Mistä tunnistaa tapailun alkuvaiheessa perässä vedettävän ja passiivisen "Päätä sä" -miehen?

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mistään muusta kuin antamalla miehelle valintoja tehtäväksi semmoisen asian kohdalla jonka tiedät hänelle tärkeäksi.

T. Mies kenelle valtaosa asioista ei yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa, joten on oikeasti ihan yhdentekevää mitä tapahtuu.

Ainoat asiat, jotka herättää ns. sisäisen Hitlerin on ruuan laatu, liikunta ja ei välttämättön rahankäyttö. (Tuhlaaminen)

Näistä aiheista saa halutessaan sodan aikaiseksi. Jos lähtee ostamaan vaikkapa mäkkäristä ruokaa, koska ei jaksa käyttää 5minuuttia ruuanlaitossa tai haluaa ostaa itselleen uudet korkokengät, kun kaapissa on jo entuudestaan koskemattomana lojuvia kenkäpareja.

Tuollainen piheys on kyllä luotaantyöntävää. Olet sitä ihmistyyppiä jonka kanssa tosiaan tulee rahasta riitaa jatkuvasti ja kaikki menot pitäisi hyväksyttää sinulla.

Edustan sitä porukkaa kenelle raha on ongelma kun sitä ei ole tai se käy vähiin oman turhamaisuuden takia.

Ei, rahan määrä ei vaikuta tuohon. Sinä tulet pysymään tuollaisena rahasta nillittäjänä vaikka voittaisit 10 miljoonaa lotossa. Se on luonteenpiirre ja joku lapsena opittu tapa elää. Pelko siitä että asiat ei ole hallinnassa jos on liian kivaa.

Ja täysin metsään meni. Taas.

Minullakin on tämmöisenä nillittävänä sniidarina turhia peltisiä leluja kolme kappaletta, joista vain yhdelle on potentiaalisesti tarve. Turha rakennelma keskisuomessa järven rannalla.

Lomalla käydään sen mukaan miten työt antaa myöten ja laskuja katsotaan vasta sitten kun ne saadaan.

Nillittäminen ja leluista sekä muusta luopuminen alkaisi siinä kohtaa, kun tilillä oleva kate kävisi vähiin tai loppuisi.

Siinä kohtaa palaisin alkuruutuun ja kaikki hankinnat kulkisivat tarkan tarveharkinnan kautta. Eli suurin osa hankinnoista jäisi hankkimatta.

Kuten sanottua. Raha on ongelma vasta kun sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla miehillä on mielipide. Suurin osa miehistä myös tietää että väärästä vastauksesta tulee armoton rangaistus vaikka kysymys olisi "sininen vai vihreä" eikä sillä olisi miehelle mitään merkitystä.

Oi jos saisin euron aina kun multa kysytään mielipidettä ja sitten suututaan kun sellainen annetaan.

Voi sinua parkaa! Armoton rangaistus uhkaa sinua aina kun suusi avaat! Voi miten elämäsi on hirveää, ei ihme että et voi muuta kuin maata lamaantuneena sängyn alla piilossa. Maailman pahin asia: "joku suuttuu minulle! Ei en kestä! Menen rikki!"

Niin, miehet katsos vihaavat draamaa. Vaikka miessukupuolta pidetäänkin ns. sotaisampana niin kyllä se vaikuttaa siltä että naiset suorastaan säkenöivät näissä konfliktitilanteissa, kuten tästäkin huomaa. Sinäkin aivan innosta piukeana riitelemässä.

Sanoo mies joka vinkuu ankaran rangaistuksen pelkoa jos valitsee väärän värin :D joo, ei mitään draamailua...

No mitäpä itse tykkäisit, jos mies huutaisi päin naamaasi vastaavassa tilanteessa? Ehkäpä pitäisit miestä hulluna? Naisellehan tällainen käytös on ihan normaalia, sinustakin.

