Mies osti syntymäpäivälahjan
On jo vuodrn jankannut että vanha puhelimeni on paska. Minähän sitä käytän, ja toimii mielestäni riittävän hyvin. Olen kieltäytynyt uuden puhelimen hankinnasta niin kauan kuin entinen toimii. Nyt toi synttärilahjaksi, vaikka en halunnut ja suutuin. Kerskakulutus on kestämätöntä. Saa palauttaa. Olenko kohtuuton? Eikä ole provo.
Kommentit (56)
Taatusti on provo, kun pitää erikseen mainita.
Miltähän resupekalta näytät? Teetkö itse hammastahnan ja käytetäänkö teillä kestovessapaperia?
No, ehkä joskus vielä löydät exäni kaltaisen miehen, joka ei koskaan antanut lahjoja jouluna tai syntymäpäivinä, koska ei kuulema vaan keksinyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nyt kuitenkin jätetä kodin tekniikasta ja laitteista päättäminen meille miehille.
Sukupuolisortoa!
Vierailija kirjoitti:
Suutuit siitä kun toinen välittää. Toivottavasti löytää pian aidon ja kiitollisen naisen itselleen.
Se ei ole välittämistä, että päättää toisen puolesta kuinka hänen pitäisi elää ja mikä hänelle on parasta. Se on vallankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien lahjan osto kokemuksella on helpointa ostaa lahjaksi kukkakimppu ja joku lahjakortti.
Ostin vuosia sitten vaimon autoon äitienpäivälahjaksi uudet renkaat ja riitahan siittä tuli.
Autonrenkaat äitienpäivälahjaksi? Kas kun et imuria, tai paistinpannua. Tai silitysraudan jolla voi silitellä sinun paitoja.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä joskus vielä löydät exäni kaltaisen miehen, joka ei koskaan antanut lahjoja jouluna tai syntymäpäivinä, koska ei kuulema vaan keksinyt mitään.
Minulla oli miesystävä, joka ei halunnut muistaa merkkipäiviäni, koska ne olivat _hänelle_yhdentekeviä. Mitäpä minun fiiliksistäni...
Vierailija kirjoitti:
Itse olin vielä kolmisen vuotta sitten tosi tyytyväinen vanhaan näppäinluuriin.
Exät halus välttämättä ostaa mulle uuden, vaikka sanoin etten halua ja pärjään sillä hyvin.
Noh, pidin niitä älypuhelimia sit varapuhelimena ja käytin edelleen vanhaa.
Onko sun exät kavereita keskenään kun yhdessä ostivat sulle puhelimen?
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä joskus vielä löydät exäni kaltaisen miehen, joka ei koskaan antanut lahjoja jouluna tai syntymäpäivinä, koska ei kuulema vaan keksinyt mitään.
Mahtava mies! Ei kuluta turhaan! Näitä lisää!
Minun mies on samanlainen. On ostanut minulle jo pari puhelinta lahjaksi. Sit ne jää laatikkoon lojumaan pariksi vuodeksi, koska en vain halua ottaa uutta puhelinta käyttöön ennen kuin vanha hajoaa lopullisesti. Vihaan kaikkia uusia laitteita ja turhaa kuluttamista. Elän näin ja minusta näin on hyvä. Oma valintani.
Koitan silti olla iloinen, kun mies haluaa huomioida. Vaikeahan se on toiselle keksiä lahjaa ja helpoin on miettiä mitä omasta mielestään toinen tarvitsee ja mitä häneltä puuttuu, kun pitäisi jotenkin myös kuunnella ne hänen toiveensa. Se ei nyt toteutunut ap:n kohdalla ja ymmärrän kiukun.
Ap. Olet ollut kohtuuton. Pyydä anteeksi käytöstäsi.
Olisi tietysti ollut huomaavaisempaa, jos hän olisi kysynyt mitä toivot lahjaksi. Tosin synttäreihin panostetaan aivan liikaa ja niistä tulee parisuhteessa elämää suurempia tunne-elämyksiä hyvässä tai pahassa. Sehän se eniten suututtaa, kun asettaa toiselle odotuksia millainen toisen pitäisi olla ja se tollo kehtaakin olla sitten ihan muuta. Paska juttuhan se on ja etenkin, jos ostelee ihan tyhmiä lahjoja.
Jos toi mies olisi normaali niin häipyisi ja äkkiä. Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Suutuit siitä kun toinen välittää. Toivottavasti löytää pian aidon ja kiitollisen naisen itselleen.
Minä en ole ikinä pitänyt välittämisenä sitä, että ei kuunnella omaa kumppania. Toinen ei halua asiaa x ja saa sen silti synttärilahjan muodossa.
Itse sanoin etten halua lahjaksi mitään. Sain silti mehubaariin lahjakortin. Hauska vain, että itse en pidä niistä mehubaarin mehuista ja smoothieista. Mies niihin haluaa, itse mielummin menen kahville. Mies ei itse suostu sitä lahjakorttia käyttää, sillä se on minulle lahja. No käyttämättä varmaan jää.
