Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?
Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.
Saathan sinä homma kulukutauteja itsellesi mutta minä en halua vain sen takia että sinä vaadit päästä ihmislaumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus: Korona ei ole suomessa tehnyt mitään pahaa - ylimitoitetut koronatoimet ovat se suruntuoja ja ankeuden aiheuttaja
Suomessahan ei edes ole ollut juuri mitään rajoitustoimia. Ihan vapaasti on saanut kotoaan liikkua ja ostareissa ja muualla hengata. Niitä osia yhteiskunnasta on väliaikaisesti rajoitettu, jotka ovat aiheuttaneet eniten koronan leviämistä. Tässä korostuu ravintolat, opiskelijat ja biletys. Kun ei kerran muuten uskota niin pakko on ollut välillä käyttää tiukempia menetelmiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
No ei todellakaan. Juurikin toisinpäin.
Precis. 1000 koronahautajaiset vs. 10,000 koronahautajaiset.
1000 koronaleskeä, -orpoa, -puoliorpoa, läheisensä, ystävänsä tai kollegansa menettänyttä vai 10,000.
Eiköhän tuhannessa koronakuolemassa ole kuitenkin 9,000 verran vähemmän surua, tuskaa ja tuhoa kuin kymmenessä tuhannessa.
Meinaatko, ettei valtaosa näistä olisi kuollut myös ilman koronaa? Koronakuolemiksihan lasketaan kaikki mahdolliset kuolemat, jos vaan positiivinen koronatesti löytyy.
Ja mistä revit tuon 10 000? Meinaatko, että suomessa olisi jotenkin enemmän ollut koronakuolemia, jos baarit olisi olleet pidempään auki tai jos koulut olisi olleet normaalisti auki? Voin kertoa: Ei olisi ollut.
Eikös Ruotsin vapaa malli suunnilleen tuohon 10 k kuolleeseen ole johtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
Se on totta. Mutta ilman rajoituksia, miten paljon olisikaan korona aiheuttanut surua ja tuhoa? Katsotaan ulkomaita. Osa on onnistunut, osa ei. Osittain nämä toki riippuvat siitä, mitä arvostaa. Kiinnostaakin kysyä, mikä maa sinun mielestäsi on hoitanut hommansa hyvin?
Mun mielestä esim Uusi-Seelanti on hoitanut pandemian kohtuu hyvin. Se miten niiden tapa hoitaa pandemiaa eroaa Suomesta on se, että Uusi-Seelanti laittoi rajat tiukasti kiinni, jolloin viruksen tulo maahan saatiin pysähtymään. Tämä taas johti lopulta viruksen tukahtumiseen mikä taas mahdollisti maan sisäisen avaamisen. Suomen rajat on taas vuotaneet kuin seula, viimeisempänä esimerkkinä jalkapallon EM-kisojen turistien maahantulo ilman minkäänlaista kontrollia.
Uuden-Seelannin veto esimerkkimaaksi on taas kerran hiukan naiivia. Se kun on saari. Ei sieltä käy porukat Australiassa hoitamassa vanhuksia (Suomi --- Ruotsi) ja sen ulkomaankauppa ei perustu osin rajat ylittäviin rekkakuljetuksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut opiskelijatovereista, että heille ei ole opetettu kuinka käsitellään haastavia tilanteita tai ylipäänsä pettymyksiä. Yksikin kaveri harrastaa rakastamaansa lajia, josta hän voisi puhua oikeasti päiviä. Yhtenä iltana oli tajunnut, että ei saavuta ikinä haluamaansa tasoa harrastuksessa, kun oli aloittanut liian iällä. Aivan mieli maassa oli lopettamassa harrastustaan ja myymässä välineet. Ei ollut osannut käsitellä pettymystä, vaikka yksinkertaisesti olisi voinut todeta, että teen tätä rakkaudesta ja tykkään lajista. Vastaavanlaisia tilanteita on paljon ja niitä on hankala käsitellä ilman ulkopuolista näkökulmaa. Osalta puuttuu tukiverkot tai vanhemmat, jotka osaisivat auttaa loukkaamatta toisen tunteita.
Tämä voi olla aika yleistä, tuossa iässä helposti vielä ajatellaan että elämä menee jollakin tietyllä tavalla ja jos näin ei tapahdu, petytään. Vasta ne ensimmäiset isot vastoinkäymiset opettavat sen, että elämä ei ole kuin elokuvaa jossa on aina onnellinen loppu. Eräs opiskelukaverini summasi asian jokseenkin noilla sanoilla, hän oli tajunnut tämän vasta saatuaan lapsettomuusdiagnoosin. Elämä on välillä arvaamatonta ja epäreilua ja hyvillekin ihmisille sattuu ikäviä asioita ja tämän hyväksyminen on joskus todella vaikeaa.
