te joita petetty mutta jatkoitte kuitenkin parisuhdetta

Kiitos teille kaikille vastauksistanne, sain uutta näkökulmaa asiaan ja aloin miettimään juuri tuota lupausten pitämistä, sitä että miehen tosiaan pitäisi yrittää rakentaa luottamusta uudestaan, onko tuo lupausten pettäminen vain merkki siitä ettei arvosta ja kunnioita minua vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 08:06"]Kiitos teille kaikille vastauksistanne, sain uutta näkökulmaa asiaan ja aloin miettimään juuri tuota lupausten pitämistä, sitä että miehen tosiaan pitäisi yrittää rakentaa luottamusta uudestaan, onko tuo lupausten pettäminen vain merkki siitä ettei arvosta ja kunnioita minua vai mitä?

[/quote]

Nimenomaan.

Jättämistä ei tarvitse miettiä nyt. Voit miettiä sitä sitten myöhemmin. Nyt sinun pitäisi osata löytää itsesi ja omanarvontuntosi, joka ei ole riippuvainen kenenkään ihmisen, ei edes miehesi, "kunnioituksesta" tai "arvostuksesta".  Toista riippuvainen egosi on saanut pahan kolauksen, mutta sen voi rakentaa uudelleen. Itsenäiseksi. Hakemalla mieheltä jotain lohdutusta ja korjausta ja hyvitystä tai mitä nyt haetkaan ja riipimällä itseäsi ja psyykettäsi et toivu varmaan koskaan, koska rauhaa ei muiden kautta saa. Elämäsi tulee pyörimään saman asian ympärillä loppuun asti. Saat hakata päätäsi seinään kunnes se hajoaa. Niin kauan kuin psyykeesi vahvuus on kiinni toisen arvostuksessa, olet heikoilla. Päästä irti. Voit löytää vahvan ja kauniin naisen, joka on hyvä äiti ja joka viettää täyttä ja muista riippumatonta elämää, vaikkapa nykyisen miehesi rinnalla, hänessä roikkumatta. 

Jos pettäminen on ollut pelkkää seksiä ja pelkkä pano, Niin ei siitä jaksa jauhaa enempää kuin pari viikkoa. Merkityksetön juttu, joka unohtuu nopeasti. Teidän kanssahan Se mies haluaa kuitenkin elää!

Mä olen vähän toista mieltä. Ei tietenkään pettämisestä selv, jos jättäytyy uhriksi, joka vaan suree, mitä hänelle on tehty ja sit sen pettän pitää rakentaa luottamus uudeelleen (ei meinaan onnistu). Een sijaan suhde voi palata entisenlaiseksi ja paremmaksi, jos molemmat kantavat vastuunsa. Pettänyt puoliso petoksestaan ja sen jälkien korjaamissesta joka suuntaan JA sinä itsetstäsi ja omista ajatuksistasi. Tosiaan ota vastuu omista ajatuksistasi ja Lopeta sen ajatteleminen ja asiaan koko ajan palaaminen. AINA sieltä jää jotain keskeneräistä, johon voi palata, jos uhriksi heittäytyy, mutta jos ottaa vastuun ajatuksistaan, niitä voi ohjata niin, että ei ajattele tuhoisia ajatuksia. Päättää, että suuntautuu eteenin ja ajattelee menneestä vain hyviä asioita. Ja sit tekee niin.

Tästä huolimatta. Se, että mies pettää lupauksiaan nytkin, ei kuulosta hyvältä.vaikka se ei merkitsisi kunnioituksen puutetta sinua kohtaan, vaan lupauksia ja sitoumuksia kohtaan yleensä, onko sellainen mies sitten tavoiteltava, luotettava kumppani? Lupauksiaan unohteleva mies on raskasta arkiseuraa - ja milloin tällainen sitoumusten unohtelu leviää talousasioihin? 

Mies petti, ensin pistin välit poikki mutta otin kuitenkin takaisin.

Miehen mielestä minun piti vain "oppia elämään" asian kanssa, todellisuudessa häntä hävetti helvetisti.

En voinut hänen kanssaan puida tunteitani joten kalvamaanhan se jäi. Luottamus oli mennyt. Luulin rakastavani edelleen.

Meni reilu pari vuotta kunnes sanoin miehelle että jokin "kuoli" hänen sivusuhteensa tultua ilmi. Jätin miehen ja oloni helpotti.

