Kotiäiti tai kotona esim. 10 vuotta olleet, miten turvaatte eläkkeenne?

Luotan lottovoittoon ennen eläkeikää. Sit elellään leveesti.

Jotkut ihmiset on 10 vuotta kotiäitinä, jotkut opiskelee 10 vuotta, jotkut on työttömänä, tai kuten mun ikäiset - eläkettähän kertyi vasta alkaen 23 vuotiaasta. Siinäkin on monta vuotta vähemmän eläkekertymää, verrattuna nykyisiin nuoriin. Muutamasta vuodesta tai jopa vuosikymmenestä en stressaisi. Vaikuttaahan se jotain, mutta eläkeaikojaan voi pedata mukavammaksi muutenkin. Vaikka ihan säästämällä, tai lyhentämällä itselleen velattoman asunnon, tai sijoittamalla, tai, tai, tai. 

Yksi hyvä keino varautua eläkeaikoihin on pitää huolta ihan itsestään. Jos kunto ja terveys prakaa, eläkeläisenä voikin tehdä tiukkaa pistää rahaa lääkkeisiin tai hankkia apua vaikkapa kotona pärjäämiseen, kun kaikki ylimääräinen maksaa. 

Hyväkuntoisena voi vaikka tehdä sivutöitä eläkeläisenäkin.

Mutta sen sijaan, elämäntavoiltaan sairastuneena, ylipainoisena, nivelet kuluneena, huonokuntoisena, (tupakkaa, liikaa alkoa, roskaruokaa, ei mitään liikuntaa...) onkin jo toinen jalka haudassa kun täyttää 60. Ellei jo aiemmin. Jokaisella on näitä esimerkkejä lähipiirissään. Itse voi vaikuttaa paljon siihen omaan elämänlaatuun. 

Olin lapsen kanssa kotona vain 1,5 vuotta mutta työhistoria on muuten katkonainen: eläkettä alkoi minun ikäiselleni kertyä vasta 23-vuotiaasta eteenpäin, silloin tein hanttihommia. Sitten lapsi, osa-aikatöitä, opiskelua seitsemän vuotta (valmistumiseni siirtyi vuodella kun loukkaannuin taparmassa), sen jälkeen pienipalkkaisissa oman alan projektitöissä, projektin päätyttyä toista vuotta työttömänä, sitten viisi vuotta yrittäjänä minimi-YEL:lillä ja vasta viimeiset 12 vuotta yhtäjaksoisessa kuukausipalkkaisessa työssä. Eläkkeeni on siis mitättömän pieni. Enpä paljon muuta pysty tekemään kuin että yritän tässä vielä muutaman vuoden ansaita mahdollisimman hyvin, jotta jäisi edes hieman säästöjä, ja jos terveys kestää niin yritän pysyä kiinni työelämässä noin seitsemänkymppiseksi. Nyt 59 v.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön lapseton sinkku,enkä ole koskaan ollut palkkatöissä. Eläkekertymäni on siis 0 euroa, eikä säästöjä tai omaisuutta ole. En kuitenkaan jaksa tästä välittää kun tässä hetkessäkin on niin paljon ongelmia. Lisäksi huonoista geeneistä johtuen eliniänodotteeni on lyhyt, enkä muutenkaan usko pääseväni koskaan vanhuuseläkkeelle. Pienillä yhteiskunnan tuilla joudun nytkin elämään. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa ja joudun asumaan sukulaiseni luona. Onneksi sentään tällä tavoin saan asua ilmaiseksi.

Et osaa vuokra-asuntoa hankkia, hakea asumistukea ja toimeentulotukea?

Mies on kartuttanut kotiäitivuosien aikana yhteistä omaisuuttamme, eli hänen kuoltuaan tai erottuamme saan osituksessa tai missä lie rituaalissa mm. puolikkaan omakotitalon josta en ole maksanut käytännössä mitään. Töihin palattuani olen aloittanut myös säästämisen ja sijoittamisen eläkkeen turvaamiseksi, kotiäitivuosina asuntovelallisena siihen ei ollut mahdollisuutta.

Minä olen tehnyt ihmisiä ja päätoimisesti hoitanut heitä. Yhteiskunta maksakoon riittävän kappalehinnan. Siihen luotan.

Aloitin raskausaikana säästämisen ja sijoittamisen, lisäksi mieheni työnantaja maksaa vuosittain mulle eläketilille rahaa. Nyt 9 vuotta kotona, vielä olen ainakin vuoden-kaksi.

Ei kai minun ikäinen enää minnekään eläkkeelle pääse eikä kukaan voi tietää, koska kuolema tulee, etenkään näinä aikoina. En kadu lapsiini panostamista. Tulen toimeen hyvin pienelläkin enkä.ole tottunut matkustelemaan ja elämään leveästi, joten enköhän pärjää.

