Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellista uskoa ”sokeasti” toxic relationshippeihin? (Välien katkaisu myrkyllisiin ihmisiin)
25.07.2021 |
Kärsin teini-iästä pitkälle aikuisuuteen kiltteyteni hyväksikäytöstä ystävyys- ja kaverisuhteissani. Minuun saatettiin ottaa yhteyttä ainoastaan silloin, kun tarvittiin rahaa lainaan, koin, että minua kyykytettiin ja minulle oltiin pääasiassa ilkeitä ja minua kohtaan käyttäydyttiin alentuvasti.
En siis ole valinnut kavereitani kovin viisaasti.
Kun kerroin ainoalle luottoystävälleni, että hyvästelin ja estin oikeastaan viimeisen myrkyllisen elämäni ihmisen, joka on (oli) minun ja luottoystäväni yhteinen kaveri, sanoi luottoystäväni minun olevan lapsellinen, ja että jään lopulta yksin.
Hänkin siis osoittautui silmissäni myrkylliseksi.
Mutta onko hän sitä, vai onko hän oikeastaan oikeassa..? Karsinko lähipiiriäni epäaikuismaisen rankalla kädellä?
Eikö pääasia ole oma hyvinvointini? Voin nimittäin paremmin nyt, yksin. Ilman myrkkyä ympärilläni, lapsellista tai ei.
Kysyn silti. Kiitos ajatuksista.
Kommentit (26)
Tää myrkyllisyys-keskustelu on sillai vinoutunutta, että se häivyttää kokonaan alleen sävyt. Ihmiset nyt vaan, sinäkin, olet setti huonoja ja hyviä puolia.
Sussakin on myrkkyä, vaikka jokainen meistä luulee, että sitä on vain muissa. Tämän toteaminen sysää ajattelun aika usein sitten siihen, että seuraavaksi todetaan, että meidän pitää hyväksyä vikoja itsessämme ja muissa. Mutta se taas kuulostaa sellaiselta paskasankona olemisesta, toisin sanoen siitä hinnasta, että itsekään ei ole täydellinen, on velvoitettu sietämään toisten vikoja. Se on musta väärää ajattelua.
Kannattaisin uudempaa tapaa suhtautua, sitä, että uskoisi, että ihmisten, niin omien kuin muiden myrkyllisiin piirteisiin, voi vaikuttaa. Ei tartte olla se paskasanko, joka vaan ottaa myrkyn vastaan. Sen sijaan voi olla siinä suhteessa ja pistää rajat myrkylle: antaa esim. reippaasti myrkkyä takaisin, vähän niin kuin opetusmielessä, että se toinen viimeinkin ekaa kertaa elämässään tajuaa, että hitto, tältäkö se tuntuukin saada sitä. tohon muuten aika pian loppuu myrkyttäminen. Tai voi sanoa, etten mä ota tota vastaan. Sekin rauhoittaa monella huonon käytöksen. Ok, on niitäkin, jotka tässä vaiheessa muuttuvat martyyreiksi tai alkavat syyttä sua myrkyttäjäksi tajuamaatta, että itse aloittivat. Mutta jos nää yritykset epäonnistuvat, niin paljonko siinä sitten hävää? Sittenhän voi jättää myrkkyihmiset elämästään ja tietää ainakin kokeilleensa. On sillä tavalla ollut fiksumpi kuin ne myrkyttäjät. On ainakin yrittänyt, se on jo ihmisenä kasvamista.
Mutta tää, että ihmiset tuomitaan myrkyllisiksi ja ajatellaan, että joko ne on niin ihkuhyviksiä joiden kaa voi olla tai ne on myrkkyjä ja niiden kaa ei voi olla, johtaa joko hyvin pieneen ystäväpiiriin tai aikamoiseen epärealismiin, kun pohjimmiltana me kaikki ollaan epätäydellisiä.
