Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten puoliso saa suhtautua työttömään?
26.07.2021 |
Ehkä vähän erikoisesti asetettu kysymys, mutta selitän tarkemmin:
Olemme olleet pitkään yhdessä, molemmat aina työelämässä, kaksi lastakin on. Minä jouduin työttömäksi keväällä. Olen hakenut aktiivisesti töitä mutta ei kovin lupaavalta näytä, haen silti koko ajan. Saan ansiosidonnaista mutta ei se suuri ole, käytän sen kaiken yhteisiin asumis-, ruoka- ja lasten kuluihin. Kotona olevana olen tehnyt isomman osan kotitöistä jne. En valita työttömyydestä vaikka se ahdistaa minua kyllä. Olen karsinut kaikki kuluni minimiin, edes kahvilassa en koskaan käy.
Aviomieheni on kuitenkin alkanut olemaan ärsyyntynyt ja vihainenkin työttömyydestäni, kiukuttelee siitä ja tekee selväksi että se häntä ärsyttää. Valittaa koko ajan siitä miten hän joutuu ”elättämään” minua (vaikka siis saan ansiosidonnaista jonka kaiken laitan yhteiselle taloustilillemme). Jne.
Minua tämä harmittaa aika paljon. En minä hänen kiusaksi työtön ole enkä voi vain päättää mennä töihin.
Joten: miten puoliso ”saa” suhtautua työttömään niin, että se ei ole lähes henkistä väkivaltaa?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhua, puhua pitää. Kerro hakevasi aktiivisesti töitä, kerro mitä on meneillään. Kerro, että nyt kun olet kotona, haluat enemmän ottaa vastuuta perheen hyvin voinnista, siivous, terveellinen ruoka yms. Se on positiivista. Sen sijaan sohvalle vajoaminen ei ole. Ei ole hyvä malli lapsillekaan ja on ärsyttävää työssäkäyvän näkökulmasta,
En minä makaa. Teen työhakemuksia ja etsin töitä päivät plus hoidan tiskit, pyykit ym päivän aikana. Ap
Ei se valitettavasti miehellesi riitä. Tuntuu olevan ihan yleistä miesten keskuudessa, että kokevat työttömän naisen turhaksi. T. Ammattivalittaja
Mikähän sitten riittäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhua, puhua pitää. Kerro hakevasi aktiivisesti töitä, kerro mitä on meneillään. Kerro, että nyt kun olet kotona, haluat enemmän ottaa vastuuta perheen hyvin voinnista, siivous, terveellinen ruoka yms. Se on positiivista. Sen sijaan sohvalle vajoaminen ei ole. Ei ole hyvä malli lapsillekaan ja on ärsyttävää työssäkäyvän näkökulmasta,
En minä makaa. Teen työhakemuksia ja etsin töitä päivät plus hoidan tiskit, pyykit ym päivän aikana. Ap
Ei se valitettavasti miehellesi riitä. Tuntuu olevan ihan yleistä miesten keskuudessa, että kokevat työttömän naisen turhaksi. T. Ammattivalittaja
Mikähän sitten riittäisi?
Pois muuttaminen. T. Ammattivalittaja
Järkyttävää miten ihmiset muuttuu kylmäksi heti kun ei käy töissä :( mikä siinä on että vain omalla tienatulla rahalla saa iloita ja elää täysillä ja pistää kaikki haisemaan? En ymmärrä oikeesti. Tee sinä samoin kun miehesi joskus jää työttömäksi etkä anna sile edes leipää omista rahoistas :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aseta miehellesi rajat miten SINUA saa kohdella! Sinä määrittelet sen. Olet herranjestas hänen puoliso!!! Miksi työttömiä voisi saada yleisestikään kohdella edes jotenkin huonosti?
Tällä palstalla ainakin vihataan työttömiä.
Kaatuuko avioliitto todella siihen, että toinen on hetken työttömänä (ja saa ansiosidonnaista!)? Minä tunnen pariskuntia, joilla on niitä oikeitakin ongelmia ja silti pysyvät yhdessä.
