Lue keskustelun säännöt.
Yksipuolinen ikävä
30.07.2014 |
Mietin, että saakohan sellainen ihminen elämäänsä jotain hyvää energiaa tai onnentunnetta, ketä ajattelen usein ja lämmöllä muistelen menneitä aikoja? Mietin usein - oikeastaan päivittäin - mitä hänelle kuuluu, ikävöin häntä jollain lailla ja toivon, että tapaisimme vielä. Toisaalta tuntuu kurjalta, että tunne on luultavasti nykyään hyvin yksipuolinen, mutta sitä helpottaa ajatus siitä, että ehkä hänelle koituu jotain hyvää siksi, että kannan häntä mun sydämessä.
Äh, toiveajattelua ja haihattelua, tiedetään. :) Olenko ainoa, joka joskus miettii tällaista?
Kommentit (3)
Tällä logiikalla varmaan sitten koituu jotain pahaa ihmiselle, joka on tehnyt minulle tahallaan pahaa ja jota muistan todellakin erittäin pahalla?? Taikauskoa.
Nytkin puoli maailmaa haluaisi pysäyttää Putinin, mutta hän näyttää edelleen olevan presidenttinä, ihan on pysynyt terveenä jne. Ja se, että minun raukkamaisella pahantekijälläni menee surkeasti, on ihan hänen omaa aikaansaannostaan, eikä johdu mistään hämäräperäisistä energioista joita minun ajatuksistani koituisi hänen suuntaansa. Jos jonkun voisi vaikka ajatella kuoliaaksi, maailma olisi ihan toisenlainen paikka :-D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mielestäni tarvitse olla mitään hyvien ajatusten ja huonojen ajatusten vastavuoroisuutta, eli että huonot ajatukset aiheuttaisi jollekin ikävyyksiä elämään jos hyvät muistot toisivat puolestaan onnea.
Tuntuisi suurelta tuhlaukselta, jos kauniista jatkuvista ajatuksista ei koituisi niiden kohteelle mitään ihanaa..! Tuhlausta se silti taitaa olla, sillä itse en ainakaan koskaan muista tunteneeni mitään mystisen kosmista lämpöä tms elämässäni, vaikka myöhemmin olisi selvinnyt minun olleen esim jonkun ihailun kohde.
Samaa mietin joskus. Toivottavasti on näin!