Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen pystyy huolehtimaan koirasta?
29.07.2014 |
Minkä ikäinen lapsi/nuori on teillä pystynyt huolehtimaan koirasta kohtalaisen itsenäisesti. Siis lenkittänyt monta kertaa päivässä, kouluttanut, hoitanut karvat, hommannut lomamatkan ajaksi hoitopaikan jne. Kuluissa ja esim. eläinlääkärikäynneissä vanhemmat voivat auttaa.
Emme missään nimessä ole hankkimassa koiraa (vuosiin), mutta etukäteen jo kyselen näin koirahullun tyttären uuvuttamana.
Kommentit (15)
Auts!
"Me vanhemmat emme halua koirasta huolehtia."
Älkää hankkiko, koira on aina viimekädessä aikuisen vastuulla. Se elää 10-15 vuotta, lapsi teiniytyy ja muut asiat voi mennä edelle.
Minä olin 26-vuotiaana valmis hankkimaan oman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 11 vuotta kun sain koiran syntymäpäivälahjaksi (jokuse päivän me sitä yhdessä vanhempien kanssa pohdittiin, mikä koira minulle tulisi, joten kyseessä ei ollut mikään paketista tulee pentu-tapaus). Olin aina haaveillut omasta koirasta ja tätä myöskin sinnikkäästi kinunnut. Enhän minä siitä yksin voinut vastuuta ottaa, koko perhe siihen tietyllä tapaa sitoutui. Silti kyseessä oli elämäni paras asia ja tämä koira tulee pysymään sydämessäni ykköspaikalla aina. <3
Tuossa tapauksessa ei koiraa ollenkaan. Todennäköisesti kukaan vastuullinen kasvattaja ei tuolla tarinalla sellaista teille myisikään.
Koira otetaan perheeseen, ei lapselle. Tyttö voi ottaa koiran omilleen muutettuaan:)
Teini. Kymmenvuotias kyllä ulkoiluttaa ja antaa ruoan muistuttaessa.
Minä sain ihka oman koiran 10vuotiaana.Minun piti hoitaa jo koira ihan itse.Tietenkin äiti auttoi ,jos koira piti viedä eläinlääkäriin tai trimmattavaksi.Mutta ruokinta, ulkoilu ja koulutus oli minun vastuullani. Myös lääkkeiden anto kuului tehtäviini, jos koira oli kipeä.Tässäkin äiti auttoi.Olen ollut syntymästä lähtien erillaisten eläinten kanssa tekemisissä joten siitä oli apua.Nyt se on minulle ammatti.Tällä hetkellä minulla on"vain" kissa ja olen ottanut poikani mukaan jo pienestä pitäen erillaisiin hoitotehtäviin.Poika osaa esim.antaa matolääkkeen,antibiotin ja tietää tarkat ruokamäärät jne.Koira on mukava lemmikki,mutta riippuu paljon lapsesta miten sen kanssa pärjää.Koira tarvitsee luotettavan hoitajan eikä mitään söpöstelyjä.Valitettavan usein koira jää vanhempien hoidettavaksi ,kun ensihuuma laantuu.Ehkä lapsesi voisi harjoitella hoitokoiralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain koiran 13-vuotiaana, 7 vuoden ruinaamisen jälkeen. Eipä tarvinnut äidin/isän koiraa hoitaa kuin aivan satunnaisesti. Lenkitin, harrastin aktiivisesti agilityä ja pk:ta ja hoidin kaikki koiran asiat. Kirjoituksiin lukiessa laistin koiran lenkityksestä silloin tällöin, ihan vaan äidin painostuksesta. Mutta joo, 13-vuotias pystyy omiin kokemuksiini nojaten huolehtimaan koirasta täysipainoisesti.
