Aina lomalla ahdistun elämästäni :(

up

Nykyisin se, että tiedostaa elämän olevan turhaa ja mielipuolista (se oravanpyörä) luokitellaan masennukseksi?

Noh, koskapa erilaisia ajattelutapoja olisikaan ymmärretty.

up

Tosiaan ongelma ei ole siinä lomassa tai tyhjässä kalenterissa vaan siinä, että kun ei ole ohjelmoitua tekemistä niin ei voi paeta omaa todellisuuttaan suorittamalla asioita. Joten jos sinusta tuntuu, että elät vääränlaista elämää, niin tod näk elät vääränlaista elämää eikä sitä tunnetta kannata turruttaa millään mielialalääkkeillä- poistaa ehkä oireen mutta ei syytä. Ja ehkäpä olet myös masentunut, mutta mikäli sen masennuksenkin syynä on vääränlainen elämä, niin silloinkin syytä hoitamalla poistuu oireet. Eikä se tarkoita sitä, että sinun pitäisi välttämättä esim. vaihtaa työpaikkaa tai lakata ostamasta lapsille vaatteita tai muuttaa metsämökkiin loppuiäksi. Aika monen ihmisen  mielestä on järjetöntä jos elämä pyörii pelkästään työnteon ja kuluttamisen ympärillä. Lähipiirisi ei välttämättä ole sitä mieltä, mutta se ei tarkoita, että he olisivat oikeammassa kuin sinä. Ehkä olet ns. kasvamassa henkisesti johonkin positiviiseen suuntaan ja ahdistut siitä, kun huomaat, ettei tämä nykyinen elämä olekaan niin hienoa kuin olet ehkä ajatellut. Ajattele vaikka sitä aikaa kun olit lapsi, ei varmaankaan suurin mielihyvä elämästä tullut (ainakaan pelkästään) siitä jos oli saanut kokeesta hyvän numeron tai kun sai uuden lelun, aika pian siihen leluun kyllästyi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:49"]

Nykyisin se, että tiedostaa elämän olevan turhaa ja mielipuolista (se oravanpyörä) luokitellaan masennukseksi?

Noh, koskapa erilaisia ajattelutapoja olisikaan ymmärretty.

[/quote]

Joo, jossei länsimainen elämäntyyli ja oravanpyörässä pyöriminen kiinnosta, niin ei muuta ku pilleriä poskeen ja kuluttamaan.

Mä olen ihan samanlainen. Ahdistaa.

Mä vihaan ja ahdistun eniten mun työstä. Olen ollut pitkään talossa, mutta edelleen olen siellä ihan "nobody". Olen kiitollinen, että on töitä, inhottaa vaan kun ei ehdi ollenkaan elää, kun aina on töitä, tulossa töistä, menossa töihin. On ollut ihana lomailla lasten kanssa, viettää aikaa yhdessä jne.

Nytkin kun syksy tulee, huomaan että joudun huolehtimaan ihan tyhjänpäiväisistä asioista. Kuten että millaisia vaatteita pienelle koululaiselle täytyy ostaa, ettei joutuisi heti kiusatuksi. Samaan aikaan itse ajattelen, ettei vaatteilla pitäisi olla tuollaista merkitystä. Miksi minun pitää tietää jotain lasten merkkivaatteita? Sama oli päiväkodin kanssa. Koin, että lapsen täytyy näyttää tietynlaiselta, jotta mut äitinä hyväksyttäisiin. En tykkää yhtään tällaisesta maailmasta :(

Tuntuu, että koska tahansa voin tehdä virheen, minkä vuoksi mua aletaan paheksua ja suljetaan ulkopuolelle. Jos vaikka valitsen lapselle vääränlaisen harrastuksen, laitatatn sittenki korvikset liian aikaisin tai muutan väärälle alueelle. En jaksa tätä jatkuvaa stressiä ns turhista asioista.

Et ole yksin, mua ahdistaa vähän vastaavat asiat... Lapset vasta päiväkodissa.

Apua noi on just noita juttuja mitkä muakin lasten hankinnassa pelottaa. Oon miettinyt että ehkä mullekaan ei sovi tuollainen elämä. Voisin matkustella paljon ja tehdä siinä välissä aina töitä. Mutta ehkä sä voisit lapsenkin kanssa tehdä jotain muutoksia. Ootko puhunu miehes kanssa että oravanpyörä ahdistaa?

Olen puhunut miehenkin kanssa, mutta näissä asioissa ollaan aivan eri paria. 

