missä tiilanteessa havahduitte ylipainoon?

Kun koon 38 housut eivät enää menneet kiinni, alkoi vituttaa niin että suljin viinapullon korkin. Keho ja mieli kiittävät, terveisin lyhyt nainen.

perse ei mahtunut huvipuistolaitteeseen. Tavoitteena muuttaa tilanne ensi kesään mennessä - keinot vielä työn alla.

Tajusin olevani lihava, kun ekalla neuvolakäynnillä neuvolan terkkari kielsi syömästä jugurttia ja juomasta tuoremehua, vaikka olin juuri sanonut, että ne ovat ainoat, mitä voin syödä, kaikki muu tuli ylös. Hän oli kauhistunut sokerinkäytöstäni noiden perusteella ja laittoikin rasituslähetteen. Painoindeksi oli piirun verran alle 25 eikä siinä rasituksessa siis mitään ilmennyt, mutta sain tosi massiiviset ruokaohjeet neuvolasta silti ja esim. joulua ennen kiellettiin vielä erikseen suklaan syöminen, ihan vaan siksi ettei paino nousisi.

Näiden puheiden jälkeen ja kehon muuttuessa (painonnousu oli kyllä maltillista, mutta silti) loppuraskaudessa aloin pitää itseäni ihan superläskinä, koska jotenkin tuntui, että mut oli virallisesti nyt sitten asiantuntijan taholta läskiksi julistettu. Miehellekin jouduin kertomaan, että joudun sokerirasitukseen painoni takia ja se tuntui tosi pahalta, mutta aloin sitten vähitellen "kaapista ulos tulemiseni" jälkeen samastua kaikkiin palstan läskiketjuihin yms. Ja koska kerran olin niin läski, lapsen synnyttyä söin huoletta kaikenlaista, jos esim. väsytti tai harmitti. Koska mitä väliä sillä olisi, jos lihoisin, koska olin jo varmaan kaikkien mielestä ihan hirveän lihava. (En siis ollut, mutta näin muistan perustelleeni itselleni karkit ja pullat päivittäin.)

Ja vasta nyt kun olen oikeasti lihava, tajuan, että ei se indeksi 25 mitään ollut! Se terkkari oli puheissaan hölmö ja mun tulkinta vielä hölmömpi. Siis se ajatus "Voi ei, olen läski! No, olen sitten koko rahalla!"

Siinä vaiheessa, kun olin vahingossa tiputtanut 13 kiloa. Sitten tajusin, että perkele mähän oikeesti olen lihava ja sairaaloisen lihava.

Silloin ymmärsin mitä elämäntapamuutoksen ja laihduttamisen ero on. Mä vaihdoin suolan valkoisesta jozosta ruususuolaan ja merisuolaan (on niitä muitakin), ihan vaan uteliaisuuttani. Menipä kuulkaa suolasen himot, päivittäinen sipsipussi jäi kauppaan, grillimakkaraa en ole tänä kesänä syönyt. Ei tee mieli suolaa ollenkaan. Isoja määriä en käyttänyt aikaisemminkaan ruuassa, mutta nyt jäi lisäksi tuo piilosuola pois.

Siitä oivalluksesta pidin kiinni, eikä nälkää tarvii nähdä.

Sen jälkeen mulla todettiin se tyroksiini vikakin, että kilot on vaan vähentyneet. Vuosi ja miinusta 22 kiloa. Suht pienellä ponnistuksella. Valkoisen sokerin jätän jouluun mennessä. Leivon paljon, että sillä on varmasti iso vaikutus.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 19:48"]perse ei mahtunut huvipuistolaitteeseen. Tavoitteena muuttaa tilanne ensi kesään mennessä - keinot vielä työn alla.

[/quote]

Mikä laite? Nimimerkki menossa lintsille myös ison hanurin kanssa

Kun xl kokokin teki tiukkaa, itku meinas tulla vaateostoksilla kun mikään ei istunu päälle.

Kuukauden oon ollut eri ruokavaliolla ja paino tippunu yllättävän hyvin, mut vielä olis 10kg tavoitteeseen

Päiväkodissa kysyttiin, koska jään seuraavasta vauvasta äitiyslomalle. En ollut raskaana.

Painoin 90kg, pituutta 169cm ja jälkikäteen valokuvien perusteella ruumiinrakenteeni oli todella sen näköinen kuin olisin ollut raskaana.

Pudotin 10kk aikana 25kg ja olen sen painon pitänyt nyt yli 4v ja aion pitää jatkossakin. 

Havahduin kuvajaiseeni näyteikkunassa, kesällä kaupungilla kävellessäni. Ajattelin, että valkoinen paita ei sovi minulle, näytän entistä pyöreämmältä. Rupesin käyttämään ainoastaan mustia yläosia ja treenaamaan. Pakko oli katsoa itseään kunnolla peilistä. Peili on mielestäni asia, joka ei valehtele, ei niinkään vaaka.

Luulin havahtuneeni silloin kun lääkäri muutama vuosi takaperin kehotti laihtumaan. Laihduin (bmi 30->25) mutta lihoin taas kunnes ekan raskauden alussa oli bmi 28 ja sain raskausdiabetesdiagnoosin. Nyt tokan raskauden alussa taas bmi 28 mutta välissä puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta ja laihdutus ei onnistunut vaikka mitä yritin.

