Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten puoliso saa suhtautua työttömään?
26.07.2021 |
Ehkä vähän erikoisesti asetettu kysymys, mutta selitän tarkemmin:
Olemme olleet pitkään yhdessä, molemmat aina työelämässä, kaksi lastakin on. Minä jouduin työttömäksi keväällä. Olen hakenut aktiivisesti töitä mutta ei kovin lupaavalta näytä, haen silti koko ajan. Saan ansiosidonnaista mutta ei se suuri ole, käytän sen kaiken yhteisiin asumis-, ruoka- ja lasten kuluihin. Kotona olevana olen tehnyt isomman osan kotitöistä jne. En valita työttömyydestä vaikka se ahdistaa minua kyllä. Olen karsinut kaikki kuluni minimiin, edes kahvilassa en koskaan käy.
Aviomieheni on kuitenkin alkanut olemaan ärsyyntynyt ja vihainenkin työttömyydestäni, kiukuttelee siitä ja tekee selväksi että se häntä ärsyttää. Valittaa koko ajan siitä miten hän joutuu ”elättämään” minua (vaikka siis saan ansiosidonnaista jonka kaiken laitan yhteiselle taloustilillemme). Jne.
Minua tämä harmittaa aika paljon. En minä hänen kiusaksi työtön ole enkä voi vain päättää mennä töihin.
Joten: miten puoliso ”saa” suhtautua työttömään niin, että se ei ole lähes henkistä väkivaltaa?
Kommentit (76)
Miestäsi ahdistaa ja pelottaa tämä tilanne. Miehet kestävät turvattomuuden tunnetta yhtä huonosti kuin naiset, joskus huonomminkin, koska he edelleen ajattelevat, että perheen selviytyminen ja toimeentulo on heidän harteillaan.
Miehesi ei välttämättä edes itse tajua, miten paljon häntä tämä tilanne ahdistaa. Hän purkaa sen vain kiukuttelulla ulos. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn kuin pärsseeseen ammuttu karhu silloin, kun asiat pelottavat ja ahdistavat. Kaikki naisetkaan eivät siis itke ja sano, että pelottaa vaan sen sijaan käyttäytyvät huonosti ja vihamielisesti.
Mikä avuksi? Rakkaus. Jos teidän suhde on vahva, selviätte vaikeuksien läpi.
Sua voi helpottaa jo se tieto, että miehesi huono käytös ei ole vihaa tai halveksuntaa vaan pelkoa. Hän pelkää, miten käy, jos häneltäkin menee työ, hän pelkää, että on vetovastuussa loppuelämänsä teistä ja kaikki on hänen harteillaan jne.
Käske lopettaa loukkaava käytös ja sano, ettei tarvitse pelätä noita asioita. Vasta aivan viimeisenä lähtisin eroamaan. Se on ihan hirveä projekti, vie rahaa ja rikkoo teidän molempien päät. En voi ymmärtää ihmisiä, joiden ensimmäinen neuvo näissä tilanteissa on ero.
Puhuminen on varmaan hyvä neuvo, mutta jos ihmiset ei ole sellaisia vähän Pikku Heidi kohtaa Ned Flandersin -tyyppisiä, se voi olla vähän keinotekoista. Tsemppiä kuitenkin. Jos välität ukostasi ja se susta, saatte tämän kamalan vaiheen loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut nyt liikaa vapaa-aikaa hänen mielestään. Tuskin vaihtaisi kanssasi paikkaa ja haluaisi kuunnella moista arvostelua. Pidä puolesi!
Typerä mies. Mikäköhän sille oikein sitten kelpaisi?
Taloudellinen väkivalta.
Ensinnäkin lakkaa syytämästä ansiosidonnaisiasi täysin kaikkiin juokseviin kuluihin ja määrää itsellesi jokin summa.
Sen jälkeen keskustele miehesi kanssa. Tee selväksi, ettet kuuntele tuollaista enää minuuttiakaan, koska et ole kynnysmatto ja roskaämpäri. Jos puheet ei muutu, tee testi: nosta jalat ylös viikoksi ja jatso kun homma leviää. Sen jäljeen jatka taas vanhaan tapaan mutta katso huomaako äijä muutoksen.
Vierailija kirjoitti:
Miestäsi ahdistaa ja pelottaa tämä tilanne. Miehet kestävät turvattomuuden tunnetta yhtä huonosti kuin naiset, joskus huonomminkin, koska he edelleen ajattelevat, että perheen selviytyminen ja toimeentulo on heidän harteillaan.
Miehesi ei välttämättä edes itse tajua, miten paljon häntä tämä tilanne ahdistaa. Hän purkaa sen vain kiukuttelulla ulos. Itse olen nainen, mutta käyttäydyn kuin pärsseeseen ammuttu karhu silloin, kun asiat pelottavat ja ahdistavat. Kaikki naisetkaan eivät siis itke ja sano, että pelottaa vaan sen sijaan käyttäytyvät huonosti ja vihamielisesti.
Mikä avuksi? Rakkaus. Jos teidän suhde on vahva, selviätte vaikeuksien läpi.
Sua voi helpottaa jo se tieto, että miehesi huono käytös ei ole vihaa tai halveksuntaa vaan pelkoa. Hän pelkää, miten käy, jos häneltäkin menee työ, hän pelkää, että on vetovastuussa loppuelämänsä teistä ja kaikki on hänen harteillaan jne.
