Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kestätte rakastamanne miehen useat naissuhteet
27.07.2021 |
Olen rakastunut ns. pelimieheen, jolla avioliittonsa ohessa lukuisia sivusuhteita ja satunnaisia seksisuhteita tulee ja menee. On yhden kerran ja sitten taas usean vuoden suhteita. Itse olen yksi pitkä-aikainen. Mies itse valehtelee kaikille silmät kirkkaina ja kivenkovaan, että mitään naissuhteita ei ole jos niistä kysyy. Ei myönnä ikinä mitään. Ei olla sitouduttu, enkä elättele mitään turhia, eikä mies ole tilivelvollinen. Tiedän, että olen vain yksi p*no muiden joukossa. Kuitenkin itselläni ollut koko ajan tunteita mieheen ja siksi olen yrittänyt vain kovettaa itseni ja kestää tilannetta. Mies ei ole uskollinen yhtään kellekään ja uusia naisia tulee jatkuvasti. Näin ollut aina. Kaikki pyörii vain seksin ja muun hyväksikäytön ympärillä, vaikka osaa antaa kuvan romanttisesta suhteesta. Lisäksi mies on sanoisinko hyvin itsekäs ja vaativa. Osaa olla myös ilkeä jos asiat eivät mene juuri hänen mielen mukaan. Taitava manipuloimaan. Osaa käyttää tunteita hyväkseen. Alan olla täysin loppu tilanteeseen. En pysty lopettamaan suhdetta, koska olen niin emotionaalisesti riippuvainen ja myös pahasti läheisriippuvainen ja tunteet mieheen. Ja se tunne, että en koskaan ole se ykkönen, liekö edes vitonen tai kymppi rakastamalleni miehelle, enkä koskaan voi tietää missä ja kenen kanssa on. Usein mietin, että kuka noista lukuisista naisista vaimon ohella on hänelle tärkein ja tunnen ahdistusta ja mustasukkaisuutta, sekä surua. Niitä ei voi kuitenkaan näyttää vaan kaikki pitää piilottaa. Mies rankaisee heti ja etääntyy ei-toivotuista tunteista. Hän tietää, että pelkään hylkäämistä ja pelaa sillä. Jos teen oikein saan palkinnon eli hänen seuraa. Kaikki on tarkkaa. Yksikin virhe niin rangaistus ja etääntyminen. Tiedostan, että julmaa peliä ja hullu olen, kun en pääse irti. Aina silti toivon, että hän pitäisi minusta, olisin tärkeä ja uusia naisia ei tulisi. Ja joka kerran, kuin veitsi sydämeen, kun uusia ilmaantuu. Ja mies tietää senkin, että voi rankaista ottamalla uusia ja kärsin siitä. Olen yrittänyt niin lujaa monta vuotta. Tehnyt kaikkeni. Mutta mikään ei riitä. Mikään ei ole tarpeeksi. Hän vaatii keskittymistä häneen täysin koko ajan. Jos huomaa, että toinen lipeää tästä tai väsyneenä, kun ei jaksa tai tulee joku muu virhe niin välittömästi rangaistus etääntyminen ja huomiota muille, sekä uusia kehiin. Vain hyvät hetket ja palkinnot ruokkivat tunteita ja saavat säälittävän onnelliseksi, hetkeksi, ja roikkumaan koukussa. Vaikka turruttaa itseään niin huonot hetket vievät yhä syvemmälle. Väsymys, epätoivo, jopa itsetuhoiset ajatukset. Onko kukaan kokenut samaa? Alan harkita ammattiapua. Olen varma, etten omin voimin pääse irti. Pelkään, että romahdan täysin ja pelkään itsetuhoisia ajatuksia. Kiitos, en tarvitse mitään ilkeilyä koska tiedän jo kyllä, että olen säälittävä tapaus ja tämä juttu sairas.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutille kannata tuosta puhua. Nehän nauraa katollaan ja sitten tulee entistä pahempi olo.
Tuskinpa kukaan terapeutti nauraa asiakkaalleen?!
On testattu. En ikinä menisi enää vaikka maksettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen ei auta muu kuin se, että olet kylmästi tapaamatta miestä. Annat hormonihuurujen laantua. Annat ajatusten tulla ja mennä, etkä tuomitse itseäsi. Hengität syvään ja uskot, että sinulle on vielä luvassa jotain paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutille kannata tuosta puhua. Nehän nauraa katollaan ja sitten tulee entistä pahempi olo.
Tuskinpa kukaan terapeutti nauraa asiakkaalleen?!
- ei, vaan vasta koko matkan pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään tunteita sinua kohtaan, tuo on pelkkää hyväksikäyttöä. Jätä mies, lopeta kaikki yhteydenpito ja mene terapiaan. Et oikeasti edes rakasta tuota miestä, vaan olet koukussa siihen jatkuvaan välittäjäaineryöppyyn mitä tuollainen käytös saa aikaan.
Tuossa on kyllä perää. Olen ajatellut, että ne epätoivon ja onnen hetket on, kuin huumetta vuorotellessaan, joihin on koukussa. Mies taitavasti annostelee niitä. Mahtaa olla kroppa ja hormonit täysin sekaisin monen vuoden myllytyksen jälkeen. Onnen hetket on yhä korkeampia ja epätoivon hetket yhä syvempiä.
Kuin vuoristorata, josta ei pääse pois kyydistä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutille kannata tuosta puhua. Nehän nauraa katollaan ja sitten tulee entistä pahempi olo.
Tuskinpa kukaan terapeutti nauraa asiakkaalleen?!
- ei, vaan vasta koko matkan pankkiin.