Miksi sinä annat naisten huutaa päin naamaasi? En osaa kuvitella, että oma puolisoni katselisi sellaista hetkeäkään. Jos olisin seurusteluaikana alkanut huutaa hänelle päin naamaa, niin hän olisi kertonut, missä suunnassa on ovi.

Jälleen tuo asenne, että "naiselle tällainen käytös on normaalia" kun ensin itse on asetuttu objektiksi, jolle saa huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Ei se ole mitään hoivaamista, että ottaa toisen ideat kohteliaasti vastaan sen sijaan, että kertoisi heti, mikä oli väärin ja mikä voisi olla paremmin. Monelta katoaa parisuhteessa ihan peruskäytöstavat keskinäisessä kanssakäymisessä, minkä yksi ilmenemismuoto on sitten perässävedettävät miehet, kun he eivät jaksa sitä taistelua ja valitusta, mikä omista toiveista tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mistään muusta kuin antamalla miehelle valintoja tehtäväksi semmoisen asian kohdalla jonka tiedät hänelle tärkeäksi.

T. Mies kenelle valtaosa asioista ei yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa, joten on oikeasti ihan yhdentekevää mitä tapahtuu.

Ainoat asiat, jotka herättää ns. sisäisen Hitlerin on ruuan laatu, liikunta ja ei välttämättön rahankäyttö. (Tuhlaaminen)

Näistä aiheista saa halutessaan sodan aikaiseksi. Jos lähtee ostamaan vaikkapa mäkkäristä ruokaa, koska ei jaksa käyttää 5minuuttia ruuanlaitossa tai haluaa ostaa itselleen uudet korkokengät, kun kaapissa on jo entuudestaan koskemattomana lojuvia kenkäpareja.

Tuollainen piheys on kyllä luotaantyöntävää. Olet sitä ihmistyyppiä jonka kanssa tosiaan tulee rahasta riitaa jatkuvasti ja kaikki menot pitäisi hyväksyttää sinulla.

Edustan sitä porukkaa kenelle raha on ongelma kun sitä ei ole tai se käy vähiin oman turhamaisuuden takia.

Ei, rahan määrä ei vaikuta tuohon. Sinä tulet pysymään tuollaisena rahasta nillittäjänä vaikka voittaisit 10 miljoonaa lotossa. Se on luonteenpiirre ja joku lapsena opittu tapa elää. Pelko siitä että asiat ei ole hallinnassa jos on liian kivaa.

Ja täysin metsään meni. Taas.

Minullakin on tämmöisenä nillittävänä sniidarina turhia peltisiä leluja kolme kappaletta, joista vain yhdelle on potentiaalisesti tarve. Turha rakennelma keskisuomessa järven rannalla.

Lomalla käydään sen mukaan miten työt antaa myöten ja laskuja katsotaan vasta sitten kun ne saadaan.

Nillittäminen ja leluista sekä muusta luopuminen alkaisi siinä kohtaa, kun tilillä oleva kate kävisi vähiin tai loppuisi.

Siinä kohtaa palaisin alkuruutuun ja kaikki hankinnat kulkisivat tarkan tarveharkinnan kautta. Eli suurin osa hankinnoista jäisi hankkimatta.

Kuten sanottua. Raha on ongelma vasta kun sitä ei ole.

Olisi varmaan kannattanut muotoilla tämä jotenkin muuten kuin että "ei-välttämätön rahankäyttö" on aihe mistä saa kanssasi sodan aikaiseksi. Ei-välttämätön ja vahingollinen/holtiton on ihan täysin eri asioita.

T. Eri kuin toi jonka kanssa keskustelit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Ei se ole mitään hoivaamista, että ottaa toisen ideat kohteliaasti vastaan sen sijaan, että kertoisi heti, mikä oli väärin ja mikä voisi olla paremmin. Monelta katoaa parisuhteessa ihan peruskäytöstavat keskinäisessä kanssakäymisessä, minkä yksi ilmenemismuoto on sitten perässävedettävät miehet, kun he eivät jaksa sitä taistelua ja valitusta, mikä omista toiveista tulee.

