***Maalismasujen lauantai***

Juu aikaisin taas ylhäällä, kummasti sitä sisäinen kello heti kääntyy kun muutaman kerran joutuu heräämään aiemmin. Loppuviikosta oli aamuvuoro ja piti herätä puoli kuudelta, ni samaan aikaan sit tänäänkin, vaikka hyvin ois voinu vielä nukkua.



Mä en olekaan taas muutamaan päivään koneelle ehtinyt/jaksanut, mut tällei aamuisin kun muu väki nukkuu, ni sit kerkii, ja tää on vielä vapaanakin.



Omaan napaan ei ihmeitä, masu on kyllä jo sen verran kasvanut, ett oli pakko hylätä tähän asti käyttämäni housut odottelemaan pienempiä aikoja, ja siirtyä löysempään trikoo malliin. Eka lääkärineuvola on ens keskiviikkona, ja ultra viikon päästä. Ja väsyttää...



TAPPERT: Mä kyllä töissä kertoisin, ainakin sille työvuorojen laatijalle, sun työ on kuitenkin aika raskasta, ja olisi kohtuullista laittaa sulle vähän kevyempiä töitä. Ja turhaan sä sen pomonkaan reaktiota pelkäät, se nyt kuitenkin on ihan tavallista, että naiset saavat lapsia, eikä se pomo sille asialle mitään mahda.



PAPU: Mä olen kanssa tän neljännen kanssa ollut huolissani kaikesta mahdollisesta ihan eri lailla kuin ennemmin. Ja kovasti oon miettiny sitä ett onhan sillä lapsosella kaikki hyvin, ja voiko sitä vielä neljännen kerran saada terveen lapsen jne... ja niinku jo aimminkin oon sanonu ei me tällä kerralla olla vielä edes kerrottu kenellekkään, ja ollaan vaan ooteltu ekaa ultraa, mut ehkä se on just sitä iän mukanaan tuomaa huolta.



Ja sit siitä sun työsuhteesta. Mun työkaveri sai muutama vuosi sitten vauvan, ja sillä oli laskettu aika heinäkuussa, ja määräyskirja olisi loppunut toukokuussa, mutta koska hän oli raskaana, mä muistelisin ett määräyskirjaa piti jatkaa niin pitkälle, kuin äitiyspäivärahakausi jatkuu. Mä en nyt ollenkaan ole varma miten se meni, mut sun kannattaa varmaan kysellä asiaa liitosta.



Mun mies lähtee tänään kaveri porukalla mökille saunomaan, ja lasten kanssa jäädään kotimiehiksi, eli saatanpa ehtiä vielä uudemmankin kerran kiusaamaan teitä, jahka muutkin ensin heräilette.



t. Petriina rv 11+5

Kuudelta on täälläkin tullu herättyä, kun pienin heräili vasta eka kerran sillon. Oon siis nukkunu putkeen yli seitsemän tuntia. Olo tosi virkeä. Pitkästä aikaa saanu nukuttua kunnolla. Nyt on jo tuo mielikin rauhottunu sen torstaisen yön jäljiltä, jolloin oli se vuotokohtaus. Nyt parina yönä olen lääkinny sitä tulehdusta ja sellaista kummaa jomoilua alamahalla ei enää ole. Jospa tämä tästä.



Alamaha on jo pullahtanut ihan selvästi esiin. Sellainen pallomainen ja kova. Ei tätä enää paljon salailla. Kyllä ne taitaa ens perjantaina huomata töissä, että ei oo pelkkää lihomista. Minäkin olen lyhyt pätkä ja vauvamahat aina jyränneet eteen päin. Takaa katsottuna ei ole koskaan huomannu, että olisin raskaana. Mutta kun käännyn sivuttain, niin ei jää epäilyn varaa mistä on kyse. Ja masu on iso ja pinkeä.



Mutta pienin tuolla näyttää heräilevän, joten täytyy lopetella. Palataan.





äitiliini74 rv 12+6

Ihan ekaksi Petriinalle ja Papulle:

Täällä painitaan myös niissä ajatuksissa voiko kaikki sujua hyvin.Hyvin varovaisin mielin olen ja järjellä kun ajatteleen,niin neljännellä kuin kuudennella kerralla äidin kyllä ajattelis olevan raskauden suhteen ihan cool--Ja kaikkea muuta.Elän vain ensimmäiset neuvolat ja ultrat päämääränä.Luulisin oloni varmentuvan ja ilon raskaudesta nostavan päätä,jahka niissä kaikki hyvin!Jään siis odottelemaan matelevan ajan kulumista!!!



