Pelottaako ketään suhteessa olevaa, kun ihmiset eroaa?

Avioeron voi toteuttaa monella tapaa: myös niin ettei jätetty joudu taloudellisern ahdinkoon.

Vaikkei häntä enää rakastaisi, voi rakkaudesta yhteisiin lapsiin yrittää hoitaa eron niin, ettei toinen joudu umpikujaan.

Erossakin voi olla humaani.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:11"]

Esität aika raskaita syytöksiä naista kohtaan pelkän tuttavuuden perusteella. Vaikka itse toivonkin oman kumppanuuteni mieheni kanssa kestävän "loppuun" asti, en voi tuntea sympatiaa tätä tarinasi miestä kohtaan. En vain voi ymmärtää vanhempaa, jolle avioliiton pystyssäpito on tärkeämpää kuin omat lapset. Ymmärrän, että avioero ja rakkaudessa pettyminen aiheuttaa valtavan kriisin, mutta miten voi hylätä omat lapsensa tekemällä itsemurhan?

Kasvatetaan omat poikamme niin, että he pystyvät käsittelemään suruja ja menetyksiä ilman hirttoköyttä. Ollaan lapsillemme rakastavia ja lojaaleja niin että hekin ovat lojaaleja omille jälkeläisilleen.

[/quote]

Ei tälle miehelle avioliitto ollut mikään avainsana, vaan ihmissuhde sen instituution taustalla. En mielestäni syyttänyt naista sinänsä mistään, totesin vain että eroamisella voi olla kovat seuraukset.

Kuten sanottua, mies masentui tuosta jolloin mielenterveys ei välttämättä riitä ajattelemaan esim. lasten jäämistä yksin. Plus, mieheltä meni valtaosa omaisuudestakin alta. Toki häneltä ajattelematonta, ettei tehnyt avioehtoa kun meni naimisiin naisen kanssa, jolle tärkeämmäksi paljastuikin tallinnan risteilyt tyttöjen kanssa yms.

Mitä tuo esimerkin nainen teki, oli mielestäni omalla tavallaan paljon pahempi juttu kuin esim kertaluontoinen pettäminen (josta hyvästä av-mammat ovat laittamassa joka kerta teilipyörän kautta hirteen), koska hän myönsi että kaipaa uutta suolaa elämäänsä riippumatta siitä, miten miehelle tilanteessa käy. Hän olisi myös voinut tulla vastaan tuossa rahakuviossa, mitä ei tehnyt. Miksi pitää mennä naimisiin ja hankkia lapsia ja sen jälkeen "valaistua", että sinkkuus ja deittailu onkin kivempaa? Pitäisi tuntea itsensä ennen kuin menee naimisiin. Tulee kyyneleet silmiin taas kun muisteleekin tuota tarinaa. :'(

Minulla on vain yksi tytär, mutta haluaisin hänen kasvavan sellaiseksi, ettei hän särje kenenkään sydäntä sitoutumisen jälkeen -  pitää olla varma ennen sitoutumista, eikä lähteä tekemään mahdollisesti helvetin kalliiksi tulevia ihmiskokeita itsellään tai varsinkaan puolisolla.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:18"]Pelottaa koska olen tavannut mieheni 18 vuotiaana ja todennäköisyys että löytää niin nuorena puolison LOPPUELÄMÄKSI on prosentuaalisesti pieni. Olen realisti ja se ei auta asiaa yhtään.

[/quote]

No me tapasimme mieheni kanssa kun olin 18 ja mies 23. Hänelle aina on ollut tärkeintä se perhe ja koti. Nyt ollaan oltu yli 6 vuotta yhdessä, kaksi lasta ja ensi vuonna häät. Ja muistan kuinka alussa ajattelin että kuinka ihanaa tämä alkuhuuma on, ja pelkäsin kokoajan että mitä sitten kun arki tulee vastaan, tylsistymmekö toisiimme vai riideltäisiinkö kokoajan? Mutta nyt tuntuu siltä että ollaan niin kuin kasvettu yhteen, rakastan miestäni aivan älyttömästi, ja joka päivä enemmän. Haluan olla hyvä miehelleni, ja teen sitä mistä hän pitää, ja hän tuo aina "ihan muuten vaan"-kukkia minulle.. Ja ihka oma reseptini hyvälle parisuhteelleni on että ei aseta itseään houkutuksille ja pussailee 5min per päivä ;)

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:13"]

Joo, sama täällä. Aina kun riidellään niin tulee mieleen miten "hyvissä suhteissa" ei muka riidellä eikä varsinkaan monta kertaa samasta asiasta...

