Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kestätte rakastamanne miehen useat naissuhteet
27.07.2021 |
Olen rakastunut ns. pelimieheen, jolla avioliittonsa ohessa lukuisia sivusuhteita ja satunnaisia seksisuhteita tulee ja menee. On yhden kerran ja sitten taas usean vuoden suhteita. Itse olen yksi pitkä-aikainen. Mies itse valehtelee kaikille silmät kirkkaina ja kivenkovaan, että mitään naissuhteita ei ole jos niistä kysyy. Ei myönnä ikinä mitään. Ei olla sitouduttu, enkä elättele mitään turhia, eikä mies ole tilivelvollinen. Tiedän, että olen vain yksi p*no muiden joukossa. Kuitenkin itselläni ollut koko ajan tunteita mieheen ja siksi olen yrittänyt vain kovettaa itseni ja kestää tilannetta. Mies ei ole uskollinen yhtään kellekään ja uusia naisia tulee jatkuvasti. Näin ollut aina. Kaikki pyörii vain seksin ja muun hyväksikäytön ympärillä, vaikka osaa antaa kuvan romanttisesta suhteesta. Lisäksi mies on sanoisinko hyvin itsekäs ja vaativa. Osaa olla myös ilkeä jos asiat eivät mene juuri hänen mielen mukaan. Taitava manipuloimaan. Osaa käyttää tunteita hyväkseen. Alan olla täysin loppu tilanteeseen. En pysty lopettamaan suhdetta, koska olen niin emotionaalisesti riippuvainen ja myös pahasti läheisriippuvainen ja tunteet mieheen. Ja se tunne, että en koskaan ole se ykkönen, liekö edes vitonen tai kymppi rakastamalleni miehelle, enkä koskaan voi tietää missä ja kenen kanssa on. Usein mietin, että kuka noista lukuisista naisista vaimon ohella on hänelle tärkein ja tunnen ahdistusta ja mustasukkaisuutta, sekä surua. Niitä ei voi kuitenkaan näyttää vaan kaikki pitää piilottaa. Mies rankaisee heti ja etääntyy ei-toivotuista tunteista. Hän tietää, että pelkään hylkäämistä ja pelaa sillä. Jos teen oikein saan palkinnon eli hänen seuraa. Kaikki on tarkkaa. Yksikin virhe niin rangaistus ja etääntyminen. Tiedostan, että julmaa peliä ja hullu olen, kun en pääse irti. Aina silti toivon, että hän pitäisi minusta, olisin tärkeä ja uusia naisia ei tulisi. Ja joka kerran, kuin veitsi sydämeen, kun uusia ilmaantuu. Ja mies tietää senkin, että voi rankaista ottamalla uusia ja kärsin siitä. Olen yrittänyt niin lujaa monta vuotta. Tehnyt kaikkeni. Mutta mikään ei riitä. Mikään ei ole tarpeeksi. Hän vaatii keskittymistä häneen täysin koko ajan. Jos huomaa, että toinen lipeää tästä tai väsyneenä, kun ei jaksa tai tulee joku muu virhe niin välittömästi rangaistus etääntyminen ja huomiota muille, sekä uusia kehiin. Vain hyvät hetket ja palkinnot ruokkivat tunteita ja saavat säälittävän onnelliseksi, hetkeksi, ja roikkumaan koukussa. Vaikka turruttaa itseään niin huonot hetket vievät yhä syvemmälle. Väsymys, epätoivo, jopa itsetuhoiset ajatukset. Onko kukaan kokenut samaa? Alan harkita ammattiapua. Olen varma, etten omin voimin pääse irti. Pelkään, että romahdan täysin ja pelkään itsetuhoisia ajatuksia. Kiitos, en tarvitse mitään ilkeilyä koska tiedän jo kyllä, että olen säälittävä tapaus ja tämä juttu sairas.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuuksissa on aina se juttu, että kun on siinä ”sisällä”, on noidankehässä ja kokee, ettei ulospääsyä ole. Vaikka siis järki sanookin, että revi vaan itsesi irti.
Kun yrittää olla ilman, tulee vielä paskempi olo. Aivot huutaa palaamaan riippuvuuden pariin. Tämä on se kriittinen vaihe: Ei pidä kuunnella riippuvaisia aivoja vaan taistella vastaan. Ottaa vastaan hetkellinen fyysinen ja henkinen tuska, vähän niin kuin flunssa joka on vaan kärsittävä läpi.
Aivot tottuu lopulta yllättävän nopeasti uuteen tilanteeseen. Toki myös takapakit ja yllättävät himot kuuluu asiaan, mutta nekin on loppuen lopuksi hyvin ohikiitäviä hetkiä.