Aika usein ne, jotka luulee itse olevansa kaiken myrkyn yläpuolella, on sitä juuri siksi, kun ei ne kykene tunnistamaan sitä itsessään, niin ei ne osaa sitä korjatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Minä en toisten paska- ämpäri ole ! Ympäröinyt itseni kauniilla ja järkevillä asioilla ja ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Tää myrkyllisyys-keskustelu on sillai vinoutunutta, että se häivyttää kokonaan alleen sävyt. Ihmiset nyt vaan, sinäkin, olet setti huonoja ja hyviä puolia.
Sussakin on myrkkyä, vaikka jokainen meistä luulee, että sitä on vain muissa. Tämän toteaminen sysää ajattelun aika usein sitten siihen, että seuraavaksi todetaan, että meidän pitää hyväksyä vikoja itsessämme ja muissa. Mutta se taas kuulostaa sellaiselta paskasankona olemisesta, toisin sanoen siitä hinnasta, että itsekään ei ole täydellinen, on velvoitettu sietämään toisten vikoja. Se on musta väärää ajattelua.
Kannattaisin uudempaa tapaa suhtautua, sitä, että uskoisi, että ihmisten, niin omien kuin muiden myrkyllisiin piirteisiin, voi vaikuttaa. Ei tartte olla se paskasanko, joka vaan ottaa myrkyn vastaan. Sen sijaan voi olla siinä suhteessa ja pistää rajat myrkylle: antaa esim. reippaasti myrkkyä takaisin, vähän niin kuin opetusmielessä, että se toinen viimeinkin ekaa kertaa elämässään tajuaa, että hitto, tältäkö se tuntuukin saada sitä. tohon muuten aika pian loppuu myrkyttäminen. Tai voi sanoa, etten mä ota tota vastaan. Sekin rauhoittaa monella huonon käytöksen. Ok, on niitäkin, jotka tässä vaiheessa muuttuvat martyyreiksi tai alkavat syyttä sua myrkyttäjäksi tajuamaatta, että itse aloittivat. Mutta jos nää yritykset epäonnistuvat, niin paljonko siinä sitten hävää? Sittenhän voi jättää myrkkyihmiset elämästään ja tietää ainakin kokeilleensa. On sillä tavalla ollut fiksumpi kuin ne myrkyttäjät. On ainakin yrittänyt, se on jo ihmisenä kasvamista.
Mutta tää, että ihmiset tuomitaan myrkyllisiksi ja ajatellaan, että joko ne on niin ihkuhyviksiä joiden kaa voi olla tai ne on myrkkyjä ja niiden kaa ei voi olla, johtaa joko hyvin pieneen ystäväpiiriin tai aikamoiseen epärealismiin, kun pohjimmiltana me kaikki ollaan epätäydellisiä.
Aika usein ne, jotka luulee itse olevansa kaiken myrkyn yläpuolella, on sitä juuri siksi, kun ei ne kykene tunnistamaan sitä itsessään, niin ei ne osaa sitä korjatakaan.
Hyvin ajateltu ja vieläpä niin, että on helppo tunnistaa omat käytösmallit.
Vierailija kirjoitti:
Toxic relationshippeihin :D:D:D:D:D:D
Ihme piipertaja. Aloituksessa suomen sana lainausmerkeissa, englannin kielinen ilmaisu ei, on kuitenkin osannut kaantaa sen suomeksi.
Mitä lapsellista tuossa olisi? Aikuinen ihminen päättää, mitä sietää ja millaiset ihmiset päästää elämäänsä. Liikaan jyrkkyyteen on toki mahdollista sortua, mutta mitä lapsellista siinä olisi? Jos voit nyt paremmin, tuskin olet ollut liian jyrkkä.
Olen itse hieman samantapaisessa tilanteessa ja pohdin, miten tutustua uusiin ihmisiin kun koronakin jyllää.
Kaksi ystävää rikkoi välit minuun. Molemmat käyttivät minua hyväkseen taloudellisesti ja kun ärähdin lopulta, eivät halunneet enää olla tekemisissä.
Varmaan heidän mielipiteensä on toinen, mutta emme varmaan sopineet ystäviksi. Hyvä, kun loppui.