Totta. Omalla kohdallani vanhemmat ovat varmistaneet, että on ollut pettymyksiä, mutta on ollut myös tukea niistä tilanteista ylipääsemiseen. Opinnot ja korona ei sinällään ole päässyt kuormittamaan. Mutta kuulin kaveria, joka puhui omasta uupumuskokemuksestaan kuinka hän jatkuvasti syyllisti itsensä opiskelemaan. Koska 10h päivässä ei riitä. Syynä oli ettei halunnut olla huonompi kuin muut opiskelijat, jotka tulivat paremmista lukioista.
Toki senkään merkitystä ei voi vähätellä, että tällä hetkellä tiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Tiedon saatavuuskin on ihan eri sfääreissä internetin vuoksi. Aikaisemmin opinnoissa saattoi olla muutamia teorioita, johon syvennyttiin todellisesti. Tällä hetkellä jo pelkästään yhden suositun teorian päälle on kasautunut kymmeniä muita, vähän samankaltaisia 'paranneltuja' versioita. Ja se vanhakin teoria tulee osata.Höpö höpö. Aina tieteessä on ollut vaihtoehtoisia teorioita ja tiedon lisääntyessä teoriat ja tietämys on lisääntynyt. Amisten s ja AMK antaa ihan hyvää opetusta vähemmän lahjaakkaammille. Vink vink, jos yliopisto-opiskelu tuntuu liian haastavalta.
Nyt yritit osua väärään ihmiseen. Olen etäopiskeluiden aikana napsinut 100 opintopistettä/vuosi yli nelosen keskiarvolla. Se, että minä menestyn ja etäopiskelu ei minua kuormita ei tarkoita sitä, ettei joku voisi kokea uupumusta opiskeluiden kanssa.
Enkä edes yrittänyt kieltää, ettei olisi vaihtoehtoisia teorioita, mutta niitä oli aikaisemmin vähän, nyt niitä saattaa tulla joka vuosi viisi. Alan osaava professori on aikaisemmin saattanut tuntea kaikki tärkeimmät paperit, nyt tunnistavat enää vain arvostetut journalit. Yritin huomauttaa, että opiskelu on osaltaan muuttunut, koska hallittavan tiedon määrä on kasvanut. Se voi kuormittaa ihmistä. Tiedon lisääntymisestä ja siitä, että jopa alan ihmiset joutuvat keskittyä pieneen alaan: https://yle.fi/uutiset/3-7898764
Erityisesti käy sääliksi ihmisiä, jotka opiskelevat sellaisissa yliopistossa, joissa ei ole periodeita. Pahimmillaan loppukiri on käynnissä 5 kurssissa ja samalla alkaa 5 uutta kurssia. Tätä voi jatkua kaksikin viikkoa.
Pyrin kumminkin huolehtimaan muidenkin opiskelijoiden jaksamisesta kyselemällä ja kuuntelemalla ihmisiä aina kun kerkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla Suomessa opiskeleva nuori (itse asumme ulkomailla) ei ole suuremmin valitellut eristayneisyyttaan - on mieltanyt sen tilapaiseksi haitaksi, josta paastaan jossakin vaiheessa eroon. Olimme toki huolissamme, kun hanella ei ole Suomessa vanhempia tai muita joiden luokse paeta. Onneksi hanella on ollut koulukavereita vertaistukena samassa tilanteessa. Nykyajan kommunikaatiokanavat ovat todella hyva apu tallaisessa.
Ihmetyttaa se, miten nuoret sitten parjaavat tyoelaman haasteissa, kun tallainen osittainen ja toivottavasti todella tilapainen eristaytyneisyys saa heidat hyppimaan seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut opiskelijatovereista, että heille ei ole opetettu kuinka käsitellään haastavia tilanteita tai ylipäänsä pettymyksiä. Yksikin kaveri harrastaa rakastamaansa lajia, josta hän voisi puhua oikeasti päiviä. Yhtenä iltana oli tajunnut, että ei saavuta ikinä haluamaansa tasoa harrastuksessa, kun oli aloittanut liian iällä. Aivan mieli maassa oli lopettamassa harrastustaan ja myymässä välineet. Ei ollut osannut käsitellä pettymystä, vaikka yksinkertaisesti olisi voinut todeta, että teen tätä rakkaudesta ja tykkään lajista. Vastaavanlaisia tilanteita on paljon ja niitä on hankala käsitellä ilman ulkopuolista näkökulmaa. Osalta puuttuu tukiverkot tai vanhemmat, jotka osaisivat auttaa loukkaamatta toisen tunteita.
Tämä voi olla aika yleistä, tuossa iässä helposti vielä ajatellaan että elämä menee jollakin tietyllä tavalla ja jos näin ei tapahdu, petytään. Vasta ne ensimmäiset isot vastoinkäymiset opettavat sen, että elämä ei ole kuin elokuvaa jossa on aina onnellinen loppu. Eräs opiskelukaverini summasi asian jokseenkin noilla sanoilla, hän oli tajunnut tämän vasta saatuaan lapsettomuusdiagnoosin. Elämä on välillä arvaamatonta ja epäreilua ja hyvillekin ihmisille sattuu ikäviä asioita ja tämän hyväksyminen on joskus todella vaikeaa.
