? Seuraava "hyvä" neuvo on varmaan, että köyhä voi pestä pyykit käsin lavuaarissa

Tämä voi olla yllättävää, mutta tosiaan pyykit ja tiskit voi pestä käsin lavuaarissa. Oikeasti riittää, kun illalla pesee sukat, alushousut ja t-paidan, ja tuulettaa farkut ja neuleen. On omakohtaista kokemusta.

Kukaan suomalainen ei tiedä oikeasta köyhyydestä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole oikeastaan ärsyttävämpi kuin itseään köyhänä pitävä kirpputori asiakas. Aina valittamassa että hinnat ovat liian korkealla ja ovat joka kerta tinkimässä jotta saisivat kirppatihintoja alemmaksi. Ja kun eivät saa tahtoaan läpi niin kävelevät kiukussaan ja jurputtaen pois.

 puhumattakaan siitä että myös kirppisshoppailu on kuluttamista jota ei tehdä jos rahaa ei ole tai sitä on vähän.

 Olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyyskirpputorilla ja samat tyypit siellä käyvät hamstraamassa kassikaupalla tavaraa. Ei kukaan tarvitse sellaista määrää vaatteita, astioita, tekstiilejä, koriste-esineitä sun muuta mitä ihmiset kirppiksiltä ostavat samalla valitellen kassalla köyhyyttään.

Eikö tuossa vaiheessa kannata jo laittaa kunnalle palautetta ja vaatimaankirpputoreja kiinni? Meillä päin se ainakin onnistui ja kun kirpputorit saatiin hätisteltyä pois niin kas kummaa venäläisten määrä väheni ja kuntaan alkoi muuttamaan lapsiperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli Viitala ei ole enää keskiluokkainen. Hän on keskiluokasta köyhyyteen pudonnut kuten hän on aivan itse kertonutkin.

Koulutettu on köyhänäkin alempaa keskiluokkaa. Ei minulla entisellä yliopistolaisella ole pääsyä alaluokkalaisten ihmisten elämänmenoon tai -yhteyksiin, vaikka haluaisinkin.

Tietyllä tavalla kyllä, mutta Viitala on joutunut huomaamaan, että vaikka hän itse ei ole muuttunut, niin keskiluokan ulkoiset tunnusmerkit menetettyään hän ei enää olekaan yhtä tervetullut siihen ihmisryhmään joka on siihen asti ollut hänen viiteryhmänsä. Viitala puhuu itsekin siitä, että hän kuuluu kulttuurillisesti keskiluokkaan mutta taloudellisesti ei.

Mitä "alaluokkainen elämänmeno" muuten pitää sisällään? Ryyppäämistä ja rälläämistä ja sitä, että luetaan korkeintaan Kimi Räikkösen elämänkertaa? En ainakaan tunnista omaa elämäntapaani niistä stereotypioista joita hyväosaiset kaltaisistani kouluttamattomista pienituloisista viljelevät.

Jotkut kai sortuu siihen ryyppämiseen ja rellestämiseen kun harmaata elää ei enää jaksa, elämä on väritöntä, elämä on yksinäistä ja kaikki kyllästyttää, mutta silti suurin osa meistä viettää vapaa-aikansa olemalla ihan vaan jouten ja tekemällä ei-mitään. Tai sitten voi laittaa telkkarin päälle ja selailla kanavia jos ei ole muutakaan tekemistä ja lenkillä ei jaksa joka tunti juosta. Ja jos on lapsia niin on ainakin lapset seurana kun leikkivät kotona eikä tarvitse olla yksin kun ihmisiä seurana. Näin kesällä ei oikein tule missään käytyä kun joka paikka maksaa paitsi metsä ja uimaranta, mutta ei niissäkään jaksa aina käydä kun samoissa paikoissa käyminen käy pidemmän päälle tylsäksi ja ahdistavaksi jos sitä tekee liikaa ja liian usein. Muutoin lähimetsät ovat viihtyisiä ja niissä käy ulkoilemassa mielellään kun se on ilmaista. Sellaista se "alaluokkainen elämänmeno" on.