Sitä paitsi aina unohdetaan työssäkäynnin kulut. Matkat, työpukeutuminen joillain aloilla, kiire, jonkan johdosta ei ehdi etsiä tarjouksia tai tehdä itse ruokaa jne.
Nyt otat tämän elämänvaiheen kotiäitiytenä ja lakkaat heti stressaamasta! Ajattele, että saat olla kotona, kun lapset tulevat koulusta! Sehän on luksusta, johon harvalla on varaa. Saattaa sitä paitsi olla, että miehesi vain reagoi sinun epätoivoosi. Entäs, jos etsisit itsellesi rentouttavaa tekemistä ja olisit iloinen, ehtoisa emäntä, kun miehesi tulee töistä. Entäs jos tilanteesta olisi löydettävissä positiivisiakin puolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa pitää kunnioittaa oli tilanne mikä hyvänsä. Puolisoa pitää aina tukea, vstoinkäymisissäkin. Jos olet todella oikeasti aktiivisesti hakenut töitä, syytä ilkeilyyn ei ole. Oikeutta siihen ei ole koskaan.
Mutta ota huomioon, että kyllä tämä oikeasti myös rasittaa puolisoasi ja hän joutuu taloudellisesti stressaavaan tilanteeseen sinun työttömyytesi takia. Tämä on myös tosiasia, kaiken yllämainitun lisäksi. Sinä olet syytön (jos todella haet töitä), mutta hän kärsii silti.
Jos nyt alkusyksylläkään et saa töitä, voi olla aika miettiä, miten voisi laajentaa ja tehostaa työnhakuasi.
Ja puhu miehellesi miltä sinusta tuntuu ….
Minusta tuntuu….
Vierailija kirjoitti:
Puhua, puhua pitää. Kerro hakevasi aktiivisesti töitä, kerro mitä on meneillään. Kerro, että nyt kun olet kotona, haluat enemmän ottaa vastuuta perheen hyvin voinnista, siivous, terveellinen ruoka yms. Se on positiivista. Sen sijaan sohvalle vajoaminen ei ole. Ei ole hyvä malli lapsillekaan ja on ärsyttävää työssäkäyvän näkökulmasta,
Eihän aloittaja ole käynyt sohvan lähelläkään ja silti ei kelpaa, vaan mies marisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa pitää kunnioittaa oli tilanne mikä hyvänsä. Puolisoa pitää aina tukea, vstoinkäymisissäkin. Jos olet todella oikeasti aktiivisesti hakenut töitä, syytä ilkeilyyn ei ole. Oikeutta siihen ei ole koskaan.
Mutta ota huomioon, että kyllä tämä oikeasti myös rasittaa puolisoasi ja hän joutuu taloudellisesti stressaavaan tilanteeseen sinun työttömyytesi takia. Tämä on myös tosiasia, kaiken yllämainitun lisäksi. Sinä olet syytön (jos todella haet töitä), mutta hän kärsii silti.
Jos nyt alkusyksylläkään et saa töitä, voi olla aika miettiä, miten voisi laajentaa ja tehostaa työnhakuasi.
Tehostaa? Minä haen jo nyt kaikkia paikkoja mitä vain keksin. Selaan avoimet monesta lähteestä monta kertaa päivässä. Otan yhteyttä työnantajiin suoraan vaikka eivät ole ilmoittaneet avoimista paikoista. Miten vielä tehostaa? Ap
No jotenkin niin, että saat töitä. Ja jos ei voi tehostaa, pitää laajentaa omalta alalta kaikkiin niihin, mihin oma koulutus tai kokemus saattaisi riittää ja niihin, mihin ei koulutusta tai kokemusta tarvita.
Terveisin se puoliso, joka elättää toista ja kyllä, se on stressaavaa.
Ei se työn saanti selvää ole vaikka miten laajentaisi.
Hakematta ja yrittämättä ei ainakaan onnistu ja työnsaantimahdollisuudet vaan heikkenee, jollei tee jotain. Kaikesta voi oppia.