Eikö se parisuhde eli seurustelu ole sitten juuri sitä, että katsotaan onko hyvä olla yhdessä, ovatko molemmat onnellisia, sovitaanko yhteen, voisiko suhteesta kehittyä jotain vakavampaa? Ja jos naiselta kerran katoavat peruskäytöstavat, niin eikö silloin kannata vetää se johtopäätös, että tämä ei ole se suhde, joka johtaa vakavampaan sitoutumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mistään muusta kuin antamalla miehelle valintoja tehtäväksi semmoisen asian kohdalla jonka tiedät hänelle tärkeäksi.

T. Mies kenelle valtaosa asioista ei yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa, joten on oikeasti ihan yhdentekevää mitä tapahtuu.

Ainoat asiat, jotka herättää ns. sisäisen Hitlerin on ruuan laatu, liikunta ja ei välttämättön rahankäyttö. (Tuhlaaminen)

Näistä aiheista saa halutessaan sodan aikaiseksi. Jos lähtee ostamaan vaikkapa mäkkäristä ruokaa, koska ei jaksa käyttää 5minuuttia ruuanlaitossa tai haluaa ostaa itselleen uudet korkokengät, kun kaapissa on jo entuudestaan koskemattomana lojuvia kenkäpareja.

Siis mitä mä luin? Sulle on ihan sama mitä elämässäsi tapahtuu, kunnes nainen syö väärin, ostelee väärin tai liikkuu väärin? Eli heti jos tekee jotain, mikä ei ole tervehenkisen arjalaisen ihanteen mukaista?

Eli siis sulta ei saa mitään inputtia mihinkään positiiviseen koska sulle on ihan sama, mutta jos yrittää itse tehdä jotain kivaa niin ikinä ei tiedä, suututko kun toinen harjoittaa ties mitä rappiota? Kuulostaapa aivan ihastuttavalta.

Yritit ehkä sanoa jotain muuta, mutta oikeasti sun kuvaus itsestäsi kuulosti siltä että suoritat elämää naama vakavana eikä sulla ole mielipidettä mihinkään muuhun kuin siihen, mitä partneri EI saa tehdä omalla elämällään tai rahoillaan :D

Ei asiat ihan näin mustavalkoisia ole. Vaikka kiinnostusmittari harvemmin värähtelee kunnolla tai edes vähän.

Se että minua ei kiinnosta tapahtuuko joku asia tietyllä tapaa vai toisella. Ei tarkoita automaattista negatiivista suhtautumista.

Neutraali lienee lähimpänä kuvaajana. Eli olen monessa kohtaa jeesjees mies.

Esim kun vaimo ehdottaa lähtöä vaikkapa ulkomaille ja tiettyyn kohteeseen kun keretään. Vastaan että ok. Mennään vaan ja lähden mukaan. Vaikken ulkomailla reissaamisesta juuri mitään irti saakaan. Tämäkään ei tarkoita ettenkö siellä viihtyisi tai paikan päällä keksisi myös itselleni selkeästi mieluisaa tekemistä.

Minua ei vain kiinnosta tapahtuuko se reissu vai ei. Voin elää ilmankin.

Mitä taas rahaan tulee. Niin puolison rahoista tulee ongelma siinä kohtaa kun hän tekee niistä minun ongelman. Tämähän voi tosiaan tarkoittaa montaa asiaa, mutta nyrkkisääntönä ongelmilta välttyy kun ei mene turhamaisuuttaan vetämään tiliä kuivaksi ja tee asiasta minun ongelmaa valittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla miehillä on mielipide. Suurin osa miehistä myös tietää että väärästä vastauksesta tulee armoton rangaistus vaikka kysymys olisi "sininen vai vihreä" eikä sillä olisi miehelle mitään merkitystä.

