Kuinka usein teidän n. 2v lapset ovat hoidossa mummolassa

Meidän lapset ei koskaan ollet mummoloissa hoidossa 2-vuotiaina. Kyläiltiin yhdessä.

Serkut oli monta kertaa kuussa 300 km päässä kotoa mummolassa. Ja pieni alle vuoden vanha taaperokin kaks viikkoa putkeen ilman vanhempiaan. Vanhemmat sai dokattua kaksistaan sillä välin kotona. Kaiken laisia vanhempia.

Anoppi jäi (omasta ehdotuksestaan ja aloitteestaan) vuorotteluvapaalle voidakseen hoitaa meidän lasta ja pitkittää päiväkotiin laittamista, joten paljon. Olemme siis molemmat ihan kokopäivätyössä ja jään osittaiselle hoitovapaalle vasta sitten, kun anopin vuorotteluvapaa päättyy ja tuo silloin alta kolmivuotias menee päiväkotiin. 

Toisessa mummulassa on ollut yökylässä muistaakseni kolme kertaa ja sitten yksittäisiä parin tunnin keikkoja tosi paljon, en ole laskenut. Ei nyt mitenkään viikottain, eikä mistään vastasyntyneestä asti, mutta paljon. 

Molemman puolen isovanhemmat ovat tosi hyviä ihmisiä, luotettavia ja arvot kohtaavat. Anoppi on vieläpä lastentarhanopettaja ammatiltaan. En tunne tippaakaan huonoa omatuntoa tästä, vaan olen iloinen siitä, että lapsella on muitakin turvallisia ja rakastavia aikuisia kuin me vanhemmat. 

Taas näitä aloituksia, joissa haetaan oikeutusta ILMAISELLLE lastenvahdille 🙄

PALKATKAA lapsillenne hoitaja, kun sellaista tarvitsette.

Mummoloihin matkaa 500 km ja 200 km, joten ei koskaan. Kylällään perheenä ja välimatkan vuoksi sitäkin harvakseltaan. Olisi kyllä ihanaa asua lähempänä isovanhempia, jotta lapset voisivat nähdä heitä useammin.

Kerran ollut, oli pakkotilanne. Kyläillään koko perheen voimin mummolassa kyllä.

Isovanhemmat ovat iäkkäitä, eikä minulle ole heistä koskaan lastenhoitoapua ollut, kummankaan lapsen kanssa.

Luksusta tuollainen hoitoapu.

Kerran viikossa yötä, välillä useamminkin

Mummit ovat käyneet meillä hoitamassa yht 5 kertaa, vajaa tunnista max 3 tuntiin. Lapsi ei ole ollut kodin ulkopuolella vielä hoidossa. Perheenä kyläillään pari kertaa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen lauantai. Tämä tapa on ollut jo vuosia, mummu ja pappa kestitsee kaikki lastenlapset, he lämmittävät papan kanssa saunan, mummo paistaa lettuja ja nukkuvat olkkarissa siskonpedissä. Joskus me aikuiset olemme paikalla myös, mutta useimmiten jäädään miehen kanssa kotiin viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Minusta on aivan ihanaa että lapsilla on löheiset ja lämpimät välit isovanhempiin ja serkkuihin, mummu ja pappa on opettanut lapsille kaikenlaisia taitoja joita he innosta puhkuen kertovat sitten meille:)

Olis ihanaa olla näiden isovanhempien lapsenlapsi :D ja haluaisin itse olla tulevaisuudessa tällainen mummo.

Ei vielä koskaan. Molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, nähdään harvoin. Iso kynnys. Lapsi vähän vierastaa myös heitä.

Meidän lapset on jo isompia, mutta eivät he koskaan olleet mummoloissa hoidossa minkään ikäisenä. Mummot ja papat olivat ihan kiinnostuneita heidän tekemisistään ja juttelivat kovasti, kun kävimme yhdessä kylässä, mutta siihen se sitten jäikin. Jos mummo oli pongannut vaikka jonkin kivan lasten tapahtuman paikkakunnallaan, niin ehdotti, että jos me vanhemmat menisimme sinne lasten kanssa. No ei me sitä varten sinne tunnin matkan päähän matkustettu, että menisimme lasten kanssa jonnekin, vaan että lapset saisivat olla isovanhempien kanssa. Vähän se oli aina sellaista nihkeää, menkääpäs nyt pihalle keskenänne leikkimään-meininkiä, ei puhettakaan, että tekisivät jotain lastenlasten kanssa. Hoitoavun pyyytämisestä olivat ihan järkyttyneitä. Monet heidän tuttavapiiristään hoitivat lapsenlapsiaan, ja olivat sitä mieltä, että tuttavat on kiristetty tuollaiseen kamalaan tilanteeseen ja ihmettelivät kovaan ääneen, miten joku suostuu tuollaiseen kiristykseen.

Ei koskaan. Meidän lapset eivät ole tarvinneet kodin ulkopuolista hoitoa päivällä tai yöllä. Kotiäitinä olen hoitanut ja hoidan lapset itse. Emme ole tarvinneet lastenhoitoapuja mummoloista ja muilta sukulaisilta. Omat vanhemmat ovat edesmenneet ja appivanhemmille en anna lapsia hoitoon. En pidä appivanhempien tavasta hoitaa ja kohdella lapsia. He ovat epäluotettavia ihmisiä.

Jos 2-vuotias lapsi olisi hoidossa tai hoitaja tulisi kotiin, niin vanhempien pitäisi voida luottaa lastenhoitajaan sataprosenttisesti. 2-vuotias lapsi on hyvin riippuvainen vanhemmistaan ja liian pieni yöhoitoon. Lapsen vanhemmat päättävät kyläilyistä. Yhdenkään vanhemman ei pidä laittaa lastaan mummolaan hoitoon tai yöhoitoon isovanhempien määräilyn ja painostuksen takia.

