Hesarissa mielipidepalstalla diabeetikon lapsen äidiltä.

Opettajat eivät pääse lasten terveystietoihin. Saan tiedot allergioista ja muusta vain, jos vanhemmat siitä erikseen kertovat, eivätkä kaikki kerro, osa varmaan siksikin, että luulevat tiedon automaattisesti kulkevan eri ammattikuntien välillä. Ruoka-allergiatiedot menevät suoraan keittiölle.

Minäkin uskon, että tässä nyt jotenkin puhutaan toistensa ohi. Opettajilla on tosiaankin ohjeistus, ettei varsinainen sairaudenhoito kuulu työtehtäviin, eikä niihin pidä ryhtyä. Ensiaputilanteet on kuitenkin ihan muuta. Voin hyvin kuvitella, että terkkarikin on tarkoittanut juuri sitä, että hän ei ole koululla päivittäin, eikä voi osallistua tai sitoutua sairautta hoitamaan. Hengenlähtötilanteessa kuka hyvänsä tekee sitten mitä osaa.

Jutussa mainittiin, että avustaja oli ainut, joka suhtautui hoitoon hyvin. En ihmettele, sillä ainakin meidän koulussa kaikkien avustajien koulutukseen, ovatpa he sitten lähihoitajia tai koulunkäyntiavustajia, on kuulunut erilaisten pistosten ja muiden hankalampienkin hoitoasioiden suorittaminen. Meidän koulussa on eha-luokilla useita vaikeavammaisia lapsia, joiden avustajat nimenomaan osallistuvat erilaiseen hoitoon, kun taas opettajat tekevät ihan sitä omaa työtänsä. Yksi diabeetikkolapsi on tarvinnut pistämisapua päivittäin, ja yksi lähihoitajakoulutuksen saanut avustaja sitten sen homman aina tuli toisesta luokasta hoitamaan. Pari muuta diabeetikkolasta on työurani aikana osunut kohdalle, ja he taas ovat hoitaneet mittailunsa ja pistoksensa itse. Koskaan en ole kuullut, että opettajalta edes edellytettäisiin siihen kouluttautumista. Perustietoa on toki jaettu, mutta ei ole oletettu opettajien ottavan astuuta sairauden hoidosta. Sen sijaan ensiapukoulutuksia meille järjestetään säännöllisesti.

Suomessa on tuomittu korvauksiin opettajia, jotka ovat toimineet vallitsevan käytännön mukaisesti. Jokin muotoseikka, esimerkiksi työtapakohtaisen riskiarvioinnin puuttuminen (työtavasta, joka kuuluu tehdä tietyllä tavalla ja jossa näin toimien tapahtui vahinko) on katsottu korvausvelvollisuuden perusteeksi.

Olettehan tehneet metsäretkistänne, uimaopetuksesta, munkinpaistosta tai teknisten töiden suorituksista riskiarvioinnit?

55, kiitos vastauksesta.

Nyt täytyy sanoa, että olen yhdestä asiasta tyytyväinen täällä maakunnissa: vielä saa käyttä omaa järkeään ja auttaa ihmisiä kykynsä mukaan. En todellakaan kadehdi asemaasi, jos sinut on kuristettu noin kädettömäksi ylemmältä taholta. Jos olisit lapseni ope, toisin sinulle ne samat ruusut, kun uskaltaisit laitta lapseni suuhun hunajaa ennen tajuttomuuteen vaipumista. Ihan se ja sama, vaikka olisi hunajalle allerginen, sen ehtisi kyllä ambulanssi(lääkäri) hoitaa.

Tai jos putsaisit haava vaikka omasta takataskustasi löytyneellä viskillä, kun yrittäisit tehdä parhaasi. En veisi raastupaan, en.

Tule tänne töihin, täällä saa hengittää. JA lähetä se koulusi terkkarikin käymään. Syötän sille pullaa ja pakkaan mukaan repullisen ihan vaaratonta sokerilitkua. Paitsi jos hänen mielestään lastenkin pitää karpata tajuttomuuden partaalla.

T. sh-mami. Ja bonuksena paketillinen laastaria, ei sisällä E-koodeja

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:26"]

Jos lentokoneessa kuulutetaan lääkäriä, eivät amerikkalaiset lääkärit vahingossakaan enää ilmaise olevansa lääkäreitä. Ihan vaan sen takia, että liian monelle lääkärille on langennut valtavat vahingonkorvaukset hoitotoimenpiteissä tapahtuneiden komplikaatioiden vuoksi. Pahimmillaan ammatin harjoittaminen on käynyt mahdottomaksi.