Merkittävin ero köyhän ja rikkaan elämässä on se että rikkaat määräävät itse omasta elämästään kun taas raha määrää köyhän elämää. Siksi rikkaan elämä pyörii rikkaan itsensä ympärillä ja köyhän elämä pyörii rahan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan suomalainen ei tiedä oikeasta köyhyydestä yhtään mitään.

Jos oikeaksi köyhyydeksi lasketaan vain kehitysmaiden köyhyys niin ei tiedä, mutta olen aina ihmetellyt tätä "meidän lapsia hakataan kerran viikossa mutta naapurin lapsia joka päivä, joten meidän lapsilla ovat asiat hyvin"-mentaliteettia jota hyvässä asemassa olevien on pakko päästä esittelemään aina kun on kyse jostakin epäkohdasta, oli se sitten köyhyys tai vaikka naisen asema.

Vierailija kirjoitti:

Merkittävin ero köyhän ja rikkaan elämässä on se että rikkaat määräävät itse omasta elämästään kun taas raha määrää köyhän elämää. Siksi rikkaan elämä pyörii rikkaan itsensä ympärillä ja köyhän elämä pyörii rahan ympärillä.

Tämä, voi valita miten asuu, mitä syö, miten lomailee. Köyhä tekee mitä saa. Toisaalta Viitalan kaltaisten ei tarvitse tehdä mitään saadakseen sen toimeentulonsa. Hyväosaiset tekevät pitkiä työpäiviä ansaitakseen vapautensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se vuosilippu maksaa kertaostoksena? Mietin vaan, että onko se köyhille tai pienituloisille kertaostoksena oikeasti mahdollinen?

on, kun osaa budjetoida, laskea ja olla pitkäjänteinen.

Mitäs jos pesukone hajoaa? Tai joku muu kodinkone? Seuraava "hyvä" neuvo on varmaan, että köyhä voi pestä pyykit käsin lavuaarissa

Tämä voi olla yllättävää, mutta tosiaan pyykit ja tiskit voi pestä käsin lavuaarissa. Oikeasti riittää, kun illalla pesee sukat, alushousut ja t-paidan, ja tuulettaa farkut ja neuleen. On omakohtaista kokemusta.

Omakohtainen kokemus lienee hyvin väliaikainen ja väliaikaiseksi tiedetty? Asia on eri jos kyse on pysyvästä tilanteesta. Ei ole kohtuullista, että ihmisen pitäisi jatkuvasti käyttää iso osa vapaa-ajastaan käsipyykin kanssa möyrimiseen. Tuulettaminen ei pidemmän päälle riitä ja jollain lailla puhdasta jälkeä saadakseen joutuu käyttämään pyykkiin aivan jumalattomasti aikaa jos joutuu pesemään käsin ihan kaiken eikä vain pikkupyykkiä. Itse asiassa käsin pesemällä ei ole edes mahdollista saada yhtä puhdasta kuin koneella, koska kädet eivät sellaisia pesulämpötiloja kestä. Alle kuudessakympissä vain pyörittää mikrobeja.

Itse työssäkäyvänä köyhänä olisin aika mahdottomassa tilanteessa jos joutuisin pesemään pyykkini käsin. Ihan jo työni vuoksi sekä sen vuoksi, että vietän joka päivä pitkät työmatkat joukkoliikennevälineissä jotka ovat todella likaisia, haluan vaihtaa myös päällysvaatteet oikeasti puhtaisiin, ei tuulettamalla "puhtaisiin", joka päivä. Vapaa-aikani menisi pyykinpesuun jos joutuisin pesemään pyykkini käsin. Toki olen näin ajattelevana monen mielestä juuri sellainen laiska köyhä joka haluaa päästä elämässä helpolla, mutta kukapa EI haluaisi ennemmin helpottaa jokapäiväistä arkeaan kuin tehdä siitä mahdollisimman hankalaa.

