Naapurin 5v tyttö vedättää meidän 3v poikaa

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:41"]

Eli 5v tekee tahallaan tämän "En ole enää sinun kaveri", jutskan, tarkoituksenaan... no jotain

niin minä voin selittää sille että

"hei toi on kiusaamista (se siis ymmärtää mitä on kiusaaminen) ja ketään ei saa kiusata kun siitä tulee paha mieli. ja jos tuo et lopeta tota niin me lähetään leikkimään muualle."

heh, siinäpähän oppii, hyvä minä!

-ap

[/quote]

5v. sanoo, en ole enää sun kaveri . Aikuinen äiti-ihminen ikä:??? sanoo, ei olla enää sun kavereita. Kumpi tässä nyt on lapsi?!

Ja ikä oli???

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:43"]

Älä ajattele niin paljon. Puutut tilanteeseen tilanteen mukaan.

[/quote]

Juuri näin, taidan toimia kuten tähänkin asti, lähden konehommille, opettakuusa äitisä miten tyttöjen kanssa ollaan.

Minä ajelen pojan kanssa mönkkärillä.

-ap

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:43"]

Älä ajattele niin paljon. Puutut tilanteeseen tilanteen mukaan.

[/quote]

Juuri näin, taidan toimia kuten tähänkin asti, lähden konehommille, opettakuusa äitisä miten tyttöjen kanssa ollaan.

Minä ajelen pojan kanssa mönkkärillä.

-ap

[/quote]

Onko sulla nyt kaikki ihan hyvin?! 

Meillä 5v tyttö kyllä aika taitavasti vedättää 3v veljeään. Just noilla 'mä en sitte leiki sun kaa jos etanna mulle tota lelua'. 'No, mä en sitte enää oo sun kaveri'

3v ei vielä osaa puolustautua muutaku joustamalla, itkuraivarit vetämällä tai tönimällä. Aika usein se kyllä joustaa, mutta siinäkin olen kyllä kuulolla että leikki ei mee aivan toisen ohjaamaksi.

Mut sanon juuri esim että tuon on typerää kiusaamista, siitä tulee toiselle paha mieli. tms. Ja jos ei leikit suju niin keksin niille jotain eri tekemistä, tai ohjaan molemmat vaikka piirtämään tms.

Ja jos ulkona joku tulee mun lapsia ärsyttämään eikä usko sanaa niin lähdetään kyllä muualle leikkimään ja selitän lapselle että ei me nyt haluta olla tässä kun sinä kiusaat/puhut tuommoisia tms.

Siis kuka sitä lasta jäähylle laittaa? Sinäkö? Kenen nuo replat tuossa alussa oli? Puhuuko 3v vielä noin huonosti?

Jos ei leikit suju, niin silloin ei tarvitse yhdessä leikkiä. Ketään ei kiusata ja pienempiä huomioidaan. Meillä on omat lapset 5v ja 3v, ja kyllä tuo isompi jo ymmärtää, ettei pienempi kaikki leikin juonteita ymmärrä. Ja jos leikki menee vaikeaksi, voi leikkiä yksinäänkin.

Täysin normaali kehitysvaihe, erityisesti tytöillä on tuo kantelupukki-ikävaihe (tuo otti kädestä jne.) 4-5-vuotiaana ja päiväkodeissa kaikuu kuin kuorossa "minä en kutsu sinua synttäreilleni, jos et..." "en leiki enää sinun kanssasi, jos et..."

Eskari-ikään mennessä pääsevät yleensä ohi tuosta vaiheesta.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 07:55"]

Joo kyllä mää tosta fyysisestä lelu ja leikki puolesta selviän,

mutta mikä tää "En oo enää sun kaveri" juttu oikein on?

onko tytön tarkoitus tarkoituksella pahoittaa pojan mieli

vai miten tää ajatusmalli lapsilla oikein menee?

-ap

[/quote]

Ihan tavallista menoa tuon ikäisten keskuudessa. Varsinkin päiväkodissa lapset harrastavat sitä. Ei kutsuta synttäreille, ei olla kavereita, ei olla samassa leikissä.

Tuohon ei auta oikeastaan mikään muu, kun lasten ohjaus. Voit sanoa tytölle, että ei kannata sanoa noin, jos kuitenkin haluaa olla kaveri.

