Sain näytenumerona Aku Ankka -lehden. Olin aika pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei se taso ole tippunut, sinä vain olet aikuistunut. Luin Akkareita 90-luvulla ja mielestäni ne oli tosi hyviä. Nyt luin tänä kesänä pitkästä aikaa ja ne samat taskukirjatjan oli pelkkää kuraa täynnä.

Tuota ei. Akun tarinat varsinkin vanhemmat ovat ajattomia. Ei barksin ja rosan sarjat millekkään pikku lapsille ole suunnattu ja niitä mielellään lukee vanhempanakin. 

Juttu vain on se että Akun tarinat, myös taskareissa ovat huonontuneet reilusti. 

(Olisi jo aika päästä eroon ajatuksesta että kaikki sarjakuvat ja piirretyt ovat vain lapsille tehtyjä..huoh)

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö Hullu-Riitta seikkailee lehden sivuilla? Hän oli aina niin rakastunut Roopeen, ei hänen rahoihinsa, toisin kuin Milla.

https://cl.lingfil.uu.se/~starback/dcml/chars/pics/brigitta.gif

On mukana heikkojakin tarinoita silloin tällöin. Luen silti Akua joka viikko, ja olen lukenut lähes 50 vuoden ajan.

Sellainen tuore opus kuin "Aku Ankka vuodesta 1951. Juhlanokka" esittelee hienosti suomalaisen Aku Ankan muuttumisen vuosikymmenien kuluessa. Itsekin koen uusimmat akut itselleni vähän vieraiksi.

Jos sarjakuvia haluaa niin kirjastosta Lucky Luke tai Asterix 👍

Taskareissa on alkanut olla liikaa suttu-artistien töitä. Haluan nähdä ankat pyöreinä ja selvinä, nykyään ne ovat kasa epämääräisiä viivoja ja vääristyneitä muotoja. Tai kulmikkaita. Jostain syystä adhd-sukupolvi pitää kulmikkaista hahmoista..

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lehden pitää olla korrekti. Mihinkään suuntaan ei saa kohdistaa huumoria.

Ihan varmasti saat kohdistaa itseesi huumoria ja kirjoittaa siitä. Ai ei kiinnosta, kun haluat nauraa vain muiden kustannuksella. Voi voi. 

Tänä päivänä silkkaa roinaa, ennen vanhaan täyttä rautaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihania aikoinaan. Ne jättikirjat oli ihan unelma.

Mutta vihasin Don Rosan piirrostyyliä, ihmeelliset karvaset ankat.

Don Rosalla on insinöörityyli, mistä kaikki eivät pidä.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Ei vaan aikuisena pysty mitään Aku Ankkaa lukea. Lapsena ostin aina junamatkalle taskarin. Nyt oli taas 4 tunnin junamatka edessä ja kiskalta ostin Aku Ankka taskukirjan. Väkisin sain ekan tarinan loppuun ja siihen loppui lukeminen.

M34

Saisitko mistään käsiisi vanhoja 60-70-lukujen Akuja? Niitä lukiessa sinullekin valkenisi totuus: ei ole enää Aku Ankka entisellään. Ei mitään tekemistä muistojen kultautumiselle, sillä ei nykylapsetkaan enää ole sillä tavalla Akusta kiinnostuneita, vaikka kuinka on nykyaikaiseksi yritetty tehdä.

Roskaahan ne aina on ollut. Ennen vaan ei ollut nettiä tai netflixiä ja huimat kaksi kanavaa lähetti tylsiä ohjelmia muutaman tunnin päivässä. Jos hyvin kävi niin oli joku mc gayver tai ritari ässä telkussa.

Tuon takia akkarit vaikuttivat paremmilta silloin joskus.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tajunnut jotain Roope Ankan viehätystä. Miljonääri, joka ei jaa omastaan muille, on pelkästään halveksuttava hahmo. Ja sitten ne vielä matkustelivat joka puolelle maailmaa kartuttamaan Roopen omaisuutta jollain harvinaisella mayojen esineellä, Roope versus Kroisos Pennonen. Molemmat yhtä pahoja, itsekkäitä paskoja. 

En tiedä mitä tämä kertoo minusta, mutta olin lapsena tosi ihastunut Roope Ankkaan. Ennen kuin joku tasoteoreetikko tulee länkyttämään, niin ei liittynyt hänen varallisuuteensa enkä pikkutyttönä tällaista aspektia tajunnut edes ajatella. Seikkailut ja kiivas temperamentti viehättivät. Pitäisikö huolestua?

