"Virikehoito" ja itselleen valehtelu

Joo oon huomannu saman ilmiön, kaikki perustellaan lapsen edulla mutta monesti ne syyt löytyy ihan muualta... Eipä siinä kehtaa oikein sanoa mitään kun kuunnella vaan ne selitykset..,

Ystäväsi? Oikeasti kuka tarvitsee sinunlaisia ystäviä?

Minua ei hämmästytä yhtään ettei kaverisi avaudu sinulle tunteistaan, väsymyksestään tai terveydestään. Mielummin sitä pitää kulissit yllä kuin antaa 'ystävälle' puukon jolla hän voi iskeä suoraan rintaan.

Miksi ihmeessä iskisin "suoraan rintaan"? Kuvasin omaa kokemusta, omaa ärsytystä. Se ei tarkoita, että yhtään vähemmän ystävästäni välittäisin, tai että persoonana en häntä hyväksyisi. -ap

Virikehoito muutenkin ihan naurettava käsite. Siellä mitään virikkeitä sen enempää ole tarjolla kuin kotonakaan jos vaan vähän viitsii vaivautua. Ja ryhmässä oloon taitoja voi harjoitella paljon muuallakin kuin päiväkodissa. Kerhoissa, perhekahviloissa, erilaisissa tapahtumissa ja vaikka harrastuksissa. Sisaruksetkin käy hyvin ryhmätaitojen harjoitteluun. Ei se niin ihmeellistä ole!

Eikuitenkaan yleistetä jookos :)

Kyllä minä ainakin ihan avoimesti kerron ystävilleni suunnitelmista hakea 2,5 vuotiaalle osa- aikaista hoitopaikkaa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se että kaipaa ikäistään leikkiseuraa jota en minä pysty korvaamaan enkä tarjoamaan, minulla kun on tasan yksi tuttava perhe jossa pieniä lapsia ja sielläkin voidaan käydä aika harvoin.

Toinen, aivan yhtä tärkeä syy on se että olen saamassa toisen lapsen ja haluan "varmistua" omasta jaksamisestani sitten kun toinen syntyy. Kun esikoinen käy hoidossa 1-2pv/vko muutaman tunnin kerrallaan, saan minä rauhoittua sillä välin paremmin, nukkua pienemmän kanssa päikkärit tai käydä vaikka kaupassa ilman uhmaikäistä.

Ikävää jos ystäväsi ei pysty näitä asioita tunnustamaan jos sellaisia syitä kuitenkin taustalta löytyy. Voisiko johtua siitä että pelkää leimautuvansa "huonoksi äidiksi" jos tunnustaa ettei aina jaksa niin hyvin kun haluaisi?

En yleistä, toivottavasti ainakaan. Ja kuten sanoin, niin jokainen voi tehdä niin kuin itsestä hyvälle tuntuu, ja tarvitseehan 2,5-vuotias jo enemmän "viihdettä" kuin alle 1-vuotias.

Tosiaan, en tiedä, mikä tässä nimenomaisessa asiassa niin ärsyttää - meillä on normaalisti tosi kivat ja mutkattomat välit, ystäväni on rehellisesti puhunut jaksamisongelmistaan ja voinnistaan muutenkin, eli leimautumispelkoa tuskin minun suuntaani ainakaan on - lieneekö jotenkin sitten "sokea piste" itselle tämä. Piti jotenkin vain minun päästä tämä mielestäni purkamaan, asia ei kuitenkaan ole kovin iso, mutta halusin sen pois mielen päältä. Kiitos teille! -ap

Moni vanhemmista on ihan pihalla mikä on lapselle hyväksi. Moni ihan fiksukin on erehtynyt siinä, että päivähoito olisi parempi kuin kotona olo.

Nää on just näitä

Mutta toisaalta, jos oma jaksaminen on tiukilla, on varmasti ihan fiksua ottaa itselleen myös omaa aikaa. Eikö meistä kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä tule molemmista, kotona olleista ja päivähoidossa olleista. On varmaan paljon lapsen synnynnäisestä temperamentistakin kiinni, miten käsittelee eron vanhemmasta/vanhemmista. -ap

Mä olen ihan iloinen että ystävän lapset pääsee pian taas päiväkotiin. Kotona vain telkkarista lastenohjelmia tuntitolkulla, äiti netissä :(

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa itse? Tätä en vaan ymmärrä. "Vien vanhemman lapsen hoitoon, että jaksan henkisesti ja fyysisesti hoitaa vauvaa kotona". Just joo. Hankkisi sen verran lapsia, että ne itse jaksaa hoitaa.