Ap, ajattele itseäsi vuoden päästä. On täysin omissa käsissäsi, oletko sillon samassa tilanteessa kuin nyt vai voitko onnitella itseäsi siitä, että jaksoit taistella. Jos se on jälkimmäinen, tulet tuntemaan suunnatonta helpotusta, kun vertaat tilannettasi vuodentakaiseen.
Voimia! Ei se helppoa ole, mutta ehdottomasti sen arvoista.
Kiitos tosi paljon! Tämä oli niin viisaasti kirjoitettu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Pelimiehestä erotaan, vaikka olisi rakastunut ja se haihtuu aikanaan, vaikka luulee ettei rakkaus koskaan lopu siihen ihmiseen. Usein rakastuneelle ei ole kunnon tukijaa eroon pelimiehestä tai ymmärtäjää. Tunteet eivät heti mene pois ja aivokemia tasoitu, vaan se vaatii eron ja aikaa. Jos on henkilön kanssa, ei näe muuta, ei saakaan muuta elämään. Eron jälkeen jossain vaiheessa näkee että on muita ihailunkohteita vielä olemassa ja 10 000 kertaa parempia. Vaikkei olisi uskonut. Elää itsensä kautta myös, ei pelimiehen.
Tämä.
Ap tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: why does he do that jatko-osa DAILY WISDOM.
Smoin tilaa hänen kirjansa Should I stay or shouls I go.
Niissä on hyviä harjoituksia, joilla saa ns itsensä takaisin ja pääsee vähän irti siitä tunnekoukusta.
Hänellä oli myös jossain kirjassa tuo viisaus kuin kommentoijalla, että ei kannata odottaa, että voisi erota sitten vasta, kun tunteet ovat kuolleet, koska ne eivät ehkä kuole koskaan. Pitää vaan erota siinä vaiheessa, kun tajuaa, että se on itselle hyväksi, se mitä pitää tehdä oman hyvinvoinnin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos on rakkautta, ei toista halua satuttaa.
Juuri noin itsekin ajattelen. Jos olisi rakkautta niin ei satuttaisi, eikä pelaisi tunteilla. Ilmiselvästi ei ole rakkautta, vaikka niin antaa olettaa. Vaikka tuon tajuan niin silti annan kusettaa itseäni, koska olen niin koukussa edes siihen teeskenneltyyn lämpöön ja rakkauteen.
-Ap
Jos saat suhteesta enemmän hyvää kuin stressiä ja mielipahaa, niin jää suhteeseen.
Mistä suhteesta? Panopuuna olemisesta.
Suhde se on sekin, käyttösuhde.
Kuka tervepäinen ja normaali haluaa olla käyttösuhteessa?
Käyttösuhteita ne kaikki ovat. Naisen seuraa jaksaa kyllä kunhan saa siitä jonkin palkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuuksissa on aina se juttu, että kun on siinä ”sisällä”, on noidankehässä ja kokee, ettei ulospääsyä ole. Vaikka siis järki sanookin, että revi vaan itsesi irti.
Kun yrittää olla ilman, tulee vielä paskempi olo. Aivot huutaa palaamaan riippuvuuden pariin. Tämä on se kriittinen vaihe: Ei pidä kuunnella riippuvaisia aivoja vaan taistella vastaan. Ottaa vastaan hetkellinen fyysinen ja henkinen tuska, vähän niin kuin flunssa joka on vaan kärsittävä läpi.
Aivot tottuu lopulta yllättävän nopeasti uuteen tilanteeseen. Toki myös takapakit ja yllättävät himot kuuluu asiaan, mutta nekin on loppuen lopuksi hyvin ohikiitäviä hetkiä.
Ap, ajattele itseäsi vuoden päästä. On täysin omissa käsissäsi, oletko sillon samassa tilanteessa kuin nyt vai voitko onnitella itseäsi siitä, että jaksoit taistella. Jos se on jälkimmäinen, tulet tuntemaan suunnatonta helpotusta, kun vertaat tilannettasi vuodentakaiseen.
Voimia! Ei se helppoa ole, mutta ehdottomasti sen arvoista.