Totta. Omalla kohdallani vanhemmat ovat varmistaneet, että on ollut pettymyksiä, mutta on ollut myös tukea niistä tilanteista ylipääsemiseen. Opinnot ja korona ei sinällään ole päässyt kuormittamaan. Mutta kuulin kaveria, joka puhui omasta uupumuskokemuksestaan kuinka hän jatkuvasti syyllisti itsensä opiskelemaan. Koska 10h päivässä ei riitä. Syynä oli ettei halunnut olla huonompi kuin muut opiskelijat, jotka tulivat paremmista lukioista.
Toki senkään merkitystä ei voi vähätellä, että tällä hetkellä tiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Tiedon saatavuuskin on ihan eri sfääreissä internetin vuoksi. Aikaisemmin opinnoissa saattoi olla muutamia teorioita, johon syvennyttiin todellisesti. Tällä hetkellä jo pelkästään yhden suositun teorian päälle on kasautunut kymmeniä muita, vähän samankaltaisia 'paranneltuja' versioita. Ja se vanhakin teoria tulee osata.Höpö höpö. Aina tieteessä on ollut vaihtoehtoisia teorioita ja tiedon lisääntyessä teoriat ja tietämys on lisääntynyt. Amisten s ja AMK antaa ihan hyvää opetusta vähemmän lahjaakkaammille. Vink vink, jos yliopisto-opiskelu tuntuu liian haastavalta.
Nyt yritit osua väärään ihmiseen. Olen etäopiskeluiden aikana napsinut 100 opintopistettä/vuosi yli nelosen keskiarvolla. Se, että minä menestyn ja etäopiskelu ei minua kuormita ei tarkoita sitä, ettei joku voisi kokea uupumusta opiskeluiden kanssa.
Enkä edes yrittänyt kieltää, ettei olisi vaihtoehtoisia teorioita, mutta niitä oli aikaisemmin vähän, nyt niitä saattaa tulla joka vuosi viisi. Alan osaava professori on aikaisemmin saattanut tuntea kaikki tärkeimmät paperit, nyt tunnistavat enää vain arvostetut journalit. Yritin huomauttaa, että opiskelu on osaltaan muuttunut, koska hallittavan tiedon määrä on kasvanut. Se voi kuormittaa ihmistä. Tiedon lisääntymisestä ja siitä, että jopa alan ihmiset joutuvat keskittyä pieneen alaan: https://yle.fi/uutiset/3-7898764
Erityisesti käy sääliksi ihmisiä, jotka opiskelevat sellaisissa yliopistossa, joissa ei ole periodeita. Pahimmillaan loppukiri on käynnissä 5 kurssissa ja samalla alkaa 5 uutta kurssia. Tätä voi jatkua kaksikin viikkoa.
Pyrin kumminkin huolehtimaan muidenkin opiskelijoiden jaksamisesta kyselemällä ja kuuntelemalla ihmisiä aina kun kerkeää.
Hienoa, että menestyt opinnoissaan. Mikä siis on ongelmasi? Aina on tullut uutta tietoa entisen päälle ja osittain entiset tiedot jopa osoittautuneet vääriksi. Nykyisin tiedon löytäminen ja Hallinta on kehittyneen tietotekniikan avulla helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan. Teet vain hakuja tietokantoihin. Itse olen elänyt aikaa, jolloin uusimmat tutkimukset ja lähteet löytyi mikrofilmikorteilta ja aineisto tilattiin sieltä missä se oli säilössä . Osa aineistosta oli luetteloituna arkistokortein ja ainoa mahdollisuus löytää julkaisu oli käydä fyysisesti selaamassa niitä kortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
Se on totta. Mutta ilman rajoituksia, miten paljon olisikaan korona aiheuttanut surua ja tuhoa? Katsotaan ulkomaita. Osa on onnistunut, osa ei. Osittain nämä toki riippuvat siitä, mitä arvostaa. Kiinnostaakin kysyä, mikä maa sinun mielestäsi on hoitanut hommansa hyvin?
Mun mielestä esim Uusi-Seelanti on hoitanut pandemian kohtuu hyvin. Se miten niiden tapa hoitaa pandemiaa eroaa Suomesta on se, että Uusi-Seelanti laittoi rajat tiukasti kiinni, jolloin viruksen tulo maahan saatiin pysähtymään. Tämä taas johti lopulta viruksen tukahtumiseen mikä taas mahdollisti maan sisäisen avaamisen. Suomen rajat on taas vuotaneet kuin seula, viimeisempänä esimerkkinä jalkapallon EM-kisojen turistien maahantulo ilman minkäänlaista kontrollia.
Uuden-Seelannin veto esimerkkimaaksi on taas kerran hiukan naiivia. Se kun on saari. Ei sieltä käy porukat Australiassa hoitamassa vanhuksia (Suomi --- Ruotsi) ja sen ulkomaankauppa ei perustu osin rajat ylittäviin rekkakuljetuksiin...
