Eroaisitteko tavallisen elämän takia?
En halua asuntolainoja, autolainoja enkä asua pienessä murjussa kaukana kaikesta. Elämän ei tarvitse olla pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista, mutta tavallinen elämä ei ole minua varten. Vihkivalat on luvattu ja sormukset vaihdettu koko seurakunnan läsnäollessa, mutta pikku hiljaa alkaa veetutuksen kyntävä siemen rakoilemaan suhdetta. Meillä ei ole lainoja eikä rahavaikeuksia mutta en vaan halua elää taviselämää rivarissa. Haluan hienoja juttuja ja uusia kokemuksia. Häämatkakin on tekemättä koronan takia ja matkakassan rahat on käyttämättä. Mies on ehdottanut että tehtäisiin yhdessä jotain ikimuistoista matkarahoilla ja loput säästettäisiin, mutta en innostu kylpylämatkoista ja mies tietää sen. Mies ehdotti että mentäisiin kotimassa kohteeseen missä on molemmille jotain kivaa yhdessä että erikseen, mutta kun ei täällä ole mitään luksusta. Mies tekee kaikkensa ostelemalla lahjoja ja laittaa kapuloita rattaisiin jos budjetit meinaa paukkua ylitse. Sehän ei haittaa mutta olen kyllästynyt tavalliseen elämään. Anoppi ihmettelee miksi en enää lähde miehen vanhempien luokse ja olen etäinen. Ärsyttää vaan kahvin ja pullan mässytys jossain perähikiällä vaikken tätä päin naamaa sanokaan.
Kommentit (67)
Jos ei ole provo, niin huhhuh kun käy sääliksi miestäsi joka on nainut tuollaisen materialistisen pintaliitäjän jolle ei kelpaa mikään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en halua asunto- tai autolainaa enkä omakotitaloa (Suomesta), pyrin säästämään ostaakseni tulevaisuudessa pikkuisen talon vaikkapa etelä-Euroopasta. Asuin useita vuosia muualla Euroopassa. Miestäkään ei nykyään ole enkä ole koskaan ollut naimisissa, menneistä pitkistä suhteista huolimatta. Lapsia en ole halunnut vaikka joskus toki käy ohimennen mielessä. Olen 40-vuotias akateeminen nainen, jonkun mielestä varmaan varsinainen luonnonoikku mutta itse tyytyväinen elämänvalintoihini ja nykytilanteeseen jossa saan olla vapaa ja päättää täysin itse minne mennä, mikään ei sen kummemmin sido sillä työpaikkaa voi aina vaihtaa ja asun vuokralla.
Kysy itseltäsi, sopisiko sinulle ylläolevan kaltainen elämä? Mikä nykyisessä elämässäsi ärsyttää, tietty urautuminen ja ennakoitavuus vai? Muista sekin että valintoja kannattaa miettiä huolella, joskus käy myös niin että sen minkä on aikanaan hyljännyt huomaa olleen parasta elämässään. Ota vaikka virkavapaata ja lähde vuodeksi reppureissaamaan/rakentamaan kaivoja Afrikkaan/kielikurssille tms. ja mieti sen jälkeen miltä tuntuu palata takaisin kotiin.
Mikään surkea materialisti provo en ole ja miten kehtaat edes sanoa noin?? Ajattelin ensin että tässäpä oli kivoja vinkkejä mutta pilasit kaiken haukkumalla ja syyttelemällä. Mies on tarkka rahoista koska haluaa että sitä on nyt ja tulevaisuudessa. En halua Afrikkaan rakentamaan kaivoja enkä halua hetken matkaa ja palata takaisin. Väännän rautalangasta että rakkaus tarkoittaa lahjojen saamista ja vastaanottamista ja rakkauden tekoja. Vaadin paljon koska haluan täyttää puuttuvan palasen menneisyydestä jolloin kärsin menetyksiä. Mies tekee kaikkensa että tuntisin oloni rakastetuksi. Ap
Mitä itse tuot mukanasi tähän yhteiseen elämään. Nuo ei ole kuitenkaan ihan henkisesti, fyysiseti kuin myöskään kapitaalisesti ihan helppoja asioita toteuttaa...varsinkin, kun kysymyksessä on alin mahdollin elämisentaso, jossa "viihdyt".
Onko sulla tuoda tähän parisuhteeseen muutakin kuin pi##u.
Tuen miestä tämän urallaan, hoidetaan yhdessä kotia ja koiraa sekä kokataan yhdessä. Rakastamme toisiamme eihän sitä nyt oltais muuten menty naimisiin. Mies on sanonut etten ilman häntä olisi näinkään tasapainoinen ja iloinen ja saattaisi olla ulosottovelkoja ellen olisi tavannut miestä. Tuhlasin sinkkuna ollessa liikaa rahaa. Ap
Teit virheen ja menit naimisiin köyhän kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Hirveä narisija-ämmä. Harvalla on asiat noin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kauheasta väkivaltaisesta lapsuudesta ikuinen ptsd päällä ja mies ei edes muista synttäriäni tai anna edes joululahjaa :D
Oikeasti, haloo, eihän nuo asiat mitenkään liity toisiinsa. Rakastan miestäni sellaisena kuin hän on. Ja hän minua.