Kenellekään en voi avautua jos mies ärsyttää kun vastassa on säälivät katseet ja kerran jopa yksi ns. ystävä kysyi, aionko jättää hänet. No en perkele aio!!!

[/quote]

Miksi ystäviesi pitäisi kuunnella valitusvirsiäsi, jos et aio tehdä asioille mitään? Pidätkö ystäviäsi likakaivoina, joihin voit kaataa harmin, joka sun pitäisi kaataa sen harmin aiheuttajaan eli mieheesi? Mua ärsyttää nk "ystävät", jotka valittaa, mutta eivät aio tehdä muuta kuin valittaa. Valittaisivat sille ukolleen.

[/quote]

Kuka tässä valitusvirsiä on laulanut? Kuulostat aivan eräältä kusipääblondilta joka aikanaan itse vinkui ongelmistaan kaikille mutta sokeasti syytti muita samasta. Vihatuin tuntemani ihminen. Hyvää jatkoa, J.

[/quote]

No justiinhan sä sanoit, että "Kenellekään en voi avautua..." Kai ne nyt katsoo säälivästi, jos avaudut, mutta kuitenkaan et aio asioille tehdä yhtään mitään. Avaudu sille ukollesi, jos et halua sääliviä katseita.

Hyvä ap, juuri samaa olen itse miettinyt. Voiko mennä liian hyvin ja se romahdus odottaa jossakin nurkan takana.

Meillä yhteistä taivalta 28vuotta ja kaikki hyvin. Näinä aikoina tuntuu, että kaikki eroavat tai kuolevat syöpään.

Yritän elää positiivisellä mielellä ja rakastaa perhettäni, niinkuin olen tähänkin asti rakastanut, viellä vaan satasella!

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:13"]

Joo, sama täällä. Aina kun riidellään niin tulee mieleen miten "hyvissä suhteissa" ei muka riidellä eikä varsinkaan monta kertaa samasta asiasta...

Kenellekään en voi avautua jos mies ärsyttää kun vastassa on säälivät katseet ja kerran jopa yksi ns. ystävä kysyi, aionko jättää hänet. No en perkele aio!!!

[/quote]

Miksi ystäviesi pitäisi kuunnella valitusvirsiäsi, jos et aio tehdä asioille mitään? Pidätkö ystäviäsi likakaivoina, joihin voit kaataa harmin, joka sun pitäisi kaataa sen harmin aiheuttajaan eli mieheesi? Mua ärsyttää nk "ystävät", jotka valittaa, mutta eivät aio tehdä muuta kuin valittaa. Valittaisivat sille ukolleen.

[/quote]

Koska normaaleissa ihmissuhteissa ei aina ole kaikki täydellisesti. Ei kaverusten, ei vanhempien ja lasten, ei puolisoiden. Ja ystävien kesken yleensä tällaisista asioista sitten puhutaan, ei sen takia että yritettäisiin löytää yhdessä ratkaisu vaan sen takia, että keskustelu ja toiselle puhuminen auttaa omien ajatusten jäsentämisessä, asioiden laittamisessa mittasuhteisiin ja asian käsittelyssä. Sen takia siitä ei juuri puhuta sille harmin aiheuttajalle jos tarkoituksena on jäsentää niitä omia ajatuksia, ennenkuin asia otetaan käsittelyyn siellä parisuhteessa (tai muussa ihmissuhteessa). Toiset kirjoittaa päiväkirjaa tai vastaavia samassa tarkoituksessa, mutta aika monelle puhuminen on se juttu. 

Tietysti sitten ystävyyssuhteessa on ongelma jos toinen vaan kaataa kaikkea toisen niskaan eikä vastavuoroisesti kuuntele itse. Mutta mua ärsyttää tuollaiset "no jätä se jos on niin vaikeaa" tyypit, koska yleensä oikeasti, oikean elämän pienissä murheissa riittää ratkaisuksi se, että saa omat ajatuksensa järjestykseen ja huomaa, ettei tässä nyt oikeasti ole mitään ongelmaa. Tunteet pinnassa vaan ei kannata lähteä repimään siinä esim. parisuhteessa niitä juttuja, koska se on todennäköisesti täysin hyödyntöntä ja aiheuttaa vaan eskaloitumista ja lisää pahaa mieltä. Siksi ensin omat ajatukset selkeiksi, mieluiten toivottavasti molemmilla. Sen jälkeen käsitellään vasta yhdessä se ongelma, jos siinä mitään käsiteltävää edes on.