Elämässä on paljon erilaisia tilanteita, jotka jaksamista verottaa. Kukaan meistä ei voi sanoa, etteikö itse joskus olisi vastaavassa. Minusta ainakin on positiivista, että on näinkin hyvä järjestelmä olemassa - ennen vanhaan lapset kasvoi "siinä sivussa" kun vanhemmat olivat peltotöissä, navetalla ym. Nykyään ehkä vaatii vanhempana itseltään liikojakin, toisaalta vaakakupissa on kasvanut tietoisuus lapsuudesta ja lapsen tarpeista. Mikä tarve "itse pärjäämiselle" oikeastaan on? Minusta ainakin on ihan fiksua viedä vanhempi tarpeen mukaan hoitoon, että jaksaa hoitaa vauvaa. Ilo lapsillekin virkeämpi äiti. Ja vauvat ovat erilaisia, ei kukaan lasta odottaessaan tiedä, saako helposti vai vaikeasti tyyntyvän lapsen, näin esimerkkinä. -ap

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:01"]Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa itse? Tätä en vaan ymmärrä. "Vien vanhemman lapsen hoitoon, että jaksan henkisesti ja fyysisesti hoitaa vauvaa kotona". Just joo. Hankkisi sen verran lapsia, että ne itse jaksaa hoitaa.

[/quote]

Tuo ^ asenne on juuri se miksi niin monet nykyään käyttävät "tekosyitä" kun vievät lapsen hoitoon. Kun sanoo suoraan että ajattelen myös omaa hyvinvointiani, pilkataan, ivataan ja haukutaan huonoksi äidiksi.

Luultavasti minäkin jaksan jos en hoitopaikkaa vanhemmalle hae kun toinen syntyy, hammasta purren, jos on pakko. Mutta en minä kyllä jättäisi toista toivottua lasta saamatta vain siksi että SAATAN väsyä jos toinen lapsi on ensimmäiset kuukaudet esikoisen kaltainen. Esikoinen nimittäin oli 3 ensimmäistä kk kokoajan nälkäinen ja ympärivuorokauden tissillä väh. 30Min välein. Siinä tilanteessa en usko olevani maailman parasta seuraa vanhemmalle lapselle vaan koen että hoitopaikka välillä voi olla lapsen hyväksi niinkuin minunkin. Ei kukaan kai puhunutkaan monen vuoden hoitoon laittamisesta? Nykyään puhutaan paljon varhaisesta puuttumisesta. Ehkäpä tämä ei olekaan huonoa äitiyttä vaan ennakointia ja sen hyväksymistä, että apua saa ja voi pyytää jos tarvitsee :)

T: 6

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:45"]

Eikuitenkaan yleistetä jookos :)

Kyllä minä ainakin ihan avoimesti kerron ystävilleni suunnitelmista hakea 2,5 vuotiaalle osa- aikaista hoitopaikkaa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se että kaipaa ikäistään leikkiseuraa jota en minä pysty korvaamaan enkä tarjoamaan, minulla kun on tasan yksi tuttava perhe jossa pieniä lapsia ja sielläkin voidaan käydä aika harvoin.

Toinen, aivan yhtä tärkeä syy on se että olen saamassa toisen lapsen ja haluan "varmistua" omasta jaksamisestani sitten kun toinen syntyy. Kun esikoinen käy hoidossa 1-2pv/vko muutaman tunnin kerrallaan, saan minä rauhoittua sillä välin paremmin, nukkua pienemmän kanssa päikkärit tai käydä vaikka kaupassa ilman uhmaikäistä.

Ikävää jos ystäväsi ei pysty näitä asioita tunnustamaan jos sellaisia syitä kuitenkin taustalta löytyy. Voisiko johtua siitä että pelkää leimautuvansa "huonoksi äidiksi" jos tunnustaa ettei aina jaksa niin hyvin kun haluaisi?

[/quote]

Miksi ihmeessä väännät sen toisen muksun jos et muka jaksa hoitaa 2,5 vuotiasta?! Kuinka laiska ihminen voi olla? Haluan varmistua omasta jaksamisesta..just just!

