Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta

Uuspuritanismi on kaikin puolin karseaa paskaa.

Minä sain kuulla vasta yli kolmikymppisenä, että olin ollut usein mummolassa hoidossa jopa viikkoja. Äitini oli yksinhuoltaja. Ihmettelin aina miksi minulla on niin paha hylätyksi tulemisen kammo. Se on suorastaan sydäntä raastavaa välillä.

Jättäkää vain vauvanne ilman äitiä pitkäksi aikaa, mutta kyllä se vaikuttaa vielä aikuisenakin. Pahinta on se, että vaikka asian tietää niin psyyke on sellainen asia mitä ei voi oikein järjellä parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes hankkia lapsia jos ei voi työtä asettaa edes kakkossijalle hetkeksi aikaa. Kivahan se olisi elää aina niin kuin itseä huvittaa, mutta vanhempana on joskus ajateltava muita ensin.

Kysy tuota niiltä sadoilta tuhansilta miehiltä, jotka hankkivat lapsia, mutta eivät todellakaan laita työtään kakkossijalle. Aloita vaikka NHL- tai KHL-jääkiekkoilijoista. Siellä maailmassahan on ihan normi, että ollaan pelireissulla pari-kolme viikkoa. Eikä sekään tavatonta ole, että isukki lähtee koko kaudeksi (n. 7kk) yksin Venäjälle ja äiti jää lasten kanssa kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Jouduin vauvana sairaalaan viikoksi, tuolloin ei vanhemmat päässet katsomaan osastolle. Olin kuulemma katsonut vanhemmista täysin ohi kun minua haettiin pois sieltä.

Nainen tai mies, niin perhe päättää nämä asiat itse. Jos se sopii heille, niin se on sovittava myös näille nillittäjille. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kuulla vasta yli kolmikymppisenä, että olin ollut usein mummolassa hoidossa jopa viikkoja. Äitini oli yksinhuoltaja. Ihmettelin aina miksi minulla on niin paha hylätyksi tulemisen kammo. Se on suorastaan sydäntä raastavaa välillä.

Jättäkää vain vauvanne ilman äitiä pitkäksi aikaa, mutta kyllä se vaikuttaa vielä aikuisenakin. Pahinta on se, että vaikka asian tietää niin psyyke on sellainen asia mitä ei voi oikein järjellä parantaa.

Auttaako tavuttaminen? Lap-sil-la on i-sä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Miten niin silloin? Ihan normimenoahan tuo on nykyäänkin. Lisäksi on paljon lapsia, jotka kasvavat isän kanssa kaksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva oli 1,5 kk, kun lähdin miehen kanssa reilun viikon lomalle Aasiaan ystävän häihin. Mummolassa oli ja hyvin meni :)

Mistäs sinä sen tiedät miten meni, kun et ollut paikalla? Se on ihan tutkittu asia, että tuon ikäinen voi olla erossa lähimmästä hoivaajastaan 1-2 tuntia keskimäärin ilman että ero on vauvalle raskas. Tuollainen yli viikon ero on noin pienelle jo hyvin traumaattinen. Tutkittu asia.

Tai menee "hyvin" kun vauva ei itke vaan kääntyy sisäänpäin kun tuttu hoitaja on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin vauvana sairaalaan viikoksi, tuolloin ei vanhemmat päässet katsomaan osastolle. Olin kuulemma katsonut vanhemmista täysin ohi kun minua haettiin pois sieltä.

Ja nyt aikuisena olet tuon kokemuksen takia kovinkin traumatisoitunut? Vai mikä oli pointtisi? Pikkuvauvat nyt katselevat milloin minnekin. Ei se kotona 24/7 oleva vauvakaan vanhempiaan koko aikaa tuijota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Miten niin silloin? Ihan normimenoahan tuo on nykyäänkin. Lisäksi on paljon lapsia, jotka kasvavat isän kanssa kaksin. 