Synttäreikutsukeskustelut olemme itse käyneet lastemme kanssa niin, että ne kukin lapsi miettii omien vanhempien kanssa. Oman lapsen synttärikutsumietinnät olemme toppuuteelleet silloin, kun se ei ole ollut ajankohtaista. Lisäksi olemme kertoneet lapselle, että tuollaisesta ei-kaveri, ei-synttärikutsu -jutuista tulee pahaa mieli. Lapsi on itsekin niitä kokenut ja keskustelun kautta olemme saaneet asiaa jotenkin edistettyä. (Lapsemme synttäreille kutsuttiin koko päiväkotiryhmä kiusaamisen estämiseksi).

Ap:n lapsi voi vaikuttaa nyt vielä viattomalta, mutta jo vuodessa hänkin varmaan oppii nämä pienten lasten sosiaalisen eristämisen leikit... ja ehkä löytää jonkun pienemmän pomotettavaksikin. Kannattaa panostaa siihen, että lapsella olisi useampia leikkikavereita, jotta yksi ainoa kaverisuhde ei muokkaisi liikaa lapsen maailmaa ja mielikuvaa itsestään kaverina (esim. alistettu, seuraaja jne). 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:26"]

Ihan oikeasti nyt aikuinen ihminen mieti nyt vähän uudelleen...ei 5v. osaa ajatella, kuten aikuinen. Ei hän erota oikeaa ja väärää, kuten sinä.

Se vanhempi, joka niitä lasten leikkejä kulloinkin valvoo ohjaa ja säätelee. Ei 5v. muista enää aamulla mitä sille illalla sanottu, eli toistoa, toistoa, ja toistoa. 

Lasten ikäero on muuten valovuosia tuossa iässä...Kai lapsellasi on myös ikäistään seuraa

[/quote]

Ai ei viisivuotias muista?! Kyllä muuten muistaa jos niitä sääntöjä on kerrottu aina. Jos tuon ikäiseltä kysyy, että toimiiko oikein tuossa tilanteessa, niin varmasti osaa sanoa oikean vastauksen. Ei ihmekään että lapset käyttäytyvät nykyään miten sattuu jos viisivuotiasta pidetään taaperon tasolla.

Siinä olet oikeassa ettei tuon ikäinen osaa ajatella kuten aikuinen, mutta oikean ja väärän käsitys on kuitenkin jo muodostunut. Etenkin jos rajoja on aina ollut.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:35"]

Tervetuloa lasten maailmaan. Siellä ei osatakaan käytäytyä auttamattaa kuten aikuiset. Kaikki ei ole kiusaamaista, ja kaikkiin tilanteisiin ei ole pakko puuttua. Lapsen pitää ns. käydä omat sotansa.

[/quote]

Pienet jutut lasten olisi hyvä käsitellä itsekseen. Se, että aikuinen tulee jäähyttämään lasta leikin sekaan, rikkoo kuvion. Lasten tulisi itse oppia käsittelemään pienet erimielisyydet. Jäähyn pitäisi muutenkin olla ÄÄRIMMÄINEN keino, jota käytetää tosi harvoin. Jos joka leikkituokiosta joutuu jäähylle, niin ei se toimi.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 07:44"]Meidän naapurin poika teki tota samaa meidän poitsulle. Se oli yksinäinen poika jolla ei ollut ikäistään seuraa ja joutui olemaan pienemmän kanssa. Hiveli sen pojan itsetuntoa kun meidän pikku-ipanan mielestä kaikki mitä se teki oli upeeta ja mahtavaa vaikka onnistuikin pahoittamaan mielen useasti (tämä loppui kun naapurin kersa meni kouluun ja sai ikäisiään kavereita) Mutta mä sain olla aina mukana, ohjaamassa ja opastamassa molempia ja kyllä tuo isompi minua uskoi kun sanoin että noin ei saa tehdä ja hei, sä olet isompi ei tämä pieni vielä pystykkään tohon. yms. RASITTAVAA kyllä mutta pakko vaan oli olla leikkien ohjaajana.

Sun täytyy puuttua tilanteeseen, jos sillä likalla on kiviä mitä ei anna teidän lapselle niin etsikää yhdessä teidän lapselle omat kivet millä tyttö ei saa leikkiä.. Nyt luovuutta kehiin ja ja annat sille likalle samalla mitalla takasin poikasi puolesta niin huomaa ettei se niin kivaa olekkaan ja ehkä rauhoittuu tuosta..