6, näinpä. Tätä juuri tarkoitin eri temperamenttityypeillä - toinen vauva katselee tyytyväisenä sitteristä ja toinen vaatii sylieloa lähes tauotta. Fiksuutta on huolehtia omasta jaksamisestaan.

Ja henkilö, joka laiskuudeksi väittää päivähoitoon viemistä - ihmisillä on edelleen erilaisia elämäntilanteita, hiukan ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan. On niin paljon asioita, joihin ei voi ennalta varautua, niin elämäntilanteen puolesta kuin oman päänsä.

En ymmärrä suurta tarvetta mollata toisten tekemisiä. Vaikka aloitinkin aika vahvasti itsekin, niin lähinnä tarkoitus oli tuulettaa omaa päätä, kuvata oma ärsyynnys ja pohtia, mistä se johtuu. -ap

Nimenomaan näin ap :)

Minusta aloitus oli hyvä ja itsekin pysähdyin miettimään monia perheitä joiden tiedän pitävän lapsia hoidossa, hyvinkin erinlaisista syistä. Toisia syitä ymmärrän paremmin kuin toisia, mutta tulin siihen tulokseen että niin kauan kun en tiedä kaikkea perheistä ja heidän lapsistaan, en voi oikeasti ymmärtää kunkin tilannetta ja perimmäisiä syitä.

Voi olla että tämä uusi tulokas onkin aivan eri maata esikoisen kanssa, nukkuu yönsä hyvin ja on tyytyväinen eloonsa ilman vatsavaivoja tai muita ongelmia. Silloin meilläkin saattaa jäädä haettu hoitopaikka käyttämättä ja voimme sen sijaan käydä perhekerhoissa pidemmänkin matkan takana, kylästellä enemmän ja kehitellä tapoja saada esikoiselle oman ikäistään seuraa kotihoidosta huolimatta :) mutta kaukaa viisaana aion silti sen paikan hakea, jos elämä pienen vauvan kanssa ei satukaan olemaan niin auvoisaa ;)

T: 6

P.s. minusta tämä vauva palsta on olemassa alkujaan juurikin siksi että me mammat voimme tuulettaa päätämme, keskustella lapsiperhearjesta ja pohtia tälläisiä asioita hyvässä hengessä :)

Vaikka se ei enää aina ihan siltä topikkien pohjalta näytäkään...

T: 6 edelleen

Äiti on yli-ihminen ja maailmannapa, joka yksin riittää tyydyttämään kaikki lapsensa fyysiset ja henkiset tarpeet.

Joo. Näin on...

Vittuako sinäkin ap sitten iniset siellä meille muille av-palstalaisille? Mene inisemään omalle äidillesi. Vai eikö sinulle riitä vain oman äitisi seura kun kerjäät huomiota muilta? Etkä sinä ap äidin oma mussukka ymmärrä? Ainiin. Sinä olet aikuinen. Lapselle riittää vain yksi ihmissuhde ja se on äiti? Yksin olet pentusi hankkinut niin hoida itse? Hoida, pidä seuraa? Ole sen koko elämä, koska mitään muuta elämää ei ole. Ole lapselle äiti, isä, sisko, veli, mummo, ukki, täti, setä, serkku, ystävä, puistotäti, sossuämmä... Ole sitä ihan itse äläkä vaivaa sukulaisia tai ketään muutakaan lapsellasi. Anna mä arvaan: sinä et ole pätkän vertaa kiinnostunut ystäväsi lapsesta ja sen kanssa kommunikoinnista?

Näinpä, samaa mieltä! Tsemppiä sinulle ja kiitos ihanista, hyvin perustelluista ajatuksista, tätä kaipasin.

Toivottavasti palstalla päästään, ajan kanssa ja viesti kerrallaan, enemmän kohti vertaistukea ja yhdessä pohtimista nimettömän haukkumisen sijaan. Iso tavoite, mutta päivä kerrallaan! Ja onhan täällä mahtavia ihmisiä, se täytyy sanoa. :) -ap

Mä en olisi raaskinut viedä isompaa hoitoon kun pikkuinen syntyi. Ajatuskin siitä tuntui siltä niin kuin olisi pitänyt antaa edellinen pois kun täältä tulee nyt uusi vauva. Hyvin se aika riittää jos vaan haluaa.