Pikkuvauva ja äippä ilmeisesti masentunut

Puhutko nyt siis äidistäsi vai siskostasi?

Lapset? Eli perheessä on useampi lapsi ja vauva. Mies käy töissä, tulee kotiin syömään ja lähtee hankkimaansa asuntoon viettämään vapaa-aikaa ja nukkumaan? Ja äiti pyörittää yksin lapsiperheen arkea. Hoitaa vauvan yövalvomiset.

Ja sitten ap. ihmettelee, voiko olla äiti masentunut, kun ärtyisä, eikä ole juttu tuulella.

Neuvolasta saa apua, mutta ongelmana on mies. Yleensä ajatellaan isän olevan tasavertainen vanhempi ja kantavan oman osansa ja vastuunsa.

Ainoa mitä tuossa voi tehdä, mies muuttaa kirjansa muualla ja viranomaiset ottavat vastuun äidin kanssa lapsista ja arjen pyörittämisestä. Ja miesvauva pihalle, ulko ruokintaan.

Ainoa, mitä apuna sukulaisilta tuolloin vastasyntyneen kanssa toivoin oli se, että he olisivat vieneet vauvaa vaunulenkeille ja minä olisin tuolloin saanut nukkua/käydä rauhassa suihkussa/syödä/lukea jotakin ilman keskeytyksiä.

Olisin levännyt parhaiten kotona rauhassa olemalla. Mutta ei, anoppi olisi innolla ollut tulossa meille vauvanvahdiksi ja käski minua lähtemään kaupungille. Eihän se ollut mahdollista, kun imetin ja tiesin, että vauva huutaa puolen tunnin päästä, joten en olisi ehtinyt kovinkaan kauas kaupungille. Enkä tosiaan olisi mennyt sinne rennoin mielin. Ja vielä sekin, että olisin joutunut siistimään kotia ja itseänikin ihmismäisempään kuntoon, mikä huutavan vauvan kanssa oli mahdoton tehtävä.

Mutta: vaunulenkki olis toiminut.

Ap, kerro meille miksi lasten isä nukkuu muualla yöt hyvin? Se ettei kestä olla varpaillaan on huono syy, taitaa se lasten isä olla masentunut ja hoidon tarpeessa. Kannattaisi opetella olemaan vastuunsa kantava mies niin koko perheellä olisi helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa, mitä apuna sukulaisilta tuolloin vastasyntyneen kanssa toivoin oli se, että he olisivat vieneet vauvaa vaunulenkeille ja minä olisin tuolloin saanut nukkua/käydä rauhassa suihkussa/syödä/lukea jotakin ilman keskeytyksiä.

Olisin levännyt parhaiten kotona rauhassa olemalla. Mutta ei, anoppi olisi innolla ollut tulossa meille vauvanvahdiksi ja käski minua lähtemään kaupungille. Eihän se ollut mahdollista, kun imetin ja tiesin, että vauva huutaa puolen tunnin päästä, joten en olisi ehtinyt kovinkaan kauas kaupungille. Enkä tosiaan olisi mennyt sinne rennoin mielin. Ja vielä sekin, että olisin joutunut siistimään kotia ja itseänikin ihmismäisempään kuntoon, mikä huutavan vauvan kanssa oli mahdoton tehtävä.

Mutta: vaunulenkki olis toiminut.

Just näin. Nämä avuntuputtajat on niitä jotka itse sitten tulevat sanelemaan että näin minä sinulle apua annan eivätkä niin että kysyisi mitä tarvitset ja millaista apua haluaisit.

Ei niin ollenkaan osata asettua toisen asemaan. Ja sitten motkotetaan kylillä kun ei apu kelpaa.

Ei tuu mieleen ollenkaan että esimerkiksi väsynyt ihminen ei mitään kauppareissuja hyllyjen välissä kaipaa vaan unta.

Tilanne menee kohta siihen että ambulanssi hakee uupuneen äidin jonnekin. Näin kävi minulle kun en saanut apua mistään ja oli synnytyksen jälkeinen masennus.  Neuvolassa vain nälvittiin kun terveydenhoitaja ei tykännyt minusta. Ivaili myös masennuksesta. Todella huonoa tuuria. Apua pitäisi jostain saada.

Ongelmana ei ole äiti vaan se mies. Ja sitähän ei ap ja muu suku voi käsittää kun eihän heidän lapsi/veli/poika sellainen ongelma ole, vaan se äitihän tässä on kärttyinen ja pakko olla masentunut!

Joko ap meni nurkkaan itkemään kun vastaukset loppui?

Jos mun anoppi olisi tehnyt lasun väsyneen ja kärttyisän vauvavuoteni aikana niin olisin vannonut että se akka ei näe näitä pentuja enää ikinä.

Voi olla myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Raivarit ja väkivaltaisuus viittaisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan silkka väsymys ja jatkuva kotitöiden tekeminen voivat saada raivon pintaan, varsinkin jos tämä henkilö ei ole sinut vihansa kanssa. 

Kyllä, varsinkin jos tälle henkilölle on tullut vähän yllätyksenä se että tehdään yhdessä vauva, mutta hoito jää hänelle, kun mies lähtee nukkumaan yöt hyvin. Kyllä minullakin nousisi raivo pintaan enkä olisi minut vihani kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äidin kanssa puhutaan ja kysellään hänen voimiaan, neuvolassa tätä tehdään jokaisella käynnillä, mutta tehokkainta on kun äiti itse pyytäisi apua.

Tuollainen käytös ei todellakaan sovi, lapsi oppii samat toimintamalit ja hän voi olla myös aggressiivinen lasta kohtaan.

Tee lasu. Luultavasti äiti suorittaa likaa, kotityöt yms on etusijalla, oma lepo jää liian vähiin ja näkyy raivikohtauksina.

