Lue keskustelun säännöt.
Kuormittava mies
26.07.2021 |
Miten laittaa rajoja parisuhteessa? Mies tilittää minulle omia ongelmiaan ja joudun sitten toipumaan niistä jälkikäteen "omalla ajallani".
En halua laittaa yksityiskohtia, mutta jutut menee hänen työpaikan draamoista sukulaistensa kuolemiin.
Ja kun miehellä on itsellään niin rankkaa, en halua kertoa omia surujani mutten myöskään ilojani hänelle, niille ei ole tilaa.
En siis saa muuta tehtyä kun toivun henkisestä kuormasta. Ja sitten kun olen juuri ja juuri saanut voimani takaisin, kierre alkaa uudestaan. Olen jo äärirajalla.
Kommentit (45)
Jos haluaa toimivan parisuhteen, pitää oppia rajaamaan ja säätelemään itseään. Minulla on ollut vastoinkäymisiä elämässä roppakaupalla. Olen päättänyt, että puhun/ajattelen niitä vain tietyn ajan päivästä. Sitten on aika, jolloin tietoisesti pyrin siitä kaikesta irti, koska märehtiminen ei mitään muuta. Ymmärrän myös sen, että läheiset kuormittuvat ongelmistani. Siksi pyrin tietoisesti kuuntelemaan vuorostani heitä ja myös juttelemaan iloisempiakin asioita. Sillä onhan niitäkin aina elämässä. Parisuhteeseen haluan lämpöä ja romantiikkaa, koska se on vatsapainoa sille kaikelle muulle.
Jos mies vaan kaataa ongelmiaan päällesi, niin onhan se tosi itsekästä. Haluatko olla sellaisen kanssa? Miestä ei sinun asiat ja vointi ilmeisesti kiinnosta. Haluatko sellaisen suhteen? Tärkeintä on nyt tutustua itseesi ja katsoa miestä sellaisena kuin hän on. Useimmiten aikuiset ihmiset eivät muutu, eivät ainakaan jos se ei lähde omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
?
Jos miehen sosiaaliset taidot on vähäiset eikä hän osaa lukea, milloin ap voi kuunnella, niin ei häneltä voi yhtäkkiä vaatia huomaavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko introvertti? Niiden pitää latautua yksinäisyydessä.
Tai erityisherkkä? Kun jäät pohtimaan toisen murheita?
Niin just, narsisti tai erityisherkkiä, av:lla ei ole muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa
Tämä on teidän ohje kaikkeen. Ihan kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa
Tämä on teidän ohje kaikkeen. Ihan kaikkeen.
Onko itselläsi muita ehdotuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin joskus tällaista miestä, jolla oli aina jotain valitettavaa. Siis vasta tapailuvaiheessa mieheltä tuli kilometrin mittaisia viestejä harva se päivä, joissa valitti mitä ihmeellisimmistä asioista. Yritin kuunnella ja yritin tukea ja tsempata, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi laittamaan viestiä, että ei ole (taaskaan) saanut nukutuksi koska hänellä on mielestään hassun mallinen pää, oli pakko luovuttaa. Terapiaa tuo kaveri olisi tarvinnut, eikä naisystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat monella tapaa rasittavia, vaikka puhutaan vain naisten voivotteluista. Oma mies on jotenkin niin hiton itsekäs ja oman navan tuijottelija, että ottaa niin paljon päähän, että pyysin häipymään. Hän kuvittelee ja luulee, että hänen asiansa ovat jotenkin erikoisen tärkeitä ja minun sitten vähemmän tärkeitä, joka kerta kun osuu hänen huonon luonteensa ytimeen, ottaa jalat alleen, kun ei viitsi kuunnella, millainen on, olen päättänyt, että lähteköön ja palatkoon vaikka ensi vuonna, berkele tuollaista egosentrisyyttä jaksa kukaan. Inhoan eniten miehiä, jotka alkavat äkäilemään kuten ämmät, voi berkeleen saa..tanan, berkele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli tuollainen. Nyt kun ollaan erottu tilittää lapselle kaikkea mahdollista. Lapsi siis 10v. Viimeksi oli pitänyt puhetta kuinka on niin lihava ja pitäis laihduttaa jne.. Ei lapselle sopivia juttuja ollenkaan.
Olen rauhaa rakastava introvertti. Seurustelin vuoden miehen kanssa, jolla oli paljon ongelmia, mutta ei halua ratkaista niitä. Hän oli aivan rajaton. En jaksanut. Lähdimme eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat monella tapaa rasittavia, vaikka puhutaan vain naisten voivotteluista. Oma mies on jotenkin niin hiton itsekäs ja oman navan tuijottelija, että ottaa niin paljon päähän, että pyysin häipymään. Hän kuvittelee ja luulee, että hänen asiansa ovat jotenkin erikoisen tärkeitä ja minun sitten vähemmän tärkeitä, joka kerta kun osuu hänen huonon luonteensa ytimeen, ottaa jalat alleen, kun ei viitsi kuunnella, millainen on, olen päättänyt, että lähteköön ja palatkoon vaikka ensi vuonna, berkele tuollaista egosentrisyyttä jaksa kukaan. Inhoan eniten miehiä, jotka alkavat äkäilemään kuten ämmät, voi berkeleen saa..tanan, berkele.
Näitä varmasti on tulossa joka vuosikerrassa enemmän, kun on tullut tavaksi kasvattaa lapset siihen käsitykseen, että perheessä ei mitään muuta tärkeämpää voi ollakaan meneillään kuin hänen asiansa. Prinssi tai prinsessa kun tulee kotiin, kysellään kiinnostusta vaikka sitten taidokkaasti teeskennellen miten päivä meni, ja vastaukseksi saatava saarnahan kuunnellaan hartaasti vaikka se kestäisi toista tuntia.
Miten nämä sankarit ja sankarittaret sitten toimivat kun molempien pitäisi saada luennoida päivänsä kulusta, saas nähdä.
Sano tuo sama hänelle rakkaudella. Jos yhtään järkeä ja tilannetajua niin huomioi sinua uudelta kantilta
Kuulostaa entiseltä parisuhteeltani jossa minua kiellettiin puhumasta mutta minun piti olla naiselle olkpäänä aina ku joku oli sanonut pahasti tai joku on huonosti
Vierailija kirjoitti:
Lähde yksin jonnekin
Minne?
Miehesi käyttäytyy kuin tyypillinen nainen. Otan osaa ap.
Tai erityisherkkä? Kun jäät pohtimaan toisen murheita?