Sitten pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja yhteisestä sopimuksesta tuolloin 8-vuotias koira jäi nauttimaan eläkepäivistä vanhempien huomaan. Itse olisin koiran halunnut mukaan, mutta totesimme, että sen on parempi jäädä asumaan maalle, jossa se saa olla vapaana kuin ängetä sitä väkisin kerrostaloasuntoon pitkiksi päiviksi. Äiti ja isäkin olivat tyytyväisiä, kun edes koira jäi kun minä muutin pois :D
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:58"]Teini. Kymmenvuotias kyllä ulkoiluttaa ja antaa ruoan muistuttaessa.
[/quote]
10v ei ole teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:58"]Teini. Kymmenvuotias kyllä ulkoiluttaa ja antaa ruoan muistuttaessa.
[/quote]
10v ei ole teini
[/quote]
Kuka muka on väittänyt, että 10 v olisi teini? Vai ihanko vaan ilmoiti tuon asian muuten vaan? Mä jatkan. 75 v ei ole teini.
Riippuu motivaatiosta. Todella eläinrakas ja motivoitunut 13-vuotias voi jo hoitaa koiran hyvinkin itsenäisesti. Keskimäärin sanoisin kuitenkin, että n. 16-vuotias. Jotkut eivät vielä 23-25-vuotiainakaan vaivaudu lemmikin eteen riittävästi, vaikka niin innoissaan ovat sen ottaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eieiei ja vielä kerran ei. Koko perheen pitää olla täysin koiraihmisiä jos se perheeseen hankitaan. Olen nyt 21v ja oma ensimmäinen koirani on nyt 2v. Ruinasin koko ala ja yläaste iän koiraa, mutta onneksi vanhemmat eivät antaneet periksi. Koira on elävä olento, tarvitsee monesti päivässä liikuntaa, koulutuksen, hellyyttä, aivojen aktivointia, sosialistamisen ja sisäsiisteyden opettamisen pentuna (johon voi mennä puolesta vuodesta vuoteen) Nyt kun oma koirani on "jo" 2v eli pahin pentuaika takana päin niin vanhempani ottavat mielellään koiraa vklp useasti hoitoon, itsekkin pyytävät "mammanpoikaa" yökylään. Heistä on siis suuri apua koirani kanssa. Olen niin kiitollinen etteivät he hankkineet meidän perheeseen koiraa silloin kun olin alaikäinen koska vanhempien kontolle se huolehtiminen ja lenkitys olisi alkuhuuman jälkeen jäänyt..
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 08:33"]
Kiitos vastauksista. Kova,vuosien ruinaaminen taitaa meidänkin tytöllä olla edessä. Toivottavasti pystyy käyttämään osan innostaan kaverin koiran hoitamiseen ja samalla oppii koiranhoidosta jotain, me vanhemmat emme nimittäin tunne koiria ollenkaan, olemme täysin kissaihmisiä. Meillä on kaksi kissaa ja lapsuudenkodeissamme oli aina kissoja. Olen ehdottanut, että voisi kysyä naapureilta (kaikilla, todellakin kaikilla, naapureilla on koira).
Minun on hyvin vaikeaa keksiä minkä ikäiselle MEIDÄN PERHEESSÄ voisi hankkia koiran. Missään nimessä tyttäremme ei nyt ala-asteella ole valmis huolehtimaan koirasta. Me vanhemmat emme halua koirasta huolehtia.
Tytär on toivottaman aamu-uninen. En usko että tuo asia yläasteella mitenkään helpottaa. En halua että koiraa pissitetään takapihallamme tai postilaatikon viereen, kyllä sitä pitäisi lenkittää jo aamulla. Mitenköhän lenkitys sujuisi peruskoulun jälkeen iltapäivälläkään. Moni nuori hakee peruskoulun jälkeen naapurikaupunkiin parempiin lukioihin tai ammattikouluun. Harrastustarjonta ja kaveritarjonta on tuolla naapurikaupungissa paljon parempi kuin täällä, joten moni on iltaan asti tuolla kaupungisssa. Minä en halua juosta töistä suoraan koiraa lenkittämään, kun vihdoin olen päässyt päiväkotirumbasta.