Oi jos saisin euron aina kun multa kysytään mielipidettä ja sitten suututaan kun sellainen annetaan.

Voi sinua parkaa! Armoton rangaistus uhkaa sinua aina kun suusi avaat! Voi miten elämäsi on hirveää, ei ihme että et voi muuta kuin maata lamaantuneena sängyn alla piilossa. Maailman pahin asia: "joku suuttuu minulle! Ei en kestä! Menen rikki!"

Niin, miehet katsos vihaavat draamaa. Vaikka miessukupuolta pidetäänkin ns. sotaisampana niin kyllä se vaikuttaa siltä että naiset suorastaan säkenöivät näissä konfliktitilanteissa, kuten tästäkin huomaa. Sinäkin aivan innosta piukeana riitelemässä.

Sanoo mies joka vinkuu ankaran rangaistuksen pelkoa jos valitsee väärän värin :D joo, ei mitään draamailua...

No mitäpä itse tykkäisit, jos mies huutaisi päin naamaasi vastaavassa tilanteessa? Ehkäpä pitäisit miestä hulluna? Naisellehan tällainen käytös on ihan normaalia, sinustakin.

Mitä sinä minulle rähiset, kun itse olet niin pelkuri että mukaudut kaikkeen, että sinulle ei vaan kukaan suutu? Oma ongelmasi se on. Mutta kai sinun täytyy rähistä netissä kun et muuten uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Mikä siinä aloitteiden teossa on sitten niin vaikeaa. Etenkin jos toinen niistä sitten aina innostuu eikä ole vastahankaan. Sen kun keksit leffaa, fillarointia ja kävelyä ja museota ja mitä vaan. Se on eri asia jos toista ei mikään koskaan huvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Sanatarkasti hän sanoi ”älkää dumatko”. Ja sinä aloit rähjäämään, että pitääkö aikuista ihmistä hoivata.

Minun mielestäni on aivan jees hoivata miestä, naista tai vaikka muunsukupuolista kumppania, jos vaihtoehto on dumaaminen.

T. Se, jonka kimppuun seuraavaksi hyökkäsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Mikä siinä aloitteiden teossa on sitten niin vaikeaa. Etenkin jos toinen niistä sitten aina innostuu eikä ole vastahankaan. Sen kun keksit leffaa, fillarointia ja kävelyä ja museota ja mitä vaan. Se on eri asia jos toista ei mikään koskaan huvita.

Veikkaan yksipuolisuutta. On parempi, jos kumpikin tekee aloitteita. - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mistään muusta kuin antamalla miehelle valintoja tehtäväksi semmoisen asian kohdalla jonka tiedät hänelle tärkeäksi.

T. Mies kenelle valtaosa asioista ei yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa, joten on oikeasti ihan yhdentekevää mitä tapahtuu.

Ainoat asiat, jotka herättää ns. sisäisen Hitlerin on ruuan laatu, liikunta ja ei välttämättön rahankäyttö. (Tuhlaaminen)

Näistä aiheista saa halutessaan sodan aikaiseksi. Jos lähtee ostamaan vaikkapa mäkkäristä ruokaa, koska ei jaksa käyttää 5minuuttia ruuanlaitossa tai haluaa ostaa itselleen uudet korkokengät, kun kaapissa on jo entuudestaan koskemattomana lojuvia kenkäpareja.

Tuollainen piheys on kyllä luotaantyöntävää. Olet sitä ihmistyyppiä jonka kanssa tosiaan tulee rahasta riitaa jatkuvasti ja kaikki menot pitäisi hyväksyttää sinulla.

Edustan sitä porukkaa kenelle raha on ongelma kun sitä ei ole tai se käy vähiin oman turhamaisuuden takia.

Ei, rahan määrä ei vaikuta tuohon. Sinä tulet pysymään tuollaisena rahasta nillittäjänä vaikka voittaisit 10 miljoonaa lotossa. Se on luonteenpiirre ja joku lapsena opittu tapa elää. Pelko siitä että asiat ei ole hallinnassa jos on liian kivaa.

