Karppaajien laardiuskovaisuus, mihin perusttu?

Mietipä mitä samaan aikaan syötiin, kun syötiin niitä eläinrasvoja. Olisko esim aika paljon hiilaria eli perunaa ja leipää? Jos katsoo kasvirasvojen, kovetettujen kasvirasvojen ja eläinrasvojen rasvahappokoostumusta, niin selkeästi paras on eläinrasva.

Olen yksi niistä, jotka oli saatu uskomaan 40 vuotta kestäneellä valistuksella, että voin ja läskin syöminen on vaarallista sydämelle. Tiesin muun muassa, että pahinta rasvaa on se kolesteroli, jota voipaketti on varmaan puolillaan. Se tukkii verisuonet ja aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.

Niinpä kesti aika kauan, ennen kuin jaksoin kiinnostua rasva- ja kolesteroliskeptikkojenväittämistä niin paljon, että ryhdyin lukemaan heidän kirjoituksiaan.

Ensimmäinen yllätys oli, että kolesteroli ei edes ole rasva, eikä sitä juurikaan ole voissa, kermassa eikä silavassa. Ja jos vaikka olisikin, ei veren kolesterolitasoa voi rasvaa syömällä merkittävästi heiluttaa.

Aloitin rasvaopintoni lukemalla kahden näkyvimmän rasvaopin kriitikon, ruotsalaisen tohtorin Uffe Ravnskovin sekä skotlantilaisen lääkärin Malcolm Kendrickin kirjat, Kolesterolimyytti ja Ei sittenkään kolesteroli.

Kirjat sisälsivät loppumattomana ilotulituksena esimerkkejä rasvatutkimuksen ristiriitaisuuksista, tulkintojen vedätyksistä sekä vastakkaisesta näytöstä, josta emme koskaan saa kuulla.

Niitä ei tietenkään voinut ottaa sellaisenaan todesta, ottaen huomioon kirjojen poleemisuuden ja tekijöiden mission. Mutta kun kaivoin esille heidän mainitsemiaan alkuperäisiä tutkimusraportteja, oli pakko hämmästyä: Ne miehethän ovat oikeassa, rasvateoria vuotaa kuin maitosihti!

Suurin yllätys oli seuraava: Skeptikkojen väite, että rasvaisen ruuan ja sepelvaltimotaudin yhteydestä ei ole lujaa tieteellistä todistetta, näyttää pitävän paikkansa.

Skeptikot voivat vyöryttää esiin kymmeniä tutkimuksia, joissa tämä on selkeästi todettu, mutta mahtava rasvaleiri ei kykene osoittamaan yhtäkään riidatonta tutkimusta, joka todistaisi tyydyttyneen, ns. kovan eläinrasvan lisäävän sepelvaltimotaudin ja sydänkuoleman riskiä.

Tämä kävi myös selkeästi ilmi, kun haastattelin Suomen rasvatutkimuksen ja -valistuksen grand old mania, professori Pekka Puskaa. Kysyin häneltä kahdesti, mitä hän pitää vahvimpana tutkimusnäyttönä rasvateorialle, mutta kummallakin kerralla hän väisti kysymyksen ja alkoi vedota asiantuntijoiden suureen yksimielisyyteen, tutkimuksista tehtyihin yhteenvetoihin ja eri lääkärijärjestöjen antamiin suosituksiin.

Konsensus, komiteayhteenvedot ja järjestösuositukset eivät ole tieteen käsitteitä, vaan ne kuuluvat politiikkaan. Oppi eläinrasvan haitallisuudesta ja kasvirasvojen terveellisyydestä onkin suuressa määrin terveyspolitiikan työkalu.

Kiistämätöntä on, että ylivoimaisesti suurin osa lääkäreistä ja lääketieteen tutkijoista seisoo lujasti virallisen rasvaopin takana. Sitäkin hämmentävämpää on havaita, että rasvateoria on täynnä aukkoja. Osa sen kaikkein pyhimmistä kirjoituksista, kuten esim. Ancel Keys’in”Seitsemän maan tutkimus” nojaa kuitenkin suorastaan lapselliseen argumentaatioon.

Miten rasvateoria on voinut elää näin kauan rauhassa?

Siksi, että niin harvalla on mahdollisuus ottaa itse selvää alkuperäislähteistä ja muodostaa itselleen oma mielipide. Ilmeisesti suurin osa tavallisista kelpo lääkäreistäkin on onnellisen tietämätön rasvateorian tieteellisen pohjan heikkoudesta. He vain uskovat sen, mitä heille on lääkiksessä opetettu ja mitä käypähoitosuosituksessa neuvotaan. Heitä en halua moittia; näin odotetaan vastuullisen lääkärin toimivan.