[/quote]

tämä on valhe. lentoyhtiöt vapauttavat lääkärit ja sairaanhoitajat vastuusta lentokoneessa ns. good samaritan periaatteella. koska tilat, välineet, lääkkeet ja mahdollisuudet hoitoon ovat rajalliset.

tarkista faktat , ennenkuin puhut palturia.

"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

Luulen, että ongelma tässä on se, että oppilaalta pitäisi tosiaan mitata verensokeri seitsemän kertaa päivässä ja samaten antaa seitsemän pistosta päivässä. Ei mikään koulu voi sitoutua tähän, ei yksikään opettaja tai terveydenhoitaja. Siellä on muitakin oppilaita, joista koulu on vastuussa, ei vain tämä yksi. Oppilaalla pitäisi olla henkilökohtainen, riittävän terveydenhuoltokoulutuksen avustaja, joka huolehtii näistä. Sitä en sen sijaan usko, etteikö tajutonta oppilasta autettaisi. Tietenkin autetaan. 

Minä olen itse niin päiväkodissa kuin koulussakin työskennellessäni ollut vastuussa pikkudiabeetikoista ja muista, joilla on kontrollia vaativia terveysongelmia. Diabeetikkoja varten minulla on aina kaapissa pillimehua ja muuta vastaavaa, ja myös (heille ja toisillekin) tiedot lääkkeistä, missä ne ovat. Inhalaattorit, epipenit jne. Ja päiväkodissa olen monet silmätipat yms antanut. Tietenkin olen. En ole saanut vaadittavaa koulutusta, mutta... 

Sinänsä näihin anonyymeihin vuodatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Hyvä olisi kuulla myös koulun versio tapahtumista. Tämähän voi olla "vain" lapsen käsitys, jonka äiti on tuohtuneena laittanut palautteena Hesarille, edelleen ilman mitään tietoa mikä koulu on kyseessä. 

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:15"]"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

Luulen, että ongelma tässä on se, että oppilaalta pitäisi tosiaan mitata verensokeri seitsemän kertaa päivässä ja samaten antaa seitsemän pistosta päivässä. Ei mikään koulu voi sitoutua tähän, ei yksikään opettaja tai terveydenhoitaja. Siellä on muitakin oppilaita, joista koulu on vastuussa, ei vain tämä yksi. Oppilaalla pitäisi olla henkilökohtainen, riittävän terveydenhuoltokoulutuksen avustaja, joka huolehtii näistä. Sitä en sen sijaan usko, etteikö tajutonta oppilasta autettaisi. Tietenkin autetaan. 

Minä olen itse niin päiväkodissa kuin koulussakin työskennellessäni ollut vastuussa pikkudiabeetikoista ja muista, joilla on kontrollia vaativia terveysongelmia. Diabeetikkoja varten minulla on aina kaapissa pillimehua ja muuta vastaavaa, ja myös (heille ja toisillekin) tiedot lääkkeistä, missä ne ovat. Inhalaattorit, epipenit jne. Ja päiväkodissa olen monet silmätipat yms antanut. Tietenkin olen. En ole saanut vaadittavaa koulutusta, mutta... 

Sinänsä näihin anonyymeihin vuodatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Hyvä olisi kuulla myös koulun versio tapahtumista. Tämähän voi olla "vain" lapsen käsitys, jonka äiti on tuohtuneena laittanut palautteena Hesarille, edelleen ilman mitään tietoa mikä koulu on kyseessä. 

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[/quote]

Alapeukku, koska 5-7 pistosta päivässä on todellisuutta valtaosalle nykyaikaisesti hoidetuista diabeetikoista. Toki näistäkäytännössävain 1-2 osuukoulupäivän ajaksi. Mutta mielipidekirjoituksessa puhuttiin kai ensiavusta, joka on täysin eri asia kuinpäivittäiset insuliinipistokset.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:15"]"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

Luulen, että ongelma tässä on se, että oppilaalta pitäisi tosiaan mitata verensokeri seitsemän kertaa päivässä ja samaten antaa seitsemän pistosta päivässä. Ei mikään koulu voi sitoutua tähän, ei yksikään opettaja tai terveydenhoitaja. Siellä on muitakin oppilaita, joista koulu on vastuussa, ei vain tämä yksi. Oppilaalla pitäisi olla henkilökohtainen, riittävän terveydenhuoltokoulutuksen avustaja, joka huolehtii näistä. Sitä en sen sijaan usko, etteikö tajutonta oppilasta autettaisi. Tietenkin autetaan. 

