Työkaverin mies kuoli, laitanko viestin?

Voit ihan vapaasti laittaa siihen viestiin jonkun muistolauseen, raamatunlauseen tms tai vaan vapaamuotoisesti pelkkä osanoton osoitus.

t. äitinsä juuri menettänyt, jokamei ole pahastunut yhdestäkään saamastaan viestistä

Kunhan varmasti muistat, ettet kirjoita sitä av- mammojen kestosuosikkia " RIP"!!

Ei vaan voi käsittää.

Kyllä osanottoviestin voi aina laittaa.

Ei luulisi ketään loukkaavan.

Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

Laita. Itse yllätyin, kuinka moni vaikeni surun kohdatessa minut. Osanotot tuntuivat hyvältä, mutta sen sijaan jäin ihmettelmään muutaman ihmisen täyshiljaisuutta vaikka tiesivät asiasta...jälkikäteen se on tuntunut pahalta. Aivan kuin heitä ei olisi kiinnostanut lainkaan, ja ehkäpä ei kiinnostanutkaan..

Toi RIP nyt on mauton :). Ap

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:00"]

Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

[/quote]

ei pidä paikkaansa. Itse surevana ihmisenä koin tärkeäksi myös juuri niiltä ei niin läheisiltö tulleet osanotot. 

Tuota 21 ajatusta juuri mietin. ap

Eikö näissä tilanteissa ole parempi toimia kuin jättää toimimatta? Kumman arvelet tuntuvan pahemmalta; osanottojen ihmiseltä jota ei koe läheiseksi vai sen, että jää yksin surun keskelle?

Plus jos olette muutenkin puhuneet asiasta, olisi tökeröä nyt käyttäytyä kuin et olisi tiennyt siitä.

Laita viesti mut älä odota vastausta ainakaan siten et loukkaantuisit jos vastausta ei tule.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:00"]

Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

[/quote]

toivottavasti tämä on provo :/

En keksi YHTÄKÄÄN ihmistä jolta en olisi ollut valmis kuulemaan osanottoja suruni keskellä. Sen sijaan keksin heitä, joilta olisin halunnut kuulla enkä saanut...

Itse pari perheenjäsentä menettäneenä sanoisin, että laita viesti huomenna. Ensimmäinen päivä on todella kiireinen ja shokissa menee. Seuraava päivä on se milloin totuus todella iskee. Silloin niistä voimia ja jaksamia toivotuksista on eniten hyötyä. Piippaava puhelin herättää hetkeksi takaisin pinnalle surun syövereistä.

Laita! Tekee myös paljon helpommaksi sinullekin kohdata työkaveri, kun hän tulee takaisin töihin. Minulle ei ole osunut vielä vastaavaa menetystä omalle kohdalle, mutta siihen verrattava shokki, kun äitini vuosia sitten sai yllättäen aivoinfarktin. Olin sopinut samaksi illaksi menoa kahden kaverin kanssa. Laitoin näille s-postia, jossa peruin tapaamisen ja selitin tilanteen. Toinen kavereistani ei vastannut viestiini mitenkään. En ole sittemmin ollut tämän ihmisen kanssa yhteydessä lainkaan, koska tuo täydellinen hiljaisuus tuntui niin pahalta. Ja muistan vieläkin myös tekstiviestin, jonka sain myöhemmin samana iltana silloiselta esimieheltäni. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:00"]Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

[/quote]

Vau. Olen sanaton. Että tästäkin saa aikaseksi tällaisen tulkinnan.

Et todellakaan laita viestiä vaan kortin tai adressin.

Laita henkilökohtainen lämmin viesti, mutta älä mitään raamatunlauseita jos et ole täysin varma henkilön uskonnollisesta vakaumuksesta.

Musta olisi aika törkeää, jos työkaverilta on kuollut omainen, näette kuitenkin aika usein jne ja kun seuraavaksi näette kuinka kiusallista olisi vain olla ns normaalisti jos et ole surun hetkellä ottanu osaa. :/

-Roosa

Voihan tuota laittaa. Yhdessäkin tapauksessa muutama parempi työkaveri muisti erikseen ja sitten työporukka töistä yhdessä. Toisaalta jos ette välttämättä hirveän läheisiä ystäviä olleet, niin yhteinenkin riittänee. Itse joudut sen arvioimaan miten läheisiä olitte :)

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:00"]

Jos kerran laitoitte jo kukat, miksi ihmeessä sinun, juuri sinun henkilökohtaisesti vielä pitäisi laittaa joku tekstari? Jos ette ole sen kummempia ystäviä kuin muutkaan.

 Tulee väkisin mieleen, että haluat olla jotenkin erityinen ja tuntea itsesi hyväksi, empaattiseksi ihmiseksi toisen surun kustannuksella.

[/quote]

toivottavasti tämä on provo :/

[/quote]

Ei ole provo. Minulta kuoli lapsenlapsi ja jotkut ihmiset, jotka olivat tosi kaukaisia tuttavia, tulivat ottamaan osaa. Sen sanottuaan he alkoivat tiukata, miten onnettomuus tapahtui, miksi tyttäreni ja miehensä eivät varmasti tehneet kaikkeaan, että lapsi olisi selvinnyt, ketkä kaikki ovat tuoneet kukkia, kuka on laittanut adressin, onko Liisa?, olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä hautajaisiin, että kumminkaiman koirakin jäi henkiin kun oli se ja se tohtori paikalla. Ja että miten nyt lapsen vanhemmat, ovatko ajatelleet uutta lasta, että ajatukset menisivät tästä,ikävästä asiasta, nopeammin. 

Sitten oltiin rehvasteltu lähikaupan kassajonossa, kuinka oli "käyty surunvalitteluilla juuri sen lapsen mummolla,  josta tuo iltalehden kansi kertoo".

Tuo kokemus antoi vähän perspektiiviä ihmisten syistä "ottaa osaa".