Onko muita, joista on tärkeää, että isovanhemmat osallistuvat lapsen elämään?

jokapäiväisessä elämässämme. Näemme tavalla tai toisella lähes päivittäin ja myös lomailemme yhdessä. Tämä on meille luonnollinen tapa toimia, on ollut lasten syntymästä asti (nuorin nyt jo 5 ja vanhemmat koulussa). Olen aina välillä törmännyt ihmettelyyn mutta enää en ole jaksanut siitä välittää. Jatka vain ap valitsemallasi tiellä!!

Meillä isovanhemmat kuuluvat elämäämme aktiivisesti! Olen yh ja kieltämättä olisin ollut monta kertaa pulassa ilman heitä! Eläkkeellä olevat vanhempani saattavat tulla jopa hoitamaan lapseni sairastuessa. Olen haasteellisessa työpaikassa ja en välttämättä voi olla montaa päivää poissa työpaikalta. Tällöin isovanhempien läsnäolo korostuu entistä enemmän. Lapsi saa myös viettää pidemmän kesäloman heidän kanssaan, kun minun lomani on loppunut:) Jos lapseltani kysytään ketä hänen perheeseen kuuluu, hän luettelee siihen myös isovanhemmat ja tädit. Kaikkein parasta tässä on se, että isovanhemmat oikein odottavat lapsen kanssa olemista ja sanovat ikävöivänsä, kun on pidempi aika tapaamisesta. Aion itsekkin olla samanlainen mummi sitten ajallaan.

anoppisi ja sen puolen sukulaiset pidätte yhteyttä ja onko myös siellä yökylässä?

Mulla on toisenlainen tilanne, omille vanhemmilleen ja siskolleni en missään tapauksessa antaisi lapsiamme kahdenkesken. Sen verran huonot kokemukset ovat lapsuudesta jääneet. Mut miehen vanhemmat ovat läheisiä ja odotankin, että milloin vanhin lapsi (nyt jo 3-v.) haluaa mennä yksin yöksi sinne. Päivällä välillä on leikkimässä siellä.

Minulla ei ollut kuin yksi isovanhempi elossa kun olin pieni, eikä hänkään olisi voinut vähempää olla kiinnostunut minusta :(

Toivoin aina pienenä että minulla olisi ollut rakastava mummo, siksi halaun lapselleni suoda tämän. Lapsi on reilu 2kk ollut silloin tällöin yötä mummolassa. 1vuoteen mennessä ehkä noin 5kertaa.

" Mites ap,

anoppisi ja sen puolen sukulaiset pidätte yhteyttä ja onko myös siellä yökylässä?

Mulla on toisenlainen tilanne, omille vanhemmilleen ja siskolleni en missään tapauksessa antaisi lapsiamme kahdenkesken. Sen verran huonot kokemukset ovat lapsuudesta jääneet. Mut miehen vanhemmat ovat läheisiä ja odotankin, että milloin vanhin lapsi (nyt jo 3-v.) haluaa mennä yksin yöksi sinne. Päivällä välillä on leikkimässä siellä. "









No yhteyttä kyllä pidetään, mutta anoppi asuu 100km päässä Jyväskylässä ja appiukko 300 km päässä Vantaalla... joten heidän luonaan käydään aina silloin tällöin - ja he käyvät silloin tällöin meillä. Molemmat ovat edelleen päivätyössä (samoin kuin mun äitini), joten senkään takia eivät usein pääse :(.





Joku kirjoitti, ettei hänellä ollut isovanhempia lapsena, jotka olisivat välittäneet (meniköhän noin??).

Minusta on tosi hienoa, että haluat tarjota mahdollisuuden lapsillesi viettää aikaa heidän isovanhempien kanssa :)

Mulla taas oli ihana mummu (kuoli kun olin 12v) ja ihana vaari (kuoli 3viikkoa sitten), joiden luona vietin kaikki mahdolliset lomat, viikonloput jne, jotka vain pystyin. Siksi tiedänkin, miten mahtavaa se on!!!!



-ap-

Meillä minun äitini ja sisareni asuvat lähellä ja ovat todella paljon lasteni kanssa. Nyt 4 ja 2. Yökylässä vanhempi on ollut vain kerran, mutta muuten näemme liki päivittäin.