Minä olen itse niin päiväkodissa kuin koulussakin työskennellessäni ollut vastuussa pikkudiabeetikoista ja muista, joilla on kontrollia vaativia terveysongelmia. Diabeetikkoja varten minulla on aina kaapissa pillimehua ja muuta vastaavaa, ja myös (heille ja toisillekin) tiedot lääkkeistä, missä ne ovat. Inhalaattorit, epipenit jne. Ja päiväkodissa olen monet silmätipat yms antanut. Tietenkin olen. En ole saanut vaadittavaa koulutusta, mutta... 

Sinänsä näihin anonyymeihin vuodatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Hyvä olisi kuulla myös koulun versio tapahtumista. Tämähän voi olla "vain" lapsen käsitys, jonka äiti on tuohtuneena laittanut palautteena Hesarille, edelleen ilman mitään tietoa mikä koulu on kyseessä. 

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[/quote]

Alapeukku, koska 5-7 pistosta päivässä on todellisuutta valtaosalle nykyaikaisesti hoidetuista diabeetikoista. Toki näistäkäytännössävain 1-2 osuukoulupäivän ajaksi. Mutta mielipidekirjoituksessa puhuttiin kai ensiavusta, joka on täysin eri asia kuinpäivittäiset insuliinipistokset.

[/quote]

Oletko lääkäri? Onhan olemassa myös pitkäkestoisia insuliinipistoksia, sekä yhdistelmäpistoksia. Ei kuulosta hyvältä, että lapsen (tai tässä tapauksessa koulun) tulisi huolehtia noin monesta pistoksesta. Koska 12-vuotiaan koulupäivä voi olla jo aika pitkä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:15"]

"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

Luulen, että ongelma tässä on se, että oppilaalta pitäisi tosiaan mitata verensokeri seitsemän kertaa päivässä ja samaten antaa seitsemän pistosta päivässä. Ei mikään koulu voi sitoutua tähän, ei yksikään opettaja tai terveydenhoitaja. Siellä on muitakin oppilaita, joista koulu on vastuussa, ei vain tämä yksi. Oppilaalla pitäisi olla henkilökohtainen, riittävän terveydenhuoltokoulutuksen avustaja, joka huolehtii näistä. Sitä en sen sijaan usko, etteikö tajutonta oppilasta autettaisi. Tietenkin autetaan. 

Minä olen itse niin päiväkodissa kuin koulussakin työskennellessäni ollut vastuussa pikkudiabeetikoista ja muista, joilla on kontrollia vaativia terveysongelmia. Diabeetikkoja varten minulla on aina kaapissa pillimehua ja muuta vastaavaa, ja myös (heille ja toisillekin) tiedot lääkkeistä, missä ne ovat. Inhalaattorit, epipenit jne. Ja päiväkodissa olen monet silmätipat yms antanut. Tietenkin olen. En ole saanut vaadittavaa koulutusta, mutta... 

Sinänsä näihin anonyymeihin vuodatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Hyvä olisi kuulla myös koulun versio tapahtumista. Tämähän voi olla "vain" lapsen käsitys, jonka äiti on tuohtuneena laittanut palautteena Hesarille, edelleen ilman mitään tietoa mikä koulu on kyseessä. 

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[/quote]

Kyllä diabeetikolle helposti tulee tuo seitsemän pistosta päivässä. Joka aterian yhteydessä pitäisi pistää ateriainska ja sitten vielä pitkävaikutteinen kerran tai kahdesti.

Tuo kirjoituksen poika oli menossa yläkouluun ja kyllä sen ikäinen nuori jo itse osaa pistää inskat, mitata verensokerit ja laskea hiilarit. Ymmärsin että äiti oli huolissaan siitä että kukaan ei ole valmis tarvittaessa pistämään tuota hypon ensiavuksi tarkoitettua glukagen-pistosta.

Meillä on poika sairastanut 15 vuotta ja tyttö 10 vuotta diabetestä eikä kertaakaan ole käytetty ko. pistosta. Alkuvuosina jääkaapista se löytyi mutta nyt ei olla edes hankittu sitä. Kokenut diabeteslääkäri totesi että ei se ole välttämätön. 