Ikäni suhteen en ole huolissani,olenhan " vasta" 3-kymppinen,mutta raskauksien ja lasten lukumäärä suuri,ahne elämän ihmeille=)

Tosin tämä jää perheemme viimeiseksi,näillä näkymin.

Uskon että vauvan kaipuu iskee ennemmin tai myöhemmin,mutta näissä lie tarpeeksi työsarkaa.Jos sitä 4-kymppisenä innostuis ilta-tähteen=)Kun esikko onkin jo parikymppinen ja kakkonenkin melkeen!Mitähän tytöt mahtais tuumia äidin touhuista???=)





Tervetulo toivotukset uusille maaliskuisille!!!Mukavaa vaan kun tulee lisää kirjoittajia!!!



Oma olo on siedettävä!Nyt ei huonoa oloa ole ollut.Vatsa kasvanut ja kohtu tuntuu selkeästi häpyluun yläpuolella.

Mamma-housuja olen kaappiin haalinut(mikä on kyllä tapojeni vastaista.Ajattelen aina kuinka turha niitä on ostaa muutamaksi kuukaudeksi ja antaa/heittää pois)Mutta tällä kertaa,viimeistä kertaa,halusin olla tyylikäs myös odottaessani!;)



Mitenkä te joilla jo entuudestaan lapsia?Oletteko ajatelleet tehdä nyt raskaus/vauva aikana jotain tosisn,mitä viimeksi??



-Minä toivon voivani hillitä painon nousuani=)

Ja toivon voivani odottaa rauhallisesti vauvan syntymää vaikka menisikin la yli;)Se onkin se hankalin...

Ja kun vauva syntynyt,yritän jarrutella itseäni nauttimaan vauvasta,ei ole niin kiire siivoamaan ja muita arjen askareita suorittamaan.kaupassa saa joku muu käydä.Jospa jo kuudennen kohdalla oppisin delegoimaan asioita;)



Nyt tulee romaania,poistun taka vasemalle,hymiöineni;)



Leanna ja viisikko kera sissin 10+

Petriina ja Leanna ja muutkin, kiitos ajatuksistanne. :) Ja siihen Leannan kyselyyn vastaan että en tiedä. Siitä on nyt noin 7v. (kai), kun olen kuopusta odottanut, joten en muista yhtään mitä tein ja jätin tekemättä jne. Että tää on kyllä vähän niinkö esikoista odottelis.. :)



Muuten, sotkeeko joku muu täällä pyörällä päivittäin? Punkeli? Kun mä tällä viikolla huomasin, että kun kaks kertaa päivässä sutasen ton työmatkan, 5km, niin se on ihan tuskaa. Siis kun nousen siihen fillarin satulaan istumaan niin jo se tuntuu alavatsassa kummalliselta. Oisko sit se etukenoasento, joka tollases maastofillaris on vähän enempi ko tavallisessa jopossa..? Et kohtu siis asettuis eri tavalla siinä..? Noh, joka tapauksessa. Se tuntuu todella ilkeeltä ja sit ajaessa on pakko seistä välillä toisen jalan varassa polkimella, kun jokainen töyssy ja muu ottaa tosi lujaa alamasuun, jos siihen siinä istuma-asennossa täräyttää. :( Miehelle eilen sanoin, että näin on ja hän tosi huolissaan, että mä en nyt sais ajaa enää metriäkään. Hän on nyt sit ostamassa meille jotain pientä kivaa kotteroa, että mä pääsen talvella töihin ja nyt on sitten jo tosi kiire sen kanssa, kun mä en saa kuulemma kärsiä ja Papupojalla pitää olla kaikki hyvin ja turvallisesti. Voi hurja.. :D



Muuten, tos iltsikassa oli toi suuri parisuhdejutska, taas kerran. Siinä oli niitä mitä miehet ja naiset toivoisivat muutosta parisuhteessa ja kumppanissaan.. Herättikö se teissä lukijoissa jotain ajatuksia? Kun mulla osui silmiin se, että naiset toivois miesten osallistuvan enemmän kotitöihin. Mun mies siivoaa ja touhuaa paljon enemmän kotihommia, kuin minä. Ja siis näinä aikoina olenkin siitä erittäin iloinen ja kiitollinen, sillä itse en tosiaankaan jaksaisi. Mut ainoa on ehkä se yhteinen aika, mihin mä toivoisin muutosta. Sitä on aina liian vähän, sama se sitten, et miten paljon sitä onkaan..