Itselläni ei ollut isovanhempia ja nyt haluan että omilla lapsillani on oikea mummola!

Vaikuttaa siltä, että ette pärjää ilman isovanhempia. Hei haloo, ei heidän kuulu lapsianne kasvattaa! Taulapäät!

Isovanhemmille tunnumme kuitenkin olevan enemmän rasite kuin viihdyke. Itse menettävät eniten. Jos eivät luo suhdetta lapsiin jo lapsuusaikana, turha kuvitella, että lapset isompina haluavat läheisempää yhteyttä heihin.

Puhe on ollut ajan viettämisestä yhdessä.



-ap-

Miten pitkällä reissulla ja missä vaiheessa olitte miehen kanssa?

Vaikka vauva voi " luoda suhteita" muihinkin kuin vanhempiinsa, on pienen paikka äidin ja isän luona, enkä kovin heppoisin perustein jättäisi " yökylään" tai lähtisi ilman vauvaa reissuun, en itsekään haluaisi olla erossa vauvasta pitkiä aikoja!

Olimme mieheni kanssa pe-ma risteilyllä, kun tyttö oli 3,5kk.



Minulla oli äärettömän vaikea raskaus (raskausmyrkytys ja sairauteni vaikeuttivat koko raskautta), ja emme olleet muutamaan kuukauteen saaneet viettää miehen kanssa yhtään aikaa kahdestaan.

Eräänä päivänä mieheni kertoi, että hän oli voittanut ilmaisen Tukholman risteilyn eräästä kilpailusta ja kysyi, uskaltaisimmeko/haluaisimmeko lähteä ilman tyttöä reissuun.

Mietittiin asiaa, ja päätimme että lähdemme.



Matka meni ok, mutta pakko myöntää, että ikävä ja huoli oli niin suuri koko matkan, että en ehkä lähtisi silloin, kun vauva on noin pieni, noin pitkälle reissulle.



-ap-

Mun oma äiti asuu Jenkeissä ja faija on kuollut, mutta mutsilla uusi mies. Yhteyttä lastenlapsiin mutsi pitää yllä hyvin voimakkaasti päivittäin ja voi sitä riemua kun mutsi lastenlapsiaan tapaa, se on yhtä juhlaa myös muksuille. Nyttenkin mutsi on Suomessa käymässä ja mummi on se joka saa kaiken ajan lapsilta, eihän tässä mua oikeestaan edes tarvi :)



Miehen vanhemmat asuvat tuossa aika lähellä ja heidän kanssaan muksuilla on hyvin läheiset ja lämpimät välit. Lapset ovat tekemisissä heidän kanssaan useita kertoja viikossa. Yökylässä, päivällisellä, shoppailemassa, teatterissa jne..



Molempien vanhemmat ja mun isäpuoli ovat hyvin lapsirakkaita ja heille lastenlapset ovat hyvin tärkeitä. Koskaan ei tule sellaista fiilistä, et käyttäisimme esim miehen vanhempia hyväksi siinä, että lapsemme ovat usein siellä ´hoidossa´, koska he haluavat rehellisesti olla läheisiä lastenlapsien kanssa.



Näistä ratkaisusta nauttivat kaikki osapuolet ja on rikkautta, että lapsilla on läheisiä ja turvallisia muitakin aikuisia elämässä kuin omat vanhemmat.

Vierailija:

Vaikuttaa siltä, että ette pärjää ilman isovanhempia. Hei haloo, ei heidän kuulu lapsianne kasvattaa! Taulapäät!

itse en ole isovanhempiani tuntenut ollenkaan, eikä meidän lapset tunne omia isovanhempiaan. Toisia eivät näe koskaan, ja toisia ehkä kerran vuodessa. Onhan lasten elämä varmasti rikkaampaa, kun on enemmän jaksavia aikuisia omien vanhempien lisäksi. Tuota vauvojen tai pienten lasten yökyläilyä en ole koskaan tajunnut, ehkäpä juuri siksi, kun ei ole itsellä siitä kokemuksia. Miksei pienet vauvat saa nukkua kotonaan, vaan pitää öitä viettää jossain muualla.