Ja täysin metsään meni. Taas.

Minullakin on tämmöisenä nillittävänä sniidarina turhia peltisiä leluja kolme kappaletta, joista vain yhdelle on potentiaalisesti tarve. Turha rakennelma keskisuomessa järven rannalla.

Lomalla käydään sen mukaan miten työt antaa myöten ja laskuja katsotaan vasta sitten kun ne saadaan.

Nillittäminen ja leluista sekä muusta luopuminen alkaisi siinä kohtaa, kun tilillä oleva kate kävisi vähiin tai loppuisi.

Siinä kohtaa palaisin alkuruutuun ja kaikki hankinnat kulkisivat tarkan tarveharkinnan kautta. Eli suurin osa hankinnoista jäisi hankkimatta.

Kuten sanottua. Raha on ongelma vasta kun sitä ei ole.

Olisi varmaan kannattanut muotoilla tämä jotenkin muuten kuin että "ei-välttämätön rahankäyttö" on aihe mistä saa kanssasi sodan aikaiseksi. Ei-välttämätön ja vahingollinen/holtiton on ihan täysin eri asioita.

T. Eri kuin toi jonka kanssa keskustelit

Voi hyvin olla, mutta se vähäinen keskustelu mitä täällä on lomaillessa käyty. On jo osoittanut ettei sanavalinnoilla ole juurikaan merkitystä.

Melkein aina löytyy joku joka ottaa niistä kierroksia ja vetää mutkat suoriksi tai tulkitsee överiksi.

Kyllä sen miehen kunnon alfa pitää olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Ei se ole mitään hoivaamista, että ottaa toisen ideat kohteliaasti vastaan sen sijaan, että kertoisi heti, mikä oli väärin ja mikä voisi olla paremmin. Monelta katoaa parisuhteessa ihan peruskäytöstavat keskinäisessä kanssakäymisessä, minkä yksi ilmenemismuoto on sitten perässävedettävät miehet, kun he eivät jaksa sitä taistelua ja valitusta, mikä omista toiveista tulee.

Luitko ollenkaan tuota alkuperäistä kommenttia? Oletan että et.

"JOS miehesi USKALTAUTUU jotain ehdottamaan, älkää TYRMÄTKÖ heti." "ANTAKAA miehen tehdä haluamallaan tavalla..."

Tuo on pikkulapsen pelokasta kerjäämistä, ei aikuisen miehen puhetta. Ei tuollainen ole mitään kohteliaisuuden toivomista, mikä muutenkin on itsestäänselvyys. On aina varoitusmerkki jos joku puhuu itsestäänselvyyksistä erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Sanatarkasti hän sanoi ”älkää dumatko”. Ja sinä aloit rähjäämään, että pitääkö aikuista ihmistä hoivata.

Minun mielestäni on aivan jees hoivata miestä, naista tai vaikka muunsukupuolista kumppania, jos vaihtoehto on dumaaminen.

T. Se, jonka kimppuun seuraavaksi hyökkäsit.

Miksi et näe rähjäämisenä sitä, että tuo mies syytti naisia "dumaamisesta"? Minusta tuo on päinvastoin erittäin hyökkäävä tapa puhutella muita ihmisiä. Ei tunne ketään täältä ja silti alkaa opettaa kaikille että et sitten saa murskata miestäsi jatkuvalla kritiikillä. Joo, ei mitään hyökkäävää tosiaan. Minä sen sijaan olen hyökkäävä, kun sanon että ei kiinnosta passiivis-aggressiiviset hoivan kerjääjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Mikä siinä aloitteiden teossa on sitten niin vaikeaa. Etenkin jos toinen niistä sitten aina innostuu eikä ole vastahankaan. Sen kun keksit leffaa, fillarointia ja kävelyä ja museota ja mitä vaan. Se on eri asia jos toista ei mikään koskaan huvita.