Normimenoa on pitkät vanhempainvapaat. Tehdään pari lasta putkeen ja ollaan pois töistä 4 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva oli 1,5 kk, kun lähdin miehen kanssa reilun viikon lomalle Aasiaan ystävän häihin. Mummolassa oli ja hyvin meni :)

Mistäs sinä sen tiedät miten meni, kun et ollut paikalla? Se on ihan tutkittu asia, että tuon ikäinen voi olla erossa lähimmästä hoivaajastaan 1-2 tuntia keskimäärin ilman että ero on vauvalle raskas. Tuollainen yli viikon ero on noin pienelle jo hyvin traumaattinen. Tutkittu asia.

Tai menee "hyvin" kun vauva ei itke vaan kääntyy sisäänpäin kun tuttu hoitaja on kadonnut.

No, se että sinun lapsillesi mummo on vieras ihminen, ei tarkoita, että kaikissa perheissä niin olisi. Oma 6kk vauvani suorastaan hihkuu riemusta, kun pääsee mummon luo. Tunnistaa mummon oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Miten niin silloin? Ihan normimenoahan tuo on nykyäänkin. Lisäksi on paljon lapsia, jotka kasvavat isän kanssa kaksin. 

Normimenoa on pitkät vanhempainvapaat. Tehdään pari lasta putkeen ja ollaan pois töistä 4 vuotta.

No ei kyllä olla niissä ns. paremmissa piireissä, joista tuossa puhuttiin. Joku lähäri nyt voikin olla vaikka 10 vuotta kotiäitinä. Uranaisille sellainen ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin vauvana sairaalaan viikoksi, tuolloin ei vanhemmat päässet katsomaan osastolle. Olin kuulemma katsonut vanhemmista täysin ohi kun minua haettiin pois sieltä.

Ja nyt aikuisena olet tuon kokemuksen takia kovinkin traumatisoitunut? Vai mikä oli pointtisi? Pikkuvauvat nyt katselevat milloin minnekin. Ei se kotona 24/7 oleva vauvakaan vanhempiaan koko aikaa tuijota. 

Kyllä katsekontaktin välttäminen on ihan selkeää, eikä normaalia.

Ilmeisesti oli ollut järkytys vanhemmille, kun sitä minulle myöhemmin useampaan kertaan muisteltiin. Sellaista ei omalle lapselle tahallisesti halua tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva oli 1,5 kk, kun lähdin miehen kanssa reilun viikon lomalle Aasiaan ystävän häihin. Mummolassa oli ja hyvin meni :)

Mistäs sinä sen tiedät miten meni, kun et ollut paikalla? Se on ihan tutkittu asia, että tuon ikäinen voi olla erossa lähimmästä hoivaajastaan 1-2 tuntia keskimäärin ilman että ero on vauvalle raskas. Tuollainen yli viikon ero on noin pienelle jo hyvin traumaattinen. Tutkittu asia.

Tai menee "hyvin" kun vauva ei itke vaan kääntyy sisäänpäin kun tuttu hoitaja on kadonnut.

Onhan noita dokumenttejakin, joissa ulkomaisissa orpokodeissa on liuta vauvoja, mutta omituisen hiljaista. Vauvat eivät enää itke.

EM-kisoissa oli juuri monta joukkueellista miehiä, jotka olivat poissa perheensä luota viikkoja. Miksi kukaan ei ole huolissaan näiden miesten lapsista? Ainakin yhdellä taisi olla vielä nuorempikin vauva kun kisoihin lähti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Miten niin silloin? Ihan normimenoahan tuo on nykyäänkin. Lisäksi on paljon lapsia, jotka kasvavat isän kanssa kaksin. 

Normimenoa on pitkät vanhempainvapaat. Tehdään pari lasta putkeen ja ollaan pois töistä 4 vuotta.

No ei kyllä olla niissä ns. paremmissa piireissä, joista tuossa puhuttiin. Joku lähäri nyt voikin olla vaikka 10 vuotta kotiäitinä. Uranaisille sellainen ei onnistu. 