Lääketieteessäkin on omat vahvat mielipidejohtajansa, ja ehkä juuri siellä. Lääketieteen tutkija, joka haastaa niin vahvasti tuetun opin kuin rasvateorian, ajautuu väistämättä marginaaliin ja tuhoaa uransa. Tutkimusrahan saaminen on vaikeaa, sillä tutkimusta rahoittavat kolesteroli- ja verenpainelääkkeitä valmistavat lääketehtaat.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/13/rasvateorian-nousu-ja

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rasvainen_kupla_49385.html#media=49394

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 09:07"]

Mihin suomalaisten karpaajien luulemukset perustuu? Mistä on saatu se luulo että eläinrasva olisi terveellistä ja kasvisrasva epäterveellistä?

40 vuotta sitten suomalaiset eivät juuri syöneet kasvisrasvoja, mutta eläinrasvoja senkin edestä ja ihmiset kuoli sydän ja verisuoni sairauksiin alle 60 vuotiaina. Eikö heidän olisi pitänyt olla huipputerveitä?

[/quote]

Ehkä karppaajilla on tietoa ravinnosta. Ihan itse etsittyä.

No, ajattelin kokeilla ja kannatti. Karppina vuodesta 2007 ja en ole vieläkään kuollut. Veriarvot erinomaiset, iho hyvässää kunnossa, mieli virkeä. Lievästi ylipainoinen edelleen, mutta, enpä ole laiha koskaan ollutkaan.

Hm, olisiko tupakoinnilla ja alkon vetämisellä mitään tekemistä asiassa...? Taisi olla tuo tupakointi melkein sääntö eikä poikkeus 40 vuotta sitten?

up

Kannattaisi katsoa tarkkaan taulukkoa siitä Karjala-projektista: KAIKILLA alueilla kuolleisuus ym. lähti laskuun, vieläpä enemmän kuin Karjalassa, tuon Puskan projektin aikaan!

Rasva on täysin neutraalia verensokerille, ei siis nosta tai laske sitä ollenkaan. Siinä yksi hyvä syy syödä rasvapainotteisesti.

Verrataan vuosia 1964 ja 2014. Nykyään suomalaiset tupakoivat vähemmän, juovat alkoholia enemmän, harrastavat kuntoliikuntaa  enemmän, syövät hedelmiä ja vihanneksia enemmän, kuluttavat eläinrasvoja vähemmän ja kasvirasvoja enemmän. Ja kuolevat sydänsairauksiin vähemmän, mutta ovat ylipainoisempia yleisemmin. Näistä faktoista sopii tehdä johtopäätöksiä.

Semmoinen ruoka, mistä minä oikein tykkään, on tieteellisesti todistettu terveelliseksi. Niin kuin makkara. Kun jostain en tykkää, se on tieteellisesti todistettu myrkyksi! Niin kuin rehut ja muu kaninruoka.

Karppaajien foorumilla huvittaa, kun tavalliset pulliaiset puhuvat niin helvetin tietävästi molekyyleistä, aineenvaihdunnasta ja kemiasta kuin olisivat professoreita itsekin. :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:37"]

Karppaajien foorumilla huvittaa, kun tavalliset pulliaiset puhuvat niin helvetin tietävästi molekyyleistä, aineenvaihdunnasta ja kemiasta kuin olisivat professoreita itsekin. :)

[/quote]

Ai koska biologia ja kemia tuottivat sinulle koulussa suunnattomia vaikeuksia, niin mielestäsi niistä ei voi ymmärtää kukaan muukaan mitään, paitsi professoritason ihmiset :)

Kun aikoinani yritin pelastaa itseni välipaloilla, täysjyvällä, sipaisumargariinilla, rypsiöljyllä, less fat tuotteilla, light tuotteilla, 5% kermakkeilla ja kumijuustoilla, olo oli aina jotenkin omituinen. Laihduin kyllä, mutta oli ihan hillittömät herkkuhimot, joita oli vaikea vastustaa. Kolesterolia pelkäsin, rasvaa kammosin. Söin ruisleipää ja maha oli pullea ja pieru raikasi, aina oli nälkä ja koko ajan piti kytätä, koska saa syödä seuraavan välipalan. Lautasmallin mukaan yritin. Ruokailun jälkeen tuli vilu ja uni ja sitten perään makeanhimo. Päivät meni tokkurassa ja illalla nukahdin aina sohvalle.

Sitten kaveri vinkkasi karppauksesta. Ajattelin, että hullu, tuohan tappaa sinut! Varovasti kuitenkin uskalsin kokeilla, koska kaverin tulokset oli niin mullistavia. Sille tielle jäin.

Ei enää ikinä Sairauden ja pahoinvoinnin laitoksen ohjeiden mukaan!

Terveydenhuollossa osataan aina kauhistella karppausta, meikäläisen veriarvot ainakin vain paranivat karppauksesta.