Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä apua miehensä henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemälle? Erottu jo on.
25.07.2021 |
Olen ollut sairauslomalla kohta kuukauden mutta tuntuu, kuin olisi edelleen jonkinlaisessa shokissa. Ihan normaalitkin asiat ovat vaikeita kuten pukeutuminen (en muista, millaisia vaatteita minulla on), autolla ajaminen (sisäinen kartta on kuin kadonnut päästäni), en muista edellisen päivän tapahtumia kuluneista viikoista puhumattakaan jne. Saattaa mennä tunteja, kun olen vain pysähtynyt omiin ajatuksiini jäänyt tuijottamaan ulos ikkunasta.
Mies pahoinpiteli minut viimeksi kesäkuun alussa ja siitä saakka oloni on ollut jotenkin epätodellinen. Ympäristön äänet tuntuvat dumppaantuneen, kiinnitän huomiota ihan epärelevantteihin asioihin ympäristössäni (tyyliin puiden lehtien havina, auringon ja varjon vuorottelu maan pinnalla) ja suunnilleen säikähdän, kun minulle puhutaan.
Olen taloudellisestikin huonossa tilanteessa sillä miehen jo pitkään harjoittaman henkisen sekä fyysisen väkivallan vuoksi olen ollut useampia pätkiä sairauslomalla kevään kuluessa En ole saanut haettua sairauspäivärahaakaan ja nyt miehen heitettyä minut ulos asunnostamme tilanne on entistä ahdistavampi siksi, etten saanut mukaani mitään huonekaluja/kodin käyttöesineitä. Asun tyhjässä asunnossa ja vaatteeni ovat jätesäkeissä. Läheisiä ei oikeastaan ole jäljellä koska miehen mustasukkaisuus sai minut lopettamaan yhteydenpidon kaikkien miehen perheen ulkopuolisten kanssa. Soitin sosiaalitoimistoon ja kerroin tilanteeni. Minulle luvattiin soittaa kiireellisesti takaisin muttei sieltä ole kuulunut mitään.
Olen ihan loppu. Ennen tämän miehen tapaamista elämässäni oli kutakuinkin kaikki järjestyksessä ja kunnossa enkä edes etsinyt seuraa.
Kommentit (49)
Soita. Kriisipuhelin: 09 2525 0111
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku turvakoti ollu oikeampi paikka?
Omat sukulaiset ja ystävät? Kai ne nyt ymmärtää tilanteen? SOS toimi ei viikonloppuna varmaan voi auttaa. Soittele sinne huomenna uudestaan, jos ei kuulu mitään.Myös psyk puolen hoitokontakti olis varmaan paikallaan. Tk:n kautta pääsee. Voimia!
Muista, että tästä on vain yks suunta.
Tiedän, mistä puhun. Been there, done that.
Erosta kohta kuukausi, soitin sosiaalitoimistoon parikin kertaa. Ei kuulu mitään. Pyysin, että saan keskustella puhelimessa, ei ole voimia lähteä terveyskeskuksen päivistyseen.
Kirjoitit, että läheisiä ei oikeastaan ole jäljellä. Ehkäpä kuitenkin on? Oletko soittanut esimerkiksi jollekin sukulaiselle tai ystävälle joka ennen oli sinulle läheinen ja kertonut tilanteestasi? Et maininnut milloin katkaisit välit läheisiisi, mutta vaikka olisi kulunut pitkäkin aika, yhteyden luominen uudelleen voi olla helpompaa kuin luulet.
Olen pahoillani, traumaattinen kriisi/stressireaktio päällä. Täysin normaali reakointi epänormaaliin. Kannattaa hakea apua ennenkuin kroonistuu, esim traumaterapeutit on nykyisin hyviä.
Tiedän turhautumisen tunteen, kun syyttömänä joutuu vielä hoidattamaan itseään, mutta siitä ne onnen tunteet taas alkaa palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita. Kriisipuhelin: 09 2525 0111
soitin, 6 minuuttia jaksoi kuunnella jonka jälkeen rupesi lopettelemaan puhelua. Päätti sanoihin "oikein ihanaa kesääm toivottavasti kaikesta huolimatta saat nautittua tästä kesästä!".
En tiedä, mitä oikeastaan edes odotin.
Ihme alapeukuttajia, kun teillä ns pohja putoaa elämässä niin tulen alapeukuttamaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä muut vastaavassa tilanteessa olleet olette kokeneet saaneenne apua?
Vierailija kirjoitti:
Mistä muut vastaavassa tilanteessa olleet olette kokeneet saaneenne apua?
Kyllä keskusteluapu on parasta, mutta paras tilanne jos toinen ymmärtää nuo oireet. Mies on ollut selvästi luonnevikainen.
Lääkityksen suhteen kannattaa olla varovainen, kun yleensä tuputetaan masennus diagnoosi, jää vaan koukkuun sitten lääkkeeseen. Helposti ns väärää hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muut vastaavassa tilanteessa olleet olette kokeneet saaneenne apua?
Kyllä keskusteluapu on parasta, mutta paras tilanne jos toinen ymmärtää nuo oireet. Mies on ollut selvästi luonnevikainen.
Lääkityksen suhteen kannattaa olla varovainen, kun yleensä tuputetaan masennus diagnoosi, jää vaan koukkuun sitten lääkkeeseen. Helposti ns väärää hoitoa.