Lasusta ei valitettavasti ole tällaisiin asioihin mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Raivarit ja väkivaltaisuus viittaisi siihen.

Ensisijaisesti varmaan juurikin näin...

Olet varsinainen asiantuntija.

Ihan pakko kysyä, miksi lasten isä ei ota tähän "kakkosasuntoon" vanhempia lapsia ja vastasyntynyttä yöksi ja huolehtisi heistä, että äiti saisi nukkua. Ja vaikka lapsi olisi rintaruokinnassa, aina voi syöttää pullosta, joko äidinmaitoa tai korviketta.

Tuohan se äidiltä selvä avunpyyntö, jos halusi isän jäävän hoitamaan lapsia, kun loma oli loppumassa. Onko isä pitänyt edes isyyslomaa?

Tai miksi sinä ap. et huolehdi lapsista, muutamaa yötä, että äiti voisi nukkua univelkansa?

Tuohan on jo turvallisuusriski lapsille.

Raapiminen voi viitata siihen ettei löydä enää sanoja kuvaamaan ärsytystä/vihaa toista kohtaan, ei siis pysty käsittelemään tunteitaan kun viha sumentaa. Lapset tekee samaa, lyö, puree, raapii kun eivät vielä osaa puhua tai kun sanat loppuvat kesken eikä toinen siltikään ymmärrä.

Ihan luonnostaan tulevaa käytöstä, aikuinen toki on jo ehtinyt opetella kauemmin, mutta ei se ole niin yksinkertaista että kaikissa tilanteissa selviäisi puheella. Kyllä tuosta kertoo jo paljon se, että puhe ei ole riittänyt miehelle jos edelleen yöt nukkuu muualla eikä ole apuna kun tarvetta on ihan selkeästi. On se äiti varmasti siitä sanonut että yöt olisi syytä olla apuna. Ja jos ei ole sanonut niin suuta auki, tai ap yhtä hyvin voi sanoa että syytä olla apuna myös yöt.

Ei tuohon mitään kaksisuuntaisen mielialahäiriön ”arvailuja” tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ei ole äiti vaan se mies. Ja sitähän ei ap ja muu suku voi käsittää kun eihän heidän lapsi/veli/poika sellainen ongelma ole, vaan se äitihän tässä on kärttyinen ja pakko olla masentunut!

Tämä. Teen kaikkeni että itsestäni ei tule katkeraa, mahdollista miniää syyttelevää äkäistä anoppia ikinä.

Vaihdevuosioireet fiksu tyyppi osaa hoitaa ilman että syyttelee omaa elämäänsä elävää poikaansa ja hänen perhettään.

Oman kokemukseni mukaan neuvolassa ei todellakaan huomata tai haluta huomata masennusta. Kertaakaan ei ole kysytty kuulumisia, vaikka olen ollut silminnähden väsynyt, itkuinen jne. Tämä varmaan on paikkakunta- ja työntekijäkohtaista, mutta neuvolan varaan en missään nimessä laskisi.

"tarjoaa apuaan, käyttää kaupassa".

Hertsileijaa, elämmekö vuotta 2021?

Puhutko ap. nyt lapsen isästä?

Olisiko nyt miehen kannattanut jättää lapset hankkimatta, jos ei kestä lapsiperheen arkea ja pitää hankkia oikein eri asunto, jotta saa häiriöttömät yöunet.

Meillä mies ei ole koskaan auttanut minua tai käyttänyt kaupassa, eikä se edes tulisi mieleen, vaikka olen jo vanha mummeli. Normaaliperheessä kotityöt ja kaupassakäynnit kuuluvat arkiruteineihin ja ne ovat yhtä paljon molempien vastuulla.

Kotitöissä lapset voivat auttaa vanhempiaan, ei jompi kumpi vanhempi.

Miksi muuten mies ei ota vastuulleen kaupassa käyntejä ja ruokahuoltoa, näin meillä jo 40v. Ja se onnistuu ongelmitta.

Kuulostaa oudolta, kun olet ap. olevan sen vain äidin vastuulla, vaikka useampi lapsi, perheessä pikkuvauva ja äidillä lapsivuodeaika ja koko katraan äidin pitäisi raahata kauppaan, kun mies ylhäisyydessään on lupautunut käyttämään kaupassa.

Tuossa perheessä ei ole nimeksikään perheen tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaan nainen on työjuhdan asemassa ja mies vapaamatkustaja. Etkä sinä mikään sisko ole, vaan miehen äiti, se huokuu kommentien asenteista.

En yhtään ihmettele, jos tuo äiti on ärtyisä, moni muu äiti tai isä olisi jo hulluuden partaalla, jos kumppanina olisi ap. kertoman miehen kaltainen. Minä mummona olisi ainakin, jos ukko olisi tuollainen ja ero olisi edessä, kun tuollaista miesvässykkää en päivääkään katsoisi.

Tuskin nyt sentään pikkuvauva on masentunut, niin kuin otsikosta voi ymmärtää.

Ja millainen ihminen käyttää sanaa "äippä"?

Ei ap. ole mikään sisko, vaan selvästi miehen äiti, joka yrittää luoda poikansa pään päälle sädekehää ja tehdä miniästään pahiksen ja yrittää hakea syytä äidin masennuksesta.

Voi olla ettei vauvan äiti todellakaan hyväksy mitään apua keneltäkään eikä mistään vaan raivoaa kaikesta kaikille. Rintaruokitun vauvan kanssa äiti on kiinni mutta jos kenenkään muun lastenhoito, kaupassakäynti, ruoanlaitto tai kodinhoitoapu ei kelpaa, niin vaikeaa on auttaa. Perfektionistit ja äärettömän ehdottomat ihmiset osaa olla todella hankalia.