Suomi on liikenteellisesti käytännössä saari: suurin osa rajoja ylittävästä liikenteestä tapahtuu vesien ylitse. Muut mainitsemasi asiat ovat vain organisointikysymys - mutta siihenhän se sitten kompastui, koronalta suojautuminen tässä maassa. Myös Iso-Britannia, jossa korona on riehunut paljon, on saari eli olennaista pandemian iskiessä on todella asioiden organisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
Se on totta. Mutta ilman rajoituksia, miten paljon olisikaan korona aiheuttanut surua ja tuhoa? Katsotaan ulkomaita. Osa on onnistunut, osa ei. Osittain nämä toki riippuvat siitä, mitä arvostaa. Kiinnostaakin kysyä, mikä maa sinun mielestäsi on hoitanut hommansa hyvin?
Mun mielestä esim Uusi-Seelanti on hoitanut pandemian kohtuu hyvin. Se miten niiden tapa hoitaa pandemiaa eroaa Suomesta on se, että Uusi-Seelanti laittoi rajat tiukasti kiinni, jolloin viruksen tulo maahan saatiin pysähtymään. Tämä taas johti lopulta viruksen tukahtumiseen mikä taas mahdollisti maan sisäisen avaamisen. Suomen rajat on taas vuotaneet kuin seula, viimeisempänä esimerkkinä jalkapallon EM-kisojen turistien maahantulo ilman minkäänlaista kontrollia.
Uuden-Seelannin veto esimerkkimaaksi on taas kerran hiukan naiivia. Se kun on saari. Ei sieltä käy porukat Australiassa hoitamassa vanhuksia (Suomi --- Ruotsi) ja sen ulkomaankauppa ei perustu osin rajat ylittäviin rekkakuljetuksiin...
Suomi on liikenteellisesti käytännössä saari: suurin osa rajoja ylittävästä liikenteestä tapahtuu vesien ylitse. Muut mainitsemasi asiat ovat vain organisointikysymys - mutta siihenhän se sitten kompastui, koronalta suojautuminen tässä maassa. Myös Iso-Britannia, jossa korona on riehunut paljon, on saari eli olennaista pandemian iskiessä on todella asioiden organisointi.
Iso-Britannia saattaa olla saari, mutta demografialtaan se vastaan enemmänkin esim. Belgiaa ja Hollantia, joissa korona on myös tehnyt kovaa tuhoa. Uutta-Seelantia sen sijaan voi verrata toiseen eristäytyneeseen, harvaan asuttuun vulkaaniseen saareen eli Islantiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008160592.html
Koronalla pitkäaikaisia, jopa pysyviä vaikutuksia älylliseen suoriutumiseen. Luulisi kiinnostavan korkeakouluopiskelijoita.
Ukko38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?
Olen sitä setämiessukupolvea, jolloin tehtiin töitä menestyksen eteen, eikä kitisty.
Oli tavoitteita joiden eteen painettiin hommia eikä huudeltu yhteiskuntaa antamaan kriisiapua.
Minun nuoruudessani ei ahdistuttu joka hiton oksan rasahduksesta.
Pitää muistaa taas katsoa tätäkin asiaa vähän laajemmin ja objektiivisemmin. Ikäluokasta riippumatta meitä on moneen lähtöön. Ei kaikista ole tuollaiseen sata lasissa menemiseen. On sitä nuoremmissakin polvissa yhtä lailla toimeliaita ja vähemmän toimeliaita. Ja vahnemmissa polvissa yhtä lailla heikompia tai saamattomampia. Välillä ihmisiltä unohtuu se, että me ei todellakaan olla kaikki samasta puusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas kiistelyn sijaan tunnustettaisiin, että osa meistä on vahvempia ja osa heikompia. Osa pärjää rajoitusten kanssa paremmin kuin toiset. Läheisten tukea ja turvaa jokainen tarvitsee, joko henkisesti, fyysisesti tai materiaalisesti. Toiset enemmän toiset vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?
Olen sitä setämiessukupolvea, jolloin tehtiin töitä menestyksen eteen, eikä kitisty.
Oli tavoitteita joiden eteen painettiin hommia eikä huudeltu yhteiskuntaa antamaan kriisiapua.
Minun nuoruudessani ei ahdistuttu joka hiton oksan rasahduksesta.Pitää muistaa taas katsoa tätäkin asiaa vähän laajemmin ja objektiivisemmin. Ikäluokasta riippumatta meitä on moneen lähtöön. Ei kaikista ole tuollaiseen sata lasissa menemiseen. On sitä nuoremmissakin polvissa yhtä lailla toimeliaita ja vähemmän toimeliaita. Ja vahnemmissa polvissa yhtä lailla heikompia tai saamattomampia. Välillä ihmisiltä unohtuu se, että me ei todellakaan olla kaikki samasta puusta.
Ja valitettavasti politiikassa se on juuri Kokoomus, joka säännöllisesti kuvittelee, että kaikki voi olla vahvoja menestyjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
Se on totta. Mutta ilman rajoituksia, miten paljon olisikaan korona aiheuttanut surua ja tuhoa? Katsotaan ulkomaita. Osa on onnistunut, osa ei. Osittain nämä toki riippuvat siitä, mitä arvostaa. Kiinnostaakin kysyä, mikä maa sinun mielestäsi on hoitanut hommansa hyvin?