Ahdistaa ajatus siitä, että menisin julkiselle puolelle päivistykseen ja odottelisin sitä, että joku leipiintynyt yleislääkäri kirjoittaa minulle reseptin johonkin tällä hetkellä suisituimpaan masennuslääkkeeseen. En voi mitään sille, että minusta on aivan sairas ajatus se, että 20 % työssäkäyvistä selviytyy töistään vain lääkittynä. Eikä kukaan tätä kyseenalaista.
En koe olevani masentunut. Kuka tahansa vastaavan kokenut olisi ja reagoimattomuus olisi silkkaa hulluutta.
ap
Kokeilisin myös ottaa yhteyttä läheisiin, ja kertoisin rehellisesti mikä tilanne oli miehen kanssa, jos eivät siis tiedä. Sieltä voi hyvinkin löytyä kuuntelija tai auttavia käsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistään et saa apua. Älä tukeudu muihin. Uteliaisuuttaan hetken kuuntelevat, sitten sinut koetaan riipaksi.
Sinun pitää nyt vaan itsenäistyä ja hoitaa itse itseäsi. Siitä saat voimaa, kun huomaat, että pärjäät.
Muut ovat vain kainalokeppejä.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Mistään et saa apua. Älä tukeudu muihin. Uteliaisuuttaan hetken kuuntelevat, sitten sinut koetaan riipaksi.
Sinun pitää nyt vaan itsenäistyä ja hoitaa itse itseäsi. Siitä saat voimaa, kun huomaat, että pärjäät.
Muut ovat vain kainalokeppejä.
Näin kieltämättä olen ajatellut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita. Kriisipuhelin: 09 2525 0111
soitin, 6 minuuttia jaksoi kuunnella jonka jälkeen rupesi lopettelemaan puhelua. Päätti sanoihin "oikein ihanaa kesääm toivottavasti kaikesta huolimatta saat nautittua tästä kesästä!".
En tiedä, mitä oikeastaan edes odotin.
Soititko oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muut vastaavassa tilanteessa olleet olette kokeneet saaneenne apua?
Kyllä keskusteluapu on parasta, mutta paras tilanne jos toinen ymmärtää nuo oireet. Mies on ollut selvästi luonnevikainen.
Lääkityksen suhteen kannattaa olla varovainen, kun yleensä tuputetaan masennus diagnoosi, jää vaan koukkuun sitten lääkkeeseen. Helposti ns väärää hoitoa.Ahdistaa ajatus siitä, että menisin julkiselle puolelle päivistykseen ja odottelisin sitä, että joku leipiintynyt yleislääkäri kirjoittaa minulle reseptin johonkin tällä hetkellä suisituimpaan masennuslääkkeeseen. En voi mitään sille, että minusta on aivan sairas ajatus se, että 20 % työssäkäyvistä selviytyy töistään vain lääkittynä. Eikä kukaan tätä kyseenalaista.
En koe olevani masentunut. Kuka tahansa vastaavan kokenut olisi ja reagoimattomuus olisi silkkaa hulluutta.
ap
Juuri näin, tuollaista taistelutahtoa. Hyvä hyvä. Kannattaa pitää itsestään nyt erityisen hyvää huolta. Rauhallinen kävely tepsii yleensä ensiapuna. Pitempiaikainen ollut tuo jatkuva stressi niin ei hetkessä mene ohikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita. Kriisipuhelin: 09 2525 0111
soitin, 6 minuuttia jaksoi kuunnella jonka jälkeen rupesi lopettelemaan puhelua. Päätti sanoihin "oikein ihanaa kesääm toivottavasti kaikesta huolimatta saat nautittua tästä kesästä!".
En tiedä, mitä oikeastaan edes odotin.
Soititko oikeasti?
Kyllä. Ei auttanut, lähinnä tuli typerä olo.
ap
Voisitko kuitenkin ottaa yhteyttä läheisiisi ja kertoa, miksi lopetit yhteydenpidon? En tietenkään tiedä, millaiset välit sinulla oli näihin alunperin.
Kiinnitin huomiota tuohon, että mies heitti ulos. Etkö itse halunnut tilanteesta ulos. Lapsia teillä ei kai ollut. Oletko nuori vielä. Muuta vähäksi aika takaisin lapsuudenkotiisi, jos vanhempasi ovat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita. Kriisipuhelin: 09 2525 0111
soitin, 6 minuuttia jaksoi kuunnella jonka jälkeen rupesi lopettelemaan puhelua. Päätti sanoihin "oikein ihanaa kesääm toivottavasti kaikesta huolimatta saat nautittua tästä kesästä!".
En tiedä, mitä oikeastaan edes odotin.
Soititko oikeasti?
Kyllä. Ei auttanut, lähinnä tuli typerä olo.
ap
Jos se sirööä vastaava oli joku maanisdepressiivinen ts itse seko.
Alue: Aihe vapaa
Olisko joku turvakoti ollu oikeampi paikka?
Omat sukulaiset ja ystävät? Kai ne nyt ymmärtää tilanteen? SOS toimi ei viikonloppuna varmaan voi auttaa. Soittele sinne huomenna uudestaan, jos ei kuulu mitään.
Myös psyk puolen hoitokontakti olis varmaan paikallaan. Tk:n kautta pääsee. Voimia!
Muista, että tästä on vain yks suunta.
Tiedän, mistä puhun. Been there, done that.