Ihmisten reaktio nuoren ihmisen astmaan

Olen parikymppinen astmaatikko. Olen sairastanut astmaa läpi elämäni. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Nyt on todella huono jakso menossa, olen n. 170cm pitkä ja PEF-arvoni ovat siinä 300 tienoilla parhaimmillaan. Olen ollut pitkällä kortisonikuurilla, lääkärissä rampattu ja tilanne nyt vaan on tämä. Ei siinä mitään, kuuluu sairauteen.

Mutta ihmisten reaktio nuoreen ihmiseen joka liikkuu kuin vanhus, joutuu kaupassa hengähtämään hyllyjen välissä on aika tyrmistyttävä. Yritän asettua sivuun etten olisi tiellä. Minua tönitään, lapset nauravat minulle ja eteenkin naiset saattavat katsoa minua jopa halveksuen. Tönitään kärryillä, osoitellaan.

Kaupungilla minua luullaan humalaiseksi, kerran erehdyin hengittämään pulloon ja eräs pikkupoika kysyi äitiltään että mitä teen. Äiti vetäisi poikansa pois saatesanoin "hyi, älä mene sinne".

Normaalisti voin olla eläinten kanssa tekemisissä, nyt en. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan. Kun tulehdus on näin pahana, en ihan oikeasti voi päästää koiraa kotiini kylään tai edes autooni. En voi myöskään käydä paikoissa joissa on eläimiä. "Jaa, huomionkipeyskö suhun on iskenyt, oot aina ennen voinut..."

Joo. Olen ennen voinut jopa kävellä portaat itse. Nyt on pakko mennä hissillä.

Käytännössä istun kotona ja käyn lääkärissä. Olen sairaslomalla nyt toista kuukautta.

Anteeksi avautuminen, tuntuu niin pahalta.