[/quote]

Loppu menee kyllä pieleen. Jos tyttö tuo poikasi eteen kiviä millä poikasi ei saa leikkiä, sinä yksinkertaisesti sanot, että tuo on ikävää käytöstä. Sanot, että jos leikitään yhdessä, silloin jaetaan lelut. Jos ei ole halukas jakamaan, ilmoitat, että sitten poikasi ei voi leikkiä tytön kanssa koska pojallesi tulee paha mieli. Ja menette tekemään muuta. Ja toistat tämän johdonmukaisesti aina. Samalla opetat pojallesi, että hänkin voi sanoa, että tuo ei ole mukavaa käytöstä ja tytölle, että noin käyttäytymällä ei saa kavereita.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:35"]

Tervetuloa lasten maailmaan. Siellä ei osatakaan käytäytyä auttamattaa kuten aikuiset. Kaikki ei ole kiusaamaista, ja kaikkiin tilanteisiin ei ole pakko puuttua. Lapsen pitää ns. käydä omat sotansa.

[/quote]

Pienet jutut lasten olisi hyvä käsitellä itsekseen. Se, että aikuinen tulee jäähyttämään lasta leikin sekaan, rikkoo kuvion. Lasten tulisi itse oppia käsittelemään pienet erimielisyydet. Jäähyn pitäisi muutenkin olla ÄÄRIMMÄINEN keino, jota käytetää tosi harvoin. Jos joka leikkituokiosta joutuu jäähylle, niin ei se toimi.

[/quote]

Jep, pieniä juttuja opetellaan käsittelemään itse, mutta kyllä niissäkin alkuun tarvitaan aikuisen ohjausta. Ap:n tapauksessa lapset ovat niin eri ikäisiä ja leikit selvästi eivät suju eli en jättäisi leikkimään keskenään, vaan ohjaisin.

Lto

meillä on sama sillä erotuksella, että tytön vanhempi seisoo usein vieressä, eikä puutu millään tavalla. Ei tunnu edes näkevän asiassa mitään kummallista (juttelee kyllä aikuisten kesken ihan mukavia jne.)

koen tosi vaikeaksi puuttua asiaan erityisesti juuri siksi, kun tuo oma vanhempikin on siinä ja asia kuuluisi minusta hänelle. poikamme myös on niin kaverien perään, ettei tosiaan suostuisi ilman itkua lähtemään äidin kanssa toiseen paikkaan leikkimään. pahoittaa kyllä mielensä noista tytön ikävyyksistä, mutta silti tahtoo yrittää olla kaverina.

ei ole mitään helppoja tilanteita!

Jos lapsi on ulkona ilman vanhempia, niin voit aivan hyvin kertoa sille itelleen että noin ei toimita. Sinä olet aikuinen ja sillä hetkellä valvot lasta ulkona. Ole sanakäänteissäsi kuitenkin varovainen. Mutta tee selväksi ettei niin toimita ja jos ei muu tehoa niin käske siirtyä kauemmas leikkimään.

Vanhempien kanssa kannattaa myös keskustella.

Olen itse joutunut tuollaiseen puuttumaan silloinkin kun vanhemmat on paikalla. Eikä siitä ole tullut mitään sanomista vanhempien taholta. Normaali aikuinen tajuaa sen että lapsia kieltää se aikuinen joka huomaa lapsen tekevän väärin.

Meillä oli joskus samanlaista edellisellä asuinalueella. Pihan tytöt vedättivät poikaani jatkuvasti; ensin oltiin kavereita, kesken leikin hylättiin, ensin alettiin, sitten tuli naapurin tyttö ja poika suljettiin hetkessä ulkopuolelle, keksittiin leikkejä joihin poika ei ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi voinut osallistua (esimerkiksi ärräleikki, jossa piti sanoa ärrän sisältäviä sanoja, ja poikani ei siinä iässä osannut vielä ärrää sanoa). 

