Voi olla että pääsen ensi kuussa töihin, kotona 5,5 vuotta.
Työ on sellainen mitä ei siellä paikassa vielä ole olemassakaan, eli kehitän sitä työtä itselleni itse, etsin asiakkaita, markkinoin ym. Tätä asiaa on siellä firmassa vatvottu puollisen vuotta, ja olen koko ajan odottanut että koska pääsisin aloittamaan, lapsille olen hakenut päiväkotipaikkaa ym.
Vähän nyt jännittää, että mitä jos en osaakaan olla enää töissä kun olen ollut lasten kanssa kotona niin kauan. Mitä jos olenkin kehunut itseäni liikaa, enkä osaa yhtään mitään, enkä saa yhtään ainoaa asiakasta? Minulla on siinä ainakin pari alaistakin, joten olen vastuussa että töitä olisi meidän koko osastolle, minulle lohkaistaan oma osasto isommasta olemassa olevasta. Pitkäaikaistyöttömänä on vähän ulkona kuvioista, mutta toisaalta, firman tarkoitus on työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Omat odotukset, ja tietysti kaikkien läheistenkin, on korkealla, enkä haluaisi tuottaa pettymystä. Olen jännittäjä muutenkin, mutta silti minut tunnetaan tyynenä ihmisenä, monet ei huomaa mun mielenliikkeitä.
Toisaalta odotan sitä kovasti että pääsen tekemään jotain järkevää, käyttämään ideoitani käytännössä. Työpaikka on pitkäaikaistyöttömälle lottovoitto jos se on mieleistä työtä, ja palkkaakin saa.
Onko täällä muita jotka ovat pitkän ajan jälkeen menneet töihin, ja vielä uuteen paikkaan? Miten kaikki sujui?
Minä olin 5 vuotta ja sopeuduin heti. Menin vaan sillä asenteella, että samanlaista se työnteko on kuin ennenkin ja ainahan sitä pitää kuitenkin uutta oppia, vaikka ei välillä poiskaan olisi.