Huoli läheisestä, lähdössä etsimään itseään lyötyään pahoin päänsä

Läheiseni kaatui pyörällä ja sai kovan iskun päähänsä. Kypärä pelasti. Kyseessä ei perheenjäsen mutta sellainen jota näen päivittäin joten näen hänen muutoksena.
Oli siis viikon tajuttomana ja tajuttomuutta vielä jatkettiin toisella viikolla. Herättyään oli täysin poissa tolaltaan ja kuin hyvin hädissään mutta muuten täysin järjissään.
Pian kertoi että muistaa selvästi aiemman elämänsä. Aluksi säikähdin kun hän minut nähdessään silloin herättyään aivan eri nimellä joka myös ei ole minun sukupuoleeni sopiva nimi vaan toisen sukupuolen nimi.

Kertoi sitten muistavansa tapahtumia lapsuudestaan mutta eri lapsuudesta. Hän tiesi tuon paikan nimen ja kirjoitti sitten paikalliseen seurakuntaan ja pyysi saada puhua jollekin. Tuo SRK liittyi jotenkin hänen lapsuutensa mutta hän ei tarkalleen tiedä tai muista miten. Nyt hän lähdössä tuolle alueelle, Eurooppaan mutta kauas. Sanoo että on pakko melkein, se ei kuulemma ole mikään uni vaan hän tosiaan muistaa. Sanoo että erottaa aivan selvästi nuo muistikuvat kaikesta muusta ihan samoin kuin voi kertoa mitä teki ja mitä tunsi eilen.

Tuo nimikin häntä jostain muistuttaa jolla kutsui minua, sanoo että kuultuna herättää jonkin tunteen jota ei tunne eikä tunnista, kuin jotain mitä on tuntenut vauvana tai hyvin pienenä.

Tilanne on jatkunut ja jonkin aikaa ja olen tutustunut asiaan. On paljon ihmisiä jotka uskovat noin. En tiedä mitä ajatella, oma roolinsa hämmästyttää vaikka kirjallisuuden ja tapauskertomusten perusteella on yleistä että jälkeen syntyneet tunnistavat aiempien elämänsä hahmoja lähipiirissään. Intiasta tunnetaan tapaus jossa kaksi sielua olivat ensin mies ja vaimo ja seuraavassa elämässä saman perheen lapsia.
Olen myös ehdottanut että voisin lähteä myös tuolle etsintäretkelle.
Olen sinkku ja saattaisin löytää sieltä jonkun sielunkumppanin. Jos hänellä on siellä juuria ja liityn tähän tarinaan niin saattaahan siellä olla muitakin tuttujamme, entisiä (tai tulevia) kumppaneita ja aviopuolisoja.