Jahas, oiskohan se aika taas häipyä.. Mies töissä ja minä lasten kanssa kotona koko vkl yksinäni ja Yritän siis olla erittäin ahkera ja tiskata nyt ja sitten laittaa leikiksi. :)



Papu 11+1 (jopas on luku..;) )

Täälläkin heräilty jo hyvissä ajoin vapaapäivän viettoon.

Siivotakkin pitäisi mutta kuka jaksaa? Iltapäivällä synttärikemuille niin eihän sitä jaksa jos nyt siivoushommiin alkaa ;)



Omissa hermoissa on pidätteleminen kun tytöt tappelevat jatkuvasti jo heti aamusta alkaen, ei meinaa ihan putkeen aina nuo leikit mennä..no ehkä hetken mutta sitten on jo ilmiriita ja itkua..tytöt siis 3,5v ja 1,8v.



Sitte Leannan kysymykseen: Minä yritän hillitä painon tuloa (esikolta tuli 26kg ja kakkoselta 18kg..) sitten yritän, yritän, yritän ;) rentoutua ja olla hermoilematta joka asiasta, mikä tulee olemaan mulla varmasti vaikein siinä loppuvaiheen odotuksessa ja sitten siellä kun vauva on syntynyt ja ollaan kotona hetki oltu.. Toivoisin saavani jostain energiaa myös, tuntuu että ainakin nyt kakkosen jälkeen ne energia varat ovat olleet lähes nollissa ja just kun aloin saada ne takas niin tulin raskaaksi :)



Mut lapsukaiset ovat taas vailla jotain jotenka eipä auta kuin lähteä taas " palvelemaan" :)



sinna rv12 (+1 neuvolan mukaan)

onpa ollut pirteetä sakkia jo heti aamusta, mun kello soi 05.10 enkä olis jaksanu evääni heilauttaa. Koiraseni alkaa näköjään valmentaa mua lapsiarkeen herättämällä kahdesti yöllä - täytyy päästä pissalle tarhaan just nyt eikä kohta! Onneksi ei sen useammin kuitenkaan, jostain ovat tavaksi ottaneet ja eroon siitä olis kiva päästä.



Hmm, hörpin vasta " aamukahvia" , kun töistä tulin yhdeksän tienoilla ja söin aamupalan nopeesti että pääsin säilömään kurkut, arvasin että jos en niitä heti säilö niin pian en taas jaksakaaan..ja siltähän tuo vähän vaikuttaa, nyt alkaa painaa kauhee väsy.



KAISUN_TYTTÖ;

ole onnellinen että voit ottaa raskauden noin rauhallisesti..kumpa minäkin. Vaikka tietää ettei pelkääminen mitään auta niin silti ne pelot jostain hiipii mieleen.



PAPU;

Mä luovuin pidemmistä fillarimatkoista jo joku aika sitten, en vaan yksinkertasesti jaksa enää. Ei mulla se ajoasento tunnu pahalta vaikka maastofillarilla ajelenkin, mutta kun ei meinaa tasaisellakaan jaksaa puuskuttamatta eteenpäin! Aiemmin sotkin 10-20km:n lenkkejä liki joka päivä (millon vaan ehdin) ja nyt en jaksa ees 5km:n matkaa. Liekö raskaudesta johtuvaa että hengästyn ihan tosi pienestä, se jotenkin ahdistaa niin en sitten muuta teekään kun kävelen koirien kanssa.



LEANNA;

Kyseli mitä tehdä toisin verraten aiempiin raskauksiin..no, mulla ei ole kokemusta, mutta silti..verraten " aiempaan elämään" aion pyrkiä terveellistämään ruokavaliota ja saada painon pysymään kohtuudessa - se olis jo jotain se!