Onko siis välittämistä se, että ostetaan lahja, josta antaja pitää eikä saaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutuit siitä kun toinen välittää. Toivottavasti löytää pian aidon ja kiitollisen naisen itselleen.
Minä en ole ikinä pitänyt välittämisenä sitä, että ei kuunnella omaa kumppania. Toinen ei halua asiaa x ja saa sen silti synttärilahjan muodossa.
Itse sanoin etten halua lahjaksi mitään. Sain silti mehubaariin lahjakortin. Hauska vain, että itse en pidä niistä mehubaarin mehuista ja smoothieista. Mies niihin haluaa, itse mielummin menen kahville. Mies ei itse suostu sitä lahjakorttia käyttää, sillä se on minulle lahja. No käyttämättä varmaan jää.
Onko siis välittämistä se, että ostetaan lahja, josta antaja pitää eikä saaja?
Näen tuon jotenkin vähän surullisena, siis lahjan antajan kannalta.
Kaikki eivät ole hyviä keksimään lahjoja, etenkään niitä täysin osuvia.
Mutta se, että joku antaisi minulle lahjan, oli se sitten vaikka suklaapatukka, kertoo toisen muistaneen ja halunneen ilahduttaa edes jotenkin.
Exäni kun ei antanut koskaan lahjaksi yhtään mitään siksi, ettei kuulema vaan keksinyt mitään. Ja olisin kelpuuttanut lahjaksi vaikka sen suklaalevyn tai kukkakimpun.
Vierailija kirjoitti:
Ja omin nimenomaan kieltänyt pugelnta ostamadta jo vuodrn ajan. Nyt ditten tuntuu että ei kuuntele yhtään mitä sanon.
Kävit sitten vaihtamassa sen votkapulloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin opetetaan mies olemaan antamatta lahjoja.
Tiedät sitten muutaman vuoden kuluttua, mikset saa ikinä lahjoja häneltä - ei tarvi tulla ihmettelemään tänne palstoille asti.
En halunnut mitään lahjaa ja mies oli hyvin perillä siitä. En edelleenkään ymmärrä miksi vanha puhelimeni on hänelle ongelma. Sanoo että rätisee puhelun aikana. Kumma juttu että kukaan muu ei ole vielä sanonut samaa.
Saahan sitä parisuhteensa noinkin pilattua.
Itse mietin, että miehesi halusi ilahduttaa sinua uudella puhelimella.
Olen itse joskus antanut exälle lahjan, josta sain vain sättimiset, että "miksi sä tällaista annat, ei mulle mitään tartte antaa kun en halua mitään!".
Tuota jää oikeasti lahjan antajana kamala tunne. Kun on ajatellut ilahduttavansa toista, mutta saakin haukut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien lahjan osto kokemuksella on helpointa ostaa lahjaksi kukkakimppu ja joku lahjakortti.
Ostin vuosia sitten vaimon autoon äitienpäivälahjaksi uudet renkaat ja riitahan siittä tuli.
Autonrenkaat äitienpäivälahjaksi? Kas kun et imuria, tai paistinpannua. Tai silitysraudan jolla voi silitellä sinun paitoja.
Mies ajatteli lastensa ja heidän äidin turvallisuutta ja metsäänhän se meni, kun ei tullut rakkausrunoa, korua, suklaata ja kukkasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutuit siitä kun toinen välittää. Toivottavasti löytää pian aidon ja kiitollisen naisen itselleen.
Minä en ole ikinä pitänyt välittämisenä sitä, että ei kuunnella omaa kumppania. Toinen ei halua asiaa x ja saa sen silti synttärilahjan muodossa.
Itse sanoin etten halua lahjaksi mitään. Sain silti mehubaariin lahjakortin. Hauska vain, että itse en pidä niistä mehubaarin mehuista ja smoothieista. Mies niihin haluaa, itse mielummin menen kahville. Mies ei itse suostu sitä lahjakorttia käyttää, sillä se on minulle lahja. No käyttämättä varmaan jää.
Onko siis välittämistä se, että ostetaan lahja, josta antaja pitää eikä saaja?
Näen tuon jotenkin vähän surullisena, siis lahjan antajan kannalta.
Kaikki eivät ole hyviä keksimään lahjoja, etenkään niitä täysin osuvia.
Mutta se, että joku antaisi minulle lahjan, oli se sitten vaikka suklaapatukka, kertoo toisen muistaneen ja halunneen ilahduttaa edes jotenkin.Exäni kun ei antanut koskaan lahjaksi yhtään mitään siksi, ettei kuulema vaan keksinyt mitään. Ja olisin kelpuuttanut lahjaksi vaikka sen suklaalevyn tai kukkakimpun.
No suklaapatukkakin olisi ollut jees. Olen aina sanonut etten halua mitään, mutta jos on pakko jotain, niin se suklaakin riittää. Vaikka se pätkispatukka.
Kyllä mielestäni 15v suhteessa jo pitää tuntea toinen ja tietää, että pitääkö jostain vai ei.
Eiköhän nyt kuitenkin jätetä kodin tekniikasta ja laitteista päättäminen meille miehille.