Moni hyvätuloinen ei koskaan mieti sitä, että kun on rahaa, pystyy järjestämään itselleen myös aikaa, sillä helpompi arki on siinä tilanteessa niin itsestäänselvyys. Jos on rahaa, voi itsestäänselvästi hankkia arkeaan helpottavat kodinkoneet. Jos on rahaa, ei elämäänsä tarvitse järjestää joukkoliikenteen aikataulujen mukaan eivätkä lakot hetkauta kun voi hypätä kotipihaltaan omaan autoonsa ja ajaa sillä minne haluaa mihin kellonaikaan haluaa (helpottaa työssäkäyntiä niin paljon, että autoa itsestäänselvyytenä pitävä ei sitä ikinä käsitä). Jos sairastuu, ei tarvitse jonottaa tuntikaupalla päivystyksessä koska voi mennä yksityiselle. Ostoksiaan ei tarvitse miettiä sen mukaan mitä pystyy raahaamaan kotiin julkisilla ja kävellen, vaan voi kuljettaa ne autollaan tai tilata kuljetuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkittävin ero köyhän ja rikkaan elämässä on se että rikkaat määräävät itse omasta elämästään kun taas raha määrää köyhän elämää. Siksi rikkaan elämä pyörii rikkaan itsensä ympärillä ja köyhän elämä pyörii rahan ympärillä.

Tämä, voi valita miten asuu, mitä syö, miten lomailee. Köyhä tekee mitä saa. Toisaalta Viitalan kaltaisten ei tarvitse tehdä mitään saadakseen sen toimeentulonsa. Hyväosaiset tekevät pitkiä työpäiviä ansaitakseen vapautensa.

Näin, moni työtön tuskin tajuaa mikä etu heillä on mm. työssäkäyviin ja se on juuri runsas tai suorastaan yletön vapaa-aika. Työttömät eivät tajua sitä ettei kauniilla ilmalla pääsekään lenkille tai pyöräilemään, kun päivästä menee se 10h työhön ja työmatkoihin. Paradoksaalisesti työttömällä ei sitten ole resursseja nauttia ylettömästä vapaa-ajastaan. Toki lenkkeilyyn ja pyöräilyyn on kaikilla varaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodessa on 265 päivää, miten sinä aikana pysty laittamaan joka päivä sivuun 1 euron 72 senttiä mutta sen sijaan on varaa maksaa 2 euroa 80 senttiä yhdensuuntaisesta kertalipusta?

Oliko tuossa jutussa nyt mainittu, että hän ostaa päivittäin kertalipun? Yleensähän paljon kulkevat ostavat kuukausilipun. Itse olen korona-aikana käyttänyt vain kertalippuja, koska liikuin niin vähän julkisilla, joten kyllä joskus ne kertaliputkin voivat tulla halvemmiksi.

Mutta tietysti, jos tilillä on rahaa vaikka 70 euroa ja pitäisi vielä viikko pärjätä, ymmärrän että ei osteta silloin 60 euron kuukausilippua ja ruokia lasta makaronilla, vaan ostetaan sen viikon ajan kertalippuja silloin kun tarvitsee, ja ostetaan lapselle kunnon ruokaa.

Opiskeluaikana ajoin pummilla. Tuli selvästi halvemmaksi, vaikka silloin tällöin joutuikin maksamaan tarkastusmaksun.

Onnistuu vain jos asuu ratikkalinjojen tai metrolinjan varrella. Busseissa ei pääse ilman että näyttää lippua joko kuskille tai matakortinlukijalle.

No täällä Helsingissä nuoriso kulkee pummilla bussilla niin, että avaa HSL:n apin ja siitä lipunostovalikon ja samalla kun näyttää puhelinta ja ostovalikkoa kuskille, on pyyhkäisevinään oikealle ikään kuin lipun ostaakseen. Kuskia ei kiinnosta, joten se ei katso niin tarkkaan. Lippua ei kuitenkaan osteta, koska tilillä ei ole katetta tai oikealle pyyhkäistään eri kohdasta kuin siitä osta lippu -kohdasta. Oikeasti lippu ostetaan, jos tarkastaja näkyy pysäkillä, ellei sitten nousta kyydistä samalla pysäkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää Viitalan deterministinen suhtautuminen sairastumiseensa. Suurin osa mt sairauksista kn paranee - tai ainakin olotila aaltoilee hyvän ja kehnomman välillä, ihmiset eivät pysy työkyvyttöminä koko loppu elämäänsä vaan kuntoutuvat joko kokonaan tai osittain. Ajatus, että tässä nyt olen sairaseläkeläinen koko loppuelämäni, älkää tulko minulle töistä puhumaan on hieman kumma.