Sitten on tietysti ongelmia, joissa "jätä se" on ihan validi neuvo. Henkinen tai fyysinen väkivalta yms. Mutta ne menee tän aiheen ulkopuolelle.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:07"]

Mua on ruvennut ahdistamaan. Kun tuntuu, että lähipiirissä ja julkisuudessa tuntuu, että eroamisia tapahtuu nykyään yhtä soittoa - avioeroja ja muista suhteista myös. Omassa suhteessani on kaikki hyvin, mutta jotenkin alkaa epäillä itseään - olenko jotenkin hölmö tai ymmärtämätön, kun en halua erota?

Tiedän ettei pitäisi miettiä ollenkaan näissä asioissa, mitä muut tekevät. On vain ahdistavaa kun tuntuu siltä, että todennäköisyydet eroamiselle ovat ns. minua vastaan. :(

Tähän vielä päälle se, kun sekä ystävät että tuttavat tuntuvat aidosti yllättyneiltä, että olen "vieläkin" mieheni kanssa yhdessä (kokonaiset 6 vuotta, josta 4 naimisissa).

[/quote]

Niin, kaipa erot lähipiirissä voivat saada toisetkin parit pohtimaan suhettaan kriittisesti... Ei se kuitenkaan mikään automaatio ole. Tuollainen ap:n kuvailema "mitä, vieläkö te olette yhdessä" -ihmettely on kyllä törkeää käytöstä, ihan kuin eroa toivottaisiin.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:11"]

Esität aika raskaita syytöksiä naista kohtaan pelkän tuttavuuden perusteella. Vaikka itse toivonkin oman kumppanuuteni mieheni kanssa kestävän "loppuun" asti, en voi tuntea sympatiaa tätä tarinasi miestä kohtaan. En vain voi ymmärtää vanhempaa, jolle avioliiton pystyssäpito on tärkeämpää kuin omat lapset. Ymmärrän, että avioero ja rakkaudessa pettyminen aiheuttaa valtavan kriisin, mutta miten voi hylätä omat lapsensa tekemällä itsemurhan?

Kasvatetaan omat poikamme niin, että he pystyvät käsittelemään suruja ja menetyksiä ilman hirttoköyttä. Ollaan lapsillemme rakastavia ja lojaaleja niin että hekin ovat lojaaleja omille jälkeläisilleen.

[/quote]

Ei tälle miehelle avioliitto ollut mikään avainsana, vaan ihmissuhde sen instituution taustalla. En mielestäni syyttänyt naista sinänsä mistään, totesin vain että eroamisella voi olla kovat seuraukset.

Kuten sanottua, mies masentui tuosta jolloin mielenterveys ei välttämättä riitä ajattelemaan esim. lasten jäämistä yksin. Plus, mieheltä meni valtaosa omaisuudestakin alta. Toki häneltä ajattelematonta, ettei tehnyt avioehtoa kun meni naimisiin naisen kanssa, jolle tärkeämmäksi paljastuikin tallinnan risteilyt tyttöjen kanssa yms.

Mitä tuo esimerkin nainen teki, oli mielestäni omalla tavallaan paljon pahempi juttu kuin esim kertaluontoinen pettäminen (josta hyvästä av-mammat ovat laittamassa joka kerta teilipyörän kautta hirteen), koska hän myönsi että kaipaa uutta suolaa elämäänsä riippumatta siitä, miten miehelle tilanteessa käy. Hän olisi myös voinut tulla vastaan tuossa rahakuviossa, mitä ei tehnyt. Miksi pitää mennä naimisiin ja hankkia lapsia ja sen jälkeen "valaistua", että sinkkuus ja deittailu onkin kivempaa? Pitäisi tuntea itsensä ennen kuin menee naimisiin. Tulee kyyneleet silmiin taas kun muisteleekin tuota tarinaa. :'(

Minulla on vain yksi tytär, mutta haluaisin hänen kasvavan sellaiseksi, ettei hän särje kenenkään sydäntä sitoutumisen jälkeen -  pitää olla varma ennen sitoutumista, eikä lähteä tekemään mahdollisesti helvetin kalliiksi tulevia ihmiskokeita itsellään tai varsinkaan puolisolla.

