Omaa työtään vihaavat, miksi ette tee rohkeita ratkaisuja?

En halua tehdä tyhmänrohkeita päätöksiä. On pakko saada rahaa, se on ensisijaista.

Minulle on hyvin vähän töitä tällä seudulla. En tällä hetkellä osaa sanoa mitään alaa, jolla voisin kuvitella onnistuvani. Olen jo aika vanha kouluttautumaan aivan uudestaan. Omat mahdollisuuteni vaikuttaa työhöni ovat hyvin pienet. Minulla on liikaa töitä, ei kollegoita, eikä edes toivoa sellaisen saamisesta. Asennemuutosta yritän seuraavaksi eli loman loputtua pyrin suhtautumaan työhön vain työnä, asiana josta saan rahaa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 00:48"]Valittamalla tilanteenne tuskin paranee. Usein perustellaan omalla korkealla työmoraalilla sitä ettei tehdä rohkeita muutoksia. Mitä moraalia on tehdä vihaamaansa työtä, hampaat irvessä, varsinkin jos kyseessä vielä ihmisläheinen työ? On oltava rohkeutta, henkistä selkärankaa ja itsekunnioitusta uskaltaa lähteä muuttamaan työasioita, jos kerran aina töissä harmittaa. Kyllä tuo vihaaminen ja jatkuva vitutus näkyy jossakin vaiheessa kuitenkin kanssaihmisillekin, ja tietenkin se lopulta johtaa uupumiseen. Aina on mahdollista muuttaa elämäänsä, pelkkä ruikutus ei auta. On itsellä kokemusta, jätin vakityön, teen nyt määräaikaisia, mutta olen huojentunut että uskalsin kuunnella itseäni!

[/quote]

Oon lähtenyt ja opiskellut uuden ammatin. Nyt ahdistaa kun pitäis ryhtyä yrittäjäksi kun muuten mahdoton työllistyä.

Jos kerran mikään muutos ei ole mahdollinen, niin ainakin valittamisen lopettaminen kannattaa...se on vain omasta päätöksestä kiinni! 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:15"]Jos kerran mikään muutos ei ole mahdollinen, niin ainakin valittamisen lopettaminen kannattaa...se on vain omasta päätöksestä kiinni! 

[/quote]

eivät kaikki työtään vihaavat valita. Mistä moinen käsitys? Sisältä päin voi toki ihmistä kalvaa.

Tyopaikkani on ainoa alani tyollistaja paikkakunnallani. Tyo sinansa on ok mutta tyopaikan ilmapiiri on huono.

En aio tehda mitaan "rohkeaa ratkaisua" koska:

a) uutta tyopaikkaa alallani en saa noin 100 km sateella

b) palkkani. lomat ja muut edut on paremmat kuin mita muualla olen nahnyt

c) mieheni jai tyottomaksi vuosi sitten

Kun taman kaiken laskee yhteen, niin lopputulos on se, etta kannattaa jaada nykyiseen tyopaikkaan vaikka valilla valitankin huonosta tyoilmapiirista.

Olen tehnyt rohkeita ratkaisuja. Opiskellut uuden ammatin plus lisäopintoja tuohon päälle. Harmi vain tämä ei ole toistaiseksi johtanut mihinkään, sillä en ole työllistynyt noihin tehtäviin. Mutta moraali ei anna periksi jäädä kotiin tukien varaan, joten jatkan toistaiseksi vanhoissa tehtävissäni, vaikka raskasta onkin. 

Minäkin lähdin vakityöstä, mutta täytyy kyllä tunnustaa ettei se tyhjän päälle hyppääminen ihan kivutonta ollut. Nyt kun katson taaksepäin, oli kyllä parasta mitä olin ikinä keksinyt.

Minä olen just hoitovapaalla ja kun jäin äitiyslomalle päätin että siihen työhön en enää palaa. Nyt jos koskaan on paras aika miettiä mitä oikeasti haluan tehdä ja yrittää toteuttaa se.