Niin kyllä tuossa temperamenttierosta on tullut aivan turha statusmainen häiriö parisuhteeseen. En näe edes piileviä ongelmia siinä, että toinen on luova ideanikkari ja keksijänero ja toinen sitten aikaansaa vaikka lippujen hankkimisen ja aikataulun sovittamisen molempien muihin menoihin.

Funtsikaa lähimmäiset paljon vähemmän sitä millaisia puolisoita kaikilla muilla muka on tai millaisia puolisoita median mukaan pitäisi olla. Jokaisella on omat luontaiset vahvuutensa. Ihmisten mollaus on ylittänyt kaikki kuviteltavissa olevat säädylliset rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Mikä siinä aloitteiden teossa on sitten niin vaikeaa. Etenkin jos toinen niistä sitten aina innostuu eikä ole vastahankaan. Sen kun keksit leffaa, fillarointia ja kävelyä ja museota ja mitä vaan. Se on eri asia jos toista ei mikään koskaan huvita.

Niin kyllä tuossa temperamenttierosta on tullut aivan turha statusmainen häiriö parisuhteeseen. En näe edes piileviä ongelmia siinä, että toinen on luova ideanikkari ja keksijänero ja toinen sitten aikaansaa vaikka lippujen hankkimisen ja aikataulun sovittamisen molempien muihin menoihin.

Funtsikaa lähimmäiset paljon vähemmän sitä millaisia puolisoita kaikilla muilla muka on tai millaisia puolisoita median mukaan pitäisi olla. Jokaisella on omat luontaiset vahvuutensa. Ihmisten mollaus on ylittänyt kaikki kuviteltavissa olevat säädylliset rajat.

Mitä ihmettä? Tuo kirjoittaja kertoi omasta parisuhteestaan, missä ei viihtynyt. Vai vihjaatko että hän oikeasti viihtyikin mutta media sekoitti hänen päänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Ei se ole mitään hoivaamista, että ottaa toisen ideat kohteliaasti vastaan sen sijaan, että kertoisi heti, mikä oli väärin ja mikä voisi olla paremmin. Monelta katoaa parisuhteessa ihan peruskäytöstavat keskinäisessä kanssakäymisessä, minkä yksi ilmenemismuoto on sitten perässävedettävät miehet, kun he eivät jaksa sitä taistelua ja valitusta, mikä omista toiveista tulee.

Luitko ollenkaan tuota alkuperäistä kommenttia? Oletan että et.

"JOS miehesi USKALTAUTUU jotain ehdottamaan, älkää TYRMÄTKÖ heti." "ANTAKAA miehen tehdä haluamallaan tavalla..."

Tuo on pikkulapsen pelokasta kerjäämistä, ei aikuisen miehen puhetta. Ei tuollainen ole mitään kohteliaisuuden toivomista, mikä muutenkin on itsestäänselvyys. On aina varoitusmerkki jos joku puhuu itsestäänselvyyksistä erikseen.

Totta kai luin alkuperäisen tekstin. Siinä puhuttiin dumaamisesta, ei tyrmäämisestä.

Käytöstavat eivät todellakaan ole itsestään selviä, eihän sinullakaan niitä tässä keskustelussa ole. Ehkä siinä juuri syy, että kiehahdat jos muut niitä toivovat.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kommentti: antakaa sen miehenne tehdä asioita hänen haluamallaan tavalla ja jos hän joskus uskaltautuu jotain ehdottamaan, niin älkää dumatko sitä heti. Jos miehen tekemät tai ehdottamat asiat ovat useimmiten naisen mielestä väärin tai vähintään jotain olisi voinut tehdä paremmin, ei sitten pikku hiljaa huvita enää kuin kulkea täydellisen osaajan perässä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en ainakaan tilaa sinunlaistasi miestä, jota minun pitäisi hoivata koko ajan ja varmistaa että sinulla nyt on turvallinen ympäristö esittää mielipiteitäsi. Haluan aikuisen kumppanin joka ei heti mene rikki kun en innostu ihan jokaisesta hänen ideastaan.

