Herne nokassa

...mutta toisinpäin.Juuri pari päivää olen miettinyt miten huono tunnun olevan :( Mies kehuu maannaisiaan taivaisiin.Miten he tekevät 10tunnin työpäiviä,hoitavat siinä sivussa 5-6lasta ja silti miehelle on aina ruoka valmiina.Jos minä YRITÄN tehdä " erikoisruokaa" hänelle,siinä on liian vähän sitä liian paljon tätä ...................................

Tällaiset " kaudet" tulevat aina joskus.Niinkuin nyt lomamme jälkeen.Olimme kuukauden lomailemassa hänen ystäväperheillään ulkomailla. Ne vaimot todellakin siellä olivat miestensä palvelijoita.Miehet istuivat sohvalla ja napsauttivat sormeaan ja vaimot juoksivat.Minusta se oli aika ajoin hupaisaa katseltavaa.



Tällä hetkellä ei paljon naurata kun huomaan että tämän jälkeen mies yrittää samaa kotona.Kerran,muutama vuosi sitten lähestulkoon erosimme kun huomasin olevani vain palvelijan asemassa ja tein siitä lopun.Sanoin silloin miehelle että on parempi että hän etsii vaimon omasta kulttuuristaan jos koiran haluaa.Nyt vähän pelottaa olemmeko menossa samaan.



Sen verran täytyy sanoa ettei elämä yhdessä nyt niiiiin kauheaa ole,mutta joskus alkaa kasvamaan sarvi otsaan kun huomaa että tällainen normaali suomalainen ei meinaa kelvata.



Epäilen että en ole ainoa jota mies mielellään muuttaisi (ehkä huomaamattaan?) vastaamaan vaimoa omasta kulttuuristaan...

..aiheesta on meidän perheessämme kyllä keskusteltu. Ollaan aika paljon vietetty aikaa miehen perheellisten kavereiden kanssa. Vaimot tuntuvat viettävän aika erilaista elämää kuin minä eli keskittyvät lähinnä perheeseen. Ja jos vaimo käykin kodin ulkopuolella töissä, kotityöt ovat silti hänen vastuullaan. Hyvä mies tietysti " auttaa" ja " osallistuu" , mutta vastuu on naisen.



Olen kuullut tuota samaa, että kun osaa kieltä, laittaa ruokaa ja käyttäytyy tietyllä tavalla, on kuin vietnamilainen. No, otan sen kohteliaisuutena. Tavallaan se kertoo siitä, että vietnamilaiset arvostavat yrityksiäni ymmärtää heidän kulttuuriaan. Jotkut miehet taas ovat ihmetelleet, miksei mieheni ole nainut vietnamilaista " kotihengetärtä" . Mies on vastannut halunneensa vaimon, ei palvelijaa. Ja mä olen sanonut olevani vietnamilaisen vaimo, en vietnamilainen vaimo.



Käyttäydyn kylässä jossain määrin eri tavalla kuin kotona, mutta kukaan ei tule käskemään, miten mä ja mieheni omassa kodissa asiat teemme. Siinä menee raja. Mielestäni miehellä ei ole mitään erioikeuksia sillä perusteella, että haaroissa killuu jotakin. Ja mieheni on tämän hyvin tiennyt yhteen muuttaessamme. Ugh! Feministi on puhunut ;) Jossain toisessa perheessä voidaan ajatella toisella tavalla; meillä näin.



Mutta kyllä yleistäminen toimii toisinkin päin. Miestäni on usein kehuttu rehelliseksi ja suoraksi ihmiseksi - siis ihan kuin suomalainen! Muut kuin suomalaiset eivät voi olla rehellisiä ja suoria?? Tykkää vielä saunoa ja syö grillimakkaraa (niin kuin kaikki suomalaiset).

Minä pidän erittäin suurena kohtelaisuutena kun mieheni joskus kehuu minua ja sanoo että minä olen oikeesti arabi sielultani. Hän ei tarkoita sillä että olisin alistuva kotihegetär kun en sitä kertakaikkiaan ole, me elämme tasa-arvoisessa suhteessa.

Mutta hän tarkoittaa että olen viisas, ylpeä, periaatteellinen ja sitkeä kuin arabinainen, näin hän sen ilmaisee siis.

