Työkaverin mies kuoli, laitanko viestin?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:42"]Meillä esimies meinasi vastaavassa tilanteessa lähettää addressin vaikka ei kuollutta edes tuntenut. Samoin ehdotti että annetaan porukalla surunvalittelukukat työkaverin käteen kun hän palaa saikulta. Hiukan pihalla monista muistakin asioista tämä pomo.

[/quote]

Meillä lähetetään aina vastaavassa tilanteessa surunvalittelut. T. Hr-työskentelijä

[/quote] Olen USAssa management teamissa ja meista joku kay jopa sairaalassa vierailemassa jos tyontekija on siella muutamaa paivaa kauemmin. Kukkalahetys sanomattakin selva.

Jos alainen on menettanyt laheisensa niin kaymme myos hautajaisissa. Kayhan taalla presidenttikin lohduttamassa omaisia katastrofien jalkeen.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:46"]

Musta olisi aika törkeää, jos työkaverilta on kuollut omainen, näette kuitenkin aika usein jne ja kun seuraavaksi näette kuinka kiusallista olisi vain olla ns normaalisti jos et ole surun hetkellä ottanu osaa. :/

-Roosa

[/quote]

Haloo, olihan ap ottanut osaa, työpaikan yhteisillä kukilla!

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:42"]Meillä esimies meinasi vastaavassa tilanteessa lähettää addressin vaikka ei kuollutta edes tuntenut. Samoin ehdotti että annetaan porukalla surunvalittelukukat työkaverin käteen kun hän palaa saikulta. Hiukan pihalla monista muistakin asioista tämä pomo.

[/quote]

Meillä lähetetään aina vastaavassa tilanteessa surunvalittelut. T. Hr-työskentelijä

[/quote] Olen USAssa management teamissa ja meista joku kay jopa sairaalassa vierailemassa jos tyontekija on siella muutamaa paivaa kauemmin. Kukkalahetys sanomattakin selva.

Jos alainen on menettanyt laheisensa niin kaymme myos hautajaisissa. Kayhan taalla presidenttikin lohduttamassa omaisia katastrofien jalkeen.

[/quote]

Jumalauta. Miehelläni on syöpä, ja kun hänen aikansa tulee, en todellakaan tahdo ainuttakaan ihmistä hänen työmaaltaan hautajaisiin itkemään tekoitkua. Se hetki on minun, lasten ja kaikkein läheisinten.

Totta kai laitat viestin ja otat osaa hänen suruunsa.

Laita. En näe yhtään syytä mikset voisi laittaa osaanottoasi ja ajatuksiasi työkaverillesi jos kerta olette miehen tilanteesta jo ennen kuolemaa puhuneet.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:00"]

Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

[/quote]

toivottavasti tämä on provo :/

[/quote]

Ei ole provo. Minulta kuoli lapsenlapsi ja jotkut ihmiset, jotka olivat tosi kaukaisia tuttavia, tulivat ottamaan osaa. Sen sanottuaan he alkoivat tiukata, miten onnettomuus tapahtui, miksi tyttäreni ja miehensä eivät varmasti tehneet kaikkeaan, että lapsi olisi selvinnyt, ketkä kaikki ovat tuoneet kukkia, kuka on laittanut adressin, onko Liisa?, olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä hautajaisiin, että kumminkaiman koirakin jäi henkiin kun oli se ja se tohtori paikalla. Ja että miten nyt lapsen vanhemmat, ovatko ajatelleet uutta lasta, että ajatukset menisivät tästä,ikävästä asiasta, nopeammin. 

Sitten oltiin rehvasteltu lähikaupan kassajonossa, kuinka oli "käyty surunvalitteluilla juuri sen lapsen mummolla,  josta tuo iltalehden kansi kertoo".

Tuo kokemus antoi vähän perspektiiviä ihmisten syistä "ottaa osaa". 

[/quote]

joojoo, ja ap:han kuulosti juuri tällaiselta tapaukselta joka seuraavaksi tiukkaa ja sitten kehuskelee. todella uskottavaa

Eri maa, eri kulttuuri.

Tekstiviesti tässä yhteydessä on vähän kyseenalainen juttu. Toisaalta se kertoo välittämisestä, mutta toiset ihmiset tulkitsevat sen tyyliin "tuli vaan tekstiviesti". Eräs mahdollisuus on, että toimitat surutaloon kukan, johon kiinnität kortin viesteineen "osanottoni" ja nimi tms. Voit lisäksi itse päättää, ojennatko kukat henkilökohtaisesti vai jätätkö ne esim. oveen, josta vastaanottaja ne löytää.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:31"]

Hei!

