Miten oman keskinkertaisuuden voi ikinä hyväksyä?

Mistä haaveilit? Opiskelusta? Esim yliopistossa pärjää pitkälti istumalihaksilla.

Älä luovut, kyllä meistä paskoistakin jotain tulee ; )

Voi. Helposti. Hyväksymällä.

Eli kumpaa nyt sitten olit? Keskinkertainen vai paska?

Suurin osa meistä on aika keskinkertaisia. Helpottaa, kun sen oivaltaa ja hyväksyy. :) 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:19"]

Mistä haaveilit? Opiskelusta? Esim yliopistossa pärjää pitkälti istumalihaksilla.

[/quote]

Opiskelusta joo. Ja siitä, että voisin kehittyä valokuvaajana, mutta a) en omista edes ajokorttia että pääsisin liikkumaan pidemmälle kuvaamaan mitään ja b) ei ole rahaa mihinkään erilaisiin objektiiveihin eikä siihen ajokorttiinkaan. 

Mitään en ole tehnyt, mistä haaveilin: en päässyt vaihto-oppilaaksi koska ei ollut rahaa, enkä ole opiskellut missään, saati sitten että olisin opiskellut ulkomailla. En ole koskaan tehnyt mitään "hienoa", en koskaan käynyt festareilla tai edes rannalla kavereiden kanssa koska ei vittu ole kavereitakaan. Olin koulukiusattu, vanhemmat alkoholisteja, ja itsellä paljon mielenterveysongelmia. Kaikki on jäänyt kokematta ja näkemättä, enkä tarkoita ryyppäämistä ja rellestämistä sillä sellainen ei ole koskaan kiinnostanut. Vaan vaikka kavereiden kanssa kokeilemaan vesiskootterilla ajoa, tai kavereiden häiden järjestämisiä, tai mitä vaan mitä tehdään ystävien kanssa :( 

Puhumattakaan omista huonoista puolista mitkä esti opiskelemisen :( 

Se on ikäkriisiä, kaikki joutuu käymään läpi tuon ja solmimaan rauhan itsensä kanssa!

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:09"]

Lähden tästä nyt tekemään tyhjänpäiväistä paskaa sen sijaan, että tekisin jotain millä olisi (minulle) jotain merkitystä.

[/quote]

Tätä en ymmärrä. Miksi teet tyhjänpäiväisyyksiä, etkä niitä asioita joilla on sinulle merkitystä? Millä on merkitystä? Taiteella ja luovuudella? Lähde ottamaan valokuvia ja kirjoita. Hyvällä terveydellä? Lähde lenkille? Hyvällä ruualla? Opettele uusi ruokalaji. Kaikessa voi kehittyä ja kannattaa keskittyä niihin asioihin joista elämässä nauttii. Negatiivisella asenteella kaikki tuntuu paskalta.

Listaa ylös asioita joita haluaisit kokea, isoja ja pieniä. Ja ala sitten toteuttas niitä pieniä yksin, niin onnellisuustasosi nousee.

Olet kolmekymppinen, eli mikään ei ole vielä myöhäistä. Mene lääkäriin, hanki oikea lääkitys (kuulostat masentuneelta), valitse jokin ala itsellesi. Valokuvaajana hankala tienata mutta ankarat on ajat kaikille. Ala pänttäämään, ja sitten seuraavissa pääsykokeissa sisään. 

Kirjastosta saat ilmaiseksi kirjoja. Mene puistoon lukemaan, juttele tuntemattomille, hymyile. Vapaaehtoistoiminnassa saat ajatukset pois itsestä ja tapaat potentiaalisia ystäviä. Tsemppiä, ja lopeta itsesäälissä kieriskely. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:19"]

Mistä haaveilit? Opiskelusta? Esim yliopistossa pärjää pitkälti istumalihaksilla.

[/quote]

Opiskelusta joo. Ja siitä, että voisin kehittyä valokuvaajana, mutta a) en omista edes ajokorttia että pääsisin liikkumaan pidemmälle kuvaamaan mitään ja b) ei ole rahaa mihinkään erilaisiin objektiiveihin eikä siihen ajokorttiinkaan. 