Muistan kun luin pienenä 90-luvulla aku ankkaa, ostettiin niitä aina jostain kirpparilta isoja kasoja. Joku oli joskus kirjoittanut tussilla iineksen puhekuplaan aku ankalle vastauksen "nussi!". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tajunnut jotain Roope Ankan viehätystä. Miljonääri, joka ei jaa omastaan muille, on pelkästään halveksuttava hahmo. Ja sitten ne vielä matkustelivat joka puolelle maailmaa kartuttamaan Roopen omaisuutta jollain harvinaisella mayojen esineellä, Roope versus Kroisos Pennonen. Molemmat yhtä pahoja, itsekkäitä paskoja. 

En tiedä mitä tämä kertoo minusta, mutta olin lapsena tosi ihastunut Roope Ankkaan. Ennen kuin joku tasoteoreetikko tulee länkyttämään, niin ei liittynyt hänen varallisuuteensa enkä pikkutyttönä tällaista aspektia tajunnut edes ajatella. Seikkailut ja kiivas temperamentti viehättivät. Pitäisikö huolestua?

Jotenkin samanaikaisesti naurattaa ja kauhistuttaa, että täällä ei voi nykyään edes tunnustaa lapsuudenihastusta piirrosankkaan ilman että täytyy varautua siihen, että joku sekopää alkaa oikeuttaa sillä naisvihaansa.

Täällä moni väittää Aku Ankan tason laskeneen vuosikymmenten saatossa, 1980-luvun jälkeen viimeistään. Itse olen todennut saman myös Tom & Jerrystä ja Karvisesta ja niistäkin nimenomaan 1980-luvun jälkeen, mutta Aku Ankka omasta mielestäni oli parhaimmillaan 1990-luvulla. Onkohan tuo tason lasku jokin laajempi kulttuurisidonnainen ilmiö?

Tarinoiden käsikirjoittaminen ontuu, ennen Barksin piirtämissä tai italialaisten piirtämissä Mikki-tarinoissa oli jännittävät juonet.

Toinen asia mikä uudemmissa tökkii on piirrostyyli.

Hahmot on latteita ja liukuhihnalta tehtyjä. Puuttuu jäntevyys ja ilmeikkyys.

Ostin kirpputorilta 75 vuoden ++ kansioita muutaman euron hintaan ja ai että on laatua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Ei vaan aikuisena pysty mitään Aku Ankkaa lukea. Lapsena ostin aina junamatkalle taskarin. Nyt oli taas 4 tunnin junamatka edessä ja kiskalta ostin Aku Ankka taskukirjan. Väkisin sain ekan tarinan loppuun ja siihen loppui lukeminen.

M34

Saisitko mistään käsiisi vanhoja 60-70-lukujen Akuja? Niitä lukiessa sinullekin valkenisi totuus: ei ole enää Aku Ankka entisellään. Ei mitään tekemistä muistojen kultautumiselle, sillä ei nykylapsetkaan enää ole sillä tavalla Akusta kiinnostuneita, vaikka kuinka on nykyaikaiseksi yritetty tehdä.

Meillä kyllä lapset aina odottaa Akun tuloa, ja tapellaan kumpi saa lukea ekana.

Nykyään lapsia pidetään jotenkin tyhminä ja suurin osa lapsille tarkoitetuista tarinoista on todella yksinkertaisia juoneltaan. Kaikki alleviivataan ja tarinoissa ei ole monimutkaisia juonikuvioita. Tuskin edes on mitään juonta.

Jotkin vanhat Aku Ankka tarinat olivat oikeasti hyviä. Sen huomaa siitä, että vielä vuosikymmenten jälkeen se jatkosarja on pakko saada lukea loppuun ja sen lehden etsii vaikka kiven kolosta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39994 kirjoitti:

Aku Ankassa ei sentään ole vielä woke-meininkiä. Sekin on tosin vain ajan kysymys milloin aivopesu alkaa siinäkin mediassa...

Kivasti pääsit kuitenkin mainitsemaan asian, vaikka se ei liity tähän keskusteluun  mitenkään. 

Kyllä se Akuunkin tulee kuten kaikkeen muuhunkin Disneyn tuotoksiin.