Missään tapauksessa en halua sitä koiraa riesakseni kun tytär muuttaa muualle ja koira varmaan hankaloittaa asunnon löytymistä. Suunnitelmissa on myös matkustella miehen kanssa kunhan lapset muuttavat pois. En ala koiranvahdiksi.
Ei, ei, ei. Kani, fretti, siili, rotta, hiiri, hämähäkki, käärme, lisko... Mikä tahansa kävisi, mutta ei koira.
ap
[/quote]
Koiraa EI ikinä pidä hankkia lapselle. Koira ja muutkin eläimet tulevat AINA aikuisille ei lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin on itsestäänselvää että se koira olisi aikuisen koira, jos sellainen hankittaisiin. Mutta luulisin, että moni 16-v harrastaa kovastikin koiran kanssa ja pystyy huolehtimaan koirastaan lähes täysin.
Miten ihmeessä meille on voinutkin tulla tuollainen koiraihminen? Tai saahan sitä koirista tykätä, mutta kummallisinta on että tytär ei pidä kissoistamme lainkaan, vaikka on aina elänyt kissojen kanssa. Ei ole niitä kohtaan hellä, kuten isoveljensä ja tai me vanhemmat.
Voin kyllä kuvitella, että koira sopii tytölle JOSKUS. Hän lenkkeilee mielellään ja on ulkona säällä kuin säällä.
Koira tosiaan on pitkäikäinen ja vaativa lemmikki. Vähän kuin pitäisi huolehtia uudesta vauvasta 15 v ajan. Moni toki haluaakin huolehtia ja saa koirasta jotain nautintoa, minulle se tarkoittaisi vaan vastuuta ja työtä.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 08:33"]
Me vanhemmat emme halua koirasta huolehtia.
ap
[/quote]
Tuossa tapauksessa aikaisintaan 18-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-19v.
Jotkut ovat silloinki vähän liian laiskoja siihen hommaan.
Kiitos vastauksista. Kova,vuosien ruinaaminen taitaa meidänkin tytöllä olla edessä. Toivottavasti pystyy käyttämään osan innostaan kaverin koiran hoitamiseen ja samalla oppii koiranhoidosta jotain, me vanhemmat emme nimittäin tunne koiria ollenkaan, olemme täysin kissaihmisiä. Meillä on kaksi kissaa ja lapsuudenkodeissamme oli aina kissoja. Olen ehdottanut, että voisi kysyä naapureilta (kaikilla, todellakin kaikilla, naapureilla on koira).
Minun on hyvin vaikeaa keksiä minkä ikäiselle MEIDÄN PERHEESSÄ voisi hankkia koiran. Missään nimessä tyttäremme ei nyt ala-asteella ole valmis huolehtimaan koirasta. Me vanhemmat emme halua koirasta huolehtia.
Tytär on toivottaman aamu-uninen. En usko että tuo asia yläasteella mitenkään helpottaa. En halua että koiraa pissitetään takapihallamme tai postilaatikon viereen, kyllä sitä pitäisi lenkittää jo aamulla. Mitenköhän lenkitys sujuisi peruskoulun jälkeen iltapäivälläkään. Moni nuori hakee peruskoulun jälkeen naapurikaupunkiin parempiin lukioihin tai ammattikouluun. Harrastustarjonta ja kaveritarjonta on tuolla naapurikaupungissa paljon parempi kuin täällä, joten moni on iltaan asti tuolla kaupungisssa. Minä en halua juosta töistä suoraan koiraa lenkittämään, kun vihdoin olen päässyt päiväkotirumbasta.
Missään tapauksessa en halua sitä koiraa riesakseni kun tytär muuttaa muualle ja koira varmaan hankaloittaa asunnon löytymistä. Suunnitelmissa on myös matkustella miehen kanssa kunhan lapset muuttavat pois. En ala koiranvahdiksi.
Ei, ei, ei. Kani, fretti, siili, rotta, hiiri, hämähäkki, käärme, lisko... Mikä tahansa kävisi, mutta ei koira.
ap