sitä perinteistä "miten sinä muka sairastat masennusta? nyt vain ylös, ulos ja kävelylenkille, sillä tavalla taatusti paranet kaikista masennuksista - ei siihen mitään lääkäriä tai lääkkeitä tarvita!" -viestiä odotellessa

...tuoko vain se vaihtoehto? Masennusta hoitaneet lääkärit ovat kyllä toiveikkaita paranemisen suhteen. Parantumista vaan hidastaa mm. liian pitkät sairauslomat. https://yle.fi/uutiset/3-11230652

Terapiassa huomattu kaiken toiminnan joka katkaisee itsetarkkailun ja negatiiviset ajatukset auttavan. Ehkä Viitalankin kannattaisi miettiä (ja kirjoittaa hän kirjoittaa taitavasti mikä tälläkin palstalla on tullut jo useampaan otteeseen huomatuksi) ihan muita asioita kuin masennusta ja köyhyyttä. Lapsista, parisuhteesta ja muusta ympärillä näkyvästä hyvästä löytyy varmasti positiivisempaa ajateltavaa. Vanha intiaaniviisaus: hyvä ja paha taistelevat päässä, se voittaa kumpaa ruokkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se vuosilippu maksaa kertaostoksena? Mietin vaan, että onko se köyhille tai pienituloisille kertaostoksena oikeasti mahdollinen?

on, kun osaa budjetoida, laskea ja olla pitkäjänteinen.

Mitäs jos pesukone hajoaa? Tai joku muu kodinkone? Seuraava "hyvä" neuvo on varmaan, että köyhä voi pestä pyykit käsin lavuaarissa

Tämä voi olla yllättävää, mutta tosiaan pyykit ja tiskit voi pestä käsin lavuaarissa. Oikeasti riittää, kun illalla pesee sukat, alushousut ja t-paidan, ja tuulettaa farkut ja neuleen. On omakohtaista kokemusta.

Omakohtainen kokemus lienee hyvin väliaikainen ja väliaikaiseksi tiedetty? Asia on eri jos kyse on pysyvästä tilanteesta. Ei ole kohtuullista, että ihmisen pitäisi jatkuvasti käyttää iso osa vapaa-ajastaan käsipyykin kanssa möyrimiseen. Tuulettaminen ei pidemmän päälle riitä ja jollain lailla puhdasta jälkeä saadakseen joutuu käyttämään pyykkiin aivan jumalattomasti aikaa jos joutuu pesemään käsin ihan kaiken eikä vain pikkupyykkiä. Itse asiassa käsin pesemällä ei ole edes mahdollista saada yhtä puhdasta kuin koneella, koska kädet eivät sellaisia pesulämpötiloja kestä. Alle kuudessakympissä vain pyörittää mikrobeja.

Itse työssäkäyvänä köyhänä olisin aika mahdottomassa tilanteessa jos joutuisin pesemään pyykkini käsin. Ihan jo työni vuoksi sekä sen vuoksi, että vietän joka päivä pitkät työmatkat joukkoliikennevälineissä jotka ovat todella likaisia, haluan vaihtaa myös päällysvaatteet oikeasti puhtaisiin, ei tuulettamalla "puhtaisiin", joka päivä. Vapaa-aikani menisi pyykinpesuun jos joutuisin pesemään pyykkini käsin. Toki olen näin ajattelevana monen mielestä juuri sellainen laiska köyhä joka haluaa päästä elämässä helpolla, mutta kukapa EI haluaisi ennemmin helpottaa jokapäiväistä arkeaan kuin tehdä siitä mahdollisimman hankalaa.