En ole ap, vaan sivusta. Samaa mieltä että rakastuminen ja pitäminen jostain (jonka ajattelee inhimilliseksi ihmiseksi) voi olla "kuin huumeriippuvuus" ja tuska voi olla kova. Mutta siihen voi yrittää keksiä helpottavia tekijöitä tai järkeilyä, vaikka ei olisi vielä varma mikä auttaa. Rakastumisessa on tosiaan voimakasta aivokemiaa yms. Jokainen hetki, kuukausi tai vuosi eteenpäin on kuitenkin voitto. Tulee muuta hyvää mahdollisesti tai viisautta ainakin, valaistusta. Näkee eri kulmasta sen ihmisen. Ja kriisipuhelimeen voi jutella tai kriisikeskuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos on rakkautta, ei toista halua satuttaa.
Juuri noin itsekin ajattelen. Jos olisi rakkautta niin ei satuttaisi, eikä pelaisi tunteilla. Ilmiselvästi ei ole rakkautta, vaikka niin antaa olettaa. Vaikka tuon tajuan niin silti annan kusettaa itseäni, koska olen niin koukussa edes siihen teeskenneltyyn lämpöön ja rakkauteen.
-Ap
Jos saat suhteesta enemmän hyvää kuin stressiä ja mielipahaa, niin jää suhteeseen.
Mistä suhteesta? Panopuuna olemisesta.
Suhde se on sekin, käyttösuhde.
Kuka tervepäinen ja normaali haluaa olla käyttösuhteessa?
Käyttösuhteita ne kaikki ovat. Naisen seuraa jaksaa kyllä kunhan saa siitä jonkin palkinnon.
Tämähän olikin hyväksikäyttösuhde, jossa mies käyttää hyväksi ja ruokkii naisen tunteita häneen saadakseen seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HYI saastana! kyllä mä tollasen h.. pukin pistäisin alta yksikön käveleen Ei ois mitään asiaa , että bye bye vaan ja hevosen kengän kuva takapuoleen!
Vierailija kirjoitti:
HYI saastana! kyllä mä tollasen h.. pukin pistäisin alta yksikön käveleen Ei ois mitään asiaa , että bye bye vaan ja hevosen kengän kuva takapuoleen!
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mies pelkkää seksiä halua, vaan vallantunteen siitä, että roikottaa naisia ja saa ihailua.
Kuulostaa psykopaatilta. Kannattaa tutkia sitä. Silloin saatat alkaa ymmärtää, ettei hän osaa eikä pysty rakastamaan mitään eikä ketään. Ei yksinkertaisesti tunne mitään vaikka haluaisi. Ei ole sinusta kiinni. Hän ei jää edes suremaan kun lähdet. Ja se sinun on tehtävä. Lähdettävä. Pystyt siihen kyllä kun keskityt konkreettisiin asioihin. Voit muuttaa, vaihtaa puhelinnumeron. Aloita uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä naisena käsitä, että miten voi seksi olla niin tärkeää jollekin miehelle, että sen vuoksi jaksaa huijata vaikka kymmeniä naisia saadakseen piparia. Mikä siinä piip piipissä nyt niiiiin hyvää on??? että koko miehen elämä pyörii sen saamisen ympärillä? Vai onko tuollainen mies jotenkin epänormaalin aktiivinen seksuaalisesti?
Yritä korvata huono riippuvuus hyvällä. Jos vaan luopuu jostain, muttei elämään tule mitään tilalle, tuntuu tyhjältä. Olisiko joku harrastus tms (tervehenkinen) muu asia sellainen, jolla voisit yrittää kompensoida tuota riippuvuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa psykopaatilta. Kannattaa tutkia sitä. Silloin saatat alkaa ymmärtää, ettei hän osaa eikä pysty rakastamaan mitään eikä ketään. Ei yksinkertaisesti tunne mitään vaikka haluaisi. Ei ole sinusta kiinni. Hän ei jää edes suremaan kun lähdet. Ja se sinun on tehtävä. Lähdettävä. Pystyt siihen kyllä kun keskityt konkreettisiin asioihin. Voit muuttaa, vaihtaa puhelinnumeron. Aloita uudestaan.
Olen epäillyt narsismia ja lukenut siitä. Mutta olen alkanut ajattelemaan, että voisi olla jopa psykopaatti. Täytyy ottaa siitä selvää. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä naisena käsitä, että miten voi seksi olla niin tärkeää jollekin miehelle, että sen vuoksi jaksaa huijata vaikka kymmeniä naisia saadakseen piparia. Mikä siinä piip piipissä nyt niiiiin hyvää on??? että koko miehen elämä pyörii sen saamisen ympärillä? Vai onko tuollainen mies jotenkin epänormaalin aktiivinen seksuaalisesti?
Ei tietenkään olekaan, vaan vallantunne.