OT tai sitä sivuten; seitsemän pistosta ei ole urbaanilegendaa. Sormeen ei tehdä varsinaisesti viiltoa, vaan näyte saadaan näppärällä "automaattilansetilla".

Monipistoshoidossa sokeriarvot katsotaan ennen joka ikistä ateriaa (joita on yleensä viisi-kuusi) ja usein vielä illallakin ennen nukkumaan menoa. Jos ollaan oikein tarkkoja, arvota katsotaan vielä 1.5-2h ruokailun jälkeenkin. Käytännösä sokrumittaus tehdää meillä 5-7 kertaa päivässä, hieman useammin jos on poikkeuksellinen helle tai fyysinen rasitus.

Näiden lisäksi on insuliinin annostelu syödyn ruuan hiilihydraattimäärän ja vallitsevan verensokerin mukaan: kaavan saa lääkäriltä. Nopeavaikutteisen ateriainsuliini lisäksi pistetään aamulla ja illalla pitkvaikutteista insuliinia. Pistoksia kertyy siis helposti 15kpl päivässä, kun hoidetaan diabetesta ihan normaaliin tapaan.

Ihan eri asia sen sijaan on puuttua hätätilanteeseen. Jos I-tyyin diabeetikko valahtaa voimattomaksi tai menettää tajuntaansa, hän tarvitsee ihan ensimmäiseksi sokeria. Jos voi niellä, niin mehua 1dl tai vaikka pari suklaakarkkia. Tai niitä repusta löytyviä hedelmäsoseita tms. JOs ei niele, niin vaikka nyt sitten sitä hunajaa poskien sisäpinnalle, että havahtuu edes hiukan.

Ei silloin tarvitse edes ruveta puljaamaan sokerimittarin kanssa. Äkkiä vaan sokeria suuhun ja kännykkä käsille. Jos ei diabeetikkoa saa hereille, tulee ambulanssi heittämään suoeen glukoosilitkua ja silloinkaan ei tarvitse yleensä lähteä edes sairaalaan.

--- Jos tästä kohusta nyt jotakin hyötyä hakisi, niin ehkä jälkipuinnin myötä tuleva tietoisuus "maallikoillekin" kuinka helppoa on pelastaa diabeetikko aivovauriolta.

sh-mami

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:15"]"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

Luulen, että ongelma tässä on se, että oppilaalta pitäisi tosiaan mitata verensokeri seitsemän kertaa päivässä ja samaten antaa seitsemän pistosta päivässä. Ei mikään koulu voi sitoutua tähän, ei yksikään opettaja tai terveydenhoitaja. Siellä on muitakin oppilaita, joista koulu on vastuussa, ei vain tämä yksi. Oppilaalla pitäisi olla henkilökohtainen, riittävän terveydenhuoltokoulutuksen avustaja, joka huolehtii näistä. Sitä en sen sijaan usko, etteikö tajutonta oppilasta autettaisi. Tietenkin autetaan. 

Minä olen itse niin päiväkodissa kuin koulussakin työskennellessäni ollut vastuussa pikkudiabeetikoista ja muista, joilla on kontrollia vaativia terveysongelmia. Diabeetikkoja varten minulla on aina kaapissa pillimehua ja muuta vastaavaa, ja myös (heille ja toisillekin) tiedot lääkkeistä, missä ne ovat. Inhalaattorit, epipenit jne. Ja päiväkodissa olen monet silmätipat yms antanut. Tietenkin olen. En ole saanut vaadittavaa koulutusta, mutta... 

Sinänsä näihin anonyymeihin vuodatuksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Hyvä olisi kuulla myös koulun versio tapahtumista. Tämähän voi olla "vain" lapsen käsitys, jonka äiti on tuohtuneena laittanut palautteena Hesarille, edelleen ilman mitään tietoa mikä koulu on kyseessä. 

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[/quote]

Alapeukku, koska 5-7 pistosta päivässä on todellisuutta valtaosalle nykyaikaisesti hoidetuista diabeetikoista. Toki näistäkäytännössävain 1-2 osuukoulupäivän ajaksi. Mutta mielipidekirjoituksessa puhuttiin kai ensiavusta, joka on täysin eri asia kuinpäivittäiset insuliinipistokset.