[/quote]

Eritoten alkuperäisen tekstisi viimeinen kappale oli tuomitseva. Miehen itsemurha on aiheuttanut valtavan tuskan lapsille ja voisin kuvitella, että tämä tuttavanaisesikin kokee valtavaa syyllisyyttä. Toivottavasti hän ei tunnista itseään, kun perheen tragedialla täällä ilkamoit.

Koko elämä on ihmiskoetta. Olen samaa mieltä, että lopullista sitoumusta ei kannata solmia ennen kuin tuntee itsensä ja tietää, että haluaa sitoutua loppuelämään saman, yhden ihmisen kanssa. Järkevä ihminen ymmärtää myös, että taloudellisen ja sosiaalisen vapauden vuoksi avioliittoon ei ole pakko jäädä, jos yhteiselo ei onnistu. Siksi kannattaa tuntea itsensä myös sen verran, että osaa arvioida, tuleeko päättämään päivänsä ja jättämään jälkikasvunsa, jos pitkä parisuhde päättyy.

Kyllä minä tulin hyvin surulliseksi, kun kuulin, että eräs pariskunta oli eronnut, pieniä lapsia. Enkä edes pitänyt henkilöinä näistä ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 13:11"]

Eritoten alkuperäisen tekstisi viimeinen kappale oli tuomitseva. Miehen itsemurha on aiheuttanut valtavan tuskan lapsille ja voisin kuvitella, että tämä tuttavanaisesikin kokee valtavaa syyllisyyttä. Toivottavasti hän ei tunnista itseään, kun perheen tragedialla täällä ilkamoit.

Koko elämä on ihmiskoetta. Olen samaa mieltä, että lopullista sitoumusta ei kannata solmia ennen kuin tuntee itsensä ja tietää, että haluaa sitoutua loppuelämään saman, yhden ihmisen kanssa. Järkevä ihminen ymmärtää myös, että taloudellisen ja sosiaalisen vapauden vuoksi avioliittoon ei ole pakko jäädä, jos yhteiselo ei onnistu. Siksi kannattaa tuntea itsensä myös sen verran, että osaa arvioida, tuleeko päättämään päivänsä ja jättämään jälkikasvunsa, jos pitkä parisuhde päättyy.

[/quote]

Ok. Pahoittelut, ei ollut tarkoitus olla tuomitseva yksittäiselle ihmiselle jo senkään takia, etten minä ole mielestäni asemassa "tuomitsemaan" ketään mistään. Jos tunnistaa itsensä, niin siitäpä sitten, en ole puhunut nimillä. Ja voihan olla, että olen muuttanut noista tunnistamiseen liittyviä yksityiskohtia. Sen satun tietämään - näissä piireissä jutut liikkuu - että ko. nainen ei koe syyllisyyttä. On elänyt oman ilmoituksensa mukaan ihanaa aikaa vapaudessa. Ainoa mikä rajoittaa on nyt nämä lapset, jotka haittaavat tuota itsestäännauttimisen autuutta olemassaolollaan (ideahan naisella siis oli, että mies olisi ottanut huoltajuuden, siitäkin huolimatta että tasinkokulut aiheuttivat de facto varattomuuden miehelle).

"Koko elämä on ihmiskoetta" - tuolla lauseellahan sitä nyt oikeuttaa itselleen tekemään mitä tahansa hirveyksiä läheisille, kunhan ei nyt lakia riko. Suhtaudutko pettämistarinoihin samalla filosofialla? Ja tuohon, että miehen olisi pitänyt tuntea itsestään, että tappaako itsensä jos ihmissuhde päättyy - hei haloo? Pohditko itse tällaista mahdollisuutta joka kerta ennen parisuhdekokeilua? Nyt oli kysymyksessä traumaattisen tapahtuman ja sitä seuranneen taloudellisen täystuhon aiheuttama järkkynyt mieli. Ihmeellistä että tunnut väheksyvän sitä, että sitoudutaan ja sen jälkeen itsekkäistä syistä tuhotaan kumppanin elämä ja talous, mutta mikäli tulee hulluksi ja tappaa itsensä, on itsekäs sika?