(.) mussa on taas joku vika :) vielä toissapäivänä oli jatkuva nälkä, oli pakko syödä vähintään kahden tunnin välein jotakin (mieskin tästä huomautti) enemmin tai vähemmin..nyt ei sitten maistu mikään. yhdeksän tienoilla söin aamupalaa eikä vieläkään tee mieli mitään :( Koko aamutöiden ajan tuntui sellasta " menkkamaista jomotusta" alavatsalla, sellasta tasasta jomotusta - onko se nyt sitten kohdun kasvukipua? vai tuntuuko se jotenkin erilaiselta? Yleensä näitä jomoja on ollut vaan iltasella kun oon rauhottunu sohvalle lojumaan, mutta nyt sitten jo aamusta kun piti itsensä repäistä yllättäen sängystä ylös niin aikasin.



Nt-ultra lähenee ja pelko senkun kasvaa. Tiistaina olis tuomiopäivä, mulla on hirmuinen pelko että jotain on pahasti vialla kun ne viikotkaan ei alku-ultrissa pitäny paikkaansa - joku kehityshäiriö tai jotain..Ei näköjään auttanut että sydänäänet kuului doplerilla, kun ei tiedä kuitenkaan onko kaikki hyvin..typerää peltätä moista, tiedän, mutta pelkään silti.



Tappert & Puksu 11+6

Töissä on ollut niin sairaan kiirettä, etten ole ehtinyt arkisin käydä kirjoittelemassa. Olen kyllä iltaisin lueskellut pinoa.



Leannan kysymykseen siitä, mitä tekisi toisin toisessa odotuksessa jne. Jaahas, ekaa kun odotin, harrastin ihan hirveesti liikuntaa melkein synnytykseen asti, mutta nyt en ole liikkunut mielestäni edes tarpeeksi, kun käyn töissä ja kotona on pieni lapsi, ei oikein raaski iltaisin lähteä eikä jaksakaan, vaikka haluaisi. Pitäisi yrittää tsempata itseä, ettei kunto ihan rapistu. Eka raskaudessa ostin vain sellaisia matalia navan alle ulottuvia äitiyshousuja, jotka ainakin minulla loppuraskaudessa olivat epäkäytännöllisiä eli nyt aion ostaa navan yläpuolelle meneviä. Mitäs muuta tekisin toisin? Noh, en ainakaan aio toista kertaa masentua siitä, jos imetys ei onnistukaan,niin kuin kävi esikoisen kohdalla, ettei maito koskaan noussut. Se oli aluksi hirveä sokki, mutta kun tajusi myöhemmin, miten pikku asiasta oli loppujen lopuksi kysymys, niin ihmettelen vieläkin, miksi otin sen niin raskaasti. Lapseni kärsi varmasti paljon enemmän siitä, että masennuin imetyksen epäonnistumisesta kuin siitä, että hän sai korviketta. Hyvin on sillä kasvanut.



Sitten on: Tämä raskaus on erilainen kun ensimmäinen. Turvotus mahassa jatkuu, ekassa ei ollut turvotusta yhtään. Eka raskaudessa ihoni oli silkinpehmeä, nyt mulla on jatkuvasti finnejä! Eka raskaudesasa voin hyvin ja olin iloinen, nyt väsyttää ja olo on vetämätön ja laiska. Ekani on poika, enteileeköhän tämä nyt tyttöä sitten? Tiedä häntä, en usko noihin ennusmerkkeihin. Ekalla lapsella oli kohdussa aina suht matala syke, nyt tällä oli jotain 160.

Yhtenä yönä sekä minä että mieheni olimme mahataudissa, kun olimme syöneet Rosson pannupitsan. Onkohan siitä vaaraa lapselle? Pitsassa oli sitä paitsi vuohenjuustoa, enkä ollut varma, saako sitä syödä.



Mulla on keskiviikkona np-ultra, jännittää jo hiukan. Mukavaa viikonloppua, saisi jo tulla syksy ja kylmä, en kestä hellettä.