Mun mielestä esim Uusi-Seelanti on hoitanut pandemian kohtuu hyvin. Se miten niiden tapa hoitaa pandemiaa eroaa Suomesta on se, että Uusi-Seelanti laittoi rajat tiukasti kiinni, jolloin viruksen tulo maahan saatiin pysähtymään. Tämä taas johti lopulta viruksen tukahtumiseen mikä taas mahdollisti maan sisäisen avaamisen. Suomen rajat on taas vuotaneet kuin seula, viimeisempänä esimerkkinä jalkapallon EM-kisojen turistien maahantulo ilman minkäänlaista kontrollia.
Uuden-Seelannin veto esimerkkimaaksi on taas kerran hiukan naiivia. Se kun on saari. Ei sieltä käy porukat Australiassa hoitamassa vanhuksia (Suomi --- Ruotsi) ja sen ulkomaankauppa ei perustu osin rajat ylittäviin rekkakuljetuksiin...
Suomi on liikenteellisesti käytännössä saari: suurin osa rajoja ylittävästä liikenteestä tapahtuu vesien ylitse. Muut mainitsemasi asiat ovat vain organisointikysymys - mutta siihenhän se sitten kompastui, koronalta suojautuminen tässä maassa. Myös Iso-Britannia, jossa korona on riehunut paljon, on saari eli olennaista pandemian iskiessä on todella asioiden organisointi.
Täytyy taas käyttää samaa "naiivi" ilmaisua.... Lähimman maan eli Australian ja Uuden-Seelannin etäisyys taitaa olla parituhatta kilometriä ja Australiakin on saari.
Brittien ja Ranskan välillä on kapea salmi jonka yli ja ali on voimakas liikenne, kun maat ovat perinteisesti käyneet kauppaa keskenään.
Juuri AMK-ikäiset nuoret sairastavat eniten koronaa ja levittävät eniten virusta. Tuntuu aika pahalta, jos minut pakotetaan lähiopetukseen parinkymmenen opiskelijan kanssa. Kukaan meistä ei halua sairastua koronaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut opiskelijatovereista, että heille ei ole opetettu kuinka käsitellään haastavia tilanteita tai ylipäänsä pettymyksiä. Yksikin kaveri harrastaa rakastamaansa lajia, josta hän voisi puhua oikeasti päiviä. Yhtenä iltana oli tajunnut, että ei saavuta ikinä haluamaansa tasoa harrastuksessa, kun oli aloittanut liian iällä. Aivan mieli maassa oli lopettamassa harrastustaan ja myymässä välineet. Ei ollut osannut käsitellä pettymystä, vaikka yksinkertaisesti olisi voinut todeta, että teen tätä rakkaudesta ja tykkään lajista. Vastaavanlaisia tilanteita on paljon ja niitä on hankala käsitellä ilman ulkopuolista näkökulmaa. Osalta puuttuu tukiverkot tai vanhemmat, jotka osaisivat auttaa loukkaamatta toisen tunteita.
Tämä voi olla aika yleistä, tuossa iässä helposti vielä ajatellaan että elämä menee jollakin tietyllä tavalla ja jos näin ei tapahdu, petytään. Vasta ne ensimmäiset isot vastoinkäymiset opettavat sen, että elämä ei ole kuin elokuvaa jossa on aina onnellinen loppu. Eräs opiskelukaverini summasi asian jokseenkin noilla sanoilla, hän oli tajunnut tämän vasta saatuaan lapsettomuusdiagnoosin. Elämä on välillä arvaamatonta ja epäreilua ja hyvillekin ihmisille sattuu ikäviä asioita ja tämän hyväksyminen on joskus todella vaikeaa.
Totta. Omalla kohdallani vanhemmat ovat varmistaneet, että on ollut pettymyksiä, mutta on ollut myös tukea niistä tilanteista ylipääsemiseen. Opinnot ja korona ei sinällään ole päässyt kuormittamaan. Mutta kuulin kaveria, joka puhui omasta uupumuskokemuksestaan kuinka hän jatkuvasti syyllisti itsensä opiskelemaan. Koska 10h päivässä ei riitä. Syynä oli ettei halunnut olla huonompi kuin muut opiskelijat, jotka tulivat paremmista lukioista.
Toki senkään merkitystä ei voi vähätellä, että tällä hetkellä tiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Tiedon saatavuuskin on ihan eri sfääreissä internetin vuoksi. Aikaisemmin opinnoissa saattoi olla muutamia teorioita, johon syvennyttiin todellisesti. Tällä hetkellä jo pelkästään yhden suositun teorian päälle on kasautunut kymmeniä muita, vähän samankaltaisia 'paranneltuja' versioita. Ja se vanhakin teoria tulee osata.Höpö höpö. Aina tieteessä on ollut vaihtoehtoisia teorioita ja tiedon lisääntyessä teoriat ja tietämys on lisääntynyt. Amisten s ja AMK antaa ihan hyvää opetusta vähemmän lahjaakkaammille. Vink vink, jos yliopisto-opiskelu tuntuu liian haastavalta.
