Muita lapsuudessa kiusattuja, joiden luottamus mennyt ihmisiin?

Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan. Pari opettajaakin osallistui pilkan tekoon, koska olinhan tyhmä lapsi ja tulin huonosta perheestä. Lukiossa minua ei onneksi kiusattu systemaattisesti, suljettiin vain piirien ulkopuolelle. Olen oppinut näkemään ihmiset julmina olentoina, enkä usko, että kukaan oikeasti ajattelee minusta mitään hyvää. Tämä on aiheuttanut ongelmia työelämän saralla, enkä tiedä, mitä teen.

Tuntuu todella ristiriitaiselta, sillä työpaikoilla minua on kohdeltu asianmukaisesti. Minua on yritetty tervehtiä, on yritetty ottaa kontaktia hymy huulilla, jne. En osannut vastata tällaiseen vuorovaikutukseen vaan vetäydyin (turvatakseni itseni), koska olin varma, ettei tuolla toisella ole mitään hyvää mielessä. Tämä on johtanut siihen, että ihmiset puhuvat minusta "selän takana" (eli luulevat, etten kuule) ja ajattelevat, että olen kusipää ja kauhea ihminen, koska en ole vastavuoroinen sosiaalisissa tilanteissa. Tuossa menee tuo hapannaama, ei koskaan tervehdi, ei koskaan juttele, mikä sitä vaivaa? Kuka hän kuvittelee olevansa?

Niin.

Miten alkaisin näkemään ihmisissä hyvää? Miten alkaisin luottamaan ihmisiin? Se tuntuu niin vaikealta. Lähes 20 vuotta olen saanut pelkkää paskaa niskaani muilta ihmisiltä (omilta vanhemmiltani, luokkalaisiltani, opettajiltani) ja yhtäkkiä kun en saakaan, niin pitäisi olla iloinen, sosiaalinen ja menevä?

Jooh, kaipa pitää hakea apua tähän. Liian vaikeaa.