Arabinainen ei sitäpaitti välttämättä ole alistuva, naisten asema on eri perheissä erilainen.

Varsinkin jos itse ihailee ko naisia ja itse toivoo samanlaisia ominaisuuksia itselleen.



Kysykääpä mitä mieltä miehenne olisi siitä, että ajattelisitte hänen olevan 100% suomalainen...? Olisivatko mielissään vai hiukan hämillään?

enkä haluais missääntapauksessa että hänestä jonain päivänä tulisi joku sterotypia suomalaisesta miehestä. Se ois painajainen!

Minä nimenomaan pidän hänen " arabi-puolestaan." Hän on superupea, loistava ihminen jonkalaista en ole ennen tavannut. Tämä on ihan totta, ja minulla on sentäs ollut onni tavata monia hienoja ihmisiä elämässäni.



Minä oisin aluperinkin ottanut suomalaisen miehen jos minusta tuntuis että suomalainen tapa ajatella ja toimia on ainoa oikea, ja oisin päässyt siis paljon helpommalla. Miksi siis vaivautua?



Nyt piti ensin " kotouttaa" mies, elikkä hänen piti opetella suomekieli, tämä kulttuuri, tavat jne. aloittaa kaikki alusta täällä tyhjästä.

Se on vaativaa homma, eikä todellakaan kannata jos ei rakasta eikä kykene hyväksymään ihmistä sellaisena kuin hän on.

siiri09:

Mutta hän tarkoittaa että olen viisas, ylpeä, periaatteellinen ja sitkeä kuin arabinainen, näin hän sen ilmaisee siis.

Aika rajusti yleistävä kommentti arabinaisista...

Tuntemistani perin harva ylläolevia adjektiiveja täyttää. Joku saattaa noista jotakin olla, mutta eipä taida monikaan (tuskin kukaan) ihan kaikkia, ja heitä tunnen kyllä lukemattomia.

Taidatpa tuntea arabikulttuuria aika yksipuolisesti. Niinkuin ihmiset yleensäkkin täällä Suomessa.



Me kaikki ihmiset olemme yksilöitä, se ois tärkeetä muistaa.

Mieheni puhuu arabinaisista omista lähtökohdistaan käsin. Hänen perheessään, arabinaiset (esim.siskot) ovat vahvoja, itsevarmoja ja koulutettuja.

Ei todellakaan mitään miesten käskytettäviä, ei edes hänen äitinsä ole sellainen vaikka ei osaa edes lukea.

Myös suomalaisissa naisissa on alistuvia naisia, vertailun vuoksi.



Mikään ei ärytä minua kuin joku yleistäminen negatiivisessa mielessä. Mistä se sun mies muuten olikaan?

En ole marokkolainen vaimo enkä koskaan tule olemaan. Kehua voi monella muulla tavalla kuin vertailemalla marokkolaisiin naisiin. En sano heistä mitään pahaa, ei ole tarvetta.

Jos mies haluaa marokkolaisen rouvan kotiinsa niin on hyvä ja menee sitten sellaisen hakemaan, minä kun en voi sellaiseksi muuttua.



Siitä mies onkin sanonut ettei koskaan halua marokkolaista vaimoa, ne vaativat monta lasta ja materiaa ympärilleen niin paljon että mies saisi viettää töissä 28 h päivässä ;)) Minä kun osaan mennä itse töihin ja en perusta materiasta enkä tod vaadi montaa lasta.



Kuumetta, ihan tyytyväisen marokkolaisen suomalainen puoliso

En tarkoittanut tuolla kommentillani sitä, että tuntemani arabinaiset olisivat alistettuja tai käskytettäviä (osa toki saattaa ollakkin, niinkuin minkä tahansa muunkin kulttuurin naisista jotkuta voivat olla) - anteeksi jos sait sen käsityksen.

Nuo käyttämäsi adjektiivit ovat vain aika kovia täyttää ihan yksittäisinäkin hyveinä, saati sitten kaikki samassa pakkauksessa!

Myönnän kyllä, että tuntemani arabipiirit keskittyvät lähinnä vain Pohjois-Afrikan alueelle (josta miehenikin on kotoisin), joten eivät toki anna kokonaisvaltaista kuvaa arabinaisista.