Nyt yritit osua väärään ihmiseen. Olen etäopiskeluiden aikana napsinut 100 opintopistettä/vuosi yli nelosen keskiarvolla. Se, että minä menestyn ja etäopiskelu ei minua kuormita ei tarkoita sitä, ettei joku voisi kokea uupumusta opiskeluiden kanssa.
Enkä edes yrittänyt kieltää, ettei olisi vaihtoehtoisia teorioita, mutta niitä oli aikaisemmin vähän, nyt niitä saattaa tulla joka vuosi viisi. Alan osaava professori on aikaisemmin saattanut tuntea kaikki tärkeimmät paperit, nyt tunnistavat enää vain arvostetut journalit. Yritin huomauttaa, että opiskelu on osaltaan muuttunut, koska hallittavan tiedon määrä on kasvanut. Se voi kuormittaa ihmistä. Tiedon lisääntymisestä ja siitä, että jopa alan ihmiset joutuvat keskittyä pieneen alaan: https://yle.fi/uutiset/3-7898764
Erityisesti käy sääliksi ihmisiä, jotka opiskelevat sellaisissa yliopistossa, joissa ei ole periodeita. Pahimmillaan loppukiri on käynnissä 5 kurssissa ja samalla alkaa 5 uutta kurssia. Tätä voi jatkua kaksikin viikkoa.
Pyrin kumminkin huolehtimaan muidenkin opiskelijoiden jaksamisesta kyselemällä ja kuuntelemalla ihmisiä aina kun kerkeää.Hienoa, että menestyt opinnoissaan. Mikä siis on ongelmasi? Aina on tullut uutta tietoa entisen päälle ja osittain entiset tiedot jopa osoittautuneet vääriksi. Nykyisin tiedon löytäminen ja Hallinta on kehittyneen tietotekniikan avulla helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan. Teet vain hakuja tietokantoihin. Itse olen elänyt aikaa, jolloin uusimmat tutkimukset ja lähteet löytyi mikrofilmikorteilta ja aineisto tilattiin sieltä missä se oli säilössä . Osa aineistosta oli luetteloituna arkistokortein ja ainoa mahdollisuus löytää julkaisu oli käydä fyysisesti selaamassa niitä kortteja.
Eipä minulla tässä olekaan ongelmaa. Mutta voin hyvin ymmärtää, miksi jollain voi olla ja osa opiskelijoista väsyy. "Silloin kun minä opiskelin..." osoittaa vain kapean käsityksesi nykypäivän opiskelusta ja entisaikojen opiskeluiden eroista. Ihminen joka opiskeli itsensä maisteriksi ja työskenteli jonkin aikaa tutkijana 90-luvulla nassutti minulle vuosi sitten samaa laulua "silloin kun minä opiskelin". Aloitti itse toisen tutkintonsa viime vuonna ja hänen käsityksensä on muuttunut täysin vastaamaan enemmänkin "ei silloin kun minä opiskelin".
Kyse on kumminkin hyvinkin älykkäästä yksilöstä, jonka keskiarvo taitaa huidella 4,5 paikkeilla ja aikaisemmalla tutkinnollaan päässyt johtoryhmään asti kv yrityksessä. Hän kertoo kärsivänsä kumminkin hyvin samantyyppisistä ongelmista kuin muut tässä ketjussa. Kyseessä ei tosiaankaan ole mikään "nykynuori", vaikka sotaa ei ole nähnyt kuin televisioissa ja kuullut isovanhempien keskusteluissa.
Ottakaa ihmeessä ihmiset avoimen yliopiston kursseja ja kattokaa miltä tuntuu. Tässä elämässä ei ole mitään yhtä helppoa kuin työnteko, minkä allekirjoitan täysin. (Ja jos joku nyt haluaa ihmetellä työhistoriaani, niin olen työskennellyt koulun ohella n. 1,5v. Ennen yliopistoa 4 vuotta.)
ope kirjoitti:
Juuri AMK-ikäiset nuoret sairastavat eniten koronaa ja levittävät eniten virusta. Tuntuu aika pahalta, jos minut pakotetaan lähiopetukseen parinkymmenen opiskelijan kanssa. Kukaan meistä ei halua sairastua koronaan....
Ala etäopettajaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että esivanhempammekaan halusivat uhrata henkensä sen puolesta, että seuraavat sukupolvet sitten elävät mahdollisimman kurjasti, koska heillä oli asiat vielä kurjemmin. Varmasti toivovat nimenomaan, että pidämme toisistamme ja maastamme mahdollisimman hyvää huolta.
Nimenomaan näin! Eli unohdetaan jo tämä korona kaikkine juonteineen ja aletaan elää elämää ihan normaalisti!
Itse en näe, että tämä olisi välttämättä "toisistamme mahdollisimman hyvää huolta pitämistä", mutta toki myös rajotukset aiheuttavat suuresti ongelmia ja pahoinvointia. Suo siellä, vetelä täällä.