[/quote]

Oletko lääkäri? Onhan olemassa myös pitkäkestoisia insuliinipistoksia, sekä yhdistelmäpistoksia. Ei kuulosta hyvältä, että lapsen (tai tässä tapauksessa koulun) tulisi huolehtia noin monesta pistoksesta. Koska 12-vuotiaan koulupäivä voi olla jo aika pitkä.

[/quote]

Diabeetikot käyttävät aina pitkäkestoista inskaa eli perusinskaa, jota pistetään joko 1 tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Nykyään lähes kaikki käyttävät monipistohoitoa ja siinä ateriainskoja tulee päivässä vähintään se viisi joskus enemmänkin. Tällaiset pistot ovat ihan rutiinia diabeetikoille ja normaali 12-vuotias selviää its siitä ihan hyvin.

Enkä ole lääkäri vaan kahden teini-ikäisen diabeetikon äiti. Toinen lapsista on sairastunut 1,5 vuotiaana ja jo 8-vuotiaana selvisi itse koulupäivien pistämisistä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:00"]

Veikkaan, että terveydenhoitajan rooli tuossa "pistämättömyydessä" on sellainen, että hän on koululla esim 1 päivänä viikossa, ja siksi on sanottu, ettei terkkari voi pistää. Eli koska ei ole aina paikalla. Kyllä th muuten pistää gluca genit, epipenit ja hoitaa päänsäryt, ampiaisen pistot ynnä muut lääkitsemiset. Jos vain on paikalla.

Minulla nuo em. pistokset kuuluvat lääkekaapin vakiosisältöön.

T. Koulu-th

[/quote]

Juuri tämä tuli mieleen. Koululla on kieltäydytty ottamasta vastuuta asiasta, koska "terkkahan sen voi hoitaa", ja todellisuudessa terkka on paikalla parina päivänä viikossa. Kieltäytymällä th tuo esille sen, että sen tahon, joka lapsen kanssa on päivittäin, pitää osata hoitaa hypo- ja hyperglykemiat.

T. toinen th

Meidän lasten koulussa on th paikalla vain 1 pv /vko. Sata oppilasta välituntisin yhden-kahden open valvonnassa. Kyllä on lapsia autettu, jos hätä on tullut.

Vaikea ymmärtää tätä HS.n kirjoituksen koulun toimintaa. Toivottavasti tilanne paranee!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:15"]"Nyt 12-vuotiaana lapsemme hoitaa diabetestaan monipistoshoitona, mikä tarkoittaa noin seitsemää pistosta ja saman verran verensokerin mittauksia päivässä. Viilto sormeen, pisara verta mittariin, verensokeriarvon tarkistus ja insuliinin pisto sen mukaan, mitä syödään."

...

Anyway, seitsemän pistosta päivässä kuulostaa liialliselta. Hyvä olisi kuulla jonkun lääkärin näkemys asiaan. 

t. ope myös

[/quote]

Alapeukku, koska 5-7 pistosta päivässä on todellisuutta valtaosalle nykyaikaisesti hoidetuista diabeetikoista. Toki näistäkäytännössävain 1-2 osuukoulupäivän ajaksi. Mutta mielipidekirjoituksessa puhuttiin kai ensiavusta, joka on täysin eri asia kuinpäivittäiset insuliinipistokset.

[/quote]

Oletko lääkäri? Onhan olemassa myös pitkäkestoisia insuliinipistoksia, sekä yhdistelmäpistoksia. Ei kuulosta hyvältä, että lapsen (tai tässä tapauksessa koulun) tulisi huolehtia noin monesta pistoksesta. Koska 12-vuotiaan koulupäivä voi olla jo aika pitkä.

[/quote]

Olen itse diabeetikko. En ole lukenut mielipidekirjoitusta mutta ymmärtääkseni kirjoituksessa ei vaadita koulua hoitamaan päivittäisiä pistoksia vaan tarvittaessa antamaan ensiapua (ei insuliinia siis). Normaali 12-vuotias hoitaa päivittäiset pistokset itse rutiinilla.

Useimmat 1-tyypindiabeetikot pistävät 1-2 kertaa päivässä pitkävsikutteista insuliiniaja sen lisäksi joka ainoalle aterialle pikainsuliinia. Eli pistoksia kertyy helposti 7. Diabeteksen hoidossa ei pyritä minimoimaan pistostenmäärää kuin korkeintaan pienillä lapsilla. Tavoitteena on mahdollisimman lähellä terveen ihmisenjaiman toimintaa muistuttavatolosuhteet, ja ne saavutetaan kuvaamallani monipistoshoidolla.

