Riittääkö parisuhteeseen sujuva arki ja hyvä seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sielunkumppanuus käytännössä tarkoittaa? Jotain leffarakkautta vuosikymmenestä toiseen?

Huh huh!  Minkähän ikäinen kommentoija mahtaa olla?

Voinet siis valaista minua, kun oma ymmärrykseni ei riitä. En usko sielunkumppanuuteen, siis johonkin ylimaailmalliseen yhteyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä romantiikkaa tarvitaan onnistuneeseen parisuhteeseen. Ihania, ehkä vähän hassujakin yllätyksiä piristämään arkea. Vaahtokylpyä varten ruusunlehdin ja kynttilöin somistettu kylpyhuone, hupsuja viestejä kirjoitettuna sydämen mallisiin kortteihin ja sen sellaista.

Salaa asennettu seuranta-appi puhelimessa, romanttisia yllätysvierailuja työpaikalle, vielä romanttisempaa päivystämistä autossa keskellä päivää pidettävän lounaspalaverin ajan ravintolan ulkopuolella...

Omasta mielestäni ei riitä eikä itselleni riittänyt. Mies oli hyvä ja luotettava, mutta meillä ei lopulta ollut paljoa yhteistä emmekä voineet keskustella asioista. Arki sujui hyvin ja muutenkin kaikki oli pinnallisesti hyvin. Olin todella yksinäinen suhteessamme. Itse haluan kumppanin, jonka kanssa keskustella kaikesta ja ei mistään tai olla luontevasti hiljaa. Haluan, että suhteessa kuunnellaan toisiaan, tuetaan ja tsempataan eikä eletä kuin kämppikset. Mutta kukin tavallaan.

Sielunkumppanuus ei ole välttämätön, mutta jokin lievempi samansuuntainen side. Mikä olisi oikea sana? Pitää olla tarpeeksi samalla aaltopituudella, tarpeeksi hyvä keskusteluyhteys jne. Tarpeeksi samanlainen huumori, yhteistä tekemistä, ymmärrystä, tukea... you name it. Paino sanalla TARPEEKSI.

Mitä kukakin etsii. Jotkut hakevat henkistä yhteyttä.

Ei todellakaan riitä. Kyllä minä haluan viettää aikaani oman perheeni ja oman mieheni kanssa, jolloin se asia korostuu, että tulee olla yhtenevät mielenkiinnon kohteet, arvot ja ennen kaikkea mukavaa yhdessä. Jos parisuhde olisi pelkkä toimiva seksielämä ja pestyt pyykit, niin ankeaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Riittää niin, ettei tuosta missään tapauksessa kannata tyhjän päälle lähteä.

Vaan hypätä uuden matkaan, kun sattuukin osumaan kohdalle se sielunkumppani?

Up

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuossa on jo kaksi isoa asiaa. Jos vielä kumpikin kunnioittaa toista, eikä natkuta turhasta, luulisi pääsevän aika pitkälle. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Olen samaa mieltä. Ehkä sielunkumppanuuden sijaan meilläkin on enemmän arjen kumppanuutta, yhteisiä unelmia ja syvä arvostus toista kohtaan noiden ap:n mainitsemien lisäksi. Huumori joka kantaa huonoinakin hetkinä.

Sielunkumppaneitakin mulla on ollut ja on, niin naisia kuin miehiäkin. Suhde on erilainen, yhden tällaisen kohdalla tiedän että kun meistä toinen lähtee toisesta jää vain puolet jäljelle. Ei voi järjellä selittää, näin on ollut jo 36v

Minulle ei. Pitää ola myös älyllinen ja henkinen yhteys. Kaipaan älyllistä haastetta intohimon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä romantiikkaa tarvitaan onnistuneeseen parisuhteeseen. Ihania, ehkä vähän hassujakin yllätyksiä piristämään arkea. Vaahtokylpyä varten ruusunlehdin ja kynttilöin somistettu kylpyhuone, hupsuja viestejä kirjoitettuna sydämen mallisiin kortteihin ja sen sellaista.