-esmeralda- rv 13+0

Taas on tukalan kuumaa, kaikki mahdolliset ikkunat on pidettävä auki sepposen selällään, että pystyy olemaan sisätiloissa. Tämä kuumuus on kamalaa, ja itse odottelen syksyn viileitä päiviä ja ihan innoissani jo talven ensilumia :-)



Täällä ollaan voitu aika mukavasti viime keskiviikosta lähtien, eli jatkuvaa pahoinvointia ei ole ollut, ja olen huomattavasti virkeämpi, MUTTA kuin kävelevä ruutitynnyri, mielialat heittelevät kuperkeikkaa, ja miehen kanssa ollaan kinattu (tai siis minä ) asiasta kuin asiasta, ja minuutin päästä saatan jo nauraa hekottaa jollekin ihan älyttömällä. ' Siis hei haloo' En ole tiennytkään, että omaan tälläisiä kykyjä. Eilen rupesi tekemään mieli pop cornia ja vetelin sellaisen mikro valmispussin kerralla napaani, ja sitä sitten heräsin oksentamaan puolilta öin, mutta se oksennus oli ihan itse aiheutettua. Alkoivat närästää ne pop cornit ihan hirveästi ja ei auttanut vaikka otin rennietäkin. Tänään olen jo syönnyt uunituoreita karjalanpiirakoita-nam- ja siivonnut koko asunnon, viikannut pyykit jne. Joten entinen teho alkaa olemaan päällä -ihanaa- Voi kun ei tulisi hehkutettua liian aikaisin, kun viikkojakin vasta 9+6, eli huonovointisuus saattaa tulla takaisin.



Olen palaamassa työelämään ensiviikolla jos kaikki menee hyvin, tarkoittaen, että oksentelut on ohitse. Kyllä olen ihmetellyt teitä, jotka sinnikkäästi olette töissä käynneet, vaikka olo on ollut kamala, ja lapsiakin olette joutuneet hoitamaan.



Mullakin on syöminen vähentynyt todella paljon. Syön aika samaan tahtiin kuin ennen raskauttakin, aamulla- aamupäivällä- päivällä ja illalla, mutta kevyesti olen koittanut syödä. Ja alavatsakin on kutistunut selvästi pienemmäksi kuin vielä viikko sitten-



Äitiysvaatteita olen katsellut netissä HM, Missymom ja huuto.nettiäkin on tullut katseltua. Mietin, että kantsiiko sitä maksaa niin paljon, kun ei tarvitse näitä vaatteita kuitenkaan kauaa- Jos ostaisi äitiysvaatteet käyettyinä niin säästäisi jonkusen euron. Mies ei tykännyt ajatuksesta. Missymom oli kivoja paitoja ..



Maanantaina eka neuvola-jännää- Saas nähdä kuuluuko dopplerilla sykkeitä. Mulla on neuvolalääk. vasta 18.9. ja silloinkaan ei vielä ultrata kunnan puolesta vaan joudun odottelemaan (?)



Tänään kyläily päivä, ja saadaan ruokaakin siellä kyläpaikassa, kivaa, ei tarvitse alkaa käryttämään mitään, nyt päivällä.



Kaikille hyvää viikonloppua !



t.emmi-rv-9+6

Mitäpä tuumaatte jos liityn teidän mukavaan seuraanne? Olen lueskellut tätä pinoa alusta asti, mutta ajattelin, että en kuitenkaan ehdi kauheasti kirjoitella. Nyt tuli kuitenkin tunne, että voisi sitä vaikka koettaa ryhdistäytyä :)



Lyhyesti itsestäni: olen 34-v Pirkanmaalta ja odotan toista lastamme. Esikoinen on viikon päästä 1v eli keväällä vipinää tiedossa. Kyllä nyt jo huomaa kuinka erilaista oli odotaa esikoista tai nyt tätä toista... huh, huh. Esikoisen raskausaika oli tosi helppo ja voin mainiosti, mutta nyt... olen ihan poikki! Töissä olen ollut nyt 2 viikkoa ja tuntuu, että sekin verottaa voimia ihan hirveästi. Ja sitten kun kotiin tulen, eipä voikaan vaan heittäytyä sohvalle lepäämään. Tuntuu, että miten ihmeessä tämän raskauden jaksaa... Tai siis kyllä varmaankin raskauden, mutta miten sen työn jaksaa ;)



Monella tuntui olevan ensi viikolla ultra; niin mullakin. Np-ultra on ensi tiistaina ja täytyy tunnustaa, että jännittää... Toivottavasti kaikki on ok.



