Tuttavaperheen ero,vaikea suhtautua uuteen kumppaniin

Osaan jotenkin kuvitella, että itsenikin olisi vaikea suhtautua uuteen vaimoon. Mutta ehkäpä hän onkin hyvin mukava, kun paremmin tutustutte.

Joo, ymmärrän tunteesi - MUTTA koeta pitää silti mölyt mahassa. Et oikeasti tiedä yhtään siitä, mitä tuttavapariskunnan parisuhteessa tapahtui. Voi ihan hyvin olla, että se mies ei ole yksin "roisto" ja syypää eroon, vaan suhde oli kaikin puolin väljähtynyt jo ennen miehen toiseen naiseen rakastumista. Meillä naisilla on taipumusta sympata exää, mutta entä se mies, joka vuosia on näytellyt perheessä statistin roolia ja seurannut sivusta, kun vaimo keskittyy lapsiin, työhön, huushollaukseen ja mihin kaikkeen ennen kuin uhrannut ajatusta miehelle ja parisuhteelle...

Enkä nyt sano, että noin on tuttavapariskunnallanne ollut, kun en tietenkään mitään tilanteesta tiedä. Mutta sanon, että tuokin voi olla se toinen totuus, ja asiat ovat yleensä monimutkaisempia kuin päälle päin luulisi. Sivullinen ei - vaikka olisi läheinenkin ystävä tai sukulainen - EI tiedä tilanteesta koko totuutta. Sen vuoksi ei kannata valita puolia, vaan pyrkiä pysymään neutraalina.

Aika auttaa. Itsellä ollut ihan sama tilanne perhepiirissä (eli tätä jättäjää en oikein voinut edes poistaa elämästäni). Silloin vannoin, että en koskaan tule olemaan ystävällinen tuolle uudelle naiselle. Mutta, mutta... ajan kuluessa viha haalenee. Melko piankin tajusin olevani liian hyvin kasvatettu, että olisin päin naamaa tunteeni näyttänyt. Emme me mitään ylimpiä ystäviä tule koskaan olemaan, mutta osaan kyllä käyttäytyä sivistyneesti hänen seurassaan.

Mun lapsuuden ystävä meni aikoinaan naimisiin ja minun mieheni ja hänen mies ystävystyivät. Minä olin vuosia lapsuuden ystävän kanssa enää tuttavia, mutta miehet olivat hyviä kavereita.

Kun he erosivat, olin täysin samassa tilanteessa. Vaimon olin tuntenut pienestä tytöstä asti.

Joten yhtäkkiä huomasin etten pyytänut uutta pariskuntaa kylään. Miehet kävivät kaksin jossain, mutta en ole tutustunut uuteen vaimoon juuri lainkaan. Olemme kerran olleet heillä uutena vuotena, kun siinä kaikkien edessä polvistui ja kosi naisystäväänsä, halusi siis yleisöä.

Eikä haittaakaan. Mies tapailkoon ystäviään missä tapailee ja mä kutsun kotiii ketä haluan kutsua. Mies ei ole halunnut kutsua ystäväänsä meille, tämä sopii minulle mainiosti.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 10:52"]Joo, ymmärrän tunteesi - MUTTA koeta pitää silti mölyt mahassa. Et oikeasti tiedä yhtään siitä, mitä tuttavapariskunnan parisuhteessa tapahtui. Voi ihan hyvin olla, että se mies ei ole yksin "roisto" ja syypää eroon, vaan suhde oli kaikin puolin väljähtynyt jo ennen miehen toiseen naiseen rakastumista. Meillä naisilla on taipumusta sympata exää, mutta entä se mies, joka vuosia on näytellyt perheessä statistin roolia ja seurannut sivusta, kun vaimo keskittyy lapsiin, työhön, huushollaukseen ja mihin kaikkeen ennen kuin uhrannut ajatusta miehelle ja parisuhteelle...

Enkä nyt sano, että noin on tuttavapariskunnallanne ollut, kun en tietenkään mitään tilanteesta tiedä. Mutta sanon, että tuokin voi olla se toinen totuus, ja asiat ovat yleensä monimutkaisempia kuin päälle päin luulisi. Sivullinen ei - vaikka olisi läheinenkin ystävä tai sukulainen - EI tiedä tilanteesta koko totuutta. Sen vuoksi ei kannata valita puolia, vaan pyrkiä pysymään neutraalina.

[/quote]

Oikeuttaako sun mielestä tuo vaihtamaan uuteen? Mun mielestä silloin keskustellaan ja yritetään korjata tilannetta.

En minäkään edes haluaisi tutustua siihen uuteen kumppaniin. Sitä jotenkin vaan menis fiilarit.

Olen ollut ja olen edelleen samassa tilanteessa. Kaiken lisäksi olen hyvä ystävä miehen ex-vaimon kanssa edelleen. Maku meni sekä miehestä että uudesta puolisosta.

Olen ottanut kohteliaan mutta pidättyväisen linjan. Olen tekemisissä sen mitä pitää, mutta mihinkään syvällisempään tai kunnon hauskanpitoon en taivu enkä kutsu kotiimme. Minun ei tarvitse olla tosiystävä tai tutustua uuteen naiseen perusteellisemmin, muodollinen ystävällisyys saa riittää.