Lahjoja en siis saa, mutta sehän ei tarkoita paskaa arkea. Tai että mies olisi huono saati eron ansainnut. Hän auttaa ja huomioi minua muutoin.
Traumat taas ovat ja pysyvät. Ne eivät ole miehen syytä. Niihin ei mikään määrä materiaa taikka elämyksiä pysty. Olen matkustellut ympäri maailmaa, yhtä rikki olen edelleen jne.
Yritän itse pitää itsestäni hyvää huolta ja rakastaa itseäni perheeni ohella. Ja säästän rahaa traumaterapiaan. Se on kallis prosessi Kelan tuellakin.
En elä Kelan tuilla. Mies sentään rakastaa ja arvostan miehen tukea paljon, vaikka tavis elämä usein ärsyttääkin. Ap
Niin eli teillä on siis erilaiset arvot.
Jos erehdyn itse vielä seurustelemaan eron ottaneena niin arvot, rehellisyys,suoraselkäisyys painaa kupissa kumppaniin tutustuessa.
Ap vaikuttaa aidosti mielenterveysongelmaiselta. Sitä en tiedä mikä miestä vaivaa, kun katselee ja rahoittaa tuollaista.
Mikähän siinä onkin että mikään normaali ei kelpaa vaan kaikki pitää olla luksusta ja kallista. Todennäköisesti vaatimukset luksuksesta on semmosia mihin omat varat ei riitä ja vaaditaan jotain muuta maksamaan
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole provo, niin huhhuh kun käy sääliksi miestäsi joka on nainut tuollaisen materialistisen pintaliitäjän jolle ei kelpaa mikään
Sitten kun mies kerrankin vaikuttaa kohtuuhyvältä, toinen ruikuttaa kalliin ja luksuksen perään. Sanon kuten yksi nainen tyttärelleen tv-sarjassa: Mene ja katso millaisia palatseja maailma sulle tarjoaa.
Oikeasti taidat olla kyllästynyt avioelämään joka ei sovi sulle, muttet uskalla lähteä koska silloin olisi elämä vielä köyhempää :) Et pysty järkkäämään luksusta itsellesi, miksi vaadit sitä mieheltä.
Ap, viestisi ovat hieman ristiriidassa, huomasitko?
Haluat ison, paremman talon isolla, aidatulla pihalla, mutta yleensä sellaisen hankkimiseen vaaditaan se asuntolaina. Oliko ideasi, että miehesi hankkii sen luksustönön ihan itse? On toki suuri ero, että puhutaanko nyt kodista Espoon Westendissä vai pikkupitäjässä keskellä ei mitään.
Silti, harva meistä kuluttaa näinä aikoina luksukseen ajattelematta yhtikäs mitään, mitä huominen tuo tullessaan. Oletko pohtinut, että mitä teet, jos korona vie teidän kummankin työt? Heitätkö miehen pihalle ja isket oman Stefun?
Ymmärrän hyvin, että arjessa kaivataan luksustakin, mutta jos se on elämäsi pääasia, olet pulassa tulevaisuudessa. Suurin osa elämästä kun on sitä tasaista arkea. Jos elät pelkällä kuohuviinillä, se kostautuu kyllä.
Mene pois ja hanki omalla työlläsi se kaikki luxus mitä tarvitset.
Toivottavasti olet vain trolli. Jos et, voi miesparkaa 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on niin paljon pielessä, etten jaksa edes aloittaa.
Ehkä kannattaisi erota ja tehdä elämälleen jotain!
Elämälleen voi tehdä sitä jotain eroamattakin. Ap on itse täysi tylsimys, mutta ei vaan tajua sitä. Se vaan odottaa, että joku järkkäisi hälle kaikkea kivaa ja jännää ja luksusta, mutta itse ei viitsi laittaa tikkua ristiin sen saavuttamiseksi. Nosta se persiis sieltä sohvalta ja ala elää tuon tyhjän markumisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä onkin että mikään normaali ei kelpaa vaan kaikki pitää olla luksusta ja kallista. Todennäköisesti vaatimukset luksuksesta on semmosia mihin omat varat ei riitä ja vaaditaan jotain muuta maksamaan
Kun on elänyt koko lapsuuden nälässä ja puutteessa, niin ei naurata mutta ai niin Suomihan on rikas kultamaa eikä täällä ole kuin henkisesti köyhiä kuten sinä. Suosittelen kokeilemaan nälkää, kylmää ja kurjuutta tuskin kestät hetkeäkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, viestisi ovat hieman ristiriidassa, huomasitko?
Haluat ison, paremman talon isolla, aidatulla pihalla, mutta yleensä sellaisen hankkimiseen vaaditaan se asuntolaina. Oliko ideasi, että miehesi hankkii sen luksustönön ihan itse? On toki suuri ero, että puhutaanko nyt kodista Espoon Westendissä vai pikkupitäjässä keskellä ei mitään.