Leannan kysymykseen pikaisesti: tässä raskaudessa myös minä olen ottanut tavoitteeksi, että paino nousisi mahdollisimman vähän! Alkupaino on jo ihan riittävä, joten nyt täytyisi ottaa järki käteen. Onneksi ei ole kyllä kauheasti maittanutkaan, koko ajan on sellainen ellottava olo eikä tee mitään mieli. Saapi mun puolesta vielä jatkuakin... Emmi taisi todeta, että pahaolo alkaa olla väistymässä. Mulla kävi pari viikkoa sitten kanssa niin, että olo alkoi helpottaa, mutta vaan pariksi päiväksi. Sitten tuli kaikki väsymykset ja pahat olot takaisin. Toivottavasti sulle ei käy niin, vaan pääset nauttimaan virkeämmästä olotilasta.



Vauvan kanssa teen muuten yhden asian ainakin toisin eli en totuta välttämättä sitä tissille nukahtamiseen iltaunille. Esikoisen kanssa siitä meinasti tulla suuuuuri ongelma, mutta onneksi nyt ollaan selvillä vesillä :) Muuten mielestäni ollaan tuon " harjoituskappaleen" kanssa pärjätty vallan mainiosti!



Taidan antaa tilaa muillekin ja palailen jälleen kun sopiva väli tulee. Voikaahan hyvin!



napoltti rv 12+2

Jaa mitä tekisin toisin? Kolmatta pidettiin ku kukkaa kämmenellä ja sen kyllä huomaa! Ihan " pilalle" lellitty. Jos nyt ottais vähän rennommin, ei sitä joka viiden minuutin välein tarvi hyysätä ja oppi mokoma vielä siihen pinenä että nukku aina sylissä. Nyt jo kolme ja puoli ja joka yö vieläki kömpii meidän sänkyyn...Kuinkas ens keväänä? Ekat mamma vaatteet tuli ostettua vaikka jo neljättä odotan, nekin tosin alennusmyynnistä mutta paita menee muulloinkin kun on sellainen kietaistava malli. Kauhee nälkä koko ajan,kaikki mausteinen närästää, iltaisin maha on tosi turvoksissa ja nyt jo alko ne ihanat suonenvedot öisin eli ei muuta ku villasukat ja rasvaa jalkoihin. Mg-tabletteja tulee syötyä ku vaan muistaa ja niistä on apua kans. Painoa ei vieläkään oo tullu muutaku 0,5 kg eli hyvin tähän asti. Pitäis pysyä kohtuudessa.Neuvola parin viikon päästä vasta, kärvistellään sinne jos sitte sais taas kuunnella niitä sydänääniä.



tanja-77 & 12+6

Onneks täällä on muitakin väsyneitä, muuten olisin jo huolissani. Milloikohan tää väsymys hellittää? Kotihommat on yhtä tuskaa, kun kokoajan vois vaan makoilla.



(.) panadolia olen joutunut ottamaan, sen verran on flunssainen olo ollut. Viime yön sain kuitenkin nukuttua, vaikka minäkin tottumuksesta heräsin jo kuudelta. Paha olo nostaa taas päätään, eikä oikein mikään tunnu maistuvan (silti on kokoajan pieni nälän tunne).



Syömistä meinaan rajoittaa tässä raskaudessa, viimeeks tuli syötyä niin että oli tuska yrittää pudottaa niitä hankittuja kiloja. Muuten en varmaankaan tee mitään toisin. Ja yliaikaisuus taitaa olla enemmänkin sääntö, molemmat aik. menneet yli, kakkonen käynnistettiin, eka alkoi lapsiveden lirahtelulla, supistukset tuli vasta myöhemmin. Jospa nyt sais kokea supistuksilla alkavan synnytyksen.



Mitäköhän sitä keksis syödä, jotain tekee mieli.



" Nähdään" taas.



-m- rv 12+5

syömään rapuja.Pukukoodi olisi tietenkin punainen mutta kaikki mun punaiset mekot kiristää tissien ja masun kohdalta.

Myöskin jännittää kiinnijääminen isälleni ja veljelleni.Tiedän millaista naljailua siitä tulee jos kiinni jään.Isäni on varmaan kauhuissaan ja veljeni muuten vaan ei osaa suhtautua niihin asioihin oikein!!!



Menen repimään viimeisetkin vaatteet kaapista ja tuskissani kiskon niitä ylle...