Se on lastensuojeluilmoituksen paikka, jos alle vuoden vanha lapsi on 2 viikkoa mummolassa ilman vanhempiaan. Suoranainen heitteillejättö lapsen äidin ja isän taholta. Järkyttävää! Niin surullista on myös tämä serkut monta kertaa kuussa 300 kilometrin päässä kotoa mummolassa. Vanhemmat kotona ryyppäämässä. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.

Vierailija kirjoitti:

Serkut oli monta kertaa kuussa 300 km päässä kotoa mummolassa. Ja pieni alle vuoden vanha taaperokin kaks viikkoa putkeen ilman vanhempiaan. Vanhemmat sai dokattua kaksistaan sillä välin kotona. Kaiken laisia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen lauantai. Tämä tapa on ollut jo vuosia, mummu ja pappa kestitsee kaikki lastenlapset, he lämmittävät papan kanssa saunan, mummo paistaa lettuja ja nukkuvat olkkarissa siskonpedissä. Joskus me aikuiset olemme paikalla myös, mutta useimmiten jäädään miehen kanssa kotiin viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Minusta on aivan ihanaa että lapsilla on löheiset ja lämpimät välit isovanhempiin ja serkkuihin, mummu ja pappa on opettanut lapsille kaikenlaisia taitoja joita he innosta puhkuen kertovat sitten meille:)

Niin ihanan lämminhenkinen viesti, että ihan liikutuin! Voi että, kumpa meilläkin olisi tuollaiset isovanhemmat, olisi ihanaa!

Meillä tilanne se, että minulla ei ole omaisia ja miehen vanhemmat eivät osaa olla lasten kanssa. Eivät pyydä kylään, eivät naura eivätkä keksi mitään tekemistä. Ovat hyvin vanhoillisia muutenkin. Lapset eivät halua edes mennä sinne laisinkaan, ei hetkeksikään 😔

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Meidän lapset eivät ole tarvinneet kodin ulkopuolista hoitoa päivällä tai yöllä. Kotiäitinä olen hoitanut ja hoidan lapset itse. Emme ole tarvinneet lastenhoitoapuja mummoloista ja muilta sukulaisilta. Omat vanhemmat ovat edesmenneet ja appivanhemmille en anna lapsia hoitoon. En pidä appivanhempien tavasta hoitaa ja kohdella lapsia. He ovat epäluotettavia ihmisiä.

Jos 2-vuotias lapsi olisi hoidossa tai hoitaja tulisi kotiin, niin vanhempien pitäisi voida luottaa lastenhoitajaan sataprosenttisesti. 2-vuotias lapsi on hyvin riippuvainen vanhemmistaan ja liian pieni yöhoitoon. Lapsen vanhemmat päättävät kyläilyistä. Yhdenkään vanhemman ei pidä laittaa lastaan mummolaan hoitoon tai yöhoitoon isovanhempien määräilyn ja painostuksen takia.

Meillä on vähän sama tilanne. Appivanhemmilla on erikoisia tapoja. On sanonut muun muassa että " mä nappaan vaan hoitoon kohta" onhan se huumoria, mutta siinä on samalla mukana myös kuittailua siitä, kun ei hoitokerrat mene heidän mielen mukaan. Anoppi veti herneet nenään kun muutettiin vaikka samassa kaupungissa edelleen ollaan. Heillä ei ole autoa ja olettavat että kaikkien täytyy asua 100 m päässä. Anoppi mökötti useamman kuukauden asiasta.

Ap

4v on ollut tänä vuonna kolmesti sen 1-2h kun meillä on ollut jotain menoa, joka olisi lapselle hurjan tylsää. 1v ei ole vielä koskaan ollut isovanhemmillaan hoidossa, enkä varmaan vielä vuoteen tai kahteen uskalla laittaakaan. En luota isovanhempiin riittävästi vauvan/taaperon kanssa, leikki-ikäinen taas osaa jo noudattaa ohjeita, käydä itse vessassa, olla laittamatta ihan kaikkea suuhun yms. joten hetkeksi uskaltaa hyvin jättää.

Sinänsä harmi, itse toivon, että saan aikanaan olla sellainen oikein läheinen ja läsnäoleva mummo jonka apuun voi aina luottaa, jos siis lapsenlapsia on luvassa.

Ei koskaan.

Toiselle mummolle eli anopille en koe tarvetta viedä hoitoon ja toinen mummo eli äitini (45v) on syöpäsairas, kuolee siihen, enkä siksikään häntä asialla rasita.

Nolla kertaa.

Ja jos olisivat isovanhempien kanssa, se olisi perheen/suvun kesken vietettyä aikaa. Ei mitään "hoidossa" olemista.

Ei ole mummoja eikä mummoloita eli ei ikinä. Huutava tarve olisi kyllä. Onneksi järjestyi kunnan tukimummu joka käy kerran viikossa meillä leikkimässä lasten kanssa.

Taapero (1v4kk) oli pvähoidossa (8-16, viitenä pvänä/vko) mummun ja paapan luona syksystä kevääseen (n. 9,5kk) ja isompi 5-vuotias sisarus joka torstai-illasta perjantai-iltaan, joskus jopa lauantainkin. Ihan mummun ja paapan halusta hoitaa/olla lasten kanssa.

Vanhempi sisarus halusi olla pväkodissa (4pvää/vko), koska siellä oli "niin kivaa leikkiseuraa", muutoin hänkin olisi ollut koko ajan isovanhempien hoidossa.