Mitään en ole tehnyt, mistä haaveilin: en päässyt vaihto-oppilaaksi koska ei ollut rahaa, enkä ole opiskellut missään, saati sitten että olisin opiskellut ulkomailla. En ole koskaan tehnyt mitään "hienoa", en koskaan käynyt festareilla tai edes rannalla kavereiden kanssa koska ei vittu ole kavereitakaan. Olin koulukiusattu, vanhemmat alkoholisteja, ja itsellä paljon mielenterveysongelmia. Kaikki on jäänyt kokematta ja näkemättä, enkä tarkoita ryyppäämistä ja rellestämistä sillä sellainen ei ole koskaan kiinnostanut. Vaan vaikka kavereiden kanssa kokeilemaan vesiskootterilla ajoa, tai kavereiden häiden järjestämisiä, tai mitä vaan mitä tehdään ystävien kanssa :( 

Puhumattakaan omista huonoista puolista mitkä esti opiskelemisen :( 

[/quote]

Osaat kirjoittaa. Ja sinulla on omat ainutlaatuiset kokemuksesi. Näen sinut voimakkaampana kuin keskinkertaisen kulkijan. Taiteilija-ainesta.

Auttaisiko tämä: 99 prosenttia ihmisistä on keskinkertaisia. Siksi on murehdi omaanikaan yhtään.

Jos ei ole hyviä ystäviä, kannattaa hankkia lisää tuttavia - osasta tulee kavereita ajan kanssa. Ja jos onni suo, jostakusta kaverista ystävä vielä joskus.

Olen itse alkoholistiperheestä ja jäin nuorena paljosta paitsi. Esim musiikki: meillä ei ollut edes radioa. Rämä telkkari onneksi oli.

Kun muutin omilleni 17-vuotiaana, päätin vasn jotenkin, etten anna asioiden estää minua. Olin kaveriporukan nuhjuisin, mutta onnistuin esim reppureissaamaan Euroopassa minibudjetilla yms. (Joku Aasia tms missä jotkut lävi tai laskettelu, ne oli täysin ulottumattomissa)

Se että hain kokemuksia, vaikka ne piti kiven alta kaivaa, piti pääni koossa.

Olen samaa mieltä mitä tässä edelläni ovat jo kirjoittaneet että valtaosa ihmisistä on keskinkertaisia.Toisaalta vaikka ihminen ei yhtään mitään kummempaa saisi aikaiseksi elämässään on jokainen ihminen mittaamattoman arvokas.

Kannattaa huolehtia itsestään,terveydestään kokonaisvaltaisesti vaikka olisi saanut huonot lähtökohdatkin.Asenteet ja ajatukset on muutettavissa esim. terapioilla myönteisempään suuntaan ja tämä taas vaikuttaa siihen millaisena elämän kokee.Välillä varmaan valtaosa ihmisistä kokee samanlaisia tunteita ja ajatteleee samoin kuin sinä, itsekin välillä olen kyllästynyt omaan hitauteeni.Olen valtaosan elämässäni käynyt jonkinsortin terapioissa ja ne ovat kyllä auttaneet.Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Sori nyt vaan, mutta noi sun selitykset kuulostavat, noh selityksiltä. Se, että sulla ei ole autoa ei estä valokuvaamista. Pelkän kävelymatkan päässä kaikkien kotoa on vaikka kuinka paljon kuvattavaa. Tiedän esim. erään luontoihmisen, joka harrastaa ns. pihabongausta ja on sitä mieltä, että autolla ei kuulu mennä katselemaan maisemia.

Vaihtoon lähteminen ei vaadi mitenkään erityisesti rahaa. Mä lähdin yliopistosta vaihtoon ihan kesätyörahoilla ja opintotuella + yliopiston pienellä avustuksella.

Kuka vaan voi hakea opiskelemaan. Se on täysin susta itsestä kiinni, että kuinka paljon haluat ja jaksat lukea pääsykokeisiin. Ja aina on kiertoteitä avoimen tms. kautta. Opiskeleminen ei ole mitään erityisen hienoa vaan ennen kaikkea kestävyyslaji.

Ja vielä. Me kaikki ollaan keskinkertaisia. Jos nyt vaikka mietit ihan järkevästi, niin kaikessa on joku huippu (tiedemiehet, urheilijat, rikkaat yms.) ja sen jälkeen tulee iso joukko meitä ihan taviksia. Se ei ole mikään ongelma vaan elämä on helpompaa kun tajuaa olevansa ihan samanlainen kuin muut - tavis.