Kakkostyypin diabeetikot ovat sitten ihan erlaisia hoidoltaan. Heitä eikannata tähän sotkea.

Sori kukkahattuilu mut ei käytä aina pitkävaikutteista, esim insuliinipumppua käyttävät pistävät vain esim. Novorapidia. Jos oikein ymmärsin, tässä koko jutussa oli kyse siitä, suostuuko koulun hlökunta pistämään hätätilanteessa glucagenia jonka johdosta lapsen henki voi säästyä.. T. Insuliinipumppuhoitoisen diabeetikkolapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:37"]

OT tai sitä sivuten; seitsemän pistosta ei ole urbaanilegendaa. Sormeen ei tehdä varsinaisesti viiltoa, vaan näyte saadaan näppärällä "automaattilansetilla".

Monipistoshoidossa sokeriarvot katsotaan ennen joka ikistä ateriaa (joita on yleensä viisi-kuusi) ja usein vielä illallakin ennen nukkumaan menoa. Jos ollaan oikein tarkkoja, arvota katsotaan vielä 1.5-2h ruokailun jälkeenkin. Käytännösä sokrumittaus tehdää meillä 5-7 kertaa päivässä, hieman useammin jos on poikkeuksellinen helle tai fyysinen rasitus.

Näiden lisäksi on insuliinin annostelu syödyn ruuan hiilihydraattimäärän ja vallitsevan verensokerin mukaan: kaavan saa lääkäriltä. Nopeavaikutteisen ateriainsuliini lisäksi pistetään aamulla ja illalla pitkvaikutteista insuliinia. Pistoksia kertyy siis helposti 15kpl päivässä, kun hoidetaan diabetesta ihan normaaliin tapaan.

Ihan eri asia sen sijaan on puuttua hätätilanteeseen. Jos I-tyyin diabeetikko valahtaa voimattomaksi tai menettää tajuntaansa, hän tarvitsee ihan ensimmäiseksi sokeria. Jos voi niellä, niin mehua 1dl tai vaikka pari suklaakarkkia. Tai niitä repusta löytyviä hedelmäsoseita tms. JOs ei niele, niin vaikka nyt sitten sitä hunajaa poskien sisäpinnalle, että havahtuu edes hiukan.

Ei silloin tarvitse edes ruveta puljaamaan sokerimittarin kanssa. Äkkiä vaan sokeria suuhun ja kännykkä käsille. Jos ei diabeetikkoa saa hereille, tulee ambulanssi heittämään suoeen glukoosilitkua ja silloinkaan ei tarvitse yleensä lähteä edes sairaalaan.

--- Jos tästä kohusta nyt jotakin hyötyä hakisi, niin ehkä jälkipuinnin myötä tuleva tietoisuus "maallikoillekin" kuinka helppoa on pelastaa diabeetikko aivovauriolta.

sh-mami

[/quote]

Hyvä sh-mami, 

Se urbaanilegenda kommentti oli niihin amerikkalaislääkäreihin lentokoneessa. Tarkkuutta!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:40"]

Opettajat eivät saa ainakaan meillä lääkitä oppilaita koska meillä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta. Meillä koulussa on kielletty jopa haavojen puhdistaminen saati nyt jonkun diabeetikon pistäminen. Se on turvallisuusriski ihan noin muutenkin kun emme voi jättää koko muuta luokkaa valvomatta kun siihen pistämiseen pitäisi keskittyäkin. Hätätilanteessa soittaisin ambulanssin heti ja tietenkin muutenkin toimisin niin hyvin kuin ikinä osaan. Tähän tämä maailma on mennyt ja kaikkeen pitää löytää ayyllinen. Minua on syytetty vanhempien taholta esim. Siitä että lapsi loukkasi jalan välitunnilla ja siitä että oksa osui lapsen silmään matkalla urheilukentälle. Joten en siis toimi ohjeistulsen vastaisesti. Jos pistän diabeetikkoa ja jokin menee pieleen niin olen oikeudessa hyvin pian.

[/quote]

Saanko kysyä, että missä päin Suomea olet opettajana? Oletko oikeasti koulutuksen saanut, valmistunut, pätevä opettaja? MIssä päin on menty noin hysteeriseen touhuun, kun ei Lapin läänissä ainakaan? Sylillinen ruusuja ihmisille, jotka mielummin pelastavat lapsen kuin miettivät oikeustomia väärin lastoitetusta avomurtumasta hiihtoretkellä ambulanssia odotellessaan.

