3 -vuotiaat aggressiiviset pojat (toinen äiti ihmettelee)
Juuri 4 vuotta täyttänyt, sosiaalinen ja ihmisten ilmoilla hyväkäytöksinen (kotona toki välillä ihan raivotar) tyttöni on viime aikoina puistoissa, leikkipaikoissa ja ruokakaupoissa joutunut useampaan kertaan samanikäisen tai ehkä vähän nuoremman (luult. kuitenkin 3-vuotiaan) tuntemattoman pojan päällekarkauksen uhriksi. Tyypillisesti nämä käyvät esim. vastaan tullesaan, kuin salama kirkkaalta taivaalta, käsiksi, tönivät ja tuuppivat, kunnes joku aikuinen tulee väliin.
Muuten reipas ja aurinkoinen tyttöni on alkanut vähän pelätäkin noiden tapausten jälkeen, vaikka aina sitä kulloistakin poikaa on toruttu ja tytön kanssa todettu, että poika teki väärin jne.
Viime kerralla paloi itselläkin käämi kun poika , joka oli jo kertaalleen hyökännyt ja joka tilanne oman äitinsä puolelta selvitetty, tuli kaupassa ehkä minuutin päästä uudelleen vastaan toisella puolella hyllyä ja hyökkäsi taas tytön kimppuun. Tempaisin pojan kauemmas tilanteesta ja karjaisin päin naamaa "nyt loppui tuo, minun tyttöä et enää töni!" Äitinsä pyyteli anteeksi ja selitteli, ettei poika ymmärrä, mutta emme sitten jääneet syvällisemmin keskustelemaan, vaan jatkoimme matkaa pojan jäädessä parkumaan tätä traumaattista kokemusta, jossa joku vieras täti huutaa hänelle.
Kertokaa minulle, mistä ihmeessä tässä ilmiössä tai noiden poikien käytöksessä on kyse? Omalla pojan äiti - kokemuksellani ei pääse puusta pitkään, sillä esikoispoikamme (nyt 8 v) ei hyökkäillyt nuorempanakaan kenenkään kimppuun js jos olisi hyökännyt, olisin kyllä tehnyt kaiken tarvittavan, että lopettaisi heti.
Kommentit (22)
Sosiaalinen kömpelyys, pojilla usein kontaktinhaku fyysistä. Kimppu tekijöitä.
Et tiedä perheen tilannetta, taustalla voi olla pikkusisaren syntynä tai avioero tms mikä keikuttaa laivaa.
Vaikkakin osa tapauksista voi olla kasvatuksellisia, antakaa armoa niille lapsille ja vanhemmille jotka kerta toisensa jälkeen vetävät 'by the book'-protokollan ja silti tilanteita esiintyy. Eikä muuten tarvitse olla edes erityislapsi.
Helposti lapset leimaantuvat kiusaajiksi sekä lasten, että vaikkapa päiväkodin henkilöstön puolesta ja siinäpä on sitten näppärät askelmerkit aikuisuuteen.
Mielestäni pikkulasten aggressiivisuus on lisääntynyt. En muista samanlaista rähisevää kielenkäyttöä mitä kuuntelin tänäänkin tuossa taloyhtiön pihalla- sisälle asti ylimpään kerrokseen kaikui rähinöivä ja käheäksi menevä ääni, 4-5-vuotias poika kyseessä. Ei ole ainoa räksyttäjä, mutta se volyymi ja aggressiivisuus on jotain uskomatonta...ihan tavallisista leikeistä kyse.
Samoin parvekkeelle ei huudella enää äitiä tyyliin "Äiti tule parvekkeelle, täällä huutaa sejase". Huudetaan "ÄITI!!!!", kunnes menee karjumiseksi ja ääni meinaa lähteä. 20 minuuttia kestää joskus tämä karjuminen, on hiton väsyttävää kuunneltavaa, ja samassa ajassa asiansa olisi käynyt sanomassa jo monesti. Vanhempia ei näytä häiritsevän, leppoisasti saattaa isänsä kommentoida parvekkeelta jotain lapselle.