Voi yrjöpurjo, ei tosiaan tarvita. T. onnellisesti naimisissa

Joo ei meilläkään mies taivu tuollaiseen:D

Hänelle romanttisinta on se että käy  hakemassa mun lempileivoksen tai lempijäätelöä vaikka tekee sen takia 20 km lenkin, tuo kukkia talvisin joka lauantai (kesällä oma piha kukkii), lähtee mun puolesta pakkaseen hakemaan puita takkaan tai kuskiksi jos mun tekee mieli ajelulle mutta keli on huono enkä tykkää itse ajaa. Ja mä niin tykkään tästä<3 Tällaisia pieniä arjen iloja toki molemmin puolin

Selällään sisko, selällään...

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sielunkumppanuus käytännössä tarkoittaa? Jotain leffarakkautta vuosikymmenestä toiseen?

Mikä se "sielu" edes on? ei ihmisellä ole mitään erillistä "sielua".

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan riitä. Kyllä minä haluan viettää aikaani oman perheeni ja oman mieheni kanssa, jolloin se asia korostuu, että tulee olla yhtenevät mielenkiinnon kohteet, arvot ja ennen kaikkea mukavaa yhdessä. Jos parisuhde olisi pelkkä toimiva seksielämä ja pestyt pyykit, niin ankeaa olisi.

Sama. On hienoa, jos esim. viikonloput ja lomat voidaan suunnitella yhdessä, niin että yhdessä tekeminen on kaikista mukavaa eikä pakkopullaa jollekin tai joku halua viettää vapaansa ihan muualla kuin muu perhe. On hienoa, jos on sama leffamaku ja muu maku. Että yhteisiä juttuja syntyy yhteisistä mielenkiinnon kohteista ja elämät vaan menevät yksiin. Sitä se sielunkumppanuus on. En minäkään suostuisi elämään, joss ainoa kohtaaminen olisi fyysisesti hetki sängyssä. 

Mulla on se jonkun arki sielunkumppanina ja seksikumppanina. Tiedän että on väärin. Ei vaan voida olla erossa kokonaan, ollaan vielä joskus tosissaan yhdessä. Eläköön se yksi sitä arkea siihen saakka kunnes lapset on vielä pari vuotta kasvaneet. Jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuvaksi, niitä ei voi estää vaikka mille mutkalle koittaisi vääntyä.

Riittää. 

Siitä se kypsyy ja kehittyy päivä päivältä.

Kyllä minulla ihan ensimmäinen vaatimus on romanttinen rakkaus ja halu toisiamme kohtaan. Miksi muuten olisi parisuhteessa? Arkea ja seksiä saa muutenkin ilman suhteen rasitteita.

Jos seksi sujuu, niin kaikki muukin sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sielunkumppanuus käytännössä tarkoittaa? Jotain leffarakkautta vuosikymmenestä toiseen?

Sitä että ymmärtää toisiaan vaivatta ja on samalla aaltopituudella.

Eikö tämä sitten ole sujuvan arjen ja hyvän seksielämän edellytys? Vai mitä arjen sujumisella ja hyvällä seksillä sitten tarkoitetaan, jos ne voivat toteutua ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samalla aaltopituudella ja pitää nähdä kovasti vaivaa tullakseen itse ymmärretyksi tai ymmärtääkseen mitä toinen haluaa ja tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista, että jossain ihmisessä olisi kaikki. Noista ainoa, mistä voi tinkiä, on sielunkumppanuus. Jos seksi on huonoa, eikä arki suju, on elämä toisen kanssa lähinnä kärsimystä.

Mä kyllä koen, että omassa suhteessa on käytännössä kaikki, toimivasta arjesta hyvän seksin kautta sielunkumppanuuteen, syvään ystävyyteen ja fyysiseen vetovoimaan. Kumppani kokee omien sanojensa mukaan samoin, ja ollaan kyllä myös joskus puhuttu siitä, että ollaan varmaan aika poikkeuksellinen pariskunta tuossa mielessä. Tulevaisuuttakaan ei tule edes ajatelleeksi niin, ettei se toinen automaattisesti siihen kuuluisi, ja joskus ajatuksista herää siihen todellisuuteen, ettei se toinen välttämättä siinä vieressä oikeasti ole, jos jotain ikävää tapahtuukin. Upeaa, mutta samaan aikaan pelottavaa, ettei ole elämässään tavannut yhtäkään ihmistä joka toisen voisi edes auttavasti korvata.