Silti, harva meistä kuluttaa näinä aikoina luksukseen ajattelematta yhtikäs mitään, mitä huominen tuo tullessaan. Oletko pohtinut, että mitä teet, jos korona vie teidän kummankin työt? Heitätkö miehen pihalle ja isket oman Stefun?
Ymmärrän hyvin, että arjessa kaivataan luksustakin, mutta jos se on elämäsi pääasia, olet pulassa tulevaisuudessa. Suurin osa elämästä kun on sitä tasaista arkea. Jos elät pelkällä kuohuviinillä, se kostautuu kyllä.
Jos on tarpeeksi rahaa voi talon ostaa ilman lainaa. Miehelle olen sanonut että haluan asua ulkomailla, vuokralla tai omassa mutta ilman lainaa. Ei tarvitse pohtia tuollaisia kun on mies vierellä jota ei heilauta koronat. En ole miestä heittämässä pihalle enkä tarvitse Stefuja, kun oma osaa käsitellä rahaa ja myös tienata. Haluan arkeen luksusta juuri nyt kun olen kyllästynyt rämpimään pohjamudissa. En ole juoppo joten en elä pelkällä kuoharilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä onkin että mikään normaali ei kelpaa vaan kaikki pitää olla luksusta ja kallista. Todennäköisesti vaatimukset luksuksesta on semmosia mihin omat varat ei riitä ja vaaditaan jotain muuta maksamaan
Miksi oma elämä ei saisi näyttää omalta itseltä? Kuka haluaa kuraa kun voi saada parempaa tilalle? Kaiken kärsimyksen jälkeen olen oikeutettu onneen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet vain trolli. Jos et, voi miesparkaa 😢
Olen aito ja oikea. Mies on onnellinen kanssani ja kokee olevansa rakastettu. Ap
Etkö itse keksi ideoita? Mitä haluaisit tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, viestisi ovat hieman ristiriidassa, huomasitko?
Haluat ison, paremman talon isolla, aidatulla pihalla, mutta yleensä sellaisen hankkimiseen vaaditaan se asuntolaina. Oliko ideasi, että miehesi hankkii sen luksustönön ihan itse? On toki suuri ero, että puhutaanko nyt kodista Espoon Westendissä vai pikkupitäjässä keskellä ei mitään.
Silti, harva meistä kuluttaa näinä aikoina luksukseen ajattelematta yhtikäs mitään, mitä huominen tuo tullessaan. Oletko pohtinut, että mitä teet, jos korona vie teidän kummankin työt? Heitätkö miehen pihalle ja isket oman Stefun?
Ymmärrän hyvin, että arjessa kaivataan luksustakin, mutta jos se on elämäsi pääasia, olet pulassa tulevaisuudessa. Suurin osa elämästä kun on sitä tasaista arkea. Jos elät pelkällä kuohuviinillä, se kostautuu kyllä.
Jos on tarpeeksi rahaa voi talon ostaa ilman lainaa. Miehelle olen sanonut että haluan asua ulkomailla, vuokralla tai omassa mutta ilman lainaa. Ei tarvitse pohtia tuollaisia kun on mies vierellä jota ei heilauta koronat. En ole miestä heittämässä pihalle enkä tarvitse Stefuja, kun oma osaa käsitellä rahaa ja myös tienata. Haluan arkeen luksusta juuri nyt kun olen kyllästynyt rämpimään pohjamudissa. En ole juoppo joten en elä pelkällä kuoharilla. Ap
Haluaisit, että mies ostaa tai vuokraa teille asunnon, niinkö? Ei kai sinua mikään muuten estäisi lähtemästä ulkomaille. "Ei tarvitse pohtia tuollaisia kun on mies vierellä jota ei heilauta koronat. En ole miestä heittämässä pihalle enkä tarvitse Stefuja, kun oma osaa käsitellä rahaa ja myös tienata."
Jospa miehesi ei vaan satu olemaan kiinnostunut ulkomailla asumisesta? Etsi joku, joka on kiinnostunut tai tienaa itse ja lakkaa haaveilemasta miehesi rahoista.
Mulla on kauheasta väkivaltaisesta lapsuudesta ikuinen ptsd päällä ja mies ei edes muista synttäriäni tai anna edes joululahjaa :D
Oikeasti, haloo, eihän nuo asiat mitenkään liity toisiinsa. Rakastan miestäni sellaisena kuin hän on. Ja hän minua.
Lahjoja en siis saa, mutta sehän ei tarkoita paskaa arkea. Tai että mies olisi huono saati eron ansainnut. Hän auttaa ja huomioi minua muutoin.
Traumat taas ovat ja pysyvät. Ne eivät ole miehen syytä. Niihin ei mikään määrä materiaa taikka elämyksiä pysty. Olen matkustellut ympäri maailmaa, yhtä rikki olen edelleen jne.
Yritän itse pitää itsestäni hyvää huolta ja rakastaa itseäni perheeni ohella. Ja säästän rahaa traumaterapiaan. Se on kallis prosessi Kelan tuellakin.