Kuulostaa selvästi siltä, että olet masentunut. Suosittelen hankkiutumaan ammattilaisen juttusille, monesti juuri loman ym. vähemmän stressaavan jakson aikana mieleen patoutuneet tunteet nousevat pintaan. Tähän vaivaan on tarjolla monenlaista apua, kannattaa tarvittaessa pyytää lähete psykiatrille, jos tulette hoitajan kanssa siihen tulokseen. Esimerkiksi neuroleptilääkityksestä uskoisin olevan tapauksessasi hyötyä.

T. psyk. SH

Osta huutonetistä valmis paketti jonkun toisen valmiiksi valitsemia vaatteita lapselle, yksi huoli vähemmän. :) tämä oli vain puoliksi vitsi. Yleensähän kyllä persoonallisista ihmisistä tykätään, en usko että on ongelma, jos olet omanlaisesi.

Onko sinulla harrastuksia? Ihan omaa juttua? Luulen, että olet sellaisen tarpeessa.

Hui kauhea, on sullakin ongelma, ap! Suosittelen reissua kehitysmaahan, jotta näkisit, mitä todellinen kurjuus on. Kaikesta sitä kehdataankin nykyisessä hyvinvointivaltiossa valittaa, sodan kauhut kärsineet kääntyisivät haudassaan.

Mulla tuli myös mieleen että saatat olla masentunut.

Itselläni on kolme lasta ja jos miettisin koko ajan mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä tai mitä muut odottavat meiltä niin hulluksihan sitä tulisi.

Kannattaa ap huomioida myös seurakunnan tarjoamat palvelut. Esimerkiksi pastorien kanssa voit milloin vain keskustella huolistasi, he ovat vaitiolovelvollisia.

Ei tuo mitään masennusta ole todellakaan, kuten joku vihjasi, vaan täysin normaalia oman elämän ja arvojen pohdintaa silloin, kun siihen riittää voimavaroja. Loma-ajat on tyypillisiä asioita näitä pohtia, kun työ ja arki ei vie voimavaroja. Ei jumalauta, että neuroleptejä joku ehdottaakin, toivottavasti ei ole oikea psyk. sh. tyyppi... 

Nuo tuollaiset pohdinnat on ihan terveellisiä ja hyviä. Parasta on olla juoksematta niitä pakoon tekemiseen ja menemiseen. Antaa niiden olla ja kertoa sanomansa. AHdistukseen ei kuole ja se on usein rakentavaa. Jos jaksat sen kanssa, ja asetut sen ääreen rauhassa, kyllä lopulta alat vähitellen tietää, mihin suuntaan elämääsi haluaisit muuttaa. Joskus tosin ulkoista muutosta ei tarvita ollenkaan, vaan omien sisäisten arvojen tai ajattelumallien muutosta. 

Jos kirjoitukset 2 ja 3 on myös ap:n tekstiä, niin jonkinlaista omien arvojen miettimistä varmaan tarvitaankin, vaikuttaa että aikuiseksi ihmiseksi toisten mielipiteet on aivan kohtuuttoman tärkeitä ap:lle. Kasvun paikka, ja kasvuun liittyy usein kasvukipuja. Eikä niitä pidä tukahduttaa neurolepteillä ;)

13: Kyllä ap:n aloitus ihan selvältä masennukselta kuulostaa. Uskon että saman päätelmän tekisi moni muukin mielenterveysalan ammattilainen. Kun nykyään on tehokkaita mielialalääkkeitä olemassa, miksei niitä kannattaisi hyödyntää?

Mä ahdistun myös lomalla, mutta syynä on parisuhde ja miehen jatkuva läsnäolo. Lomalla on aikaa reflektoida omia toiveita ja tekemisiä, mihin ei arkena löydy energiaa. Lisäksi lomaan kohdistuu valtavasti odotuksia. Kauhea tarve rentoutua, kehittää itseään ja siivota perimmäisetkin komerot. Nyt vihdoinkin olisi aikaa parisuhteelle ja villille seksielämälle. Toisaalta lasten kanssa pitäisi tehdä kaikkea kivaa ja kehittävää. Ahdistus kasvaa, kun tietää että aika ei riitä kaikkeen. Puolison naama alkaa aika pian tympiä ja parisuhteen ongelmat tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Ikäviä asioita ei voi enää työntää taka-alalle vaan nyt olisi aika kohdata ja korjata ne arkena kasaantuneet ongelmat. Onneksi loma loppui jo.