Kun olin laihtunut n.25kg, tajusin vanhoja kuvia katsellessa että olen todellakin ollut lihava!!! Ja silloin pidin itseäni vain rotevana, en niinkään läskinä. Ajattelin olevani niin pitkä niin ei ne kilot nyt niin paljon näy... herranjesta miten sitä voikaan itseään huijata! Peilistä katsoessa olin mielestäni ok, mutta minusta tietämättäni otetut kuvat oli mielestäni jotenkin aina väärästä kulmasta otettu kun näytin niin isolta! :) Peilin edessähän sitä vetää vatsan sisään ja rinnat ulos jne, mutta totuus näkyi kyllä valokuvissa, en vaan itse sitä hyväksynyt.

En mä ole vieläkään havahtunut. Kaikkeen tottuu, varsinkin kun paino on noussut pikkuhiljaa kymmenien vuosien kuluessa.

Miten harhaisia te läskit olettekaan!

Vaikea oli havahtua. Vaikka vaatekoko muuttui koosta 36 kokoon 42, uskottelin vaan itselleni, että nykyvaatteet on jotenkin mitoitettu eri tavalla, että ne on tehty kurvittomille poikakroppaisille, eikä siksi sovi vanhat koot tällaiselle isotissiselle ja perseikkäälle. Sitten kun 42 ei mennyt sekään enää päälle, päätin käydä vaa'alla, ajattelin että taitaa sitä muutama kilo ollut tullut. Järkytys oli suuri, kun edellisen vuosia sitten tehdyn punnituksen 50 kiloa olikin vaihtunut lukemiin 76 kiloa! 

Tuon havahtumisen jälkeen olen yrittänyt useasti laihduttaa erilaisilla menetelmillä, mutta en ole saanut aikaan pysyvää tulosta. Jojoilemaan olen jäänyt. Tällä hetkellä paino 73 kiloa enkä jaksa enää edes laihduttaa. Viimeksi kokeiltu Jutan superdieettiä, sitä ennen karppausta.

Olimme kylpylässä ja laitoin bikinit ja näin itsesi isosta peilistä ja meinasin pyörtyä että MITÄ KUKA TUO ON!

No sen jälkeen olen lihonut lisää...

Huomasin että maha on edempänä kuin tissit. Laitoin syömiset uusiksi ja nyt on taas litteä maha. 

Jiskus ala-asteella, olisinkohan ollut tokalla luokalla. Vuosittainen terveystarkastus ja terveydenhoitaja kertoi minun laihtuneen kilon pari. Iloisena kerroin tästä yhdelle opettajalle koulussa ja tää sanoi, että "on sulla silti vielä pudotettavaa"...

Ton kommentin vuoksi kiinnitin ekaa kertaa kunnolla huomiota omaan kroppaani. Vertasin itseäni tikkulaihaan koulukaveriini. Pikkuhiljaa aloin syödä vähemmän ja liikkua enemmän, mutta vajaa viisi vuotta meni aina välillä syöden, ja välillä himolaihduttaen. Kahdeksannella luokalla shömishäiriö iski ihan kunnolla päälle, laihduin ysiluokkaan mennessä viidestäkymmenestä kilosta neljäänkymmeneen. 10kg. Ja syömishäiriöhelvetissä olen yhä, tänään aamupaino oli 44.7kg.

Ja nyt, kun jälkeenpäin olen katsonut kuvia tokalta luokalta, niin arvatkaa kahdesti, että olinko edes ylipainoinen?... lapsenpyöryttä oli, muuta ei.

n17

Jos itseltä vaaka näyttää painon nousseen edes kilon eilisestä, niin iskee kauhee paniikki ja itseinho päälle, mutta kun oma poikaystävä on nostanut omaa painoa alipainosta terveellisiin lukemiin ja saanut vähän mahaa, nii mun mielestä se on just söpö, mut jos itselle tulisi edes vähän mahaa, nii oisin tyyliin leikkaamassa sitä irti lähimmällä veitellä.. :/

n17

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 19:36"]Mitä tapahtui? Mitä sitten teitte?

[/quote]Olen tietoinen että olen saanut 10kg tissuttelulla ja kebabeilla :D Mut nyt kun vaa'alla kävin, päätin lopettaa tuon saamarin tissuttelun ni pärjään taas pienemmällä ravinnolla. Saas nähä kariseeko kilot yhtä nopeesti mitä tulivatkin. Näytän yököttävältä!! Housukoko oli 36 heittämällä päälle, nyt tekee 38 tiukkaa :D oikeen naurattaa. Toiv kukaan ei mainitse nykykoostani mulle mitään....

Siinä vaiheessa kun erosin. Rupesin kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni. Painoin silloin jo 98 kiloa ja pituutta ei ole kuin 158 cm. Nyt erosta on mennyt 7 kk ja painoni on nyt 71 kg. Vielä jatkuu painonpudotus tavoitteena 65 kg

Toivon, etten olisi koskaan havahtunutkaan lievään ylipainooni. Lukuisten laihdutusyritysten jälkeen painan nyt 25 kiloa enemmän kuin ennen "havahtumistani".