Vähän naiivia tsempata yrittämään ihmistä, joka hakee koko ajan aktiivisesti töitä.
Puolisosi on joku ihme fasisti. Perinteinen konservatiivi olisi päinvastoin iloinen, että vaimo on kotona.
Vielä 70-luvulla se, että vaimo ei käynyt töissä oli siis plussa parisuhdemarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinenhan tuo on, haluaisi itse olla työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kamala mies. Ap varmaan kärsii työttömyydestään ihan riittävästi ilman kiusaamistakin.
Naimisiin mennessä oletukseni oli, että vaikeita aikoja tulee ja jossain vaiheessa voi jompikumpi jäädä vaikka työttömäksi.
Onhan tuo inhimillinen reaktio puolisiltasi, mutta tuollainen ei voi jatkua, teidän täytyisi jotenkin löytää keskusteluyhteyttä.
Entäpä joku lisäkoulutus? Töitä voi hakea samalla.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä joku lisäkoulutus? Töitä voi hakea samalla.
Joo miksipä ei. Minulla vaan on jo korkeakoulutus ja työkkäri ei anna kouluttautua työttömyystuella lisää, kysyin. Sellaiset työvoimakurssit on sallittuja, mutta ei ole meidän suunnalla ollut yhtään joka olisi mitenkään hyödyllinen, tulityökurssit ei työllistymistäni auta. Ap
Työttömyys ei ole helppoa, varsinkaan jos on aikaisemmin ollut pitkään töissä. Sen tietää parhaiten ne, jotka tämän tuntevat. Täällähän oli aloituskin asiasta. Olen ollut työttömänä ja hakenut kaikkeen mahdolliseen, joka minulle on sopinut (koulutuksen ja työkokemuksen sopivuuden mukaan). Uskon, että ap tekee parhaansa kokoajan. Työttömyys myös riippuu alastakin. Helppohan joidenkin täällä on vaan käskeä tekemään enemmän, jos ovat jo töissä. Minulla menisi hermot tuohon mieheen, tosi halveksittavaa käytöstä! Aika harva nyt mielellään työttömäksi ryhtyy. Tosi monella on halua tehdä töitä ja on se oman hyvinvoinnin kannalta paras, että tekee sitä työtä missä on parhaiten hyödyllinen. Nykyaikana töiden saaminen on vaikeampaa keski-ikäisille kuin nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei ole helppoa, varsinkaan jos on aikaisemmin ollut pitkään töissä. Sen tietää parhaiten ne, jotka tämän tuntevat. Täällähän oli aloituskin asiasta. Olen ollut työttömänä ja hakenut kaikkeen mahdolliseen, joka minulle on sopinut (koulutuksen ja työkokemuksen sopivuuden mukaan). Uskon, että ap tekee parhaansa kokoajan. Työttömyys myös riippuu alastakin. Helppohan joidenkin täällä on vaan käskeä tekemään enemmän, jos ovat jo töissä. Minulla menisi hermot tuohon mieheen, tosi halveksittavaa käytöstä! Aika harva nyt mielellään työttömäksi ryhtyy. Tosi monella on halua tehdä töitä ja on se oman hyvinvoinnin kannalta paras, että tekee sitä työtä missä on parhaiten hyödyllinen. Nykyaikana töiden saaminen on vaikeampaa keski-ikäisille kuin nuorille.
En todellakaan ole mielelläni työtön. Mutta näyttää siltä että 45-vuotias maisterikoulutettu äiti ei ole kovin haluttu työmarkkinoilla kun nuorempiakin on ja lapsettomiakin on tai niitä joiden lapset on jo isoja. Ja johonkin siivoojahommaan olen ylikoulutettu ja liian kremppanen, ei minua sellaiseen oteta. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei se valitettavasti miehellesi riitä. Tuntuu olevan ihan yleistä miesten keskuudessa, että kokevat työttömän naisen turhaksi. T. Ammattivalittaja