Vielä yksi lisäkommentti tuohon edelliseen : tuntuu että vanha polvi pääsee lähemmäksi tuota kuvaamaasi " ihanne arabinaista" . Nuorista löytyykin sitten jos minkälaista moraalitonta, selkärangatonta hempukkaa. Toki ihan " jaloja" tyyppejäkin, ja kaikkea siltä väliltä.

ruusu1:

Kysykääpä mitä mieltä miehenne olisi siitä, että ajattelisitte hänen olevan 100% suomalainen...? Olisivatko mielissään vai hiukan hämillään?

että on tietyllä tavalla loukkaavaa (sekä miehelle että naiselle) ihannoida oman kansansa tyypillisiä ( jos niitä nyt sitten voi yleistää) ominaisuuksia. Rasistista jopa?

Oma mieheni on ainakin niin ylpeä taustastaan ja juuristaan, ettei todellakaan pitäisi kohteliaisuutena, jos häntä " kehuttaisi" suomalaiseksi. Miksi minun pitäisi siis pyrkiä arabinaisen kaltaiseksi?

Ei ne minusta ole ollenkaan mitään ylipääsemättömiä hyveitä täyttää, ainakin ne kuvaavat minua ja miestäni erinomaisesti, ilman senkummempaa itsekehua.



Minun mottoni onkin että " taho rautainen vie läpi harmaan kallion" ja sen olen opettanut miehellenikin ja aina alkuaikoina muistutin häntä siitä kun masennus iski ja näytti että seinä nousee pystyyn. Mutta lujalla tahdolla ja kovalla halulla me siis selvisimme.



Kyllä monikulttuuriset suhteet vaatii monesti enempi työtä onnistuakseen, ainakin alkuvaiheessa kuin vastaavasti suomi-suomi suhteet, koska toinen muuttaa useasti ihan vieraseen maahan. Siksi varmaan useat päätyykin eroon jo parissa vuodessa. Mutta tämä onkin jo out of topic.



Mutta sitten vielä, ei ainakaan siellä missä mieheni on kotoisin ole naiset yleensä mitään huonomoraalisia hempukoita (kaikkiahan en tunne, mutta mieheni sukua ja tuttavia tarkoitan lähinnä.) Mutta tämäkin on siis edelleen perhe ja yksilökohtainen asia, eikä siis mistään kansalaisuudesta riippuva asia!

Varmaan parisuhde toisesta kulttuurista olevan kanssa on avannut silmiäni myös suomalaiseen kulttuuriin ja auttanut näkemään erilaisia tapoja ajatella. Mutta en myönnä, että olisin kovin suppeakatseinen ollut ennen mieheeni tutustumistakaan. Olisin ihan hyvin voinut " ottaa" suomalaisen miehen, mutta kas - en vain sattunut oikealla hetkellä rakastumaan sellaiseen! Nykyinen mieheni ehti ensin.

siiri09:

Minä oisin aluperinkin ottanut suomalaisen miehen jos minusta tuntuis että suomalainen tapa ajatella ja toimia on ainoa oikea, ja oisin päässyt siis paljon helpommalla. Miksi siis vaivautua?

Eli jos joskus laitan marokkolaista ruokaa ja pukeudun kotona (useasti itseasiassa) marokkolaisittain, saatan sanoa miehelleni, että katsos kuinka minusta on tullut arabi ;) Opiskelen arabiaa, kuuntelen arabialaista musiikkia, mutta olen kyllä mielelläni suomalainen. En ihannoi mitään kansalaisuutta, mieheenikään en rakastunut kulttuurin tai kansalaisuuden takia. Kyllä suomalaisistakin löytyy stereotypiasta poikkeavia ihania yksilöitä :o)



Mutta siis, kyllä minäkin loukkaantuisin jos mieheni tosissaan alkaisi arvostelemaan epäarabimaisia piirteitäni.

Mutta minä en itseäni miellä miksikään stereotypiaksi suomalaisesta naisesta. Olen asunut ulkomailla itsekkin pitkiä aikoja, opiskellut niemomaan arabikultuuria, historiaa ja kieltä, imenyt vaikutteita myös muista eri kulttuureista ja erilaisista tavoista.