No ainakin tähän mennessä ne rajoitukset ovat aiheuttaneet paljon enemmän surua ja tuhoa kuin korona.
Se on totta. Mutta ilman rajoituksia, miten paljon olisikaan korona aiheuttanut surua ja tuhoa? Katsotaan ulkomaita. Osa on onnistunut, osa ei. Osittain nämä toki riippuvat siitä, mitä arvostaa. Kiinnostaakin kysyä, mikä maa sinun mielestäsi on hoitanut hommansa hyvin?
Mun mielestä esim Uusi-Seelanti on hoitanut pandemian kohtuu hyvin. Se miten niiden tapa hoitaa pandemiaa eroaa Suomesta on se, että Uusi-Seelanti laittoi rajat tiukasti kiinni, jolloin viruksen tulo maahan saatiin pysähtymään. Tämä taas johti lopulta viruksen tukahtumiseen mikä taas mahdollisti maan sisäisen avaamisen. Suomen rajat on taas vuotaneet kuin seula, viimeisempänä esimerkkinä jalkapallon EM-kisojen turistien maahantulo ilman minkäänlaista kontrollia.
Uuden-Seelannin veto esimerkkimaaksi on taas kerran hiukan naiivia. Se kun on saari. Ei sieltä käy porukat Australiassa hoitamassa vanhuksia (Suomi --- Ruotsi) ja sen ulkomaankauppa ei perustu osin rajat ylittäviin rekkakuljetuksiin...
Rekkaliikenne muodostaa aika pienen osuuden Suomeen tulevista ihmisistä. Helsinki-Vantaan koronatoimenpiteet oli täysin naurettavia lähes koko 2020. Ihmisille kerrottiin koronasta ja suositeltiin testiä, mutta mitään valmiuksia pakkotestaukseen ei ollut. Ihmiset tulivat ja menivät ihan niin kuin niitä huvitti ja samalla tartuttivat virusta.
Uudessa-Seelannissa oli pakko karanteeni maahan saavuttaessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut opiskelijatovereista, että heille ei ole opetettu kuinka käsitellään haastavia tilanteita tai ylipäänsä pettymyksiä. Yksikin kaveri harrastaa rakastamaansa lajia, josta hän voisi puhua oikeasti päiviä. Yhtenä iltana oli tajunnut, että ei saavuta ikinä haluamaansa tasoa harrastuksessa, kun oli aloittanut liian iällä. Aivan mieli maassa oli lopettamassa harrastustaan ja myymässä välineet. Ei ollut osannut käsitellä pettymystä, vaikka yksinkertaisesti olisi voinut todeta, että teen tätä rakkaudesta ja tykkään lajista. Vastaavanlaisia tilanteita on paljon ja niitä on hankala käsitellä ilman ulkopuolista näkökulmaa. Osalta puuttuu tukiverkot tai vanhemmat, jotka osaisivat auttaa loukkaamatta toisen tunteita.
Tämä voi olla aika yleistä, tuossa iässä helposti vielä ajatellaan että elämä menee jollakin tietyllä tavalla ja jos näin ei tapahdu, petytään. Vasta ne ensimmäiset isot vastoinkäymiset opettavat sen, että elämä ei ole kuin elokuvaa jossa on aina onnellinen loppu. Eräs opiskelukaverini summasi asian jokseenkin noilla sanoilla, hän oli tajunnut tämän vasta saatuaan lapsettomuusdiagnoosin. Elämä on välillä arvaamatonta ja epäreilua ja hyvillekin ihmisille sattuu ikäviä asioita ja tämän hyväksyminen on joskus todella vaikeaa.
Totta. Omalla kohdallani vanhemmat ovat varmistaneet, että on ollut pettymyksiä, mutta on ollut myös tukea niistä tilanteista ylipääsemiseen. Opinnot ja korona ei sinällään ole päässyt kuormittamaan. Mutta kuulin kaveria, joka puhui omasta uupumuskokemuksestaan kuinka hän jatkuvasti syyllisti itsensä opiskelemaan. Koska 10h päivässä ei riitä. Syynä oli ettei halunnut olla huonompi kuin muut opiskelijat, jotka tulivat paremmista lukioista.
Toki senkään merkitystä ei voi vähätellä, että tällä hetkellä tiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Tiedon saatavuuskin on ihan eri sfääreissä internetin vuoksi. Aikaisemmin opinnoissa saattoi olla muutamia teorioita, johon syvennyttiin todellisesti. Tällä hetkellä jo pelkästään yhden suositun teorian päälle on kasautunut kymmeniä muita, vähän samankaltaisia 'paranneltuja' versioita. Ja se vanhakin teoria tulee osata.Höpö höpö. Aina tieteessä on ollut vaihtoehtoisia teorioita ja tiedon lisääntyessä teoriat ja tietämys on lisääntynyt. Amisten s ja AMK antaa ihan hyvää opetusta vähemmän lahjaakkaammille. Vink vink, jos yliopisto-opiskelu tuntuu liian haastavalta.