Moni hyvätuloinen ei koskaan mieti sitä, että kun on rahaa, pystyy järjestämään itselleen myös aikaa, sillä helpompi arki on siinä tilanteessa niin itsestäänselvyys. Jos on rahaa, voi itsestäänselvästi hankkia arkeaan helpottavat kodinkoneet. Jos on rahaa, ei elämäänsä tarvitse järjestää joukkoliikenteen aikataulujen mukaan eivätkä lakot hetkauta kun voi hypätä kotipihaltaan omaan autoonsa ja ajaa sillä minne haluaa mihin kellonaikaan haluaa (helpottaa työssäkäyntiä niin paljon, että autoa itsestäänselvyytenä pitävä ei sitä ikinä käsitä). Jos sairastuu, ei tarvitse jonottaa tuntikaupalla päivystyksessä koska voi mennä yksityiselle. Ostoksiaan ei tarvitse miettiä sen mukaan mitä pystyy raahaamaan kotiin julkisilla ja kävellen, vaan voi kuljettaa ne autollaan tai tilata kuljetuksen.

Tuo mainintani käsipyykistä tarkoitti, että jos pitää valita pesukoneen ja maksukortin välillä siinä hetkessä, voi myös taktikoida ja ostaa sen kortin, jos sillä säästää pitkässä juoksussa, ja säästön voi tehdä omalla työllä. Samoin jos olisikin ollut saatavilla edullinen käytetty pesukone naapurilta, se pitää ostaa siinä kohtaa kun naapuri muuttaa, ja pyöräillä kunnes on varaa siihen maksukorttiin

Myös omakohtaista.

Ja oma kokemukseni niin köyhänä päättyi loppujen lopuksi , mutta en tietenkään voinut siinä köyhänä tietää, kauanko se jatkuu ja loppuuko se koskaan.

Olen esim joutunut asumaan purkutalossa, kun ei muuhun ollut varaa. Selvisin siitä, mutta homealtistus seuraa lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodessa on 265 päivää, miten sinä aikana pysty laittamaan joka päivä sivuun 1 euron 72 senttiä mutta sen sijaan on varaa maksaa 2 euroa 80 senttiä yhdensuuntaisesta kertalipusta?

Oliko tuossa jutussa nyt mainittu, että hän ostaa päivittäin kertalipun? Yleensähän paljon kulkevat ostavat kuukausilipun. Itse olen korona-aikana käyttänyt vain kertalippuja, koska liikuin niin vähän julkisilla, joten kyllä joskus ne kertaliputkin voivat tulla halvemmiksi.

Mutta tietysti, jos tilillä on rahaa vaikka 70 euroa ja pitäisi vielä viikko pärjätä, ymmärrän että ei osteta silloin 60 euron kuukausilippua ja ruokia lasta makaronilla, vaan ostetaan sen viikon ajan kertalippuja silloin kun tarvitsee, ja ostetaan lapselle kunnon ruokaa.

Opiskeluaikana ajoin pummilla. Tuli selvästi halvemmaksi, vaikka silloin tällöin joutuikin maksamaan tarkastusmaksun.

Onnistuu vain jos asuu ratikkalinjojen tai metrolinjan varrella. Busseissa ei pääse ilman että näyttää lippua joko kuskille tai matakortinlukijalle.

No täällä Helsingissä nuoriso kulkee pummilla bussilla niin, että avaa HSL:n apin ja siitä lipunostovalikon ja samalla kun näyttää puhelinta ja ostovalikkoa kuskille, on pyyhkäisevinään oikealle ikään kuin lipun ostaakseen. Kuskia ei kiinnosta, joten se ei katso niin tarkkaan. Lippua ei kuitenkaan osteta, koska tilillä ei ole katetta tai oikealle pyyhkäistään eri kohdasta kuin siitä osta lippu -kohdasta. Oikeasti lippu ostetaan, jos tarkastaja näkyy pysäkillä, ellei sitten nousta kyydistä samalla pysäkillä.

Miksei HS:n liikenteessä ole toteutettu samoin kuin Jyväskylän liikenteen lippua, että bussissa on kuskilla viivakoodin lukija jolla se lipun QR-koodi on luettava?