Mikä nyt sitten on uranainen. Itse olin 1v8kk pois ja etenin urallani ihan normaalisti. Mies oli kotona vuorotteluvapaalla kunnes lapsi täytti 2 v. ja meni pph:lle hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin vauvana sairaalaan viikoksi, tuolloin ei vanhemmat päässet katsomaan osastolle. Olin kuulemma katsonut vanhemmista täysin ohi kun minua haettiin pois sieltä.

Ja nyt aikuisena olet tuon kokemuksen takia kovinkin traumatisoitunut? Vai mikä oli pointtisi? Pikkuvauvat nyt katselevat milloin minnekin. Ei se kotona 24/7 oleva vauvakaan vanhempiaan koko aikaa tuijota. 

Kyllä katsekontaktin välttäminen on ihan selkeää, eikä normaalia.

Ilmeisesti oli ollut järkytys vanhemmille, kun sitä minulle myöhemmin useampaan kertaan muisteltiin. Sellaista ei omalle lapselle tahallisesti halua tehdä.

Niin, että onko sinulla nyt niitä traumoja tuon ajan vuoksi? Et vielä vastannut siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kuulla vasta yli kolmikymppisenä, että olin ollut usein mummolassa hoidossa jopa viikkoja. Äitini oli yksinhuoltaja. Ihmettelin aina miksi minulla on niin paha hylätyksi tulemisen kammo. Se on suorastaan sydäntä raastavaa välillä.

Jättäkää vain vauvanne ilman äitiä pitkäksi aikaa, mutta kyllä se vaikuttaa vielä aikuisenakin. Pahinta on se, että vaikka asian tietää niin psyyke on sellainen asia mitä ei voi oikein järjellä parantaa.

Auttaako tavuttaminen? Lap-sil-la on i-sä.

Et ilmeisesti ymmärrä. Noh kerrotaan sitten kuin yksinkertaiselle.

Mikäli perheessä on kaksi vanhempaa, niin silloin molempien olisi syytä osallistua lapsen kasvattamiseen. On paljon ihmisiä, jotka kärsivät heidän uraohjus-isänsä poissaolosta.

Jos vanhempia on vain yksi, niin silloin tämän yhden vanhemman pitää olla läsnä. Ymmärrätkö, että kyse on hylätyksi tulemisen tunteesta ja jo pienikin vauva kokee sitä alitajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kukaan ei itke siitä, että ns. paremmissa piireissä on ihan normikäytäntö, että lapset hoitaa lastenhoitaja ja äiti keskittyy omaan uraansa/elämäänsä. Näin ollut jo vuosisatoja. 

Silloinhan lapset pitävätkin sitä lastenhoitajaa äitinään. Aiemmin monista mummoistakin saattoi tulla niitä ”äitejä”, kun ei ollut pitkiä hoitovapaita.

Miten niin silloin? Ihan normimenoahan tuo on nykyäänkin. Lisäksi on paljon lapsia, jotka kasvavat isän kanssa kaksin. 

Normimenoa on pitkät vanhempainvapaat. Tehdään pari lasta putkeen ja ollaan pois töistä 4 vuotta.

No ei kyllä olla niissä ns. paremmissa piireissä, joista tuossa puhuttiin. Joku lähäri nyt voikin olla vaikka 10 vuotta kotiäitinä. Uranaisille sellainen ei onnistu. 

Mikä nyt sitten on uranainen. Itse olin 1v8kk pois ja etenin urallani ihan normaalisti. Mies oli kotona vuorotteluvapaalla kunnes lapsi täytti 2 v. ja meni pph:lle hoitoon.

Ja koetat nyt sanoa, että on väärin, jos joku tekee eri tavalla kuin sinä? Esimerkiksi yksityisyrittäjä ei paljon äitiyslomia voi pidellä, jos aikoo että firma jatkossakin jotain tuottaa.