te joita petetty mutta jatkoitte kuitenkin parisuhdetta

Ja mies kyllä katui ja oli pettämisestä kaksi seuraavaa viikkoa aivan ihana, aivan kuin eri mies, lupasi asioita jotka kyllä on nyt jo nekin kaikki pettänyt .. yhden asian olen nyt pistänyt lupaamaan ja siitä aion pitää kiinni, jos sen lupauksen vielä tulee pettämään niin silloin on hyväksyttävä se tosiasia että mies ei ole sen arvoinen että enään päiväksikään tähän suhteeseen aikoisin jäädä, se olisi liikaa.

Ja täytyy sanoa että mä todella olen paljon sietänyt, paljosta luopunut ja paljon meidän suhteen eteen tehnyt. Yritän olla hyvä ja ymmärtäväinen ja kaikkeni tehdä ennen kuin luovutan, mutta tiedän että jos tuon yhden minulle tärkeän lupauksen pettäisi niin mulla ei olisi mitään vaihtoehtoa enään.

Ollaan naimisissa , 8 vuotta oltu yhdessä ja yksi lapsi. T. Ap

Mun mielestä on parempi erota kuin jäädä kärvistelemään ja kaunaa kantamaan. Petetty on rikottu astia, jota ei ehjäksi saa. Pettäjä joutuu nöyristelemään ja todiistelemaan rakkauttaan, olemaan altavastaaja. Ei mikään voi olla ennallaan pettämisen jälkeen.

Ei kannata yrittää jos mies ei näytä kunnolla tunteitaan. Ei surua eikä katumusta oikeasti KUNNOLLA. Pelkkä sanominen ei riitä, vaan sen pitäisi tuntea ja nähdä. Minä pidin huolen myös siitä että mies varmasti ymmärsi kuinka paskana olin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:10"]

Ja mies kyllä katui ja oli pettämisestä kaksi seuraavaa viikkoa aivan ihana, aivan kuin eri mies, lupasi asioita jotka kyllä on nyt jo nekin kaikki pettänyt .. yhden asian olen nyt pistänyt lupaamaan ja siitä aion pitää kiinni, jos sen lupauksen vielä tulee pettämään niin silloin on hyväksyttävä se tosiasia että mies ei ole sen arvoinen että enään päiväksikään tähän suhteeseen aikoisin jäädä, se olisi liikaa.

Ja täytyy sanoa että mä todella olen paljon sietänyt, paljosta luopunut ja paljon meidän suhteen eteen tehnyt. Yritän olla hyvä ja ymmärtäväinen ja kaikkeni tehdä ennen kuin luovutan, mutta tiedän että jos tuon yhden minulle tärkeän lupauksen pettäisi niin mulla ei olisi mitään vaihtoehtoa enään.

Ollaan naimisissa , 8 vuotta oltu yhdessä ja yksi lapsi. T. Ap

[/quote]

Kuulostaa hälyttävältä. "Kaksi viikkoa oli ihana". Hyvittelyä se aika ja sitten petettyjä lupauksia. Lue hyvä nainen tekstisi uudelleen,

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:13"]

Mun mielestä on parempi erota kuin jäädä kärvistelemään ja kaunaa kantamaan. Petetty on rikottu astia, jota ei ehjäksi saa. Pettäjä joutuu nöyristelemään ja todiistelemaan rakkauttaan, olemaan altavastaaja. Ei mikään voi olla ennallaan pettämisen jälkeen.

[/quote]

Ei tarkoituskaan ole olla ennallaan. Kyllähän sen kaikki tietää, ettei se ole mahdollista.

Mahdollista on kuitenkin joskus luoda uusi ja ehjä astia. Se valmistetaan hitaasti ja ennen kaikkea YHDESSÄ. Se edellinen ja rikkinäinen astia voidaan sitten heittää menemään.

Nro 12! Ihana kuulla sinun tarinasi!

Meillä juuri tuo pari ekaa viikkoa mies oli katuva, lempeä ja lämmin ja todella surullinen ja pahoillaan siitä mitä minulle aiheutti. Enään ei kuitenkaan niistä tunteista ole tietoakaan ja olen sanonut että mä tarvitsen sitä että saan puhua mutta lähinnä vain suuttuu siitä eikä enään jaksa tuosta kuunnella. Voikun mies voisi hetkenkin tuntea tuskan mitä tunnen , ei se ole hävinnyt mihinkään...

välillä tuntuu etten mä oikeasti ole niin tärkeä ja että senhän tässä kuuluisi yrittää tosissaan olla mulle ihana, musta tuntuu että mä olen aivan hajalla sisältä , surullinen.. mutta mä kovasti yritän esittää iloista, varoa etten vaan näyttäisi sitä pahaa oloa vaikka välillä todella näytän mutta silloin mies alkaa miettimään monesti meidän yhdessäoloa, mä huomaan että mä todella yritän esittää reipasta ja iloista vaikka sisältä mä olen täysin hajalla..