Käske lopettaa loukkaava käytös ja sano, ettei tarvitse pelätä noita asioita. Vasta aivan viimeisenä lähtisin eroamaan. Se on ihan hirveä projekti, vie rahaa ja rikkoo teidän molempien päät. En voi ymmärtää ihmisiä, joiden ensimmäinen neuvo näissä tilanteissa on ero.
Puhuminen on varmaan hyvä neuvo, mutta jos ihmiset ei ole sellaisia vähän Pikku Heidi kohtaa Ned Flandersin -tyyppisiä, se voi olla vähän keinotekoista. Tsemppiä kuitenkin. Jos välität ukostasi ja se susta, saatte tämän kamalan vaiheen loppumaan.
Mitä muutakaan tämä on kuin vihaa ja halveksuntaa? Toi käytös on ihan liioiteltua mieheltä siihen nähden, ettei mitään oikeaa hätää ole. Ellei taustalla muhi jotain pommeja joista apn olisi hyvä tietää.
Eli lyhyesti: aivan jasqaa tekstisi alusta loppuun. Älä hyväksy huonoa käytöstä mistään syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen väkivalta.
Ensinnäkin lakkaa syytämästä ansiosidonnaisiasi täysin kaikkiin juokseviin kuluihin ja määrää itsellesi jokin summa.
Sen jälkeen keskustele miehesi kanssa. Tee selväksi, ettet kuuntele tuollaista enää minuuttiakaan, koska et ole kynnysmatto ja roskaämpäri. Jos puheet ei muutu, tee testi: nosta jalat ylös viikoksi ja jatso kun homma leviää. Sen jäljeen jatka taas vanhaan tapaan mutta katso huomaako äijä muutoksen.
Mikä olisi reilu summa mielestänne minun ihan omiin juttuihin? Montako % ansiosidonnaisesta? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen väkivalta.
Ensinnäkin lakkaa syytämästä ansiosidonnaisiasi täysin kaikkiin juokseviin kuluihin ja määrää itsellesi jokin summa.
Sen jälkeen keskustele miehesi kanssa. Tee selväksi, ettet kuuntele tuollaista enää minuuttiakaan, koska et ole kynnysmatto ja roskaämpäri. Jos puheet ei muutu, tee testi: nosta jalat ylös viikoksi ja jatso kun homma leviää. Sen jäljeen jatka taas vanhaan tapaan mutta katso huomaako äijä muutoksen.Mikä olisi reilu summa mielestänne minun ihan omiin juttuihin? Montako % ansiosidonnaisesta? Ap
370 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi hyvin 25 pros jättää itselle.
Mä olen ollut työttömänä useamman vuoden ja nyt pikkuhiljaa olen alkanut miettimään jos löytyisi töitä, kelpaa vaikka siivoushommat. Kun väläyttelin ideaa työhön paluusta, mies totesi "ei sun hermot kestä, parempi että oot vaan kotona". :D Meillä tuo ei ole ongelma että olen vapaaehtoisesti työttömänä. Ruokaa en laita (en osaa), mutta koti on siisti, pyykit pestynä ja koirat hoidettu, se riittää miehelle. Tietää kuitenkin että olen pohjimmiltani hyvin laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtöntä stressaa muutenkin, hakee aktiivisesti töitä ja tekee kotihommat, eikä saa valittaa itse ollenkaan? Puoliso sen sijaan valittaa ja v^ttuilee. Idiootti puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtöntä stressaa muutenkin, hakee aktiivisesti töitä ja tekee kotihommat, eikä saa valittaa itse ollenkaan? Puoliso sen sijaan valittaa ja v^ttuilee. Idiootti puoliso.
Ja työtön ap laittaa kaikki rahat asumiseen ja ruokaan ja lapsiin, työssäkäyvä ukko taitaa omistaan varata itselleen osan.,,
Miestä kiinnostaa vain raha. Jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa syyt kiukutteluun olla jossain muualla kuin työttömyydessäsi, varsinkin kun ilmeisesti mitään oikeata taloudellista hätää ei ole. Tai sitten se on kateellinen kun ei itsellä ole vapaa-aikaa riittävästi.
Meillä ollaan molemmat todella tyytyväisiä tilanteeseen, mä siis olen ollut vuosia työttömänä ja miehellä keikkatyö eli meille siunaantuu paljon yhteistä vapaa-aikaa. Harmi kun ei vaan nyt oikein matkustelu nappaa. Talous on meillä kunnossa, eikä mies oleta että mä teen yhtään sen enempää kotitöitä kuin hänkään, siivoojakin meillä käy edelleen.
laiskamato rouva kirjoitti:
Mä olen ollut työttömänä useamman vuoden ja nyt pikkuhiljaa olen alkanut miettimään jos löytyisi töitä, kelpaa vaikka siivoushommat. Kun väläyttelin ideaa työhön paluusta, mies totesi "ei sun hermot kestä, parempi että oot vaan kotona". :D Meillä tuo ei ole ongelma että olen vapaaehtoisesti työttömänä. Ruokaa en laita (en osaa), mutta koti on siisti, pyykit pestynä ja koirat hoidettu, se riittää miehelle. Tietää kuitenkin että olen pohjimmiltani hyvin laiska.
Katos, täähän on vähän kuin meillä, just vastasin tuossa yllä. Alapeukkuja tosin sataa tyytyväiselle työttömälle ;-)
Alue: Aihe vapaa
Hohhoo, odottakaapas mikä parku miehellä tulee kun hän joutuu työttömäksi. Tänä päivänä kuka vain voi jäädä vaille työtä.