Ok, nyt ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on provo. Noin pöllöjä naisia ei enää nykymaailmassa ole.
Mutta mielenkiintoista on, kuka tämmöisen provon viitsii tehdä? Onko taas juttua etsivä mielikuvitukseton mamman Nyyrikkejä ja Reginoita lukenut toimittajaksi pyrkijä? Vai narsistihemmo, joka toivois että näin olis? Vai joku muu?
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei auta muu kuin se, että olet kylmästi tapaamatta miestä. Annat hormonihuurujen laantua. Annat ajatusten tulla ja mennä, etkä tuomitse itseäsi. Hengität syvään ja uskot, että sinulle on vielä luvassa jotain paljon parempaa.
Kiitos! Tämä oli kyllä tosi hyvin sanottu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuollaisella p_skalla miehellä teet. Et yhtään mitään. Ajan ja energian hukkaa. Mies on narsisti, joka ei edes osaa rakastaa ketään oikeasti. Et menetä mitään kun katkaiset välit. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Lue tekstitsi kuin lukisit jonkun muun tekstin.
Eiko olekin aika kamalaa?
Huutaisit talle henkilolle, etta juokse!
Mina huudan sinulle juokse!
Ota ensin kuva teista intiimisti ja laheta se taman vaimolle. Tee se.
Kerran se kirpaisee ja aika poistaa sumun. Lopulta olet onnellinen paatoksestasi.
Tsemppia!
Kannattaako kuvan lähettelyyn lähteä... Tuon tason miehet saattaa kostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse tai laita mies valitsemaan. Käännät kertalaakista selkäsi miehelle ja et nöyrry enää minkäänlaiseen yhteydenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tää on provo. Noin pöllöjä naisia ei enää nykymaailmassa ole.
Mutta mielenkiintoista on, kuka tämmöisen provon viitsii tehdä? Onko taas juttua etsivä mielikuvitukseton mamman Nyyrikkejä ja Reginoita lukenut toimittajaksi pyrkijä? Vai narsistihemmo, joka toivois että näin olis? Vai joku muu?
Ei ole provo. Olen aivan liian väsynyt, että jaksaisin provon kirjoittaa. Viimeisillä voimillani kirjoitan ja totta on joka sana. Tyhmä kyllä olen, sen myönnän.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus on sairaudentila. Läheisriippuvuus ei ole rakkautta.
Poistu kuviosta ja hanki elämä.
No hyvänen aika, miksi tuhlaat elämäsi tuossa? Kannattaa tosiaan mennä terapiaan ni voit viel kokea aidon suhteen onnen. Rakkaudesta ei ole kyse, vaan riippuvuudesta. Suostut toisen käytettäväksi. Ansaitset niin paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä palvot psykopaattia narsistia.
Tuhlaat 3lämäso tuollaiseen. Lopeta heti!
Et voi miehelle mitään, mut ittelles voit. Ala nyt vaikka lukee kirjoja aiheesta läheisriippuvuus ja narsismi. Olemalla miehen hyödyke mahdollistat omalta osaltasi hyväksikäytön. Toivon todella et saat voimia alkaa ottaa vastuuta onnestasi. Ihan hirveetä tuo. Ja tosiaan, ei ole rakkautta. Vaan riippuvuutta ja hyväksikäyttöä. Puolin ja toisin
Ymmärrätkö itsekin olevasi empatiakyvytön tuo mies on naimisissa.
Nyt alkuun, puhelinnumero salaiseksi, ettei mies voi tavoittaa sinua ja keksi seuraavat viikot muuta tekemistä, jotta et ajattele tätä tilannetta koko ajan. Ympäristön muutoskin voi auttaa. Muutaman kuukauden päästä ihmettelet itsekin kuinka päästit tämmöisen tapahtumaan. Hanki itsekunnioitusta! Punaa huuliin ja nokka pystyyn!
Ei mitenkään. Pelimiehestä erotaan, vaikka olisi rakastunut ja se haihtuu aikanaan, vaikka luulee ettei rakkaus koskaan lopu siihen ihmiseen. Usein rakastuneelle ei ole kunnon tukijaa eroon pelimiehestä tai ymmärtäjää. Tunteet eivät heti mene pois ja aivokemia tasoitu, vaan se vaatii eron ja aikaa. Jos on henkilön kanssa, ei näe muuta, ei saakaan muuta elämään. Eron jälkeen jossain vaiheessa näkee että on muita ihailunkohteita vielä olemassa ja 10 000 kertaa parempia. Vaikkei olisi uskonut. Elää itsensä kautta myös, ei pelimiehen.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Pelimiehestä erotaan, vaikka olisi rakastunut ja se haihtuu aikanaan, vaikka luulee ettei rakkaus koskaan lopu siihen ihmiseen. Usein rakastuneelle ei ole kunnon tukijaa eroon pelimiehestä tai ymmärtäjää. Tunteet eivät heti mene pois ja aivokemia tasoitu, vaan se vaatii eron ja aikaa. Jos on henkilön kanssa, ei näe muuta, ei saakaan muuta elämään. Eron jälkeen jossain vaiheessa näkee että on muita ihailunkohteita vielä olemassa ja 10 000 kertaa parempia. Vaikkei olisi uskonut. Elää itsensä kautta myös, ei pelimiehen.
Tämä on niin totta joka sana.
Jo otsikon kysymys on hullu. Ei tarvitse kestää, ei kuulu kestää. Ei kuulu olla kynnysmatto. Yllätä tuo retku ensi kerralla ja potkaise pihalle, lopullisesti.
Muussa tapauksessa mene vaikka AA-kerhoon. Kyse on riiippuvuudesta, joka on aivokemiaa, ei siitä miehestä.