Pettämisestä on hankala päästä koskaan täysin yli ja palata entiseen tilanteeseen. Vaikeaa antaa anteeksi ja vielä vaikeampaa unohtaa. Aikaa kulunut, yhteisiä lapsia jne. mutta suhde ei ole entisensä. Tietyllä tasolla ei jaksa enää välittää eikä uskalla luottaa, tilanteeseen on jotenkin tottunut. Toki riippuu ihmisistä ja tilanteesta. Miehen mukaan parisuhteessa ja elämässä ei ollut mitään vikaa eikä mitää puuttunut, mutta päätyi kuitenkin pettämään. Odotin tuolloin ensimmäistä yhteistä lastamme. Mies ei halunnut missään nimessä erota silloin eikä omien puheidensa mukaan jatkossakaan... mutta mistäpä sitä tietää mihin päädytään. Jos en olisi ollut raskaana, olisin epäiröimättä eronnut. Mutta tilanne oli mikä oli ja oikeaa ratkaisua ei tuntunut olevan lainkaan. Mies ollut epärehellinen ko. asioihin liittyen tuon jälkeenkin. Vaikeinta on varmaankin se, jos asiaa ei puhu kunnolla selväksi (miten selväksi sitä voikaan sitten puhua..) mutta kuitenkin jos asia jää jotenkin "kesken" ja petetty osapuoli palaa asiaan jatkuvasti ajatuksissaan. Tällöin käy helposti niin että riitatilanteissa pettäminen nousee esille hyvin herkästi. Asia täytyy puhua kunnolla läpi ja pettävän osapuolen ymmärtää asian läpikäymisen merkitys. Vuosien jälkeen asia on tavallaan ok tavallaan ei. Satuttaa edelleen ja tietyllä tasolla en luota mieheeni lainkaan. Asialle kannattaa kuitenkin antaa aikaa ja miettiä, miltä itsestä tuntuu. Tekeekö toinen oikeasti töitä luottamuksen palauttamiseksi?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:10"]Ja mies kyllä katui ja oli pettämisestä kaksi seuraavaa viikkoa aivan ihana, aivan kuin eri mies, lupasi asioita jotka kyllä on nyt jo nekin kaikki pettänyt .. yhden asian olen nyt pistänyt lupaamaan ja siitä aion pitää kiinni, jos sen lupauksen vielä tulee pettämään niin silloin on hyväksyttävä se tosiasia että mies ei ole sen arvoinen että enään päiväksikään tähän suhteeseen aikoisin jäädä, se olisi liikaa.

Ja täytyy sanoa että mä todella olen paljon sietänyt, paljosta luopunut ja paljon meidän suhteen eteen tehnyt. Yritän olla hyvä ja ymmärtäväinen ja kaikkeni tehdä ennen kuin luovutan, mutta tiedän että jos tuon yhden minulle tärkeän lupauksen pettäisi niin mulla ei olisi mitään vaihtoehtoa enään.

Ollaan naimisissa , 8 vuotta oltu yhdessä ja yksi lapsi. T. Ap

[/quote]Minusta tuo kuulostaa jo ikävälle,että mies oli kaksi viikkoa ihana, aivan eri ihminen. Eikö hän sitten muuten ole ihana sinulle? Ja pettää lupauksiaan muutenkin? Kuulostaa huolestuttavalta, ihan vaikka pettämistä ei ottaisi edes huomioon. Ei kuulosta hyvältä parisuhteelta. Vaikea tilanne etenkin kun teillä on yhteinen lapsi.

Ja nuorempana ennen aviomieheni tapaamista jatkoin suhteessa pettämisen jälkeen. Mikä virhe. Ei vain ollut rohkeutta lähteä. Näin jälkikäteen tasapainoisessa ja kunnioittavassa liitossa elävänä tajuaa, että niin ei vain tehdä. Rikki se parisuhde silloin lopullisesti meni enkä pystynyt enää luottamaan.

Se että pettämisen jälkeen yrittää jatkaa suhdetta, on kuin antaisi luvan ja vapaat kädet pettäjälle jatkaa pettämisiä, kuin bensaa liekkeihin.