Se oli tosi rasittavaa aikaa, ja koska poika oli esikoinen, ei mulla vielä ollut ymmärrystä siitä, että kuinka tumpeloita naapurin lapset ovat vaikka ovat minun silmissäni jo tosi vanhoja ja osaavan oloisia, kuinka paljon tyttöjen kulttuuri sitten kuitenkin eroaa poikien kulttuurista (poikien kulttuurissa hierarkiat ovat selvät eikä niitä selvitellä joka jumalan sekunti sosiaalisilla peleillä) ja millä tavalla minun pitäisi asiaan puuttua. Tein sitten niin, että järjestin lapselle leikkaikaa joka päivä kivoiksi havaittujen kavereiden kanssa puistoissa tai kylällä. Kaverit voi sentään aina valita,  ja vaikka lapsen on opittava olemaan ryhmätilanteissa ja sietämään sitä että muutkin lapset ovat vain lapsia, eli lapsellisia, niin lapsen vapaa-ajan sosiaalisten suhteiden on tärkeitä olla palkitsevia ja hyviä, niissä lapsi oppii sentään itse oikeanlaisia sosiaalisia taitoja. Se lällättely ja kiusaaminen tarttuu, jos siinä seurassa viettää hirveästi aikaa.

Minusta se oli hyvä ratkaisu, vaikka siinä oma vaivansa olikin. Esikoinen ei kiusaa pienempää sisarustaan ja osaa ilmaista leikissä ne omat tunteensa (tuo ei ole reilua/ei tunnu kivalta) ja olla muutenkin hyvä kaveri. Kun lapsi kasvaa hän osaa pitää paremmin puolensa. Kolmevuotias on vielä niin pieni että on aika epäreilua pistää häntä tuollaiseen tilanteseen jossa hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia puolustaa itseään verbaalisesti. Totta kai pienempi hermostuu, ja kun hän sitten purkaa sen hermostumisen huitomiseen,niin napsahtaa jäähy. Se on epäreilua, koska sillä lailla lapsi häviää aina; jos alistuu kiusaamiseen, häviää, jos yrittää puolustaa itseään, saa rangaistuksen ja häviää. Ei tee hyvää lapsen itsetunnolle.

Suojele ap sitä sun lasta epäreilulta kaverilta, kunnes molemmat näistä lapsista ovat vähän kasvaneet. Ihan varmasti niitä kavereita löytyy muualtakin, ja mukavaa tekemistä. Minä olen aina sanonut, jos olen nähnyt epäsuoraa kiusaamista, sille kiusaajalle, että onko tuo sinusta mukava leikki? Olisiko sinusta hauska, jos sinulle tehtäisiin noin? Jos on ihan suorempaa kiusaamsita, olen todennut että jos ei osaa leikkiä muiden kanssa, ei voi leikkiä muiden kanssa ja silloin täytyy leikkiä yksin. Yleensä se tehoaa, sen suurempaa komentamista ei tarvita.

Ja sitten vielä sellainan juttu, jota usein pihoilla näkee, että vanhemmat eivät tajua että lapsi joka leikkii pihalla koko päivän, ja vieläpä muiden lasten kanssa, väsyy. Mut lapsi ei tunnista sitä väsymistä, ja se mene sitten kiusaamiseksi ja riekkumiseksi. Paljolta kiusaamiselta vältyttäisiin, jos lasten ruokarytmistä ja levosta huolehdittaisiin, ja pidettäisiin huoli siitä että päivässä on myös rauhallisempi hetki. Vaikka se lapsi ei sitä itse osaa ilmaista. Moni pihan kauhukakara rauhoittuisi jos vanhemmat osaisivat paremmin tulkita lapsen tarpeet.

Meidän naapurin poika töni ja puri meidän tyttöä kun silmä vältti ja äitinsä ei tehnyt mitään koska tytön olisi kuulema itse pitänyt pitää puolensa. Mutta tyttö oli liian kiltti eikä pystynyt opastuksesta huolimatta pitämään puoliansa.

Sanoin suoraa tälle pojalle että he eivät voi enää olla kavereita koska hän ei osaa leikkiä nätisti vaan puree ja tönii.

Parin viikon ajan poika kävi aina välillä hakemassa tyttöä leikkimään mutta sanoin aina suoraa ettei onnistu koska poika ei osaa leikkiä purematta ja tönimättä.

Sitten kerran kun poika taas tuli soittamaan ovikelloa niin kysyin että osaako nyt varmasti olla kiusaamatta ja ei pure ja ei töni. Poika lupasi ja sen jälkeen leikkivät aina hyvin keskenään ilman riitoja.