Mies kuoli viime yönä. Olen puhunut työkaverin kanssa miehen sairaudesta ja kysellyt kuulumisia matkan varrella. Laitoimme surukukat työporukalla tänään.

Sanokaapa, laitanko hänelle viestin? Ja jos en, niin miksi en? Olen vähän epävarma... Kyse on kaverista ei ystävästä. Haluaisin jollain tasolla toivottaa hänelle voimia... Mitä mieltä av-mammat on? Työkaverini on 50-v, jos sillä on jotain merkitystä...

[/quote]

Olemme toki erilaisia ja käsittelemme surun hyvin eri tavoin. Menetin itse äitini vajaa vuosi sitten.

Kaikista parhaimmalta tuntui kun joku laittoi viestin, soitti tai tuli käymään.

Pahin kuva jäi niistä jotka kulkivat kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lymyilivät kohdatessa kaupassa hyllyjen välissä.

Sinuna soittaisin. Itse arvostin sitä ihan mielettömästi. Sain puhua ja purkaa tuntojani.

Muista myös työkaveriasi viikkojen, kuukausien päästä kun pöly laskeutuu. Aluksi tulee soittoja ja käyntejä ja kukkia ihan hirveesti. Sitten se unohtuu. Minulle on edelleen tärkeätä että saan puhua äidistä, sairaudesta ja käydä tilannetta läpi. Ilkeämmät ajattelevat että vellon surussa enkä pääse siitä yli mutta minulle tämä on tapa surra ja tapa selviytyä siitä tuskasta.

Älä tuppaudu, mutta ole olkapäänä. Työkaverisi muistaa sen vuosienkin päästä :).

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 17:42"]Meillä esimies meinasi vastaavassa tilanteessa lähettää addressin vaikka ei kuollutta edes tuntenut. Samoin ehdotti että annetaan porukalla surunvalittelukukat työkaverin käteen kun hän palaa saikulta. Hiukan pihalla monista muistakin asioista tämä pomo.

[/quote]

Meillä lähetetään aina vastaavassa tilanteessa surunvalittelut. T. Hr-työskentelijä

[/quote] Olen USAssa management teamissa ja meista joku kay jopa sairaalassa vierailemassa jos tyontekija on siella muutamaa paivaa kauemmin. Kukkalahetys sanomattakin selva.

Jos alainen on menettanyt laheisensa niin kaymme myos hautajaisissa. Kayhan taalla presidenttikin lohduttamassa omaisia katastrofien jalkeen.

[/quote]

Jumalauta. Miehelläni on syöpä, ja kun hänen aikansa tulee, en todellakaan tahdo ainuttakaan ihmistä hänen työmaaltaan hautajaisiin itkemään tekoitkua. Se hetki on minun, lasten ja kaikkein läheisinten.

[/quote] Kuka sanoi etta siella tekoitkua vaannetaan. Kylla ihan hiljaa seisominen ja vainajan muiston kunnioittaminen riittaa. Miksi aina pitaa karjistaa ja vaannella? En usko etta sinun tarvitsee Suomessa pelata etta joku tulisi "tunkeilemaan".

Kaikki kokevat surun hyvin yksilöllisesti, joten suosittelen ottamaan yhteyttä todella hienovaraisesti. Tekstiviesti on mielestäni hyvä, se ei ole liian tungetteleva. Se voi olla ihan vain yksinkertainen "Otan osaa suruusi. Jaksamisia!" ja mukaan olisi minusta hyvä liittää vielä jotain sellaista kuin "Jos haluat puhua, voit soittaa minulle." Työkaverisi on siten mahdollista vastata viestiin rauhassa silloin kun tuntuu hyvältä ja hän saa myös itse päättää onko valmis jakamaan tunteitaan keskustelemalla. Älä kuitenkaan missään nimessä loukkaannu, jos hän ei vastaa mitään viestiin. Itse olen pahimman surun keskellä sellainen, etten yksinkertaisesti kykene millään tavoin ottamaan kontaktia muihin, vaikka myöhemmin esim. surunvalitteluviestejä muistellessani olen niistä hyvin kiitollinen.