Minä tunnen kyllä mieheni kultuurin tavat, esim. sosiaalisuuden ja vieraanvaraisuuden paljon luontevammaksi osaksi itseäni kuin suomalaisen pidättyvyyden, vaikka kyllähän nykyaikana suomalaisetkin ovat alkaneet lisääntyneen matkailun myötä (muihin kuin vain turistikohteisiin) avartumaan onneksi.

Kirjoituksistasi saa sellaisen käsityksen, että näet arabikulttuurissa vain sen hyvät puolet ja suomalaisessa vain huonot.. Ehkä todellisuudessa ei näin ole, mutta jos on, niin et voi kyllä kutsua itseäsi kovin avarakatseiseksi..

Suomalainen tyyppi on mielestäsi tuppisuu, arabi mm sitkeä, ylpeä ja mitähän niitä nyt olikaan. Samoin joku yhtä suppeakatseinen väittää, että suomalainen nainen on rehellinen, uskollinen, luotettava, ja että arabinainen on lörpöttelevä, liioitteleva (=valehteleva...), juonitteleva ja alistettu.

Toitotat, että joka kansassa / kulttuurissa on erilaisia ihmisiä, mutta silti asettelet suomalaisia - arabialaisia vastakkain hyvinkin puolueellisesti.

kyllä minä suomalaisessakin kultuurissa näen hyviä, siis erittäin hyviä puolia. Eli esim. järjestelmällisyys ja tehokkuus, demokratia, yksilön kunnioitus on erittäin hyviä asioita. Ihmiset ovat luotettavia pääasiallisesti mm.



Mutta sitten taasen oikeitten perhearvojen kunnioituksen puute on hyvin negatiivinen asia, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaa kielteisesti. Arabimaissa vanhuksia ei hylätä eikä siellä ole sellasta vapaata seksuaalisuutta niinkuin täällä.

Nämä asiat rappeuttaa kulttuuria, valitettavasti.



Arabikulttuurissa en kyllä ihaile sitä naisten pukeutumiskulttuuria ja naisten asema on monesti varsinkin alueilla missä on köyhyyttä ja kurjuutta huono. Mutta pidän siis heidän tavoistaan, perinteistään ja minun mies nyt on mielestäni hyvä esimerkki hienosta arabimiehestä.

Monet muukin suomalaiset sanovat hänestä sitä samaa.



Mutta minä pyrin näkemään joka kultuurissa hyviä ja huonoja puolia, ja ihmisissä katson aina yksilöä enkä kultuuri/uskonnolista taustaa.



Meillä on samat terveet elämänarvot, tavoitteet ja samanlainen luonne, se on erittäin tärkeää. Oisinkohan löytänyt Suomessa sellasta miestä? ehkä, mutta vaikeeta se ois ollut. Sinä et sitä tietystikkään tiedä mitä tarkoitan, kun et minua tunne.



Meillä on kohta neljäs hääpäivä ja kertakaan ei ole ollut mitään isoa riitaa, vaikka olemme molemmat voimakkaita persoonia, se kertonee paljon.

Ensinnäkään, ketään ei voi muuttaa itseään joksikin toiseksi kuin hän on syntynyt, ja sehän ei ole edes meidän elämän tarkoitus, kopioida jotakin. Kun väärennettyä rahaa on liikenteessä/ tai väärennettyjä jalokiviä, ne ikävä kyllä erottuvat joukosta. Ja, jos joku toinen välttämättä haluaa saada sellaisen copycatin-omakseen niin sekin on jokaisen oma asia. Mitä ketäkin elämältään haluaa ..



Oma mieheni ei vertaile minua keneenkään toiseen vaan minä olen minä ja ylpeä suomalaisuudestani, sekä suomalaisista sukujuuristani, vaikkakin ne ovat tulleet tänne Suomeen ihan jostakin muualta. Olen kunnollinen, en ryyppää, en polta, en ole harrastanut monia suhteita ennen nyk. miestäni, vaikka naimisissa olen ollut aikaisemminkin. Joten aivan varmasti Suomestakin löytyy kunnollisia ja moraaliltaan hyviä naisia sekä miehiä. Minäkään en rakastunut mieheeni, koska hän on aasialainen, rakastuin, koska hän on sympaattinen ja rakastettava henkilö. Hän ei pidä makkarasta, hän ei myöskään jumaloi saunaa, mutta kuitenkin hän on sopeutunut Suomeen ja hänet on täällä hyväksytty.