Jos ap olisi naimisissa sen miehen kanssa, mies hyvinkin mahdollisesti pihtaisi tahallaan pitkiäkin aikoja rangaistukseksi jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä korvata huono riippuvuus hyvällä. Jos vaan luopuu jostain, muttei elämään tule mitään tilalle, tuntuu tyhjältä. Olisiko joku harrastus tms (tervehenkinen) muu asia sellainen, jolla voisit yrittää kompensoida tuota riippuvuutta?
Juuri olen ajatellut, että yritän hankkia jonkun harrastuksen tai uusia tuttavuuksia elämään, ettei kaikki pyörisi tuon miehen ympärillä. Ehkä se lievittyisi niin ja saisin voimaa, kun voisin irrottautua siitä. Kiitos!
-Ap
Mulla samanlainen tilanne ja tajusin vasta liian myöhään missä jamassa olen! Koko juttu oli niin hämärää... Mies vaikuttaa aidosti jopa psykopaatilta ja teen tässä eroa askel askeleelta. Nyt olen laittanut joku aika sitten sek sihanat kiinni, joten voi olla että sillä jo pääsen tilanteesta kuiville. Ja viimeksi halusin keskustelua ja avoimuutta, mikä on tietenkin täysin poissa laskuista. Hän EI keskustele ja samantien katoaa kuvioista hetkeksi jos vaadin häneltä mitään. Mitään lämpimiä tunteita hänellä ei varmastikaan ole kehenkään ihmiseen vaan saalistus, valta, ihailu, asema jne on se mikä kiehtoo. En usko että seksikään on kovin tärkeää. Suhtautuu siihen kuin syömiseen.
Et sinä ole pelimiehen kanssa vaan kuulut seksuaalinarsistin hoviin. Ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa psykopaatilta. Kannattaa tutkia sitä. Silloin saatat alkaa ymmärtää, ettei hän osaa eikä pysty rakastamaan mitään eikä ketään. Ei yksinkertaisesti tunne mitään vaikka haluaisi. Ei ole sinusta kiinni. Hän ei jää edes suremaan kun lähdet. Ja se sinun on tehtävä. Lähdettävä. Pystyt siihen kyllä kun keskityt konkreettisiin asioihin. Voit muuttaa, vaihtaa puhelinnumeron. Aloita uudestaan.
Usein narsistipelimiehille käy nuori nainen kumppaniksi tai on avovaimo jo. Eivät kyllä eroa missään olosuhteissa. Sivusuhteet ja alkoholi kelpaavat ainakin nuorena joillekin, alkoholi /lääkeaineet yms lisäävät tunteettomuutta ja elämänarvot ovat erilaiset. Nainen joka on rakastunut väärään ja koukussa voi olla melkein hypnoosin kaltaisessa tilassa, kun keskittyy mieheen, siitä pitäisi saada oma huomio muualle jotenkin. Ja ajatella muita mahdollisuuksia, vaikkei se samantien tule, mutta jossain vaiheessa tulee uutta hyvää elämään. Miehen kaverit suojelevat miestä, eivät kerro vaimolle.
Mies ei välitä yhdestäkään teistä monesta naisesta. Eikä edes itsestään, kun käyttäytyy noin. Mä sanoisin hyvästi tuollaiselle jätkälle. Maailma on miehiä täynnä. Ja yksinkin voi elää 👍
Riippuvuuksissa on aina se juttu, että kun on siinä ”sisällä”, on noidankehässä ja kokee, ettei ulospääsyä ole. Vaikka siis järki sanookin, että revi vaan itsesi irti.
Kun yrittää olla ilman, tulee vielä paskempi olo. Aivot huutaa palaamaan riippuvuuden pariin. Tämä on se kriittinen vaihe: Ei pidä kuunnella riippuvaisia aivoja vaan taistella vastaan. Ottaa vastaan hetkellinen fyysinen ja henkinen tuska, vähän niin kuin flunssa joka on vaan kärsittävä läpi.
Aivot tottuu lopulta yllättävän nopeasti uuteen tilanteeseen. Toki myös takapakit ja yllättävät himot kuuluu asiaan, mutta nekin on loppuen lopuksi hyvin ohikiitäviä hetkiä.
Ap, ajattele itseäsi vuoden päästä. On täysin omissa käsissäsi, oletko sillon samassa tilanteessa kuin nyt vai voitko onnitella itseäsi siitä, että jaksoit taistella. Jos se on jälkimmäinen, tulet tuntemaan suunnatonta helpotusta, kun vertaat tilannettasi vuodentakaiseen.
Voimia! Ei se helppoa ole, mutta ehdottomasti sen arvoista.