Odotin koko ajan milloin saan taas tietää jotain, tavallaan henkisesti tapoin tunteeni häntä kohtaan.

Ylös pääseminen sen henkisen helvetin jälkeen jonka hän aiheutti oli aikamoinen matka. En haluaisi koskaan kokea enää samaa.

25 sulla ei taida olla asiasta omakohtaista kokemusta. Ei se ajatus niin vaan muutu,ajan kanssa ja pikkuhiljaa ja totuushan on,että useasti liitto päättyy eroon.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 08:31"]

Tästä huolimatta. Se, että mies pettää lupauksiaan nytkin, ei kuulosta hyvältä.vaikka se ei merkitsisi kunnioituksen puutetta sinua kohtaan, vaan lupauksia ja sitoumuksia kohtaan yleensä, onko sellainen mies sitten tavoiteltava, luotettava kumppani? Lupauksiaan unohteleva mies on raskasta arkiseuraa - ja milloin tällainen sitoumusten unohtelu leviää talousasioihin? 

[/quote]

Muuten hyvä kommentti, mutta tämä viimeinen osuus vesittää kaiken, mitä hän sanoi edellä. Älä siis maalaile mitään tällaista "sitoumusten unohtelua", joka "leviää" johonkin muualle tai samantapaisia asioita. Jäät aas kiinni pyörittelyyn ja jossitteluun ja pelkoihisi. Järjestä asiasi niin, ettet ole riippuvainen missään asiassa toisesta henkilöstä. Et ainakaan niin, että hän pystyisi jotenkin heikentämään sinun elämänlaatuasi omilla valinnoillaan. 

Aikanaan nuoruudessa kävi niin että poikaystävä petti ja oksennus tuli. Jatkettiin kuitenkin ja ei kauaa mennyt kun löysin uuden ja jätin SEN ja kylläpä tuo haikaili takaisin mutta paluuta ei enää ollut. 

Mä en asunut miehen kanssa, mutta oltiin yhdessä neljä vuotta. Sitten selvisi, että miehellä oli jo kaksi vuotta ollut joku toinenkin nainen. Pistin suhteen heti poikki ja kärsin helvetin tuskat. Luulin oikeasti kuolevani ja jouduin lääkäriinkin, kun ei henki kulkenut. Lääkityksen ja terapian avulla uuteen elämään. Sitten muutaman vuoden päästä mies otti uudelleen yhteyttä ja halusi yrittää uudelleen. Suostuin, mutta tunteet eivät olleet enää samat. En sitoutunut enää itse täysillä enkä odottanut suhteelta mitään. Joskus näen vieläkin painajaisia miehestä ja siitä naisesta. Tai kun mies nukkuu vieressäni, niin mietin kuinka on nukkunut toisen vieressä ja mitä ovat ennen nukahtamista jutelleet. Sattuu yhä, paljon.

Pettäminen ei ikinä unohdu mutta suhteen voi varmasti rakentaa uudelleen, jos molemmat tosissaan yrittävät. Samanlaista siitä ei enää koskaan tule, se on hyväksyttävä.

Kaikki miehet pettää.Jotkut vaan ei jää kiinni.Näin se on.Mitä tuosta vaahtoomaan.Oon ratkaissut asian niin että petän itsekin.En halua olla yksinkään.

Osaltani suhde muuttui välinpitämättömäksi siinä mielessä, että mikään ei enää yllätä, luottamusta ei ole, enkä myöskään tosissani haaveile yhteisistä eläkevuosista. Elämä menee miten menee. Sattuu ja mielessä pyörii vielä vuosienkin jälkeen

eikä petä. Mutta suhde ei ole entisensä vaikka päättäisittekin jatkaa. Se rikkoo jotain ja arvet jää.

Kyllä jotain peruuttamattomasti muuttui, vaikka päätimmekin yhdessä jatkaa. Jokin omalta osaltani "kuoli" suhteestamme, vaikka edelleen rakastan häntä. Joskus sattuu vieläkin todella paljon kun asia palaa mieleen ja riidellessä otan pettämisen esiin, vaikka ymmärrän siitä jauhamisen hyödyttömyyden. En tiedä...aika näyttää miten meille käy.