Ihan ohis, mutta ajatelkaapa jos mies kirjoittaisi naiselle noin. Hänhän olisi ihan kauhea sika!

Keskustelun aiheeseen ylipäätään minä sanoisin, että joustavuus ja sovinnollisuus ovat hienoja ominaisuuksia, ja on veteen piirretty viiva, milloin ne muuttuvat perässä vedettävyydeksi. Miehet ja naiset ovat harvoin aivan identtisiä kiinnostuksen kohteiltaan, saati sitten että kukaan haluaisi joka hetki samoja asioita kuin joku toinen. Olen silti iloinen aina kun mieheni lähtee minun kanssani lenkille, vaikka ehkä mieluummin töllöttäisi netflixiä.

Ahaa. Eli sinun mielestäsi minun pitäisi alkaa hoivata miestä kuten hän tuossa yritti kaikkia naisia ohjeistaa tekemään. Olenko sika jos ystävällisesti pyydän sinua perustelemaan, miksi minä en saa ilmoittaa hänelle että en ole missään tapauksessa kiinnostunut häntä hoivaamaan?

Ja kerrotko myös miksi et kritisoi häntä siitä, että hän syyttää naisia siitä että naiset tyrmäävät heti kaikki miehen ideat ja musertavat miehen tahdottomaksi? Ja älä väitä että hän ei syyttänt kaikkia naisia. Ei hän tuota syytöstulvaa exälleen osoittanut.

Sanatarkasti hän sanoi ”älkää dumatko”. Ja sinä aloit rähjäämään, että pitääkö aikuista ihmistä hoivata.

Minun mielestäni on aivan jees hoivata miestä, naista tai vaikka muunsukupuolista kumppania, jos vaihtoehto on dumaaminen.

T. Se, jonka kimppuun seuraavaksi hyökkäsit.

Miksi et näe rähjäämisenä sitä, että tuo mies syytti naisia "dumaamisesta"? Minusta tuo on päinvastoin erittäin hyökkäävä tapa puhutella muita ihmisiä. Ei tunne ketään täältä ja silti alkaa opettaa kaikille että et sitten saa murskata miestäsi jatkuvalla kritiikillä. Joo, ei mitään hyökkäävää tosiaan. Minä sen sijaan olen hyökkäävä, kun sanon että ei kiinnosta passiivis-aggressiiviset hoivan kerjääjät.

Aika hauskaa jos olet ap, koska minä näen sinun kanssasi kaksi vaihtoehtoa, joko eroan, koska en jaksa tuollaista hyökkäävää vänkäämistä, tai sitten taannun siihen jees-miehen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena kuutisen vuotta suhde miehen kanssa, jolla ei ollut oikein mitään muuta sisältöä elämässä kuin minä, eikä mitään omia ideoita.

Lopulta homma kaatui siihen kun tajusin, että meidän elämässä ei tule tapahtumaan MITÄÄN mitä mä en laita alulle. Oltaisiin käyty töissä ja lopun aikaa istuttu vuokrakaksiossa katsomassa Netflixiä seuraavat 70 vuotta jos olisin yhtäkkiä lakannut kokonaan tekemästä aloitteita.

Päätin sitten, että seuraavan aloitteen on pakko olla ero.

Mikä siinä aloitteiden teossa on sitten niin vaikeaa. Etenkin jos toinen niistä sitten aina innostuu eikä ole vastahankaan. Sen kun keksit leffaa, fillarointia ja kävelyä ja museota ja mitä vaan. Se on eri asia jos toista ei mikään koskaan huvita.

Aika paljon näkee miesten  valitusta, jos nainen ei ikinä tee aloitetta. Onhan se tympeää olla aina se joka panee asiat liikkeelle, ja toinen vain just just pitkin hampain suostuu.