Nyt yritit osua väärään ihmiseen. Olen etäopiskeluiden aikana napsinut 100 opintopistettä/vuosi yli nelosen keskiarvolla. Se, että minä menestyn ja etäopiskelu ei minua kuormita ei tarkoita sitä, ettei joku voisi kokea uupumusta opiskeluiden kanssa.
Enkä edes yrittänyt kieltää, ettei olisi vaihtoehtoisia teorioita, mutta niitä oli aikaisemmin vähän, nyt niitä saattaa tulla joka vuosi viisi. Alan osaava professori on aikaisemmin saattanut tuntea kaikki tärkeimmät paperit, nyt tunnistavat enää vain arvostetut journalit. Yritin huomauttaa, että opiskelu on osaltaan muuttunut, koska hallittavan tiedon määrä on kasvanut. Se voi kuormittaa ihmistä. Tiedon lisääntymisestä ja siitä, että jopa alan ihmiset joutuvat keskittyä pieneen alaan: https://yle.fi/uutiset/3-7898764
Erityisesti käy sääliksi ihmisiä, jotka opiskelevat sellaisissa yliopistossa, joissa ei ole periodeita. Pahimmillaan loppukiri on käynnissä 5 kurssissa ja samalla alkaa 5 uutta kurssia. Tätä voi jatkua kaksikin viikkoa.
Pyrin kumminkin huolehtimaan muidenkin opiskelijoiden jaksamisesta kyselemällä ja kuuntelemalla ihmisiä aina kun kerkeää.Hienoa, että menestyt opinnoissaan. Mikä siis on ongelmasi? Aina on tullut uutta tietoa entisen päälle ja osittain entiset tiedot jopa osoittautuneet vääriksi. Nykyisin tiedon löytäminen ja Hallinta on kehittyneen tietotekniikan avulla helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan. Teet vain hakuja tietokantoihin. Itse olen elänyt aikaa, jolloin uusimmat tutkimukset ja lähteet löytyi mikrofilmikorteilta ja aineisto tilattiin sieltä missä se oli säilössä . Osa aineistosta oli luetteloituna arkistokortein ja ainoa mahdollisuus löytää julkaisu oli käydä fyysisesti selaamassa niitä kortteja.
Eipä minulla tässä olekaan ongelmaa. Mutta voin hyvin ymmärtää, miksi jollain voi olla ja osa opiskelijoista väsyy. "Silloin kun minä opiskelin..." osoittaa vain kapean käsityksesi nykypäivän opiskelusta ja entisaikojen opiskeluiden eroista. Ihminen joka opiskeli itsensä maisteriksi ja työskenteli jonkin aikaa tutkijana 90-luvulla nassutti minulle vuosi sitten samaa laulua "silloin kun minä opiskelin". Aloitti itse toisen tutkintonsa viime vuonna ja hänen käsityksensä on muuttunut täysin vastaamaan enemmänkin "ei silloin kun minä opiskelin".
Kyse on kumminkin hyvinkin älykkäästä yksilöstä, jonka keskiarvo taitaa huidella 4,5 paikkeilla ja aikaisemmalla tutkinnollaan päässyt johtoryhmään asti kv yrityksessä. Hän kertoo kärsivänsä kumminkin hyvin samantyyppisistä ongelmista kuin muut tässä ketjussa. Kyseessä ei tosiaankaan ole mikään "nykynuori", vaikka sotaa ei ole nähnyt kuin televisioissa ja kuullut isovanhempien keskusteluissa.
Ottakaa ihmeessä ihmiset avoimen yliopiston kursseja ja kattokaa miltä tuntuu. Tässä elämässä ei ole mitään yhtä helppoa kuin työnteko, minkä allekirjoitan täysin. (Ja jos joku nyt haluaa ihmetellä työhistoriaani, niin olen työskennellyt koulun ohella n. 1,5v. Ennen yliopistoa 4 vuotta.)
Itse olen opiskellut ennen tietotekniikan yleistymistä kirjastoissa ja yliopistolla. Valmistumisestani lähtien kumminkin olen työskennellyt myös tieteen parissa ja opettajana yliopistossa, joten enköhän ole pätevämpi vertaamaan opiskelijoiden arkea ennen ja nyt kuin sinä, joka saat opiskella tietotekniikkaa, nettiä ja sovelluksia käyttäen.
Sota-aika on äärimmäinen esimerkki siitä, mitä todellisia vastoinkäymisiä ihmiset joutuu kokemaan tälläkin hetkellä ihan Euroopan rajojen tuntumassa. Nyt täällä muutama vuorovaikutustaidoton ujo piimä kokee jääneensä yksin , eikä ole mitään takeita ,että olisi lähiopetuksessakaan päässyt mukaan yhtään sen paremmin.
Juuri luin paikallisen AMKin johtajan haastattelun, jossa todettiin, että korona-aikana opiskelijoiden suoritusmäärä on noussut. Täysipäiset voi siis aivan normaalisti. Loppujen kannattaa hakea apua mielenterveysongelmainen eikä ulista ja uhriutua.