L

Rapuja, ihanaa. Just nyt alkoi niitä tekemään mieli. Ja just äsken heitin taas laattaa, johan mä neljä päivää olinkin oksentamatta. Pottumuusia tuli syötyä, peruna ja riisi onkin ainoot takuuvarmat jotka sisällä pysyy. Mitenköhän noitten rapujen kanssa kävis :)))



Hauskaa iltaa Leannalle!!



Nyt tää taas painuu pitkälleen, plääh.



-m-

Tänään tuntui eka kerran sellainen " humaus" päässä, kun nousin äkkiä ylös, kun olin ollut kyykyllään lattialla ja lattiallehan sitä piti mennä takaisin. No, istuskelin vähän aikaa ja nousin sitten uudelleen, mutta hitaammin ylös. Pitänee muistaa tämä tulevaisuudessa.



PAPU : Pyöräilly on hieman epämukavaa, jotenkin se maha on " tiellä" , mutta kun en muutenkaan pääse päiväsaikaan mihinkään, niin pakkohan se on. Kävely on tietenkin toinen vaihtoehto, mutta ehkä sitten myöhemmin. Ja myös minun mies tekee kotitöitä siinä missä minäkin, ehkä nyt raksa-aikana olen hieman liikaakin tehnyt itse kotitöitä, kun mies osaa kuitenkin siellä raksalla enemmän kun minä.



LEANNA taisi kysellä mitä tekisin toisin. Ensimmäinen raskaus oli siis monellakin tavalla erilainen kuin tämä nykyinen. Olin lähes alusta asti (neljänneltä kuulta siis) yksin. Ja kun tulin laitokselta kotiin olin vauvan kanssa kaksin kotona ja ehkä liiankin usein nukutin vauvan viereeni. Samaan liittyen en halua opettaa tulevaa vauvaa nukahtamaan tissille, kun siitä tulee sitten sellainen äidinjuttu eikä se ole muille kiva, jos nimittäin tuleekin sellainen tilanne, etten voi olla paikalla niin sama heti opettaa lapsi siihen, että syöminen on syömistä ja nukkuminen on nukkumista. Ja nyt raskausaikana, joka kyllä on ihan täysin erilainen kuin ensimmäinen, yritän pysyä samassa painossa kuin olin, tai ettei aino nousisi ainakaan niin paljon kuin ekassa.



Tappert, mulla on nyt pari päivää myös vihlonut ja jomottanut alavatsaa, tänään varsinkin aamupäivällä oikein kovasti. Toivottavasti ei jatku pitkään.



Tänään aion loppupäivän lepäillä, saunoa ja varamaankin tehdä käsitöitä ja roikkua tässä koneella, kun näyttää tuota urheilua tulevan tuolta meidän tv:stä. Jotain pitätisi syödäkkin mutta kun ei tule muuta mieleen kuin puolukka... ei niitäkään oikeen pelkästään viittis popsia :/



Että sellaista tällä kertaa



t.punkeli 11+4 (+1) ja vielä 9 päivää ultraan *huoks*

Heippa vaan kaikille. mä käynkin ihan ekaa kertaa taas pitkään aikaan täällä... oli kiva huomata että on likkeellä muitakin maaliskuisia.. Mä kävin niskapoimu ultrassa jo viime maanantaina mut joudun menemään jo ens viikolla uudestaan. Kun tuo asukin poimu pieneni mitä enemmän lääkäri sitä mittasi. Hän haluaa varmistaa uudestaan ettei tekis väärää diagnoosia. Tulehdus kai mullakin on. sain jotain antibiottista rasvaa..



Toisaalta on kiva nähdä asukki uudestaan jo niin pian.



Mä voisin tällä kertaa kans kokeilla olla lihomatta kun en oo saanu entisiäkään laihdutettua pois. ja ostin jo ihan uudet mammapöksyt...

ne kyllä joutaa oleen kaapissa vielä tovin..

oon onnistunut ainäkin tähän mennessä kun alun pahoinvointi vei neljä kiloa. nyt kun kaikki yököt ja väsymykset on ohi niin jaksaa taas nauttia raskaudestaan vaikkei se vielä ole kunnolla alkanutkaan...



Jaksamisia kaikille!



-Careless- rv 11+6