Vierailija kirjoitti:

En oo turvannut mitenkään. Saa nähdä miten käy.

Tässä tyypillinen esimerkki. Poikia pitää ettei tarvitse kouluttautua/tehdä töitä vaan loisia kotona tukien varassa. Laitetaan uutta alulle kun vanhemmat pennut kasvaneet. Tässä näkee älykkyyden.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa enkä ole kotiäiti, mutta olen ollut vuosikausia työttömänä. Sitä ennen eläkekertymäni oli aika pieni, mutta tässä ennen eläkeikää ehdin olla viisitoista vuotta minimitukien varassa. Ei kauheasti houkuttele, mutta minkäs teet. Hyväpalkkainen työkään ei enää parantaisi tilannetta.

Täällä kohtalo toverisi! - No onneksi riittää, että selviän omista menoistani.

Mitä ihmeen eläkettä? Epäilen, että sitä tuskin tulen koskaan saamaan. Sitä ei joko silloin makseta enää ollenkaan tai itse ehdin kuolla alta pois työn ääreen eläkeikää odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön lapseton sinkku,enkä ole koskaan ollut palkkatöissä. Eläkekertymäni on siis 0 euroa, eikä säästöjä tai omaisuutta ole. En kuitenkaan jaksa tästä välittää kun tässä hetkessäkin on niin paljon ongelmia. Lisäksi huonoista geeneistä johtuen eliniänodotteeni on lyhyt, enkä muutenkaan usko pääseväni koskaan vanhuuseläkkeelle. Pienillä yhteiskunnan tuilla joudun nytkin elämään. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa ja joudun asumaan sukulaiseni luona. Onneksi sentään tällä tavoin saan asua ilmaiseksi.

Et osaa vuokra-asuntoa hankkia, hakea asumistukea ja toimeentulotukea?

Puhumattakaan, että osaisi hakea työtä...

Aina täälläkin saivarrellaan, että yhteiskunnan elättejä on kuitenkin hyvin vähän. Mutta aina niitä näihin keskusteluihinkin löytyy, hieman erilaisilla spekseillä. Miksi ihmiset eivät ota vastuuta itsestään ja elatuksestaan? Jokaisen velvollisuus on tehdä jotakin työtä ja osallistua sillä tavalla yhteiskunnan pyörittämiseen ja ennen kaikkea itsensä elättämiseen!

Tuo pitäisi jakaa kumppanin kanssa, ettei jää vain äidin vahingoksi. Lakiuudistus tuohonkin.

minkä eläkkeen? ei suomessa mitään eläkkeitä ole sittenkun minä sen ikäinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kotona 9v enkä aio enää mennä töihin.

Eikös kaikki saa eläkettä oli töissä tai ei.

Kyllä saa.  Siis sen kansaneläkkeen, mutta se on tosi pieni.

Ja sen lisäksi pienen määrän takuueläkettä, sen päälle, sillä yksin kansaneläkkeellä ei pärjää.

Jos on tottunut pienille ja huonoille tuloille, ja saa sosiaalitukia, niin heillä ei tulot sen kummemmin muutu, kun se kansaneläkeikä täyttyy.  

Kansaneläkkeen ikäraja on 65 vuotta.    Kun täyttää 65 vuotta alkaa samaan kansaneläkettä ja siihen voi hakea täydennyksenä sitä takuueläkettä.

Olin kymmenen vuotta kotiäitinä, neljä lasta. Lasten jälkeen ehdin tehdä vielä töitä 22 vuotta. Eläkkeeni on toki paljon pienempi kuin saman ajan töitä tehneellä kollegalla, mulla noin 1700 euroa brutto. Olen opettaja.

Mutta kyllä uskoisin silläkin tulevani toimeen, monella on vain takuueläke. Myös ajattelin tehdä jotain lisähommia, jos tulee rahapula. Olen nyt töissä vielä ollessani teettänyt remonttia ja hankkinut isompia hankintoja, koska tiedän, että eläkkeellä se on vaikeampaa. Teen myös töitä vuoden eläkeiän yli, se tietenkin kartuttaa eläkettä.

Rahatilannetta tietenkin mutkistaa se, että mies kuoli syöpään kesken ikäänsä, eläkeiän kynnyksellä. Olen yksin rahoittamassa tätä kaikkea.

Kuitenkin vuodet lasten kanssa olivat niin arvokkaita ja antoisia minulle, että mieluummin olen tässä 66-vuotiaana vähemmissä rahoissa kuin että olisin lähtenyt töihin ja nyt saisin isoa eläkettä.