Jos muuten vain olet hirvittävän pelokas ja epävarma, niin mene ihmeessä EA-kurssille ihan ensi tilassa.

[/quote]

Helsinki. Olen itsekin ihan terveen järjen kannattaja mutta jos ylemmältä taholta kielletään niin sitten kielletään. Jos minulle sanotaan että on lainvastaista pistää diabeetikkoa niin en sitten pistä. Paikkaan kyllä välitunnilla kaatujat jne mutta tosiaan puhdistusainetta ei saa käyttää (kun joku voi olla allerginen enkä voi satojen oppilaan allergioita tietää). Myöskään särkylääkettä ei saa antaa vaan pitää soittaa kotiin jos päänsärky iskee. No näin meillä.

[/quote]

Hätäensiapu ei todellakaan ole laitonta Helsingissäkään. Sen sijaan diabeetikon pistoshoitoa koulu ei ota vastuulleen. Hätätilanteessa toimiminen sen sijaan koulutetaan. Tiedän tämän koska itse olin viime syksynä koulutuksessa epipenin käytöstä ja diabeetikon hätäensiavussa, ihan täällä Helsingissä.

En kyllä usko tähän kyseiseen juttuun ollenkaan, puuttuu jotakin olennaista tiedoista. Kuka esim. siellä päiväkodissa on ne lapsen pistokset hoitanut, vai ovatko vanhemmat muka ihan oikeasti laittaneet diabeetikkolapsen hoitoon ja toivoneet parasta? Ja mekkalakin nostettiin vasta nyt kun lapsi menee yläkouluun?

Voisivatko mammat ehkä harrastaa hiukan lähdekritiikkiä ennen täydellistä vauhkoontumista? 

Anonyymi kirjoitus ilman mitään tietoja koulusta tai edes paikkakunnasta, vain ko. mamman sana. Ei koulun vastinetta. Uskotteko kaiken kritiikittömästi, jos se vaan kuohuttaa sopivasti tunteita (ts. koskee lapsia)? 

Järki hoi, äly älä jätä

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:47"]

Nuoruusiän diabeetikolle on tuhoisaa mennä tajuttomaksi matalan verensokerin ansiosta. Silloin kuuluu jo ihan kansalaistaitoihin älytä sivellä hunajaa suun limakalvoille. Ei kai kukaan pönttö tajuttoman suuhun tunge banaania? Pääasia on saada tyyppi hereille ja samalla voi soittaa sen ambulanssin.

Siihen ei ihan äkkiä kuole, että sokeri on liian korkealla. Pissattaa hulluna ja olo on tosi ärtyisä. Taju ei lähde.

[/quote]

mistä  opettaja yhtäkkiä hunajaa pieraisee hätätilanteessa?

Älkää nyt vaan antako niitä suklaa karkkeja. Ainakin minulta lähtisi henki, jos joku sellaisen suuhuni työntäisi!

Pieraisee hunajaa? Diabeetikolla on yleensä mukanaan sopiva  hiilihydraatin lähde. Ja se ei jää arvoitukseksi opettajalle, avustajalle, koulun th:lle, lähimmälle kaverillekaan.

Jos käsillä ei ole juuri sitä hunajaa työpaikan/ koulun ruokalasta, moni muukin makea litku käy. Ei tarvtse ruveta saivartelemaan. Ja tämän ketjun luettuaan nyt suurin osa tajuaa, että tajuntansa kanssa hämärtelevä I-tyypin diabeetikko tarvitsee ensiapua eikä lakipykäliä. Ja en ole koskaan nähnyt edes omaa lastani tajun menettämisen partaalla. Hän osaa ilmoittaa matalan verensokerin tuntemuksistaan ajoissa. Silloinkin on lukuisia, lukuisia minuutteja aikaa miettiä mistä suuhunpantavaa saisi. -> Omasta repusta tai taskusta, minkä jokainen läheinen tietää taatusti. Tässäkin on kyse nyt erityislapsesta, joka ei puhu. Vielä paremmin vointinsa ilmaisee normaali diabeetikkolapsi tai aikuinen.

Ei paniikiia, ei diabeetiko kuole käsiin hengenvedon aikana. Opettaja ehtii sanoa luokalle, että odottakaapa hetki, niin käyn ruokalasta hakemassa vähän ruokaa kamulle.