Seksuaalisuudesta mistä Siiri kirjoitti niin olen hieman erimieltä. Mieheni kotimaassa on sama juttu, eli seksuaalisuus on piiloteltua ja siitä pitää pidättäytyä, MUTTA juuri näissä maissa, missä asioita piilotellaan niin siellä niitä tehdäänkin sitten SALASSA. Ja aivan varmasti myös Arabimaissa ihmiset ovat samanlaisia kun kaikkialla muuallakin. Itse olen ollut muutamissa Arabivaltioissa ja katseltuani ympärilleni niin ihmiset ovat samanlaisia kuin täällä Suomessa. Naiset vienosti flirttailevat miesten kanssa jne.



Vanhusten ja sairaiden hoito- En tiedä Arabimaista, mutta Aasiassa sukulaiset huolehtivat, että ihminen saa hoitoa, mutta kyllä siellä osataan olla sydämmettömiäkin, mutta siihen vaikuttaa eräs asia mikä on nimeltään RAHA. Mutta, kun menet kodin ulkopuolelle niin ketään ei kunnioita sinua, täytyy olla häikäilemätön ja kova pärjätäkseen.



Ja identiteetin muuttumisesta muutama sananen. Ymmärtäisin, jos ihminen asuu/on asunut vuosikymmeniä jossakin niin silloinhan maailmankuva muuttuu ja uusi kulttuuri tarttuu, MUTTA aika yleistä on että ihminen pitää kynsin ja hampain kiinni omasta kulttuuristaan, sen takia maailmalla on suomi-kirkkoja, suomi-kouluja ym harrastustoimintaa, koska ihmisellä on oikeus juuriinsa. Minäkin olen asunnut useamman vuoden Suomesta pois, mutta ei se ainakaan minun suomalaisuuttani vähentänyt/heikentänyt vaan yhä edelleen olin ja olen suomalainen ja ylpeä siitä.



t. emmi

enpä ala inttään vaikka inttäsinkin :D.

Mutta ei todellakaan sellaista suvaistevaisuutta ja avointa seksuaalisuutta kuin länsimaissa on, ei ole arabaimaissa. esim. Libanon hyvin suvaistevaisempi näissä asioissa kun taasen esim. joku Egypti.



Ainakaan minun mieheni kotimaassa ei avoliittoja eikä esiaviollisia suhteita todellakaan harrasteta. Jos joku toista väittää, niin vähämpä tietää. Jos niitä siis on, ne ovat äärimmäsen harvinaisia eikä kukaan itseään kunnioittava muslimi ala sellaseen!



Ihmiset jotka ovat tottuneet ajattelemaan ja hyväksymään sen että vapaa seksuaalinen käyttäytyminen on ok. eivät voi tätä asia ymmärtää eivätkä sitä ennenkaikkea myöskään halua ymmärtää.



Aasiassa, maasta ja yksilöstä riipuen sielläkin, toisissa maissa ollaan hyvin avoimia ja suvaitsevia, toisissa maissa taasen ei. Eikö niin?



En tiedä missä Emmi, olet käynyt mutta esim. turistikohteet eivät anna oikeaa kuvaa minkään maan kulttuurista. Se tulee jokaisen ymmärtää, eikä mistään flirttailustakaan voi arvioida tehdä jos ei kieltäkään ymmärrä.

jossainhan ne tulisivat näkyviin, esim. ennen Suomessa aviottomia lapsia putkähti välillä jostain ja kyllä sellaset asia eivät muutenkaan pitkään voi pysyä salassa jos niitä laajemmin harrastetaan. Ihmiset puhuvat niin mielellään maassa kuin maassa, täälläsista asioista.

tämäkin on yksilöllinen kysymys. Joillakin se on lujemmassa, sekin riippu pitkälti missä ja miten on kasvatettu, koulutettu, minkä ikäisenä on muuttanut ulkomaille ja ennenkaikkea se on myös luonnekysymys..



Miehelläni on vahva kultuurillinen identiteetti johtuen siitä että hän on palestiinalainen, kun taasen minulla se ei ole koskaan ollut niin vahva.