Samaa mieltä kuin edelliset. Pettäminen rikkoo jotain ja arvet jää. Hemmetin vaikeaa rakentaa luottamus uudelleen. Meillä se ei ainakaan ole onnistunut. Pettämisestä nyt jo vuosia aikaa ja yhä olen sisältä niin rikki, kun tuntuu vieläkin aivan kauhealta.  Tuntuu, että minulta on viety kaikki arvokas.

Eihän rikotusta ehjää saa,asian kanssa oppii elämään mutta totuushan on että pettäminen jättää elinikäisen trauman.

Ei se niin mene, että KAIKKI miehet pettävät. Me olemme uskova pitkänlinjan aviopari. Kymmenen käskyä otamme todesta ja siihen kuuluu: "Älä tee huorin". Ymmärrän sinua hyvin, sillä voin kuvitella tilanteesi. Oletteko olleet kauan avioliitossa ja onko teillä lapsia? Oletteko hankkineet yhteisen kodin? Onko liitossanne muuten enemmän hyvää kuin huonoa? Katuuko mies? Jos hän TODELLA katuu, on teillä mahdollisuuksia. Anna anteeksi, mutta vasta sitten, kun olet siihen valmis. Älä jää murheen laaksoon tai itsesääliin makaamaan. Ala tehdä niitä asioita, joista SINÄ olet haaveillut. Olet varmasti ihana nainen, mutta sinua on loukattu syvästi.

P.S. Jos en olisi uskossa, tekisin sinuna pienen "piruetin" minäkin. Sitten en enää tuntisi itseäni niin puhtoiseksi ja hymyilisin hiljaa mielessäni. Enkä tietenkään kertoisi "jutustani" kenellekään. Muuten en pettämistä voi suositella kenellekään. Tsemppiä sinulle, miten sitten päätätkin...

Kiitos viesteistä, kauheen surulliselta tuntuu teidänkin puolesta, pettäminen vaan on jotain niin hirveetä, miten itselle niin rakas ja tärkeä ihminen voi tehdä niin.. ja tiedän että ikipäivänä en itse miehelleni niin tekisi, en voisi toista niin satuttaa.

Jotain tosiaan on muuttunut omissa tunteissa mies on tärkeä ja rakas mutten enään tunne samoin kuin ennen pettämistä. Mä oon odottanut että mies jollain tapaa osoittaisi kuinka tärkeä mä todella olen, että mulla todella on merkitystä ja että arvostaa mua ja sitä että yhdessä vielä halusin jatkaa tuollaisen jälkeen.. mä todella kaipaisin jotain konkreettista... mut luulen etten tule mitään saamaan ja luulen että mä en oikeasti merkitse miehelle sitä mitä toivoisin merkitseväni, pelkään että turhaan taistelen näiden tunteiden kanssa ja lopulta kaiken mun uhrausten ja kärsimysten jälkeen päättääkin lähteä... ja että mä kävin tän kaiken uudelleen rakentamisen ja yrittämisen turhaan läpi. Tuntuu ettei se ymmärrä tekonsa seurauksia ja sitä että senhän tää on helppo unohtaa mut mun ei, se seuraa mielessä jokapäivä, mun sydän on särkynyt, luottamus rikottu... ja mulla vaan on joka päivä niin mielettömän surullinen olo, tää on ihan syvältä

Voimia AP! Valitettavasti tiedän tunteesi:( pettävä osapuoli harvoin ymmärtää tekonsa seuraukset.

Meni vuosi että pääsin yli. Älä ota paineita siitä ylipääsemisestä itsellesi, et sinä ole tehnyt mitään väärää, joten saat surra asiaa niin kauan sinusta tuntuu siltä.

Ainakin minä tarvitsin paljon tunteiden purkamista, itkin paljon ja puhuin paljon mieheni kanssa. Jos en olisi nähnyt mieheltäni tunteita, katumusta ja surua asiasta puhuessamme, en olisi varmaan päässytkään ikinä asiasta yli. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että ei ole asiasta enää mitään sanottavaa eikä edes jaksa ajatella sitä.

Nyt suhteemme on parempi kuin ennen. Se ei ole enää se sama suhde, vaan aloitimme alusta aivan uuden suhteen. Rautalangasta vääntämällä sovimme pelisäännöt ja tein selväksi, että minun kanssani ei tarvitse olla jos tahtoo pettää. Seuraavasta kerrasta lähden varmasti ja jos se tapahtuu, minulta ei saa sitä salata.

Tokihan joskus harvoin vielä asia tulee mieleen, mutta se mieleenputkahtaminen ei enää satuta.